Olet oikeassa. Trendi on kuitenkin laskeva ja voidaan nähdä viitteitä siitä että laskusuunta muuttuu jyrkemmäksi. Tilanne on vielä varsin hyvä, mutta korjausliike on tehtävä ajoissa, muuten sitä ei kyetä tekemään enää lainkaan.Kyllä miun tietääksein maapuolustustahto on Suomessa edelleen Euroopan huipputasoo, olisko 80 % valmis tarttumaa rynkyy, jos pillii vihelletää. Samoin yleisen asevellisuuden kannatus on komiasti yli 50 %.
Tässä faktatietoo nuorten maanpuolustustahdosta. Suora lainaus: "Vuonna 2018 alle 60 prosenttia alle 25-vuotiaista halusi säilyttää yleisen asevelvollisuuden. Vuonna 2019 nykyistä järjestelmää kannatti yli 80 prosenttia nuorista."
Kysely: Nuorten maanpuolustustahto kääntyi kasvuun â myös yleisen asevelvollisuuden kannatus jyrkässä nousussa
MTS:n kyselyssä selviää, että suomalaisia huolestuttavat eniten maailman pakolaistilanne ja kansainvälinen terrorismi.yle.fi
Nuorten maanpuolustustahto laskussa - ei ihme
- Viestiketjun aloittaja Mika
- Aloitus PVM
Vuoden 2015 kyselystä saa vielä paremmat prosentit kuin tuosta viimevuotisesta. Tuolta löytyy tämänvuotinenkin raportti: https://www.defmin.fi/maanpuolustustiedotuksen_suunnittelukunta_mts/mielipidetutkimukset#6b16f4b3Kyllä miun tietääksein maapuolustustahto on Suomessa edelleen Euroopan huipputasoo, olisko 80 % valmis tarttumaa rynkyy, jos pillii vihelletää. Samoin yleisen asevellisuuden kannatus on komiasti yli 50 %.
Tässä faktatietoo nuorten maanpuolustustahdosta. Suora lainaus: "Vuonna 2018 alle 60 prosenttia alle 25-vuotiaista halusi säilyttää yleisen asevelvollisuuden. Vuonna 2019 nykyistä järjestelmää kannatti yli 80 prosenttia nuorista."
Kysely: Nuorten maanpuolustustahto kääntyi kasvuun â myös yleisen asevelvollisuuden kannatus jyrkässä nousussa
MTS:n kyselyssä selviää, että suomalaisia huolestuttavat eniten maailman pakolaistilanne ja kansainvälinen terrorismi.
Voisitko käydä lukemassa ketjun avauksen? Ja sen jälkeen laittaa minulle yv:nä mielipiteesi siitä?
Ja toivon, ettei vastauksessasi ole sanaakaan asevelvollisuusarmeijan ylläpitämisestä.
En voi laittaa sinulle yv:nä mielipidettäni keskustelun avauskommentista.
Tappiomielialan tekee vihollinen, jota vastaan käydään wanhentunein keinoin ja opein, väärin metodein.
Minusta meillä reserviläisillä on eräs helmasynti ja se on kun ei oikein tajuta miten erilainen elämäntapahtuma sota on. Suomen asemassa yksittäisiä taisteluja on pystyttävä myös voittamaan, sen elinehto meikäläisen puolustuksen kontekstissa. Meillä ei ole varaa "yrittää aina vain uudestaan", siinä loppuu niin pelitila kuin oikeasti sotaan pystyvät joukotkin. Ikuisen uudelleen yrittämisen filosofia sopii ah tähän pehmeään arkeen ihan kivasti, sotaan ja taisteluihin paljon huonommin.
Ymmärrättekö mitä yritän tarkoittaa? On siis pystyttävä luomaan VOITTAVIA joukkoja ja keinoja. Pärjääminen ihan jees tai tyydyttävästi ei vaan meille riitä. Se, että yksin emme voi voittaa sotaa, se lienee selvä, jos hyökkääjän tahtotilassa piisaa laajuutta ja sillä ei ole mitään aikarajoja, mutta yksittäisten TAISTELUJEN voittaminen luo oikeasti tilaa ulkopolitiikalle ja ratkaisulle poliittisella tasolla.
Ja jos nyt Venäjää katsotaan, niin esim. Suomen on kyettävä vakuuttamaan eritoten Venäjän asevoimat siitä, että kynsille roikaa, jos niikseen tulee. Melko pyhä kolmiyhteys presidentti-asevoimat-tiedusteluvakoiluorganisaatiot on Se, joka sirkusta idässä pyörittää.
Ja sotilaat eivät kavahda staattista nuhjaamista, mutta taistelujen häviämistä he kavahtavat varmasti.
@KIM mietihän joskus noista tulokulmista asioita. Nykyaikaisen taistelun voittaminen ei ole nuhjaamista, eikä niitä voida voittaa sillä, että etulinjan takana on paljon joukkoja, jotka pystyvät nuhjaamiseen. Se ei ole pelote siinä mielessä kuin mitä pelotteella pitää tarkoittaa. Pitää kyetä tarjoamaan hopeasija naapurille yksittäisissä mittelöissä. Uskotko?
Solidsnake
Respected Leader
Ei riitä että voittaa, toisten täytyy hävitä
kaislajääkäri
Eversti
Jep. Taistelukestävyyttä ja sitkeyttäkin tarvitaan sitä ainoaa todellista uhkaa vastaan, mutta siitä huolimatta mielestäni on tärkeää että "ensivasteen" on oltava mahdollisimman luja. Meillä on rajattu aika toimintakyvylle, se on tunnustettava, mutta sen aikana on osoitettava että ollaan tosissaan.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Molempi parempi. Takalinjan selkärangan pitää kestää ja joustaa, kun etulinjasta lähetetään rautaa rajan taakse.
kaislajääkäri
Eversti
Ei kai nuo sulje toisiaan pois. Munille potkitaan huolella heti alussa, mutta vastustaja joutuu ottamaan huomioon että niitä ei saa kerralla kaikkia pois pelistä. Ja ovat pahalla tuulella olevia pirulaisia.
Mielestäni osittain jopa sulkee - jos siitä ensimmäisestä, rajusta munillepotkimiskarkelosta ei selvitä vahvasti jaloillaan, toista vaihetta tuskin koskaan tulee. Siinäpä se 2020-luvun haaste sitten onkin.
Se, mitä kenties pitäisi asialle tehdä, saattaa olla tiedossa. Sen ääneen sanominen taas voikin olla asia johon kynnys on melkoisen korkea. Siinä nimittäin saatetaan puuttua sekä asevelvollisuusjärjestelmän rakenteeseen että turvallisuuspoliittisiin linjanvetoihin. Nämä sopivasti yhdistettynä ja (ehkä ulkoapäin) maustettuna ja hämmennettynä voivat vaikuttaa ties millä tavoin kansan maanpuolustustahtoon. Jos maanpuolustustahtoa ei ole, ei armeijalla ole kriisin sattuessa kansan tukea..ja SE olisi meillä huono tilanne.
Täytyy kuitenkin pitää koko ajan mielessä että yleinen asevelvollisuus järjestelmänä sitoo kansan yhä edelleen varsin tiiviisti maanpuolustukseen sekä suoraan että välillisesti. Jos tämä side poistuu tai heikkenee, voi sillä olla hankalia seurauksia.
Tilanne on ehkä vähän kuin strategia vs taktiikka vertailussa. Joku peliliike voi olla taktisesti lähes järjetön, mutta kun tilannetta arvioidaan strategian (jossa siis politiikka ym. mukana) näkökulmasta, niin taktisesti järjetön liike voi olla strategisesti loistoveto.
kaislajääkäri
Eversti
Uskoakseni ymmärrän, mitä tarkoitat. En vain viitsi kirjoittaa sitä auki tähän...
Tosin herättelen ajatuksissani toivoa, että raju ensivaste antaa potentiaalisille liittolaisille viestin, että noiden tukeminen saattaa kannattaa...
Kyrätulli
Majuri
Jäin ite nyt pureskelemaan käskytyserien painotusta ja riittävän ja riittävästi koulutetun reservin mobilisointia. Ennustajia emme ole joten mahdollisen sotilaallisen kriisin aikajanaa emme voi tietää, ilmeisen nopeaa se saattaa olla.
Mutta off topicit sikseen. Selvää on että itsemääräämisoikeutta kannattaa ja tulee palvoa ja puolustaa niin henkilö kuin yhteisötasolla. Kaikesta huolimatta Suomi on se maa ja yhteiskunta jonka puolesta elää ja kuolla näin sanoakseni. Yhteiskunta toimijana ei juurikaan mielipidevaikuta maanpuolustuksen saralla, ei taida oikein sopia puna-vihreään kuplaan tai yleisemmin aatemaailmaan jossa elämme. Ainoastaan voimme omalla panoksellamme, omalla persoonallamme ja kasvoillamme yrittää vaikuttaa positiivisesti niihin tahoihin joita lähellämme on.
Mutta off topicit sikseen. Selvää on että itsemääräämisoikeutta kannattaa ja tulee palvoa ja puolustaa niin henkilö kuin yhteisötasolla. Kaikesta huolimatta Suomi on se maa ja yhteiskunta jonka puolesta elää ja kuolla näin sanoakseni. Yhteiskunta toimijana ei juurikaan mielipidevaikuta maanpuolustuksen saralla, ei taida oikein sopia puna-vihreään kuplaan tai yleisemmin aatemaailmaan jossa elämme. Ainoastaan voimme omalla panoksellamme, omalla persoonallamme ja kasvoillamme yrittää vaikuttaa positiivisesti niihin tahoihin joita lähellämme on.
Anna kananlihan tasoittua, tämähän on vain pohdintaa.
Puolustuksemme OLI suunniteltu väsyttelyyn, kokonaiskuva se ei enää ole. Mutta kyllä tuo @Kapiainen väläytti tuossa teemaa, jossa mihinkään loputtomiin uudelleen yrittämisiin ei ole oikeasti mahdollisuutta.Eli tämä. Näistä alkuselvittelyistä on selvittävä jos ei selkeästi voittajana, niin menestystä on tultava mielellään runsaasti.
Minusta ihan oikeasti pitää erottaa siviilielämän loputtomat uudelleenyrittämismahdollisuudet siitä, että sotatilanteessa olisi muka samat pelisäännöt. Ei ole. Tämähän koskee vaikkapa sitä sodan pienintä solua kiväärimiestä: hän voi kohdata tilanteen, jonka jälkeen uutta yrityskertaa ei vaan tule. Hornet saadessaan osuman ohjuksesta.....yritys lakkaa. Vihollisen risteilijä ajaa miinaan ja katkeaa....yritykset olivat siinä.
Siviilielämän filosofioita ei pidä hirmuisesti sotkea sodankäyntiin liittyviin filosofioihin, kuulostaa simppeliltä, mutta forumia luettaessa törmää tähän: no lähen sitten sotaan, kunhan on mehtäajut ensin ajettu....
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Jos taustapeiliin vilkuilemalla asia pitäisi arvata, asevelvollisuuden evoluutio tuntuu todennäköisemmältä kuin revoluutio.
Ruotsin ja Saksan passiivisen pasifistiset kokeilut eivät ole vakuuttaneet. Baltian NATO-maat palailevat hiljaa ruotuun. Sveitsi ja Israel jatkavat uusvanhalla mallilla omissa erityisoloissaan.
Uhkakuvatkln ovat muuttuneet. Korkean intensiteetin strateginen isku on saanut rinnalleen matalan intensiteetin hybridisodan ja jäätyneet konfliktit. Jne.
Ja jos Suomi luikahtaakin tilaisuuden tullen Natoon ennen Ruotsia... Kun öljyn hinta mataa, Venäjällä on muita kiireitä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tai Putin putoaa palliltaan, samalla kun tasavallan presidentin viimeinen virkakausi etenee kalkkiviivoille. Liikkuvia osia on liikaa.
Ruotsin ja Saksan passiivisen pasifistiset kokeilut eivät ole vakuuttaneet. Baltian NATO-maat palailevat hiljaa ruotuun. Sveitsi ja Israel jatkavat uusvanhalla mallilla omissa erityisoloissaan.
Uhkakuvatkln ovat muuttuneet. Korkean intensiteetin strateginen isku on saanut rinnalleen matalan intensiteetin hybridisodan ja jäätyneet konfliktit. Jne.
Ja jos Suomi luikahtaakin tilaisuuden tullen Natoon ennen Ruotsia... Kun öljyn hinta mataa, Venäjällä on muita kiireitä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tai Putin putoaa palliltaan, samalla kun tasavallan presidentin viimeinen virkakausi etenee kalkkiviivoille. Liikkuvia osia on liikaa.
Kyrätulli
Majuri
15 v poikani sanoi eilen että hänen 14 v tuttu oli ilmoittanut ettei mene armeijaan. Tätä sen enempää analisoimatta voi olla ihan hyväkin ettei mene. Tästä päästäänkin teemaan valikoiva asevelvollisuus ja sen mukanaan tuomaan eriarvoisuuteen. Jos asevelvollinen kuulee kutsun ja lähtee riviin, jää hän de facto vähemmän tasa-arvoiseen asemaan kuin asevelvollinen joka ei kuule kutsua vaan pysyy työelämässä tai puskee opintojaan. Ja tunnetasolla kotiin pleikkaria hakkaamaan jäävä snickeristi saa erilaista laatuaikaa kuin metsässä rymyävä asevelvollisuustoveri. Olisiko tähän ratkaisuna kaikkia koskeva velvollisuus, myös naaraita, jolla tasattaisiin epätasa- arvoa?
Toinen vaikuttava asia tasa- arvon lisäksi on houkuttavuus ja imago. Ainakin isänmaalliseen setämieheen PV:n markkinointimateriaali on purrut kuin anoppi joulutervehdykseen, mutta uppoaako se Fortnite- väestönosaan? Onko tarpeeksi tasohyppelyä ja tissejä? Pääseekö ajamaan tankilla? Jos vielä tämän hetkistä enemmän valikoivaan asepalvelel.ukseen siirrytään, joutuu PV kilpailemaan myös mielikuvamarkkinoilla eikä palveluksessa vääpeli körmyt kavereineen enää s(e)ikkaile.
Joka tapauksessa asepalveluksessa on turha roikottaa haluttomia ja kunnottomia lapasia ja panostaa motivoituneisiin kunnottomiin lapasiin. Posin kautta motiin ja motin kautta tuloksiin.
Toinen vaikuttava asia tasa- arvon lisäksi on houkuttavuus ja imago. Ainakin isänmaalliseen setämieheen PV:n markkinointimateriaali on purrut kuin anoppi joulutervehdykseen, mutta uppoaako se Fortnite- väestönosaan? Onko tarpeeksi tasohyppelyä ja tissejä? Pääseekö ajamaan tankilla? Jos vielä tämän hetkistä enemmän valikoivaan asepalvelel.ukseen siirrytään, joutuu PV kilpailemaan myös mielikuvamarkkinoilla eikä palveluksessa vääpeli körmyt kavereineen enää s(e)ikkaile.
Joka tapauksessa asepalveluksessa on turha roikottaa haluttomia ja kunnottomia lapasia ja panostaa motivoituneisiin kunnottomiin lapasiin. Posin kautta motiin ja motin kautta tuloksiin.
JR49
Respected Leader
Tuossa jäsen @Kapiainen kirjoitti korjausliikkeistä, siitä motivaatio miettiä mitä ne voisivat olla.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään palstalle, joten oksennan nyt kerralla kaiken, niin voi olla taas hiljaa.
Muutama ennenkin kirjoittamani asia, ja sitten pari poikkeamaa boxin ulkopuolelle.
Ensinnäkin vitjan aloittajan viestihistoriaa kun tarkastelee, niin on syytä palata lähteisiin, tätähän tarkoitettiin:
https://www.defmin.fi/files/5068/Su...anpuolustuksesta_ja_turvallisuudesta_2020.pdf
Puhutaan nyt vuosikymmenien ja yli sukupolvien menevistä asioista.
Kysyn, voiko yhteisön halukkuuteen puolustaa maata vaikuttaa se, miten armeijan läpikäynyt reserviläinen sitoutetaan maanpuolustuksen henkiseen perintöön?
Eli että halukkuus lähteä sen pleikkarin äärestä kurkkusalaatteihin, jos ei nyt lisääntyisi, niin ainakin pysyisi siedettävissä määrissä myös, kun seuraavien sukupolvien aika kutsuntoihin koittaa.
Olen sitä mieltä, että jonkinlainen tasa-arvoisuutta korostava, kaikkia sukupuolia koskeva asevelvollisuus on tulossa. Tai kansalaispalvelus. Tai joka tapauksessa nykyjärjestelmää muutetaan vielä meidän eläessämme.Tähän viittaavat värinät puoluepolitiikassa ja tutkimuksissa. Ja jos valikoiva asevelvollisuus korostuu nykyistä enemmän, niin se vasta tärkeää onkin, että sen läpikäyneet kokevat tehneensä oikean valinnan.
On selvää, että palveluksen läpikäyminen ei jatku samoilla henkisillä perinteillä kuin mitä on totuttu. Ei ole varusmiespalvelus perheissä enää perinteenä itsestäänselvyys. Onko enää muuta henkistä sitouttajaa edes jäljellä kuin Puolustusvoimat?
Tällä hetkellä, karrikoiden sanottuna, varusmies/nainen/henkilö on massaa, joka halukkaasti antaa itsensä valtion palvelukseen, on reservissä 20-30 vuotta, ja pysyy asenteiltaan maanpuolustushenkisenä ja halukkaana tulemaan aseisiin jos venäläinen hyökkää, eikä PV:n tarvitse pistää tikkua ristiin asian hyväksi. Riittää kun reserviläinen itsenäisyyspäivänä vilkaisee Tuntematonta, niin hän on ladattu täyteen maanpuolustuksellista tarmoa, minkä myös lapsille välittää.
Joillakin se näin onkin, mutta yhä kasvavissa määrin ajatellaan toisin.
Jos ajatellaan valikoivaa asepalvelusta, tasa-arvoista kutsuntaa kaikille ja motivaation säilymistä läpi reservissä olon ja sen välittämistä seuraaville sukupolville, niin yllämainittu ei toimi.
Joten:
Armeijan käymisessä täytyy ottaa käyttöön yksilöllistämisen polku. PV:n täytyy pitää kiinni henkisesti jokaisesta varusmiespalveluksen käyneestä yksilöstä alusta siihen viimeisen käyttöpäivän viimeiseen tuntiin.
1) Jokaiselle sijoitus
Tehokkain tapa saada nuorelle reserviläiselle tunne siitä, että kävin turhaan, olin jotenkin huono, tarpeeton, on se, että mitään konkreettista henkistä valmistautumistehtävää ei anneta.
Ehkä tämä on muuttunut, ja höpisen jo korjatusta asiasta. Tuoreelta entiseltä varusmieheltä kyselin, että mikä on sodanajan sijoitus. Ei suostunut viestimies kertomaan, sanoi ettei näistä saa puhua. Hyvä merkki.
Väitän kuitenkin, että tietona: Olet 4. JV-prikaatin toisessa pataljoonassa viestimiehenä, antaa paremman lähtökohdan maanpuolustustahdon pysymiselle myös reservissä oloaikana. Kuin tämä: ei sijoitusta. Viimeksi mainittua on jo käsitelty paljon, ei siitä enempää. Kuitenkin jo ennen reskirjettä ihmettelin niiden nuorten suurta määrää, joille oli sanottu palveluksen loputtua, että ei ole sijoitusta. Mitä hän kertoo omalle lapselleen vuonna X, joka on menossa kutsuntoihin?
2) Yhteydenpito siihen reserviläiseen, PV:n pitää antaa tunne, että jokaisen yksilön panos on tärkeä
Kertausten määrän väheneminen katkaisi viimeistään siteen keskivertoreserviläisen ja PV:n välillä. Kehitys alkoi jo 90-luvulla.
Kun tämän päivän keskiverto-viiskymppinen ei ole ollut missään tekemisissä intin kanssa sitten varusmiespalveluksen, ja hänen lapsensa on mielipiteissään horjuva ja nykyajan vaikutuksille altis, niin miksipä reserviläinen painottaisi maanpuolustuksen tärkeyttä ja intin käymisen tärkeyttä, jos se oli omassakin elämässä vähän kuin turha?
Jos ei ole rahaa kertauttaa tätä yksilöä, niin pidettäköön häneen yhteyttä muulla keinoin, säännöllisesti. Sen ei tarvitse olla kirje.
Suoritin äskettäin Moodlessa Taktiikan kieli -verkkokurssin. Se oli hyvä kokemus, imaisi oikein oppimaan ja näytti, miten tehokas hyvin suunniteltu kurssi voi ollakaan tiettyyn täsmätietoon.
Jokaiselle reserviläiselle virtuaalinen reservinpolku, vähintään, jos kovia kertauksia ei ole koskaan. Olet siinä ja siinä tehtävässä, hallitaksesi sen sinun pitää osata sitä ja sitä, tästä verkkosivusta saat pohjaa, osallistu tähän MPK:n harjoitukseen. Pääasia on, että jokin henkinen yhteys on, irti ei saa päästää. Kolmen vuoden välein tekstiviesti, tai vuoden välein sähköpostiin kilahtaa jotain tms.
Sijoituksen pitää myös elää normaalin kierron mukaan, päättyäkseen ns. normaalissa iässä johonkin varareservitehtävään, mutta silloinkin merkinnällä: Kuulut Satakunnan alueella sodan aikana perustettavien joukkojen varareserviin, kunnes täytät 60v.
Maanpuolustustahto imetään kotoa. Edellä mainittujen seikkojen hyödyt ovat vaikeasti mitattavia, mutta väitän niiden olevan luomassa tai ainakin pitämässä pystyssä sitä henkistä maanpuolustuksen kivijalkaa, jolle rakentuu koko järjestelmämme. Kun ei ole mitään yhteyttä johonkin vuosikymmeniin, ei sitä koe omassa elämässä tärkeäksi, eikä sen tärkeys näin ollen välity sukupolvissa. Ai tää on nyt tää pakkopulla, no menen sivariin, helpommalla pääsen.
Edellä on viitattu sen tärkeyteen, että on niitä hyvin koulutettuja joukkoja, jotka antavat kerrasta turpiin viholliselle. Hitaasti lämpenevä laaja reserviläisarmeija ei ehkä siihen vastaa. Se on kuitenkin avaintekijä siihen, että armeija ja maanpuolustus koetaan henkisesti niin läheiseksi kyllin suuressa piirissä, että nähdään tarpeelliseksi osallistua yksilönä varusmiespalvelukseen, kovaan kh-kiertoon ja että se saa rahoitusta.
Loppupelissä voi olla siitäkin kyse jossain vaiheessa, että kriittistä massaa ei enää saavuteta, kyllin suurin joukko äänestäjiä tukeekin sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka Arkadianmäelle päästyään niistävät rajusti maanpuolustuksesta nyt vaikka ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vielä ei olla siinä tilanteessa, mutta tässä mielessä on tärkeää tajuta, että ei se maanpuolustukseen myönteisesti suhtautuva massa kansalaisia enää muodostu kuin manulle illallinen.
Olen omassa elämässäni pari kolme reserviläistä kohdannut, jotka tunsin jo nuorena. Maanpuolustushenkisiä tyyppejä (silloin), aliupseereita, yksi heistä varusmieskessukin, mutta nykyään yli nelikymppisinä kovin kielteisiä armeijaa kohtaan. Ihan toisenlaiseksi muuttuneet kuin parikymppisinä.
Heitä yhdistää se, ettei kertauksia ole ollut, ei mitään yhteydenpitoa intin taholta, paitsi res-kirje. Siihen sitten nämä nykyajan kotkotukset, niin voi olla, ettei maanpuolustusta koeta enää niin tärkeänä. Käsitykset varustuksen ja koulutuksen tehosta ovat menneisyydestä. Se on huono asia, kun tiedossa on nykyajan vastustajan infovaikuttaminen super-aseväitteineen.
Voisiko tällaisen kehityskulun välttää heidän kohdallaan tänä päivänä? Nuoret intissä muodostavat tiiviin porukan myös sosiaalisessa mediassa. Voiko Moodleen tms. luoda kotiutetulle porukalle oman sivun, jossa olisi ”sijoitus”, miten sen nyt salaussääntöjen mukaan pystyisi ylimalkaisesti kertomaan, ja tarvittava materiaali ja kurssit taitojen ylläpitoon, ja keskustelupalsta, nämä hyvät intin videot jne?
Jo varusmiesajan lopussa heidät liitettäisiin porukalla sinne. Ne ovat jo virtuaalisesti kaveriporukka WhatApeissa ym., ja osa jää ryhmiin intin jälkeenkin. Hyödyntäkööt PV tätä taipumusta.
Parhaimmillaan se tukisi todella hyvin kovaa kertausta. Huonoimmillaan mikäli kertauksia ei joillekin tulisi, sivusto muistuttaisi olemassaolostaan reserviläistä joillain keinoin, ja pitäisi sitä sidettä yllä PV:n ja reserviläisen välillä. Ja alkuvaiheessa olisi mielestäni helppoa houkutella sitä kautta kaveriporukoita MPK:n nykyisille kursseille, jotka muuten ovat käytännössä tehokkaimpia kuin jotkut kovat kertaukset.
---------
Sitten vähän offtopikkia varsinaiseen aiheeseen, mutta liittyy kuitenkin motivaatioon.
Voiko niiden motivaatiota ruokkia ja pitää yllä, jotka uskollisesti vuodesta toiseen käyvät kovissa tai vapaaehtoisissa harjoituksissa. Ylennysesitys miehistössä -ketju tuo esille yhden käyttämättömän mahdollisuuden.
Kyllä se on inhimillistä, että miestä syö, kun tekee vuosikaudet hommansa hyvin, eikä sitä noteerata mitenkään. Näinhän se on siviilissäkin.
Koskee erityisesti miehistöä intin hommissa. On vanhakantaista massa-ajattelua, että se sotamies on hiljaa, tekee hommansa hyvin, eikä kiitosta kaipaa. Katsotaan nyt vaikka näitä vuosittain jaettavia valkoisen ruusun tms. merkkejä, yhdistysten, kuntien, seurakuntien ansiomerkit x-määristä mukana olosta jne. Jopa kalatalousliitolla ovat jotkut eriväriset lohet rintamuksiin. Vaikka ihmiset tuppaavat kursailemaan, että pystyvät hyvin elämään ilman ansiomerkkejä, niin enpä ole kuullut, että tarjotusta on kieltäydyttykään. Eli kyllä se mieltä lämmittää.
Joten kyllä sotamieskin tunnustusta kaipaa, eikä se ole keneltäkään pois. Sillä käytännön fakta nyt vaan on, että kertaava vänrikki on takuuvarmasti luti, jollei jopa yliluti jossain vaiheessa. Myös aliupseereilla on hyvät mahdollisuudet ylentyä.
Hommansa hyvin hoitava sotamies pysyy samaan aikaan sotamiehenä, kun kaikista ei voi korpraaleja tulla. Sen sijaan vähän toivotonkin vänrikki voi ihan hyvin olla luti, vähintään...
Jos joku motivaationsa ylentymisen toivosta ammentaa, niin se hänelle suotakoon. Iso kuva on, että PV ottaisi käyttöön uusia keinoja, joilla se intin läpikäynyt pysyy motivoituneena reserviläisenä. Enemmän ylennettyjä miehistöön kuuluvia voisi olla yksi hyvä keino. Muitakin, nimenomaan lukumääräisesti suurimpaan ryhmään eli miehistöön kohdistettuja saa keksiä.
Esitän siksi käyttöönotettavaksi uusia sotilasarvoja:
Sotamies-arvot (jääkäri, tykkimies jne)
Alikorpraali
Korpraali
Ylikorpraali
Ja tuossa Fortnite-sukupolveen viitattiin. Verkossa pelattavaan kaupalliseen räiskintäpeliin joku klaani, joka muodostuisi aina tietyn saapumiserän kotiutuneista/komppania/patteri/tupa jne? Eikö näitä ole jo erilaisia räiskintäpelejä käytössä, ja ainakin maailmalla on.
Yksiköiden välisiä kilpailuja ja joukkueita, loisi ainakin yhteishenkeä joka voisi pysyä myös reservissä ja jos pelissä olisi jotakin koulutuksellisia elementtejä, niin aina parempi. Chatin kautta porukka pysyisi toisilleen tuttuina jne.
Eilen illalla viimeksi totesin sivusilmällä, että naapurin kotiutunut viestimies näyttää pelaavan Fortnitea meidän pojan kanssa. Varmaan pelaa inttikavereidenkin kanssa, mutta voisiko PV hyötyä tästä, jos sitä orkaniseeraisi ja tarjoaisi järkevän alustan?
En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään palstalle, joten oksennan nyt kerralla kaiken, niin voi olla taas hiljaa.
Muutama ennenkin kirjoittamani asia, ja sitten pari poikkeamaa boxin ulkopuolelle.
Ensinnäkin vitjan aloittajan viestihistoriaa kun tarkastelee, niin on syytä palata lähteisiin, tätähän tarkoitettiin:
https://www.defmin.fi/files/5068/Su...anpuolustuksesta_ja_turvallisuudesta_2020.pdf
Puhutaan nyt vuosikymmenien ja yli sukupolvien menevistä asioista.
Kysyn, voiko yhteisön halukkuuteen puolustaa maata vaikuttaa se, miten armeijan läpikäynyt reserviläinen sitoutetaan maanpuolustuksen henkiseen perintöön?
Eli että halukkuus lähteä sen pleikkarin äärestä kurkkusalaatteihin, jos ei nyt lisääntyisi, niin ainakin pysyisi siedettävissä määrissä myös, kun seuraavien sukupolvien aika kutsuntoihin koittaa.
Olen sitä mieltä, että jonkinlainen tasa-arvoisuutta korostava, kaikkia sukupuolia koskeva asevelvollisuus on tulossa. Tai kansalaispalvelus. Tai joka tapauksessa nykyjärjestelmää muutetaan vielä meidän eläessämme.Tähän viittaavat värinät puoluepolitiikassa ja tutkimuksissa. Ja jos valikoiva asevelvollisuus korostuu nykyistä enemmän, niin se vasta tärkeää onkin, että sen läpikäyneet kokevat tehneensä oikean valinnan.
On selvää, että palveluksen läpikäyminen ei jatku samoilla henkisillä perinteillä kuin mitä on totuttu. Ei ole varusmiespalvelus perheissä enää perinteenä itsestäänselvyys. Onko enää muuta henkistä sitouttajaa edes jäljellä kuin Puolustusvoimat?
Tällä hetkellä, karrikoiden sanottuna, varusmies/nainen/henkilö on massaa, joka halukkaasti antaa itsensä valtion palvelukseen, on reservissä 20-30 vuotta, ja pysyy asenteiltaan maanpuolustushenkisenä ja halukkaana tulemaan aseisiin jos venäläinen hyökkää, eikä PV:n tarvitse pistää tikkua ristiin asian hyväksi. Riittää kun reserviläinen itsenäisyyspäivänä vilkaisee Tuntematonta, niin hän on ladattu täyteen maanpuolustuksellista tarmoa, minkä myös lapsille välittää.
Joillakin se näin onkin, mutta yhä kasvavissa määrin ajatellaan toisin.
Jos ajatellaan valikoivaa asepalvelusta, tasa-arvoista kutsuntaa kaikille ja motivaation säilymistä läpi reservissä olon ja sen välittämistä seuraaville sukupolville, niin yllämainittu ei toimi.
Joten:
Armeijan käymisessä täytyy ottaa käyttöön yksilöllistämisen polku. PV:n täytyy pitää kiinni henkisesti jokaisesta varusmiespalveluksen käyneestä yksilöstä alusta siihen viimeisen käyttöpäivän viimeiseen tuntiin.
1) Jokaiselle sijoitus
Tehokkain tapa saada nuorelle reserviläiselle tunne siitä, että kävin turhaan, olin jotenkin huono, tarpeeton, on se, että mitään konkreettista henkistä valmistautumistehtävää ei anneta.
Ehkä tämä on muuttunut, ja höpisen jo korjatusta asiasta. Tuoreelta entiseltä varusmieheltä kyselin, että mikä on sodanajan sijoitus. Ei suostunut viestimies kertomaan, sanoi ettei näistä saa puhua. Hyvä merkki.
Väitän kuitenkin, että tietona: Olet 4. JV-prikaatin toisessa pataljoonassa viestimiehenä, antaa paremman lähtökohdan maanpuolustustahdon pysymiselle myös reservissä oloaikana. Kuin tämä: ei sijoitusta. Viimeksi mainittua on jo käsitelty paljon, ei siitä enempää. Kuitenkin jo ennen reskirjettä ihmettelin niiden nuorten suurta määrää, joille oli sanottu palveluksen loputtua, että ei ole sijoitusta. Mitä hän kertoo omalle lapselleen vuonna X, joka on menossa kutsuntoihin?
2) Yhteydenpito siihen reserviläiseen, PV:n pitää antaa tunne, että jokaisen yksilön panos on tärkeä
Kertausten määrän väheneminen katkaisi viimeistään siteen keskivertoreserviläisen ja PV:n välillä. Kehitys alkoi jo 90-luvulla.
Kun tämän päivän keskiverto-viiskymppinen ei ole ollut missään tekemisissä intin kanssa sitten varusmiespalveluksen, ja hänen lapsensa on mielipiteissään horjuva ja nykyajan vaikutuksille altis, niin miksipä reserviläinen painottaisi maanpuolustuksen tärkeyttä ja intin käymisen tärkeyttä, jos se oli omassakin elämässä vähän kuin turha?
Jos ei ole rahaa kertauttaa tätä yksilöä, niin pidettäköön häneen yhteyttä muulla keinoin, säännöllisesti. Sen ei tarvitse olla kirje.
Suoritin äskettäin Moodlessa Taktiikan kieli -verkkokurssin. Se oli hyvä kokemus, imaisi oikein oppimaan ja näytti, miten tehokas hyvin suunniteltu kurssi voi ollakaan tiettyyn täsmätietoon.
Jokaiselle reserviläiselle virtuaalinen reservinpolku, vähintään, jos kovia kertauksia ei ole koskaan. Olet siinä ja siinä tehtävässä, hallitaksesi sen sinun pitää osata sitä ja sitä, tästä verkkosivusta saat pohjaa, osallistu tähän MPK:n harjoitukseen. Pääasia on, että jokin henkinen yhteys on, irti ei saa päästää. Kolmen vuoden välein tekstiviesti, tai vuoden välein sähköpostiin kilahtaa jotain tms.
Sijoituksen pitää myös elää normaalin kierron mukaan, päättyäkseen ns. normaalissa iässä johonkin varareservitehtävään, mutta silloinkin merkinnällä: Kuulut Satakunnan alueella sodan aikana perustettavien joukkojen varareserviin, kunnes täytät 60v.
Maanpuolustustahto imetään kotoa. Edellä mainittujen seikkojen hyödyt ovat vaikeasti mitattavia, mutta väitän niiden olevan luomassa tai ainakin pitämässä pystyssä sitä henkistä maanpuolustuksen kivijalkaa, jolle rakentuu koko järjestelmämme. Kun ei ole mitään yhteyttä johonkin vuosikymmeniin, ei sitä koe omassa elämässä tärkeäksi, eikä sen tärkeys näin ollen välity sukupolvissa. Ai tää on nyt tää pakkopulla, no menen sivariin, helpommalla pääsen.
Edellä on viitattu sen tärkeyteen, että on niitä hyvin koulutettuja joukkoja, jotka antavat kerrasta turpiin viholliselle. Hitaasti lämpenevä laaja reserviläisarmeija ei ehkä siihen vastaa. Se on kuitenkin avaintekijä siihen, että armeija ja maanpuolustus koetaan henkisesti niin läheiseksi kyllin suuressa piirissä, että nähdään tarpeelliseksi osallistua yksilönä varusmiespalvelukseen, kovaan kh-kiertoon ja että se saa rahoitusta.
Loppupelissä voi olla siitäkin kyse jossain vaiheessa, että kriittistä massaa ei enää saavuteta, kyllin suurin joukko äänestäjiä tukeekin sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka Arkadianmäelle päästyään niistävät rajusti maanpuolustuksesta nyt vaikka ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vielä ei olla siinä tilanteessa, mutta tässä mielessä on tärkeää tajuta, että ei se maanpuolustukseen myönteisesti suhtautuva massa kansalaisia enää muodostu kuin manulle illallinen.
Olen omassa elämässäni pari kolme reserviläistä kohdannut, jotka tunsin jo nuorena. Maanpuolustushenkisiä tyyppejä (silloin), aliupseereita, yksi heistä varusmieskessukin, mutta nykyään yli nelikymppisinä kovin kielteisiä armeijaa kohtaan. Ihan toisenlaiseksi muuttuneet kuin parikymppisinä.
Heitä yhdistää se, ettei kertauksia ole ollut, ei mitään yhteydenpitoa intin taholta, paitsi res-kirje. Siihen sitten nämä nykyajan kotkotukset, niin voi olla, ettei maanpuolustusta koeta enää niin tärkeänä. Käsitykset varustuksen ja koulutuksen tehosta ovat menneisyydestä. Se on huono asia, kun tiedossa on nykyajan vastustajan infovaikuttaminen super-aseväitteineen.
Voisiko tällaisen kehityskulun välttää heidän kohdallaan tänä päivänä? Nuoret intissä muodostavat tiiviin porukan myös sosiaalisessa mediassa. Voiko Moodleen tms. luoda kotiutetulle porukalle oman sivun, jossa olisi ”sijoitus”, miten sen nyt salaussääntöjen mukaan pystyisi ylimalkaisesti kertomaan, ja tarvittava materiaali ja kurssit taitojen ylläpitoon, ja keskustelupalsta, nämä hyvät intin videot jne?
Jo varusmiesajan lopussa heidät liitettäisiin porukalla sinne. Ne ovat jo virtuaalisesti kaveriporukka WhatApeissa ym., ja osa jää ryhmiin intin jälkeenkin. Hyödyntäkööt PV tätä taipumusta.
Parhaimmillaan se tukisi todella hyvin kovaa kertausta. Huonoimmillaan mikäli kertauksia ei joillekin tulisi, sivusto muistuttaisi olemassaolostaan reserviläistä joillain keinoin, ja pitäisi sitä sidettä yllä PV:n ja reserviläisen välillä. Ja alkuvaiheessa olisi mielestäni helppoa houkutella sitä kautta kaveriporukoita MPK:n nykyisille kursseille, jotka muuten ovat käytännössä tehokkaimpia kuin jotkut kovat kertaukset.
---------
Sitten vähän offtopikkia varsinaiseen aiheeseen, mutta liittyy kuitenkin motivaatioon.
Voiko niiden motivaatiota ruokkia ja pitää yllä, jotka uskollisesti vuodesta toiseen käyvät kovissa tai vapaaehtoisissa harjoituksissa. Ylennysesitys miehistössä -ketju tuo esille yhden käyttämättömän mahdollisuuden.
Kyllä se on inhimillistä, että miestä syö, kun tekee vuosikaudet hommansa hyvin, eikä sitä noteerata mitenkään. Näinhän se on siviilissäkin.
Koskee erityisesti miehistöä intin hommissa. On vanhakantaista massa-ajattelua, että se sotamies on hiljaa, tekee hommansa hyvin, eikä kiitosta kaipaa. Katsotaan nyt vaikka näitä vuosittain jaettavia valkoisen ruusun tms. merkkejä, yhdistysten, kuntien, seurakuntien ansiomerkit x-määristä mukana olosta jne. Jopa kalatalousliitolla ovat jotkut eriväriset lohet rintamuksiin. Vaikka ihmiset tuppaavat kursailemaan, että pystyvät hyvin elämään ilman ansiomerkkejä, niin enpä ole kuullut, että tarjotusta on kieltäydyttykään. Eli kyllä se mieltä lämmittää.
Joten kyllä sotamieskin tunnustusta kaipaa, eikä se ole keneltäkään pois. Sillä käytännön fakta nyt vaan on, että kertaava vänrikki on takuuvarmasti luti, jollei jopa yliluti jossain vaiheessa. Myös aliupseereilla on hyvät mahdollisuudet ylentyä.
Hommansa hyvin hoitava sotamies pysyy samaan aikaan sotamiehenä, kun kaikista ei voi korpraaleja tulla. Sen sijaan vähän toivotonkin vänrikki voi ihan hyvin olla luti, vähintään...
Jos joku motivaationsa ylentymisen toivosta ammentaa, niin se hänelle suotakoon. Iso kuva on, että PV ottaisi käyttöön uusia keinoja, joilla se intin läpikäynyt pysyy motivoituneena reserviläisenä. Enemmän ylennettyjä miehistöön kuuluvia voisi olla yksi hyvä keino. Muitakin, nimenomaan lukumääräisesti suurimpaan ryhmään eli miehistöön kohdistettuja saa keksiä.
Esitän siksi käyttöönotettavaksi uusia sotilasarvoja:
Sotamies-arvot (jääkäri, tykkimies jne)
Alikorpraali
Korpraali
Ylikorpraali
Ja tuossa Fortnite-sukupolveen viitattiin. Verkossa pelattavaan kaupalliseen räiskintäpeliin joku klaani, joka muodostuisi aina tietyn saapumiserän kotiutuneista/komppania/patteri/tupa jne? Eikö näitä ole jo erilaisia räiskintäpelejä käytössä, ja ainakin maailmalla on.
Yksiköiden välisiä kilpailuja ja joukkueita, loisi ainakin yhteishenkeä joka voisi pysyä myös reservissä ja jos pelissä olisi jotakin koulutuksellisia elementtejä, niin aina parempi. Chatin kautta porukka pysyisi toisilleen tuttuina jne.
Eilen illalla viimeksi totesin sivusilmällä, että naapurin kotiutunut viestimies näyttää pelaavan Fortnitea meidän pojan kanssa. Varmaan pelaa inttikavereidenkin kanssa, mutta voisiko PV hyötyä tästä, jos sitä orkaniseeraisi ja tarjoaisi järkevän alustan?
Hyviä ajatuksia.
Tornin touhua varsinaisille työntekemispaikoille verratessa aika monilla työpaikoilla JR49-ajatukset on jo sisäistetty ja implementoitu. On kevät- ja joululahjaa, työntekijöitä kiitellään kollektiivisesti useammassa käänteessä vuoden mittaan, bonuksia sun muuta. Varsinaisesta palkasta nämä tietenkin ovat poissa, mutta työnantajalla on ollut selkeä johtoajatus pyrkiä luomaan illuusio siitä, että työntekijöistä välitetään. Työntekijän kannalta jollain epäspesifisellä tavalla illuusioon uskominen tuntuu hyvältä, vaikka koulutusta ei saa, kehityskeskustelut ovat rasite, palkkaansa ei voi vaikuttaa ja palkankorotuksen todennäköisyys on reilusti loton täysosuman tod.näk pienempi.
Minusta nämä ovat hyviä, perusteltuja näkemyksiä.
Ne myös oikeastaan konkretisoivat sitä kun aiemmin kirjoitin taktiikka vs strategia...eli joku veto voi (sotatilanteessa) olla taktisesti huono, mutta strategisesti erinomainen.
Vähän sama tilanne on tässä otsikon mukaisessa asiassa: tämän päivän uhat kenties edellyttäisivät yhdenlaisia toimia, toisaalta taas jos maanpuolustustahtoa ei ole, ei armeijalla ole kriisinkään aikana välttämättä kansan tukea riittävän vahvana takana, jolloin menestymismahdollisuudet ovat heikot.
Ei ole helppo yhtälö tämä..