Nuorten maanpuolustustahto laskussa - ei ihme

[baikal]

Harjoitella pitäisi, usein ja toistuvasti. Mistä raha? Siinäpä se ongelma kai olisi nykyjärjestelmän osalta.

Jonkun laskelman mukaan pataljoona harjoittelee viikon miljoonalla eurolla, se on varmasti joku aika yksinkertainen laskelma. 50 pataljoonaa 50 miljoonaa. Tinkimällä 10 prosenttia Ilmavoimien hankinnoista järjestetään 20 kertaa 50n pataljoonan harjoitusta. Kyse on siis VALINNASTA enemmän kuin rahasta. Miten nyky-yhteiskuntaan sovitettaisiin tuollainen harjoitusmäärä ilman ettei esim. EK ulvoisi ja kovaa siitä miten äijät eivät pysy duunipaikoillaan vaan härväävät joissain harjoituksissa.....

Pidän ilman muuta selvänä sitä, että jollain aikataululla asevelvollisuus on reippaasti valikoivampi malli kuin se on tänään ja uskon ne perustelut, joita yllä esitit. Yksistään teknistyminen pakottaa tiuhaan harjoitusrulettiin, ei siitä päästä mihinkään.

Nuorten maanpuolustustahtoon tai sen puuttumiseen voisi vaikuttaa myös se tosiasia, että velvollisuuttaan suorittaville kuuluu ilman muuta ja ilman vastaväitteitä vähintään se Kelan peruspäivärahan vertainen korvaus. Nykyiset päivärahat vertautuvat lähinnä kehitysmaihin ja ovat mielestäni lähes häpeäksi koko systeemille.

 

[baikal]

Jatkan vielä sentimentaalista rahajorinaa.

Jos valtioneuvosto päättäisi huomenna, että pv saa jatkossa 50 miljoonaa lisää rahaa per vuosi, niin syttyisikö PEssa saman tien päätös ravakoista kertausharjoituksista, niiden vuosittaisesta tuplaamisesta tai triplaamisesta? Tuskin. Saati varusmiespäivärahojen korottamisesta. Nou. Rahoitus ohjautuisi taattua varmemmin ihan johonkin muuhun. Jos joukkojen laaja ja tiheästi toimeenpantava harjoituttaminen olisi ollut ja olisi SE, se olisi toteutettu ajastikään. Rahoitus olisi kyllä voitu kaapia siihen aina tinkimällä jostain.

 

[Kapiainen]

Jos joukkojen laaja ja tiheästi toimeenpantava harjoituttaminen olisi ollut ja olisi SE, se olisi toteutettu ajastikään. Rahoitus olisi kyllä voitu kaapia siihen aina tinkimällä jostain.

Niinpä..ja toisaalta, joitakin on kertautettukin melko tiheästi. Josta päästään siihen valikoivaan asevelvollisuuteen. Edellisen suuren, reserviä koskevan uudistuksen yhteydessä julkisesti todettiin ettei "paperitiikereitä" ole syytä olla ja sen myötä reservissä olleita joukkoja pyyhittiin reilusti yli.
Ollaanko taas tilanteessa jossa on syntymässä "paperitiikereitä"?

 

[PH]

Ei käy ihmetteleminen, että nuorten maanpuolustustahto on laskussa. Suomen naapurina on agressiivinen, laajenemishaluinen ja epäluotettava Venäjä, jolla on valtava armeija ja 25 kertaa suurempi väestö, jolle Kreml myy ahkerasti sellaista kuvaa, että kaikki sen naapurimaat (ml. Suomi) ovat vihamielisiä ja kohtelevat Venäjää ja venäläisiä epäreilusti.

Suomella ei ole liittolaisia, mutta valtiojohto yrittää uskotella kansalaisille, että kaikki uhat kyetään torjumaan. Eivät nuoret sentään näin tyhmiä ole. Kukapa haluaisi joutua toivottomista lähtökohdista lihamyllyyn?

Miten tämä tilanne eroaa esim. kylmän sodan ajoista?

 

[baikal]

Ollaanko taas tilanteessa jossa on syntymässä "paperitiikereitä"?

Jos suorituskykyvaatimuksia pidetään johtotähtenä, niin on syntymässä, ei muusta puhettakaan. Ja se on totta, että osa reserviläisistä kertaa ahkerasti, eikä se perustu edes vapaaehtoisuuteen. Nuoret, motivoituneet avaintehtäviä miehittävät henkilöt kertaavat usein.

Yksittäisen sotilaan koulutus, varustaminen jne. hinta nousee koko ajan. Puhumattakaan asejärjestelmistä, johto- ja viestijärjestelmistä, tiedusteluvälineistä, jopa yksittäisistä ammuksista......mielestäni on täysin selvää, mihin kehitys johtaa.

 

[Nojatuolistrategi]

Oma 5 centtiseni keskusteluun:

Valikoivuus on ollut trendi jo pitempään. Yhä pienempi prosenttiosuus ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen (loppuun).

Maanpuolustustahto taas taitaa olla kana, muna vai kukko -kysymys. Syntyykö maanpuolustustahto yhteisestä kokemuksesta armeijassa, vai jääkö varusmiespalvelus kunnolla suorittamatta, kun ”ei nappaa”?

Järjestelmä uudistuu ajan mittaan. Jo pienenevät ikäluokat supistavat valinnanvaraa. Vuodesta 2010 alkanut ikäluokkien pieneneminen näkyy jo alakoulussa. Vuodesta 2030 alkaen se näkyy myös varusmiespalveluksessa.

Yksi vaihtoehto olisi kaksiportainen valinnaisuus ja koulutus. Ensin fyysisten ja psykologisten testien sekä lääkärintarkastusten yms. perusteella karsittaisiin kaikkein soveltumattomimmat jo kutsunnoissa. Toisessa vaiheessa – lyhyen (esim. 6 kk) varusmiespalveluksen aikana – valmisteltaisiin kynnellekykenevät laajan sodankuvan, hybridivaikuttamisen ja väestönsuojelun perusteisiin, mutta ennen kaikkea valittaisiin soveltuvimmat tavoitteellisesti jatkokoulutettavaksi terävään kärkeen ”aktiivireservissä” (Sveitsin mallilla). Jatkokoulutus ja harjoitus toteutettaisiin noin 20-25 vuoden iässä tiheään, esim. viikonloppuisin ja/tai 1 – 3 kk:n jaksoissa kesäisin. Näiden opiskelijoiden kesäkertaus- ja -harjoittelupaikkana armeija voisi koettaa sovittaa sotilaskoulutusta siviiliosaamiseen. Porkkanaksi sopisi päiväraha kertausharjoituksista, palkka ”kesäkersantin” vakanssista, stipendi diplomityöstä tms.

Jos jatkokoulutus painottuisi varusmiesajan jälkeisiin vuosiin, jonkinlainen veroetukin tarvittaisiin sekä systemaattinen ja nousujohteinen "reserviläisura". Ongelmaksi tietenkin tulisi siviilityön, sotilaskoulutuksen ja perhe-elämän yhdistäminen.

(Sveitsin mallista ja takana loistavasta tulevaisuudesta: https://www.doria.fi/bitstream/hand...tulevaisuus_verkko.pdf?sequence=3&isAllowed=y)

 

[synti-ilmo]

Nou. Rahoitus ohjautuisi taattua varmemmin ihan johonkin muuhun.

'Aivan'. Uskon, että aate maanpuolustuksesta on väistynyt taka-alalle asioita handlaavien henkilöiden puolesta.

Meille reserviläisille ja nostoväkiläisille on ehkä syntynyt mielikuva jostain vuoden 18 vapaussotureista aatteen suhteen. Unohdetaanko tässä nyt pliisusti jatkosotaa seurannut YYA-aikakausi täysin?
PV saattaa olla miehitetty sekä ns. 'omahyvä' -miehillä (näistä on verraten vähän vaaraa) että noilla mainitun aikakauden aatesotureilla: pidetään Helsinki-Moskova -välit hyvällä tasalla, tapahtuipa mitä.

Ihan sama juttu kuin politiikassa: ne jotka ovat ottaneet opit talteen ja osaavat hyödyttävää nykyistä järjestelmää, keräävät pisteet (ja rahat, 'that goes without saying').

 

[Rauhantekijä]

Nuorten maanpuolustustahtoon tai sen puuttumiseen voisi vaikuttaa myös se tosiasia, että velvollisuuttaan suorittaville kuuluu ilman muuta ja ilman vastaväitteitä vähintään se Kelan peruspäivärahan vertainen korvaus. Nykyiset päivärahat vertautuvat lähinnä kehitysmaihin ja ovat mielestäni lähes häpeäksi koko systeemille.

Motivaation puute on niinkin yksinkertainen asia kuin, että nuorilla ja vähän vanhemmillakaan ei ole käsitystä uhkasta.
Jos uhka olisi kommunikoitu selkeämmin ja tehtävä tappaa toisia (vihollista) puhutaan selvemmin, alkaa todellisuus kirkastua ja nuoret joutuvat pohtimaan osaansa tässä järjestelmässä.
Tieto lisää tuskaa. Tuska laittaa varautumaan. "no pain, no gain "
.

 

[Torstoi]

Ei me tätä peliä olla hävitty, vaikka siltä saattaa tuntua.

Väittäisin, että tässä on jotain kehämäistä tai äärestä toiseen heiluvaa takana. Maanpuolustustahdon (ja yksilötasolla susikoira/vinttikoirakyvyn) aleneminen on kytköksissä viime vuosikymmeninä vallinneisiin kasvatuksellisiin ja yhteiskunnallisiin suuntauksiin. Heijastuma ajasta näkyy myös päivän politiikan eturintamassa.

Katso liite: 45976

Tutkimuksen mukaan miesten maanpuolustustahto on laskenut viidessä vuodessa 84 prosentista 77 prosenttiin. Tuosta ei mielestäni vielä kannata hirveästi huolestua.

Naisten maanpuolustustahto on laskenut samassa ajassa sen sijaan 73 prosentista 52 prosenttiin!

Vaikka tuo nuorten otanta on pieni (virhemarginaali yli 6%) niin tuosta voidaan päätellä, että nuoret naiset olisivat keskimäärin jopa maanpuolustusvastaisia.

Tähän pitäisi mielestäni pikkuhiljaa reagoimaan ja ottaa naiset oikeasti mukaan maanpuolustustoimintaan.

 

[inscout]

Motivaation puute on niinkin yksinkertainen asia kuin, että nuorilla ja vähän vanhemmillakaan ei ole käsitystä uhkasta.
Jos uhka olisi kommunikoitu selkeämmin ja tehtävä tappaa toisia (vihollista) puhutaan selvemmin, alkaa todellisuus kirkastua ja nuoret joutuvat pohtimaan osaansa tässä järjestelmässä.
Tieto lisää tuskaa. Tuska laittaa varautumaan. "no pain, no gain "
.

Voi olla tai olla olematta.

Miten "uhka" kommunikoidaan selkeämmin? Aletaanko koulussa kertomaan Venäläisten synnynäisestä pahuudesta ja miten Aasian Laumat odottavat rajan takana verta valuvin torahampain raahatakseen meidät Gulageihin? Voipi olla, että älähtää joku muukin kuin Vasemmistoliitto jos tuollaista oppia aletaan suosimaan.

@Kapiainen kommentti käsittelee mielestäni juurikin tätä asiaa. Ei Talvisota riitä synnyttämään ikuista, yli sukupolvien jatkuvaa loputonta moraalisen vihan hehkua joka saa kansan ryntäämään yhtenä miehenä Idän Laumoja vastaan 80 vuotta myöhemmin, saati 100 vuotta myöhemmin. Karjala meni jo, ja aika harvaa nuorta taitaa asia enää kiinnostaa. 50 vuotta sitten Karjalasta puhuminen olisi ollut kova poliittinen teko. Nyt ketään ei kiinnosta ja tullee aika, jolloin Karjala on vain merkintä historiankirjoissa. Mikä on hyvä asia mutta se on toinen keskustelu.

Mitä tulee Ukrainaan, veikkaan, että itse asiassa aika harvaa kiinnostaa minkävärinen lippu Krimillä heiluu. En oikein usko siitä riittävän "uhkan" materiaaliksi. Toki puhetta hybridisodasta pidetään yllä, mutta kuinka paljon siihen puheeseen uskotaan tai ollaan edes kiinnostuneita nuorison keskuudessa on hyvä kysymys.

Toki on nuoria jotka kokevat uhan tuolla tavalla. Mutta nuorilla on paljon konkreettisempia huolia. On ilmua, globalisaatiota, työn vähenemistä, talouskriisiä, Koronaa ja intersektionalistista rashismusta mistä valita. Ei kaikille Venäjä mahdu listalle.

Sitten on vielä se, että kaikki nuoret eivät ihan taida ostaa nykyään kaikkea mitä virkakunta heille kertoo.

 

[Torstoi]

Motivaation puute on niinkin yksinkertainen asia kuin, että nuorilla ja vähän vanhemmillakaan ei ole käsitystä uhkasta.
Jos uhka olisi kommunikoitu selkeämmin ja tehtävä tappaa toisia (vihollista) puhutaan selvemmin, alkaa todellisuus kirkastua ja nuoret joutuvat pohtimaan osaansa tässä järjestelmässä.
Tieto lisää tuskaa. Tuska laittaa varautumaan. "no pain, no gain "
.

Ehkäpä nuorilla on parempi käsitys uhasta.

Maanpuolustustahtoa kartoitetaan tällä kysymyksellä:
”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”

Aseellinen puolustautuminen ei välttämättä ole kaikkein tehokkain vastaus kaikkiin hyökkäyksiin. Naapuri tekee palvelunestohyökkäyksen pankkijärjestelmää vastaan niin ensireaktiona laitetaan reserviläinen rynkyn kanssa Nordean tuulikaappiin seisomaan?

 

[Vaitelias]

Koko ajan enemmän ja enemmän segregoituva väestö painaa noita lukuja myös alas. Monietninen väestö on myös hankalampaa pitää yhtenäisenä ja kansallismielisen, mikä näkyy epäilemättä maanpuolustustahdossa. Pääkaupunkiseudulla tämä on helposti nähtävissä. Esim. Etninen tausta vaikuttaa selvästi siihen, mikä todennäköisyys on keskeyttää varusmiespalvelus.

 

[Juna112Porojetsiin]

Tässä olisi nyt paikallaan reipas pikku sota. Kyllä se maanpuolustustahto sieltä löytyy kun kirkastuu se, millaista kyytiä on tarjolla jos ei vapaudestaan aio pitää kiinni.
Nämä asiat vaan tuppaa muuttumaan abstrakteiksi kun Totuuden Jälkeisenä Aikana on kiva knoppailla salaliittoteorioita ja ahdistua lattea nauttiskellen.

 

[Nuijamies]

Ennen kaikki miehet kävi intin ja kokivat olevansa osa tärkeää kokonaisuutta ja valmiita puolustamaan maata. Aivan kuten isoisänsä ja -setänsä ym. aikanaan. Kun nyt osalle porukasta sanotaan, että et kelpaa tai omasta tahdostaan jäävät pois, niin täytyyhän sen jonkin verran mittauksissa näkyä.
Pelkkään ammattiarmeijaan siirtyminen varmasti romahduttaisi maanpuolustustahdon. Toki eihän sitä kaikilta sitten kaivattaisikaan.
Jotenkin tuntuu, että 900 000 sotilaskoulutuksen saanutta reserviläistä on vaikeammin nujerrettava joukko, kuin 40 000 (tai jotain vastaavaa) ammattilaisen muodostama poppoo.

 

[Starpom]

Ennen kaikki miehet kävi intin ja kokivat olevansa osa tärkeää kokonaisuutta ja valmiita puolustamaan maata. Aivan kuten isoisänsä ja -setänsä ym. aikanaan. Kun nyt osalle porukasta sanotaan, että et kelpaa tai omasta tahdostaan jäävät pois, niin täytyyhän sen jonkin verran mittauksissa näkyä.
Pelkkään ammattiarmeijaan siirtyminen varmasti romahduttaisi maanpuolustustahdon. Toki eihän sitä kaikilta sitten kaivattaisikaan.
Jotenkin tuntuu, että 900 000 sotilaskoulutuksen saanutta reserviläistä on vaikeammin nujerrettava joukko, kuin 40 000 (tai jotain vastaavaa) ammattilaisen muodostama poppoo.

Maanpuolustustahdon ylläpitämiseen liittyen minä kyseenalaistan tornin työntekijöiden pätevyyden ja järjenkäytön. Omalla kohdallani intin suorittamisesta oli kulunut 9 vuotta kun sain metsämessuilla kuulla, ettei minulle ole sodan ajan sijoituspaikkaa tiedossa. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin sama toistettiin motivaationtappo-kirjeessä. Paljonko on ollut sen tornin päärmin ÄÖ, joka keksi lähettää nollakirjeitä isolle joukolle intin suorittaneista? Isäukko sai kuuskytluvun alussa koulutuksen tutkalle. Kävi kertaamassa pari kertaa, mutta ei koskaan tutkalla. Itse sain koulutuksen moskelle, mutta aukin jälkeen ei mitään kosketusta koko laitteeseen. Uimahallin saunan ukkokerhossa keskusteltiin saaduista sijoituksista ja tässä otannassa suurimmalla osalla sijoituspaikka oli joku muu kuin se mihin oli koulutettu, tai sijoituspaikkaa ei ollut lainkaan. On paljon muutakin, Lemmenjoen "taisteluharjoitukset" yms. Väitän, että SA-INT on aikojen alusta lähtien vetänyt alisuoritteista porukkaa työsuhde-eduillaan samalla tavalla kuin Posti on imuroinut luokan perän kermaa työntekijöikseen.

 

[Olympiakasarmi]

Inttiä käydessäni meillä oli esikuntapatterissa peruskoulutuskaudella surkeat johtajat. Patterin päällikkö oli kieltäytynyt ylennyksestä majuriksi, koska hän halusi vain leppoisan eläkeviran. Yksi jaosjohtaja oli vittuuntunut mokattuaan jotain ja uraputki oli tyssännyt siihen. Toisen nimi taas annettiin ruokalan jäteastialle. Lisäksi oli vielä lyhyen aikaa yksi jaosjohtaja joka nopeasti todettiin kelpaamattomaksi koulutushommiin ja sai siirron. Ainoat normaalit olivat patterin vääpeli ja rottakouluun menossa ollut kesäkessu. Onneksi peruskoulutuskauden jälkeen siirryttiin komennuspaikoille, joissa yleensä oli ammattitaitoisia johtajia ehkä jotain rättivarastoja lukuun ottamatta. Vaikka kuuluttiin edelleen esikuntapatteriin ja nukuttiin siellä, niin koulutusta oli lähinnä lauantaiaamupäivisin. Muuten sai olla rauhassa komennuspaikalla.

 

[Soldierblue]

Näin se käy kun maa tulee monikultuuriseksi,

 

[Starpom]

Näin se käy kun maa tulee monikultuuriseksi,

Totta. Maanpuolustustahtoon vaikuttaa moni muukin asia kuin tornin olemus, edesottamukset, sekä omat inttikokemukset.

 

[Petri3005]

Viime sodista on mennyt aikaa. Ei nykypäivän nuorilla enää ole omakohtaisia kokemuksia isän tai isoisän sotamuisteluista. Ja hyvinvointiyhteiskunta on kaikille itsestäänselvyys. Itse koen ongelmalliseksi sen että vaaditaan vain omia oikeuksia ikään kuin mitään velvollisuuksia ei olisi. Kaikki mulle heti ja nyt -mentaliteetti jyllää.

Ne jotka tuntevat vaihtoehdon eli millaista olisi elää Moskovan alaisuudessa.

Ja ketkäpä niin? Historiallisesti nyt ainakin juutalaiset (mm. roomalaisia vastaan kauan sitten sekä sakemanneja ja arabeja vastaan viime vuosisadalla), pohjoisamerikkalaiset, kiinalaiset (sekä sisäistä että ulkoista vihollista vastaan ja lukemattomia kertoja), buurit, suomalaiset ja puolalaiset (kapinointi ryssää vastaan ja taistelu neljättä jakoa vastaan sekä idässä että lännessä) luetellakseni muutamia.

Eikä ne nuoret sen tyhmempiä olleet kuin nykyisetkään.

Kyllä miun tietääksein maapuolustustahto on Suomessa edelleen Euroopan huipputasoo, olisko 80 % valmis tarttumaa rynkyy, jos pillii vihelletää. Samoin yleisen asevellisuuden kannatus on komiasti yli 50 %.

Tässä faktatietoo nuorten maanpuolustustahdosta. Suora lainaus: "Vuonna 2018 alle 60 prosenttia alle 25-vuotiaista halusi säilyttää yleisen asevelvollisuuden. Vuonna 2019 nykyistä järjestelmää kannatti yli 80 prosenttia nuorista."

Kysely: Nuorten maanpuolustustahto kääntyi kasvuun – myös yleisen asevelvollisuuden kannatus jyrkässä nousussa

MTS:n kyselyssä selviää, että suomalaisia huolestuttavat eniten maailman pakolaistilanne ja kansainvälinen terrorismi.

yle.fi

 

[Kapiainen]

En silti ymmärrä enkä hyväksy sitä, että annetaan tappiomielialalle periksi heti jos joku sellaisen avauksen tälle foorumille pukkaa. Pitäisi joukolla tyrmätä tuollaiset ajatukset ja aloitukset.

Tappiomielialaa????
Nykyisenkaltaisen, käytännössä 100 vuotta vanhan järjestelmän jääräpäinen ylläpitäminen ilman että uskaltaa tai haluaa uhrata ajatustakaan sille ettei tämä 100-vuotias järjestelmä ehkä vastaa nykypäivän uhkiin parhaalla mahdollisella tavalla, on pahimmillaan tuhoisaa.
Se, että etsii paremmin nykypäivän uhkiin vastaavaa toteutusta tälle 100-vuotiaalle järjestelmälle on tappiomielialaa??
Kenen etuja ajetaan jos halutaan pitää 100-vuotias järjestelmä ennallaan??
En löydä tästä keskustelusta alkuunkaan tappiomielialaa, ainoastaan tervettä realismia ja pohdintaa siitä miten nykypäivän haasteisiin voitaisiin vastata paremmin kuin mihin tämä 100-vuotias järjestelmä ehkä kykenee.
Toimiva järjestelmä kykenee reagoimaan ja reagoi muuttuviin uhkiin, ei jämähdä menneeseen.