Oikeudenkäyttö

"Oikeudenkäynnin myötä selvisi, että poliisi ei ole saanut selville kaikkien paikalla olleiden henkilöiden henkilöllisyyksiä, eikä myöskään sitä, kenen iskun seurauksena nuori mies lopulta menehtyi. Siksi asiaa ei voida puida oikeudessa.

Nuoren miehen kuolemaa tai siihen johtaneita tapahtumia ei siis ole käsitelty oikeudessa lainkaan."
Ruotsin valtakunnan laissa oli säädetty, että jos joku kuolee äkkinäisestä riidasta alkaneen joukkopahoinpitelyn seurauksena, eikä kuoliniskun antajaa voida osoittaa, oli kaikki pahoinpitelijät tuomittava kuolemaan (silloisen lain mukaisesti joko hirttämällä, kirveellä mestaamalla, teilaamalla tai roviolla polttamalla).

5.§. Jos usiammat äcki rijdas owat candanet kättä sen cuolleen päälle, ja sijtä hackauxesta, pistosta eli lyömästä, cuin hänen päällens löytän, taitan selkiästi coetella, cuca heistä cuoleman-haawan andanut on; nijn otettacon häneldä hengi, ja ne muut tehkön cukin cohdastans, täyden eli puolen miehen-hengen sacon, sen jälken cuin asian-haarat owat.

6.§. Jos he caicki owat yhtäläisesti hosunet eli lyöneet sitä cuolutta; nijn pitä nijldä caikilda hengi otettaman.

Kauas on niistä ajoista tultu, vaikka juridiikan osalta aikaa on vain reilut 130 vuotta kulunut (vuoden 1734 rikoslaki kumottiin vasta vuonna 1889 nykyisellä rikoslailla, tosin kuolemanrangaistukset oli suuriruhtinaskunnassa jo pitkän aikaa muunnettu elinkautiseksi Siperiaan karkotukseksi).
 
Ruotsin valtakunnan laissa oli säädetty, että jos joku kuolee äkkinäisestä riidasta alkaneen joukkopahoinpitelyn seurauksena, eikä kuoliniskun antajaa voida osoittaa, oli kaikki pahoinpitelijät tuomittava kuolemaan (silloisen lain mukaisesti joko hirttämällä, kirveellä mestaamalla, teilaamalla tai roviolla polttamalla).



Kauas on niistä ajoista tultu, vaikka juridiikan osalta aikaa on vain reilut 130 vuotta kulunut (vuoden 1734 rikoslaki kumottiin vasta vuonna 1889 nykyisellä rikoslailla, tosin kuolemanrangaistukset oli suuriruhtinaskunnassa jo pitkän aikaa muunnettu elinkautiseksi Siperiaan karkotukseksi).
Oikeusoppineet pitävät edelleenkin vuoden 1734 lakia esimerkkinä hyvin laaditusta lakitekstistä, jonka selkeys ja loogisuus eivät jättäneet toivomisen varaa. Tässä kyseisen kaltaisessa joukkotappelujutussa olisi syyllinen voinut päästä pälkähästä myös vanhassa Ruotsin valtakunnassa, koska silloisen oikeuskäytännön mukaan langettava tuomio edellytti muun näytön lisäksi joko syytetyn tunnustuksen tai luotettavat todistajat. Kuolemanrangaistukset menivät aina hovioikeuteen, missä ne usein lievenivät.
 
Kenet olisi pitänyt taposta tuomita, kun esitutkinnassakaan ei saatu selkoa tapahtumista ja tekijöistä?

Se, että klaanin sisäinen omerta pitää, ei ole tietenkään mikään uusi uutinen.
"...joukkotappelun tuoksinassa..."

Ihan pikkasen ottaa kupoliin tällainen esitystapa. Kunniakansalaiset hyökkää isolla joukolla, ja se on sitten joukkotappelun tuoksina. Joskus niisä on syntynyt jopa nirhaumia.
 
Ruotsin valtakunnan laissa oli säädetty, että jos joku kuolee äkkinäisestä riidasta alkaneen joukkopahoinpitelyn seurauksena, eikä kuoliniskun antajaa voida osoittaa, oli kaikki pahoinpitelijät tuomittava kuolemaan (silloisen lain mukaisesti joko hirttämällä, kirveellä mestaamalla, teilaamalla tai roviolla polttamalla).
Rikoslaki 22 luku 12 pykälä:

Tappeluun osallistuminen​

Joka ruumiillista väkivaltaa tekemällä tai muulla teolla osallistuu tappeluun tai hyökkäykseen, johon useat ottavat osaa ja jossa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus, on tuomittava, jos hänen oli syytä varoa tällaisen seurauksen aiheutuvan tappelusta tai hyökkäyksestä, tappeluun osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Voitaneen päätellä että tappeluun osallistumisesta ei saatu näyttöä?
 
Ruotsin valtakunnan laissa oli säädetty, että jos joku kuolee äkkinäisestä riidasta alkaneen joukkopahoinpitelyn seurauksena, eikä kuoliniskun antajaa voida osoittaa, oli kaikki pahoinpitelijät tuomittava kuolemaan (silloisen lain mukaisesti joko hirttämällä, kirveellä mestaamalla, teilaamalla tai roviolla polttamalla).

Oletan, että laki helpotti iskun antajan löytymistä jopa sataprosenttisesti.
 
Rikoslaki 22 luku 12 pykälä:

Voitaneen päätellä että tappeluun osallistumisesta ei saatu näyttöä?

Ei saatu, ei. Joskus pelaaja ei joko osaa tai pysty tekemään maalia, vaikka se on hänen ainoa tehtävänsä. Sitten voidaan miettiä, mitkä olivat ne ylivoimaiset haasteet tai puutteet omissa kyvyissä, että tehtävää ei kyetty tekemään. Huono maila, pehmeä jää, virkamieskiekko, liian hyvä maalivahti.
 
Ruotsin valtakunnan laissa oli säädetty, että jos joku kuolee äkkinäisestä riidasta alkaneen joukkopahoinpitelyn seurauksena, eikä kuoliniskun antajaa voida osoittaa, oli kaikki pahoinpitelijät tuomittava kuolemaan (silloisen lain mukaisesti joko hirttämällä, kirveellä mestaamalla, teilaamalla tai roviolla polttamalla).



Kauas on niistä ajoista tultu, vaikka juridiikan osalta aikaa on vain reilut 130 vuotta kulunut (vuoden 1734 rikoslaki kumottiin vasta vuonna 1889 nykyisellä rikoslailla, tosin kuolemanrangaistukset oli suuriruhtinaskunnassa jo pitkän aikaa muunnettu elinkautiseksi Siperiaan karkotukseksi).
Muistui mieleeni tapaus täältä kotokulmiltani, 1970-luvulta, mutta ei niin harvinainen silloin, jos nykyäänkään. Ryyppymiesten porukka oli kokoontunut harrasteensa pariiin syrjäisessä talossa, aamun valjetessa postinkantaja löysi vainajan pihatien päästä, postilaatikon juurelta. Kirveen iskuihin oli kuollut, todettiin myöhemmin. Ketään ei ikinä tuomiolle saatu, koska todisteita ei löytynyt, ja porukasta "kukaan ei muistanut mitään." Pääepäilty, joka oli täysin hullu aina tarpeeksi ryypättyään, kylläkin tappoi itsensä seuraavalla vuosikymmenellä.
 

Toimittaja pyysi saada sähköisenä kopiona käyttöönsä journalistiseen tarkoitukseen noin 60 000 järjestyksenvalvojan ja vartijan tiedot poliisin tietojärjestelmistä. Mukana pyynnössä olivat myös väliaikaisen vartijakortin omaavat ja tilapäiset järjestyksenvalvojat.
Toimittajan tietopyyntö sisälsi toiveen, että listasta ilmenee aina henkilön koko nimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, myöntänyt viranomainen, myöntämispäivämäärä, voimassaoloaika, koulutustiedot, ehdot ja rajoitukset sekä koiratieto.
Satunnaiselle toimittelijalle pitäisi antaa haltuun valtava määrä ihmisten tietoja sähköisessä muodossa (jolloin ne voivat levitä sekunneissa minne tahansa). Tuossa listassa olisi jengiä lähtien vaikkapa ydinvoimaloiden vartijoista. Mikä voisikaan mennä pieleen?
 
Aikamoisia lain hengen yläpuolisia jeesuksia tullut näistä toimittajista. Poliisin täytyy käsitellä näitä tietoja hyvin tarkasti ja varmistaa, etteivät ne päädy tavalla tai toisella mihin sattuu, mutta sitten tavallinen siviilihenkilö, toimittaja, voi tuosta noin vain pyytää kymmenien tuhansien salaiset henkilötiedot, eikä tätä edes koske kovin kummoiset tietosuojavaatimukset. Jos jotain sattuu henkilötiedoille, niin mikä on toimittajan vastuu? Lisäksi täytyy huomioida, ettei toimittajaksi ryhtyminen niin haastavaa ole, etteikö tietopyyntöjä voitaisi tehdä myös lakiin perustumattomalla haitallisella motiivilla. Ääripäässä toimittaja voisi olla vieraan valtion agentti, joka toimii suoraan vieraan valtion toimeksiannosta. Arkisemmassa versiossa taas toiminta olisi rikollisjärjestön hyväksi, joka on nykyään peräti todennäköistä. Näin olisi myös hyvä tarkastella sitä, mikä on tietopyynnön tekevän toimittajan mahdollisuus varmistaa, ettei tieto päädy kolmansille osapuolille tarkoituksettomasti. Ei voi olla niin, että GDPR:llä ja muilla voi pyyhkiä pyllyä, kun kyseessä on kaikkivoipa toimittaja.
 
Viimeksi muokattu:



Satunnaiselle toimittelijalle pitäisi antaa haltuun valtava määrä ihmisten tietoja sähköisessä muodossa (jolloin ne voivat levitä sekunneissa minne tahansa). Tuossa listassa olisi jengiä lähtien vaikkapa ydinvoimaloiden vartijoista. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Mielenkiintoiset perustelut..

Lisäksi aineistosta olisi selvitetty missä määrin viranomaiset ovat myöntäneet järjestyksenvalvonta- ja vartiointilupia henkilöille, joilla on läheisiä kytköksiä ääriliikkeisiin

Veikkaan että tässä ei haettu antifaa tai variksia...
 
Herää kysymys: Miten ääriliikkeiden kannattajat aiotaan tunnistaa lehtineekerin toimesta?

Jep. Ääriliikkeet ovat kyllä Suomessa pieniä ja marginaalisia. 60 000 hengen henkilörekisterin luovutus yhdelle toimittajalle tuolla perusteella järjetöntä.

Yrittäköön etsiä tietokyselyllä niitä lupia esim. nimien perusteella poliisilta. Mihin helvettiin se toimittaja tarvitsee noin suurta henkilötietokantaa, jossa varmasti 99,9% on muita kuin "ääriliikkeiden" (Mikä on ääriliike? Jokaisella tuntuu olevan omat määritelmät.) kannattajia. Miksi heidän tietonsa tulisi luovuttaa jollekin toimittajaksi ilmoittautuneelle?
 



Satunnaiselle toimittelijalle pitäisi antaa haltuun valtava määrä ihmisten tietoja sähköisessä muodossa (jolloin ne voivat levitä sekunneissa minne tahansa). Tuossa listassa olisi jengiä lähtien vaikkapa ydinvoimaloiden vartijoista. Mikä voisikaan mennä pieleen?
Saatanan tunarit
 



Satunnaiselle toimittelijalle pitäisi antaa haltuun valtava määrä ihmisten tietoja sähköisessä muodossa (jolloin ne voivat levitä sekunneissa minne tahansa). Tuossa listassa olisi jengiä lähtien vaikkapa ydinvoimaloiden vartijoista. Mikä voisikaan mennä pieleen?
Koskakohan joku idiootti kehtaa pyytää aseiden omistajista samanlaista listaa...

No onneksi ne on salassapedettäviä ainakin vielä...
 
Tässä pitäs tehdä kuin PV, kyllä saat massiivisen tietopyyntösi tiedot, MUTTA. Sitä käsittelee seuraavan pari viikkoa 10 sihteeriä, pari upseeria yms... henkilötyövuosia kertyy xxx määrä kertaa xxx€ määrällä ja loppusumma on yleensä sellanen, että kukaan ei sitä maksa.
Koska, noista voi laskuttaa pyytäjää, jos pyyntö on iso.
 
Back
Top