Ennen tavattiin sanoa, että ei savua ilman tulta.
Somaleistahan levitettiin joukkoviestimissä nyyhkytarinoita, joissa oli suunnilteen juostu antonovin takarampille luotien viuhuessa perheen lasten jaloissa. Juuri ja juuri oli mukamas päästy pakenemaan Mogadishun lentokentältä. Todellisuudessa monet pakolaiset olivat jo valmiiksi Venäjällä, kun Siad Barren regiimi kyykähti. Eli ei todellakaan mitään vuohipaimenia vaan edellisen hallinnon hyväosaisia. (vrt. Auttakaa syyrialaisia lapsiperheitä! Suomi says Welcome!)
Ongelmaksi muodostui mm. se, ettei osa somalinaisista osannut laittaa ollenkaan ruokaa. Minkäänlaista ruuanlaittotaitoa ei ollut, koska he olivat aina nauttineet palvelijoidensa valmistamaa ja tarjoilemaa ruokaa. Tulijoita yritettiin myös kukkahattutätien toimesta ohjata sellaisiin ammatteihin joihon lamasuomessa oli mahdollista työllistyä ilman kunnollista kielitaitoa. Ei kelvannut entiselle eliitille ja lapsistakin olisi pitänyt tulla lääkäreitä tai lakimiehiä. Vajaat 10 vuotta äentiset herrat katselivat uuden kotimaansa touhuja, kunnes totuus alkoi valjeta. Somaliyhteisön pr-henkilöt yrittivät 90-luvun lopussa ajaa jopa omia kiintiötä somali nuorukaisille korkeakouluihin, lamasta toipuva Suomi lämpeni ajatukselle, tosin aivan toisella tavalla kuin somalit toivoivat.
Ongelmaksi muodostui myös erilaiset arvokäsitykset. Somaliassa pääsääntöisesti pidettiin erittäin arvostettavana sitä, että sinulle tarjottiin elanto. Käytännössä siis korkea asema klaanissa tai vanha viisas vanhus, jonka neuvoja kannatti kuunnella. Suomessa taas tuohon elätettävän asemaan pääsi muutaman lapun täyttämällä.
Suomen ei kuitenkaan kannata kantaa huonoa omaatuntoa somaleiden kotoutuksen heikosta onnistumisesta. Käytännössähän tilanne on kaikkialla sama. Tosin joissakin harvoissa paikoissa länsimaissa somaleiden työllisyysaste on melko korkea. Mikä tosin selittyy enemmänkin paikallisten tukijärjestelmien rakenteella. Paikka paikoin esimerkiksi Yhdysvalloissa tukijärjestelmät on rakennettu niin, että tukien saamisen ehtona on työ tai oppivelvollisilla koulunkäynti. On aika selvää, että jos toinen perheen puolisoista tekee viikossa 15 tuntia myymäapulaisen hommia, niin niillä verotuloilla ei kateta edes murto-osaa siitä rahamäärästä mitä piirikunta, osavaltio tai liittovaltio käyttää perheen foodstamppeihin, terveydenhoitokuluihin yms. Mutta ainakin perhe on "työllinen" ja rahoittaa pienen murto-osan menoistaa itse.