Onko Suomi lähellä seuraavaa sotaa?

Ässä

Kapteeni
Kun seuraa tiedotusvälineitä ja viranomaisten ja ministereiden (meteoriitti Suomeen) viime aikojen sekoiluja, syntyy mielikuva, että kulissien takana panikoidaan.

Moni kansalainen suomessa jo miettii (ainakin uutisten kommentisivujen perusteella), onko sota tulossa, ja koska alkaa suomen painostus.

Mutta mitä täällä palstalla ajatellaan? Onko todella näkymät nyt ne, että seuraavan 5-10 vuoden sisällä joudumme sotilaallisen painostuksen kohteeksi, tai jopa täysimittaiseen sotaan? Voisiko näin todella käydä maalle nimeltä Suomi? EU natisee jo liitoksistaan ja NATOssa emme ole emmekä halua olla.

Onko Suomi todella tarvittaessa vain helppo nakki idän naapurin mahdollisille laajentumishaluille, vai joutuuko naapuri todella vakavasti ja kahdesti harkiten miettimään, kannattaako tänne lähteä? Onko Suomen puolustusvoimat tänä päivänä riittävän kyvykkäät torjumaan hyökkäykset ja aiheuttamaan niin merkittävää vahinkoa, ettei tänne kannata missään nimessä tulla?

Olisiko todella niin, että pieni liittoutumaton Suomi jätettäisiin hädän hetkellä yksin?
 
Mutta mitä täällä palstalla ajatellaan? Onko todella näkymät nyt ne, että seuraavan 5-10 vuoden sisällä joudumme sotilaallisen painostuksen kohteeksi, tai jopa täysimittaiseen sotaan? Voisiko näin todella käydä maalle nimeltä Suomi? EU natisee jo liitoksistaan ja NATOssa emme ole emmekä halua olla.

Olisiko todella niin, että pieni liittoutumaton Suomi jätettäisiin hädän hetkellä yksin?

Vastaukset ovat yksinkertaisia tässä kohtaa: On ja niin todella olisi.

Sensijaan Suomalaisessa "rivikansalaisella" on hämmästyttävä taito ja kyky painaa pää pensaaseen ja olla ikäänkuin mitään ei tapahtuisi kun ei katso.. No, se lienee ihan tyypillinen tapa melkein minkä maan kansalaisille tahansa.
 
On mahdollista. Suomi on euroopan keskiössä tässä asiassa. Aihe on laaja käsiteltävä, politiikkaa. Puolueeton hyväksi todettu puolustuspolitiikka nähdäkseni paras jatkossakin. Hyvät suhteet kaikkiin suuntiin takaavat, että emme ole yksin...
 
Vastaut yksinkertaisia tässä kohtaa: On ja niin todella olisi.

Sensijaan Suomalaisessa "rivikansalaisella" on hämmästyttävä taito ja kyky painaa pää pensaaseen ja olla ikäänkuin mitään ei tapahtuisi kun ei katso.. No, se lienee ihan tyypillinen tapa melkein minkä maan kansalaisille tahansa.
Jos tilanne todella on tuo niin silloin on parasta pikapikaa liittoutua Venäjän kanssa kun on vielä mahdollisuus tehdä edullinen diili.

Jos uskomme että sotilaallinen yhteenotto Venäjän kanssa on väistämätön niin silloin me teemme siitä väistämätöntä. Minulla ei ole aavistustakaan mitä tapahtuu 5-10 vuoden ajanjaksolla, mutta en panikoisi.
 
Skenaario on mahdollinen mutta epätodennäköinen. Itänaapuri on arvaamaton ja muutaman vuoden sisällä erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtuva romahdus saattaa aiheuttaa yllättäviä seurauksia. Venäjä on ajanut umpikujaan ja seinä tulee vastaan kovaa vauhtia. Putinilla on ollut toista kymmentä vuotta aikaa ratkoa hyvin vakavia rakenteellisia ongelmia eivätkä aikaansaannokset ole häävejä. Viimeinen temppu on nyt sitten vetää maa "Leningradin piiritys" -moodiin jolloin erilaiset kohta kärjistyvät ikävät ilmiöt saadaan näppärästi länsimaiden, etupäässä USA:n mutta myös EU:n ja sitä kautta Suomen syyksi.
 
Suomen turvallisuuspolitiikkaan liittyy Eurooppa-kytkös.

Muuten ei mitään uutta auringon alla eli ei aluevaatimuksia puolin ja toisin

Loppukysymykset on käsitelty aika monta kertaa.
 
Skenaario on mahdollinen mutta epätodennäköinen. Itänaapuri on arvaamaton ja muutaman vuoden sisällä erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtuva romahdus saattaa aiheuttaa yllättäviä seurauksia. Venäjä on ajanut umpikujaan ja seinä tulee vastaan kovaa vauhtia. Putinilla on ollut toista kymmentä vuotta aikaa ratkoa hyvin vakavia rakenteellisia ongelmia eivätkä aikaansaannokset ole häävejä. Viimeinen temppu on nyt sitten vetää maa "Leningradin piiritys" -moodiin jolloin erilaiset kohta kärjistyvät ikävät ilmiöt saadaan näppärästi länsimaiden, etupäässä USA:n mutta myös EU:n ja sitä kautta Suomen syyksi.

Minusta saatat hyvinkin olla oikeilla jäljillä - pl se,miten todennäköinen skenaario sotilaallisesti konfliktista on..

Venäjä saattaa hyvinkin olla ajatumassa kohti sisäpoliittista umpikujaa ja sen myötä kohti toinen toistaan hankalampia sisäisiä ongelmia ja niiden myötä vallanvaihtoa. Putin kuitenkin halunnee pysyä vallassa - ja hän näyttää valinneen keinoksi ulkoisten uhkien luomisen, jotta sisäiset ongelmat tuntuvat kansalaisista toisaalta pieniltä ja toisaalta ne voidaan sujuvasti vierittää ulkoisten uhkien syyksi. Mitä hankalammiksi sisäiset ongelmat muuttuvat, sitä enemmän niiden verhoamiseen tarvitaan ulkoista uhkaa - ja kun ongelmat ovat riittävän suuria, pitää ulkoisen uhan todellisuutta viedä koko ajan pidemmälle. Lopulta tilanne on se, että ulkoinen uhka pitää "todistaa" - ja se todistetaan sodanuhan luomisella/sodalla. Valitettavasti liittoutumaton Suomi on yksi helpoimmista kohteista Venäjän hallinnolle konkretisoida ulkoinen uhka sodalla/vakavalla sodan uhalla.

Tilanne on nopeasti menossa siihen, että myös Suomi (ja Ruotsi) on ajatumassa tässä umpikujaan. NATO-jäsenyys vähentäisi uhkaa olennaisesti, mutta NATO-jäsenyysprosessi antaa Venäjälle loistavan tekosyyn toimia.. ja toisaalta myös liittoutumaton, selkeästi länsisuuntautunut Suomi antaa Venäjälle hyvin helpon kohteen uhitella ja tekaista riittävä sotilaallinen uhka, jotta Venäjän sisäpoliittisten ongelmien kärjistymistä saadaan taas lykättyä hieman pidemmälle. Väistämätönthän siinä vain lykätään - mutta niin diktaattoreilla on ollut kautta historian kaikin keinoin tehdä.
Minusta Suomi on hyvinkin saattanut päätyä tilanteeseen, jossa sodanuhan tai jopa sodan välttäminen alkaa pahimmillaan olemaan todella hankalaa - tehtiin sitten ihan mitenpäin tahansa. Jälkiviisaus on helppoa - mutta olisi pitänyt liittoutua jo viimeistään 10v sitten.
 
mutta olisi pitänyt liittoutua jo viimeistään 10v sitten.

Olen kyllä sitä mieltä, että olisi pitänyt liittyä Natoon Boris Jeltsinin aikana.

Kaikki ne maat, jotka Neuvostoliitto meni yli heittämällä liittyivät Natoon samantien, kun ensimmäinen tilaisuus tuli. Suomella on tämä, että torjuimme Neuvostoliiton hyökkäyksen kahdesti, että suomalaisilla on kova itseluottamus. Suomella on vähän rasistinen aliarvostava asenne ryssiä kohtaan. "Ei me tarvita Natoa. Selvitään niistä muutenkin."
 
Viimeksi muokattu:
Voi olla, että Suomessa on joiltain osin mennyt pieleen menneisyydestä oppiminen ja mahdollisten uhkien tiedostaminen.
 
Onko Suomi todella tarvittaessa vain helppo nakki idän naapurin mahdollisille laajentumishaluille, vai joutuuko naapuri todella vakavasti ja kahdesti harkiten miettimään, kannattaako tänne lähteä?

Nyt kun tuon Ukrainen tilanteen myötä on tullut opiskeltua mikä on mitä niin täytyy sanoa että mielipiteeni on muuttunut. Suomi ei todellakaan ole mikään helppo nakki ja normaaliolosuhteissa itänaapuri ei tulisi tänne ottamaan turpiinsa. Normaaliolosuhteet eivät vaan nyt tai lähiaikoina päde: Putin tappelee vääjäämätöntä luhistumista vastaan ja viimeinen temppu voisi olla jonkinlainen sotilaallinen voimannäyttö Suomea vastaan.

Vaistomaisestihan tässä lähdetään aina miettimään skenaarioa Suomen armeija vs. Venäjän armeija. Todellisuudessa vastapuolella ei ole mahdollisuuksia keskittää koko voimaansa Suomea vastaan vaan sen on pidettävä joukkoja useammallakin suunnalla. Venäjän Kauko-Idässä ja Itä-Siperiassa - jotka molemmat ovat perinteisesti olleet Kiinan etupiiriä - sotilaallinen tyhjiö täyttyisi välittömästi. Kaukaasiassa riemastuttaisiin jos Venäjän joukot pakkaisivat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtisivät Suomeen. Siellä on paljon hampaankolossa venäläisiä vastaan.

Ei Suomi yksin jäisi. Venäjän rajojen sisälläkin on paljon väkeä joka on valmis panemaan ranttaliksi tilaisuuden tullen. Ja monella rajanaapurilla on Venäjän nykyisten rajojen sisällä omat menetetyt Karjalansa.
 
Kun seuraa tiedotusvälineitä ja viranomaisten ja ministereiden (meteoriitti Suomeen) viime aikojen sekoiluja, syntyy mielikuva, että kulissien takana panikoidaan.

Moni kansalainen suomessa jo miettii (ainakin uutisten kommentisivujen perusteella), onko sota tulossa, ja koska alkaa suomen painostus.

1. Mutta mitä täällä palstalla ajatellaan?

2. Onko todella näkymät nyt ne, että seuraavan 5-10 vuoden sisällä joudumme sotilaallisen painostuksen kohteeksi, tai jopa täysimittaiseen sotaan?

3.
Voisiko näin todella käydä maalle nimeltä Suomi? EU natisee jo liitoksistaan ja NATOssa emme ole emmekä halua olla.

4. Onko Suomi todella tarvittaessa vain helppo nakki idän naapurin mahdollisille laajentumishaluille,

5.
vai joutuuko naapuri todella vakavasti ja kahdesti harkiten miettimään, kannattaako tänne lähteä?

6.
Onko Suomen puolustusvoimat tänä päivänä riittävän kyvykkäät torjumaan hyökkäykset ja aiheuttamaan niin merkittävää vahinkoa, ettei tänne kannata missään nimessä tulla?

7.Olisiko todella niin, että pieni liittoutumaton Suomi jätettäisiin hädän hetkellä yksin?


Tein hieman väkivaltaa Ässän tekstille painelemalla enteriä ja numeroimalla kyssärit. Aihetta on totisesti käsitelty tällä foorumilla koko alkuvuoden. Kunhan muutaman viikon luet noita juttuja niin saat muodostettua aika monipuolisen kuvan keskustelijoista ja heidän mielipiteistään. Täällä on monenlaista mielipidettä. On ollut ryssän kätyreitä, suomettuneita YYA henkisiä, Nato -mielisiä ja kaikkea noiden väliltä. Tuosta nimimerkistä "Kapiainen" nyt voin heti kertoa, että hän on suorasanainen isänmaallinen ammattisotilas suomen armeijasta.

Tässä omat lyhyet vastaukset kysymyksiisi:
1. Suomalaisten on oltava aina valmiina sotaan. Puolustuskyky on helppo säästää pilalle nopeasti, mutta kyvyn palautus on todella hidasta ja alkuperäistä säästöä kalliimpaa. Itse edustan "paniikissa" olevaa kansanosaa. Mietin milloin ja miten sota alkaa ja miten siihen valmistaudutaan ja mitä milloinkin pitäisi tehdä. Suomen heikoin lenkki taitaa tälläkin kertaa olla johtavat poliitikot, jotka eivät hyvänä aikana näe tarvetta puolustuskyvyn parantamiselle ja huonona aikana eivät uskalla, ettei ryssä provosoidu.

2. Olemme oikeastaan olleet jo nyt kevään aikana lievän sotilaallisen painostuksen kohteena. Maamme reagointikykyä ja taistelumielialaa on testattu ärsyttäen sotaharjoituksilla ja ilmatilan loukkauksilla. Vakavampaa sotilaallista painostusta voi todella tulla jopa seuraavan 5-10 viikon sisällä. Mielipuoliset diktatuurit ovat arvaamattomia. Täysimittaiseen sotaan suomi joutuu ihan varmasti joskus. Sitä en tiedä meneekö siihen 3 vai 300 vuotta. Heitä, että seuraavan 10 vuoden sisällä Suomen mahdollisuus joutua täysimittaiseen sotaan on 10-80%. Suuri vaihteluväli johtuu siitä, että jos pelaamme korttimme parhain päin niin todennäköisyys on pieni ja jos taas sössimme kaiken niin todennäköisyys sodasta on suuri.

3. Kyllä.

4. Sotilaallisesti emme ole helppo nakki. Poliittisesti valitettavasti kyllä. Poikkeustilalakien ja liikekannallepanon käyttöönottokynnystä epäilen liian korkeaksi. Sodan alku menee perseelleen jos 95% sodan ajan sijoituksen omaavista henkilöistä istuu kotisohvalla kun T90 vaunut jyrää päin rajapuomeja.

5. Periaatteessa joutuu miettimään montakin kertaa. Ja on varmasti miettinyt ja tietää kuinka meitä heikennetään. Sitähän ne on tehnyt viimeiset sata vuotta. Mm. "Love and peace" -kampanja oli todellinen menestys. Meidän päättäjissä ja median palveluksessa on vielä todella paljon venäläisten disinformaatio sodan parantamattomia invalideja. Venäjä tietää kuitenkin, että tätä maata ei helpolla pidetä.

6. Ei. Torjuntakyky ei riitä. Miehiä ja niiden varusteita pitäisi olla 3 kertaisesti ensi vuoden alusta voimaan tulevaan sodanajan vahvuuten verrattuna. Eli n. 600 000 -700 000. Samoin kertausharjoituksista olisi täytynyt pitää kiinni. Mikäli meillä ei olisi stenattu/pokattu toimivaa kalustoa ja miehiä niin tuollaiseen 3 kertaistamiseen riittäisi suunnilleen nykyiset puolustusmäärärahat + 50%. Merkittävään vahingon tekoon puolustusvoimat kykenee kyllä. Venäläisiä ammattisotilaita pitää laittaa sellainen 500 000 jonoon jos meinaavat kävellä suomen yli.

7. Ehdottomasti kyllä. Me voitaisiin saada sympatiaa ja jotain vanhentunutta kalustoa (samat rojut takaisin joita on lahjoiteltu sinnen sun tänne taikka stenattu) maailmalta. Tällainen apu on kuitenkin vain muutamia prosentteja omaan kapasiteettiimme nähden.
 
Minusta saatat hyvinkin olla oikeilla jäljillä - pl se,miten todennäköinen skenaario sotilaallisesti konfliktista on..

Venäjä saattaa hyvinkin olla ajatumassa kohti sisäpoliittista umpikujaa ja sen myötä kohti toinen toistaan hankalampia sisäisiä ongelmia ja niiden myötä vallanvaihtoa. Putin kuitenkin halunnee pysyä vallassa - ja hän näyttää valinneen keinoksi ulkoisten uhkien luomisen, jotta sisäiset ongelmat tuntuvat kansalaisista toisaalta pieniltä ja toisaalta ne voidaan sujuvasti vierittää ulkoisten uhkien syyksi. Mitä hankalammiksi sisäiset ongelmat muuttuvat, sitä enemmän niiden verhoamiseen tarvitaan ulkoista uhkaa - ja kun ongelmat ovat riittävän suuria, pitää ulkoisen uhan todellisuutta viedä koko ajan pidemmälle. Lopulta tilanne on se, että ulkoinen uhka pitää "todistaa" - ja se todistetaan sodanuhan luomisella/sodalla. Valitettavasti liittoutumaton Suomi on yksi helpoimmista kohteista Venäjän hallinnolle konkretisoida ulkoinen uhka sodalla/vakavalla sodan uhalla.

Tilanne on nopeasti menossa siihen, että myös Suomi (ja Ruotsi) on ajatumassa tässä umpikujaan. NATO-jäsenyys vähentäisi uhkaa olennaisesti, mutta NATO-jäsenyysprosessi antaa Venäjälle loistavan tekosyyn toimia.. ja toisaalta myös liittoutumaton, selkeästi länsisuuntautunut Suomi antaa Venäjälle hyvin helpon kohteen uhitella ja tekaista riittävä sotilaallinen uhka, jotta Venäjän sisäpoliittisten ongelmien kärjistymistä saadaan taas lykättyä hieman pidemmälle. Väistämätönthän siinä vain lykätään - mutta niin diktaattoreilla on ollut kautta historian kaikin keinoin tehdä.
Minusta Suomi on hyvinkin saattanut päätyä tilanteeseen, jossa sodanuhan tai jopa sodan välttäminen alkaa pahimmillaan olemaan todella hankalaa - tehtiin sitten ihan mitenpäin tahansa. Jälkiviisaus on helppoa - mutta olisi pitänyt liittoutua jo viimeistään 10v sitten.
Olen hyvin paljon samoilla linjoilla Minutemanin ja Kapiaisen kanssa. Putin on ajanut Venäjän umpikujaan yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti. Olympialaiset, varustautuminen ja Krimin/Ukrainan sotaretki näkyvät väkisinkin valtion kassassa. Samaan aikaan maasta on paennut valuuttaa pahimpien arvioiden mukaan yli 200 mrd USD:tä, se on paljon Italian kokoiselle kansantaloudelle. (Pahimmat arviot on esittänyt Euroopan keskuspankki, he näkevät /saavat tiedot suoraan aika isosta osasta venäläistä ulkomaanrahaliikennettä). Sotaseikkailuiden ansiosta ulkomailta on vaikeaa saada rahoitusta. Lisäksi: kukaan ei tiedä, paljonko Putin lähipiireineen on suoraan varastanut valtion kassasta. Pelkästään Ukrainassa Janukovitsh sai kupattua useamman miljardin.

Yhteiskunnallisesta kehityksestä ei voi sanoa mitään positiivista. Hämmästyttävää on lisäksi takaperoisen kehityksen nopeus, kehitys alkoi Putinin uuden presidenttikauden alussa ja nyt lähestytään jo perinteistä diktatuuria. Korruptio on saavuttanut mittasuhteet, joita ei välttämättä ole ennen nähty koko maailmankaan mittakaavassa. Pelottavaa on, kuinka läheisesti tilanne muistuttaa Saksan 1930-luvun kehitystä!

Se hyvä puoli tilanteessa on, että Suomi on kuitenkin joltain osin hoitanut oman tonttinsa. Puolustusvoimat ei puutteistaan huolimatta ole aivan lapanen ja näyttöä on siitä, että tarvittaessa tsuhna puolustaa kotiaan. Helpompia saaliita on kuitenkin vielä listalla ennen Suomea: Valko-Venäjä (näemme vielä Itävalta-tyylisen Anschluss II:n!), Ukraina, Moldova,Keski-Aasian Stanit, Georgia...
 
Venäläisiä ammattisotilaita pitää laittaa sellainen 500 000 jonoon jos meinaavat kävellä suomen yli.

Tämä.

Jos Venäjä keskittää puoli miljoonaa ammaattisotilastaan Suomea vastaan, kaikkialle muualle Venäjälle muodostuu sotilaallinen tyhjiö.
 
Jos otetaan lähtökohdaksi Venäläisten omat taktiset periaatteet niin "ylikävely" edellyttää jo heikäläisittäinkin ajatellen vähintään 7x ylivoimaa puolustajaan nähden - näinollen 500t ammattisotilasta ei riitä lähellekään ylikävelyyn - unohtamatta sitä, että tällä hetkellä sopimus- ja muita ammattisotilaita heillä on noin 230t, lopullisen tavoitteen ollessa tuo 500t ja jonka täyttymistä taitavat itsekin epäillä ja ainakin arvioivat tavoitteen täyttymisen menevän pitkälle 2020-luvulle.

Näinollen siis laskennallisesti "ylikävely" edellyttäisi yli 1,5miljoonan sotilaan armeijaa kalustoineen - no, kyllä se heiltä tietysti löytyy, mutta koulutustaso ei vastaa lähellekään länsimaita (Suomi ml), joten ei tässä sinänsä tulenpalavaa hätää meillä pitäisi olla - teoriassa ainakaan.
 
Ja voittoisa armeija huomaa Suomesta kotiin palatessaan että Kiina on ottanut haltuun Uralin itäpuolisen siivun.

Sotilaallisilla tyhjiöillä on edelleen taipumus täyttyä.
 
Jos Kiina vyöryy Siperiaan, niin eikös Venäjä käytä silloin karttaruutupommeja (NBC- aseet). Jotenkin muistelisin doktriinissa olevan ensi-iskun mahdollisuus puolustustarkoituksessa.
 
Kannattaa vielä huomioida, että Venäjän asevoimien modernisointi on todella suurissa vaikeuksissa. Parhaimpana esimerkkinä laivasto:

http://blogs.reuters.com/great-debate/2014/05/27/russias-navy-more-rust-than-ready/

Nyt vielä enemmän, koska suuri osa osaamisesta ja kapasiteetista on, yllätys, Ukrainassa. Eikä ole ainoa tekniikan alue. Ilmavoimien modernisointi etenee tuskallisesti ja kohta on edessä Su-27-kaluston vanheneminen käsiin. Kehitystä tehdään pitkälti Intian rahalla ja projekteissa on suuria ongelmia. Kiinalaisille ei enää uskalleta myydä, kun ne kopioivat kaiken.

Maavoimat pyörivät edelleen pitkälti ex-Neuvostoliiton perintönä olevalla kalustolla, modernia kalustoa tulee tipoittain ja harvoin. Kyllähän Venäjällä on toimivia ja iskeviä osia, kuten Krimillä nähtiin, mutta ne eivät ole kykeneviä mihinkään niin suureen konfliktiin, joka Suomen miehittäminen olisi. Mutta kun hommaa ilmeisesti ajetaan vähän toisella tavalla.
 
Jos Kiina vyöryy Siperiaan, niin eikös Venäjä käytä silloin karttaruutupommeja (NBC- aseet). Jotenkin muistelisin doktriinissa olevan ensi-iskun mahdollisuus puolustustarkoituksessa.

Teoriassa varmaan kyllä - käytännössä ehkei sittenkään.. Niin raadollista kuin onkin, niin kyllä joukkotuhoaseiden kehitys taisi lopulta luoda niin tehokkaan kauhun tasapainon, että käytön kynnys on kaikille osapuolille ylittämättömän korkea. Kostoisku kun on käytännössä varma ja yhtä varmasti se on hyvin tuhoisa.
 
Tämä.

Jos Venäjä keskittää puoli miljoonaa ammaattisotilastaan Suomea vastaan, kaikkialle muualle Venäjälle muodostuu sotilaallinen tyhjiö.

Ei muodostu. Niilläkin on reserviläisiä. Ne voivat laittaa suomeen 50 000 ammattilaista ja uralin taakse ulottuvan jonon reserviläisiä.

Kapiaisen 7 kertaiseen ylivoiman tarpeeseen en usko. Ilmaherruus + vahvat, nopeat ja tappioista piittaamattomat panssaroidut joukot tasoittaa rutosti tuota miesylivoiman tarvetta. "Ylikävelyllä" ajattelin tässä yhteydessä lähinnä sitä, että rannikon kaupungit Viipurista Vaasaan on vallattu viikossa. (Ai niin ne on tainneet ottaa ton Viipurin jo. En meinannut muistaa kun taas tässä viikon sisään on kuunnellut tätien juttelua Tienhaaran asemasta ja siitä kuinka heidän velipoikia oli Venäjän valtion rautateiden palveluksessa (siis ennen neukkulaa)).

Venäjällä on itse asiassa aika paskat kortit kädessä. Luulisi ettei niiden kannattaisi hommata koko maailman vihoja päälleen. Iso maa niin on paljon ärsyyntyviä naapureita... Sääliksi käy venäjän kansalaiset. Siellä osuu joskus paska tuulettimeen aika pahasti.
 
Jos Kiina vyöryy Siperiaan, niin eikös Venäjä käytä silloin karttaruutupommeja (NBC- aseet). Jotenkin muistelisin doktriinissa olevan ensi-iskun mahdollisuus puolustustarkoituksessa.

Jonka seurauksena Venäjä nuketettaisiin radioaktiiviseksi lasitasangoksi.
 
Back
Top