Operaatio Platinfuchs.

[Nojatuolistrategi]

Aatun aatokset eivät aina olleet kirkkauden ylistys. Lapissa esimerkiksi tavoite oli selvä (katkaista Muurmannin rata hyökkäyksellä Kantalahteen ja Murmanskiin), mutta keino väärä tai vaillinainen. Vaikka rata olisi onnistuttu katkaisemaan yhdellä tai kahdella divisioonalla, miten ne olisi huollettu erämaan halki tai miten kauan ne olisivat pystyneet pitämään asemat? Puuhastelu jäi varjonyrkkeilyksi, tyhjän huitomiseksi.

Leningradin porteilla Aatun päätös saartaa kaupunki oli mielestäni oikea. Sulaa hulluutta olisi ollut hyökätä alivoimalla vahvasti linnoitettua miljoonakaupunkia vastaan suoraan. Piiritys oli parempi vaihtoehto: Leningrad oli tarkoitus saartaa pienellä pihtiliikkeellä Karjalan kannaksen kautta ja/tai suuremmalla pihtiliikkeellä Itä-Karjalassa. Kummallakin kannaksella saksalaiset suunnittelivat suomalaisten rooliksi pohjoisena pihtinä toimimista.

Saksalaisten voimakas painostus elokuussa 1941 – Erfurth Päämajassa, Keitel kirjein ja Jodl vierailulla – viittaa siihen, että Pohjoisen Armeijaryhmän oli tarkoitus murtautua Pähkinälinnan läpi pohjoiseen suomalaisten yhteyteen. Operaatioon tarvittiin kuitenkin suomalaisten tuki: saarron kiristäminen, valehyökkäys, eteneminen Lempaala-Pähkinälinna -uralla tms. Kun se ei suomalaisille sopinut, Erfurt ehdotti Mannerheimille, että saksalaista 163.Divisioonaa käytettäisiin Karjalan kannaksella (Ari Raunio: Sotatoimet, 2004, s. 149). Syyskuun 1. päivänä Mannerheim torjui tämänkin toimen... Mutta päätti sen sijaan toteuttaa sadantuhannen miehen vahvuisen Karjalan Armeijan voimin hyökkäyksen koko Aunuksen kannaksen laajuudella Syvärille asti ja ylikin (iso pihti).

Tärkeämpi kysymys tietysti Laatokan rannan valtauksen sijaan on se, olisiko alue kyetty pitämään. Ja kuinka paljon tappioita siellä käytävät parin vuoden taistelut olisivat Suomelta vaatineet.

Toteutuneen historian perusteella tiedetään, miten kauan Laatokan itärannan valtaus kesti, paljonko tappioita tuli ja kuinka alue kyettiin pitämään.

Karjalan kannaksella Suomi ei sitä vastoin halunnut rajaansa lähemmäs Leningradia. Päinvastoin: saksalaisten haluttiin ottavat Leningradin alueen haltuunsa suunnitelmiensa mukaisesti. Laatokan länsirantaakaan ei ollut tarkoitus vallata ”parin vuoden” taisteluilla. Pähkinälinnan valtaaminen ja murtautuminen Laatokan rantaa pohjoiseen tai Lempaalaa kohti olisi jätetty saksalaisille. Vain saarron tiukentamista vaadittiin. Toisin kävi: jätettiin ”miljoonamotti” melkein 900 vuorokaudeksi ja uhaksi valloitetun alueen sisään ja etu(itä)rintaman taakse.

Se, ettei yksinkertaisesti haluttu osallistua saarron sulkemiseen, oli tietysti hyvä syy ottaa etäisyyttä ja pysyä passiivisena vanhan rajan takana Karjalan kannaksella - tai ”yliaktiivisena” Itä-Karjalan korvissa.

 

[krd]

Takaisin aiheeseen:

Lisäksi Suomen päämaja kielsi salaa marraskuussa 1941 suomalaisia joukkoja jatkamasta hyökkäystä Louhen suunnalla Kiestingistä Muurmannin radalle, koska radan katkaisemisen pelättiin vaikuttavan haitallisesti Suomen suhteisiin länsiliittoutuneisiin, Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan, joiden kanssa Suomi ei vielä ollut sotatilassa. Yhdysvallat oli antanut jo lokakuussa 1941 Suomelle kolme noottia, ja oli selvää, että hyökkäys Muurmannin radalle aiheuttaisi heti kriisin Yhdysvaltain ja Suomen välisissä suhteissa. Alkuperäinen Muurmannin rata siis katkaistiin vuonna 1941, koska sen eteläosa joutui suomalaisten joukkojen haltuun, mutta yritykset katkaista rata Sorokasta pohjoiseen kariutuivat Neuvostoliiton armeijan vastarintaan sekä Suomen ulkopoliittisista syistä johtuvaan haluttomuuteen yrittää radan katkaisua.
http://www.kysy.fi/kysymys/miksi-muurmannin-rataa-ei-katkaistu-jatkosodan-aikana

Ja aiheen viereen:

Ensimmäisen sotavuoden aikana liittoutuneiden aineellinen Arkangelin ja Murmanskin satamien kautta toimitettu apu sisälsi yhdeksässä eri laivasaattueessa tuotuna 3 052 lentokonetta, 4 048 panssarivaunua ja 520 000 moottoriajoneuvoa. Saksa lähti hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan 22. kesäkuuta 1941 1 830 lentokoneella, 3 580 panssarivaunulla ja 520 000 moottoriajoneuvolla.

Lainaa- ja vuokraa-apu [1000 tn] ja (% kokonaismäärästä):

• Tyynenmeren kautta: [8 244] ja 47,1%
• Iranin kautta: [4 160] ja 23,8%
• Pohjoisen jäämeren kautta: [3 964] ja 22,6%
• Mustanmeren kautta: [681] ja 3,9%
• Pohjoisnavan kautta: [452] ja 2,6%

Yhteensä: [17 501] ja 100,0% https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirovin_rata

Santa Clauskin ilmeisesti osallistui Stalinin tukemiseen tuon Pohjoisnavan reitin turvin.

Tai sitten ne lennetyt koneet on merkattu tuolle reitille?
https://en.wikipedia.org/wiki/ALSIB

 

[Nojatuolistrategi]

Lisävaloa saksalaisten suunnitelmiin ja suomalaisten painostukseen piirityksen aikana – ja mahdollisesti myös Sorokan ja Lapin operaatioajatuksiin – on odotettavissa piakkoin.

Kuva Suomen roolista Leningradin piirityksessä täsmentyy lähiaikoina. Pekka Visuri viimeistelee parhaillaan kirjaa siitä, miten Saksan edustaja Suomen armeijan päämajassa vaikutti Suomen toimintaan piirityksen aikana. http://yle.fi/uutiset/3-9083286

Iso kuva Suomen roolista:

 

[salama-anteri]

Eikös tuo operaatio jo lähtökohtaisesti ollut täysin ylioptimistinen ? Saksalaiset yliarvioivat omat kykynsä ja vastaavasti aliarvioivat venäläisten puolustuskyvyn. Suomalaisilla sentään taisi olla realistinen kuva aseveljen osaamisesta Pohjolassa. Muistaakseni Airo oli talvella 40-41 (?) suorittanut Marskin käskystä jonkinlaisen maastontiedustelun Pohjois-Suomessa. Loppuarvio oli kuvaava: "Ei tule ryssä eikä mene saksalainen herra marsalkka."

Oli just nain. Tamanpaivaisessa http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDir...21&utm_source=Päivän+uutisotsikot+|+Suomenmaa on kokonaan unohdettu nikkeli, josta Saksa ja NL tekivat 60/40 sopimuksen Suomen paan yli, paljon ennenkuin vihollisuudet alkoivat.

Ja Norjan alumiini/ vesivoima; sen takiahan koko Skandinavian (eli kaytannossa valloitetun Norjan - kun se nikkeli jai saamatta) taloushallinto alistettiin Luftwaffelle.

 

[adam7]

Lisävaloa saksalaisten suunnitelmiin ja suomalaisten painostukseen piirityksen aikana – ja mahdollisesti myös Sorokan ja Lapin operaatioajatuksiin – on odotettavissa piakkoin.

Kuva Suomen roolista Leningradin piirityksessä täsmentyy lähiaikoina. Pekka Visuri viimeistelee parhaillaan kirjaa siitä, miten Saksan edustaja Suomen armeijan päämajassa vaikutti Suomen toimintaan piirityksen aikana. http://yle.fi/uutiset/3-9083286

Iso kuva Suomen roolista:

Katso liite: 14055

Ylläri ylläri, Marja Manninen komppaa Venäläistä historiankirjoitusta. #sarkasmi

Tuossa jutussa jätetään olennaisia asioita kertomatta, mutta eihän se ihme ole kun jurussa soppaa keittää Visuri ja Manninen.

 

[adam7]

Saksalaisten voimakas painostus elokuussa 1941 – Erfurth Päämajassa, Keitel kirjein ja Jodl vierailulla – viittaa siihen, että Pohjoisen Armeijaryhmän oli tarkoitus murtautua Pähkinälinnan läpi pohjoiseen suomalaisten yhteyteen. Operaatioon tarvittiin kuitenkin suomalaisten tuki: saarron kiristäminen, valehyökkäys, eteneminen Lempaala-Pähkinälinna -uralla tms. Kun se ei suomalaisille sopinut, Erfurt ehdotti Mannerheimille, että saksalaista 163.Divisioonaa käytettäisiin Karjalan kannaksella (Ari Raunio: Sotatoimet, 2004, s. 149). Syyskuun 1. päivänä Mannerheim torjui tämänkin toimen... Mutta päätti sen sijaan toteuttaa sadantuhannen miehen vahvuisen Karjalan Armeijan voimin hyökkäyksen koko Aunuksen kannaksen laajuudella Syvärille asti ja ylikin (iso pihti).

Ei tuo ole arvauksen varassa. Tarkoitus oli totetuttaa "kädenpuristus Syvärillä". Saksalaiset vaan eivät koskaan päässeet Syvärille.

 

[Nojatuolistrategi]

Ei tuo ole arvauksen varassa. Tarkoitus oli totetuttaa "kädenpuristus Syvärillä". Saksalaiset vaan eivät koskaan päässeet Syvärille.

Niin. Tuo suomalaisjoukkojen siirto Karjalan kannakselta Laatokan toiselle puolelle Itä-Karjalaan ja (jatko)hyökkäys Syvärille ja ylikin ei ole arvauksen varassa. Se toteutui.

Sen sijaan saksalaisten suunnittelmista murtautua Pähkinälinnasta pohjoiseen Laatokan länsipuolella syksyllä 1941 – tai suomalaisille kaavaillusta roolista – saattaisi saada jotakin lisätietoa tai spekulaationpohjaa tuosta Erfurthin päiväkirjasta.

 

[salama-anteri]

lisätietoa tai spekulaationpohjaa tuosta Erfurthin päiväkirjasta.

Odotan mielenkiinnolla. Tietysti paivakirja-aineistoissa on kolme tasoa: mita tapahtui (tai milta se silloin naytti); mita toivottiin (toivossa on hyva elaa); ja sitten viela "wishful thinking" joka joltain osin on eparealistista (esim. oletuksiltaan) jo etukateen ja siksi harvakseltaan saa toteutumaa

 

[YliKoo]

Saksalaista propagandafilmiä 1941 operaatioista Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Norjassa. Antaa hyvän kuvan siitä, mitenkä olemattomia nuo kulkuyhteydet tuolla tundralla olivat.

Pätkiä vanhasta Tuntemattomasta. Ei siis ollut täysin kotimaista tuotantoa

 

[Nojatuolistrategi]

Ylläri ylläri, Marja Manninen komppaa Venäläistä historiankirjoitusta. #sarkasmi

Tuossa jutussa jätetään olennaisia asioita kertomatta, mutta eihän se ihme ole kun jurussa soppaa keittää Visuri ja Manninen.

Artikkelin kuva on kutakuinkin kohdallaan. Tekstissä ilmansuunnat sen sijaan ovat sikinsokin.

Saksan toivomuksesta Suomi eteni lisäksi Laatokan länsipuolella noin 10 kilometriä Syvärijoen eteläpuolelle. Saksalaisjoukot puolestaan saartoivat kaupunkia etelässä, idässä ja koillisessa.

Suomi eteni tietenkin Laatokan itäpuolella sillanpääasemaan Syvärijoen eteläpuolelle. Leningradista koilliseen oli suomalaisjoukkoja tai puna-armeija, mutta ei ainakaan saksalaisjoukkoja.

– Hyökkäys olisi edellyttänyt kaikkien reservien siirtämistä kannakselle ja se olisi antanut puna-armeijalle tilaisuuden hyökätä Suomeen pohjoisen kautta, sanoo Visuri.

Leningradin kohtalon ollessa veitsenterällä puna-armeija siirsi kaiketi kiireesti joukkoja (etelään) Olhavan /Leningradin rintamalle estämään saksalaisten saartorenkaan kiristymistä ”sankarikaupungin” ympärillä. Puna-armeija tuskin edes haaveili silloin tilaisuudesta ”hyökätä Suomeen pohjoisen kautta”.

Pekka Vasurin tulkinnat Erfurthin päiväkirjasta voi jättää omaan arvoonsa, mutta joitakin tiedonjyviäkin sieltä voi löytyä (jahka ehdin lukea kirjan).

 

[salama-anteri]

kohtalon ollessa veitsenterällä puna-armeija siirsi kaiketi kiireesti joukkoja (etelään)

Kannattaa kayda paikan paalla katsomassa, kuinka kasittamattoman lahella kavivat.

tiedonjyviäkin sieltä voi löytyä (jahka ehdin lukea kirjan)

Odotan innolla noita, paivakirja-aineistoissahan on se hyva puoli, etta korkeintaa itsesensuuri iskee (ja silloinkin asiat on yleensa kaivettavissa kiertoilmausten kautta esille, kun konteksti myohemman historiankirjoituksen pohjalta on selvilla).

 

[Nojatuolistrategi]

Kannattaa kayda paikan paalla katsomassa, kuinka kasittamattoman lahella kavivat.

Odotan innolla noita, paivakirja-aineistoissahan on se hyva puoli, etta korkeintaa itsesensuuri iskee (ja silloinkin asiat on yleensa kaivettavissa kiertoilmausten kautta esille, kun konteksti myohemman historiankirjoituksen pohjalta on selvilla).

Aamupäivälle ehdin vihdoin lukea kirjan ensimmäiset 120 sivua.

Rakenteeltaan teos on kaksiosainen: Alkuosassa Visuri luo laajahkon katsauksen vuoden 1941 tapahtumiin Suomen rintamalla ja laajemmaltikin monipuolisesti eri lähteisiin nojaten, mutta poimien yksityiskohtia myös Erfurthin päiväkirjasta. Loppuosa on parisataa sivuinen suomennos Erfurthin päiväkirjasta vuoden 1941 osalta.

Esipuheessa Visuri mainitsee, että Erfurthin 1100 sivuinen päiväkirja vuodelta 1944 (jota hän piti Suomen vuosinaan 1941...44 toimiessaan Päämajassa saksalaisena yhteysupseerina) julkaistiin suomeksi jo vuonna 1954, mutta Erfurth pahoitteli, ettei kirjan alkuosaa voinut silloin julkaista. Motiivikseen kirjoittaa kirja Visuri kertoo sen, että vuoden 1941 tapahtumista on jäänyt elämään osin virheellistä tietoa ja yksipuolisia tulkintoja.

Johdannossa Visuri käy läpi sotasyyllisoikeudenkäynneissä dokumentoidun ’propagandatotuuden’ puolustuksen puheenvuoroissa (1940-luku), ajopuu- ja koskiveneteoriat (1950-luku), ulkomaalaisten tutkijoiden revisionistiset näkemykset 1960-luvulla (etenkin Krosby), Vilkunan yms. kannanotot 1970-luvulla (suuri ajapuuteoriakeskustelu 1974/75) ja lopuksi Jokipiin näkemykset 1980-luvulta.

Teoksen alkuosassa on mielenkiintoisia yksityiskohtia ja viittauksia vuoden 1941 tapahtumiin, joihin aikalaisten ja etenkin Erfurthin tarkasti päiväkirjaansa kirjaamat keskustelut ja arviot tuovat lisävaloa saksalaisesta perspektiivistä. Niistä lisää myöhemmin.

 

[Nojatuolistrategi]

Visurin katsaus vuoden 1941 tapahtumiin alkaa kuvauksella siitä, miten ja milloin Saksan ja Suomen sotilaallinen yhteistyö tiivistyi.

Tammikuussa 1941 Erik Heinrich sai kutsun Saksaan kuulemaan Barbarossa-suunnitelmasta. Helmikuussa Mannerheim vakuuttui Saksan voimasta ja päättäväisyydestä hyökätä Neuvostoliittoon. Toukokuussa Saksa esitti jo varsin tarkat toivomuksensa Suomen roolista hyökkäyksissä Pohjois-Suomesta, Laatokan itä- ja länsipuolella sekä Hangossa.

Ilman tarkempia lähdeviitteitä Visuri väittää myös, että viimeistään helmikuussa 1941 Neuvostoliitto vakuuttui siitä, että Suomi oli saanut Saksan tuen – ja alkoi valmistella ennakoivaa hyökkäystä Saksaan ja sen liittolaismaihin Suomeen, Unkariin ja Romaniaan. Toukokuussa Stalin kuitenkin keskeytti suunnitelmien laadinnan, jotta Saksa ei provosoituisi.

Toinen kiinnostava yksityiskohta oli se, että Mannerheimille kaavailtiin ylijohtajan roolia koko Jäämeren ja Itämeren välisellä sotatoimialueella. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi kunniasta pelätessään joutuvansa Hitlerin alaiseksi, jos hän komentaisi suurta joukkoa saksalaisia Lapissa yms.

 

[salama-anteri]

Tammikuussa 1941 Erik Heinrich sai kutsun Saksaan kuulemaan Barbarossa-suunnitelmasta.

Aika nopeaa touhua, Seelowea yllapidettiin harhautuksena Adlerangriffin loppumisen jalkeenkin (päättyi 31. lokakuuta 1940, RAF oli menettänyt 544 lentäjää noin 2500 Luftwaffe-lentäjää vastaan).
- Luftwaffe ei itaan lahtiessaan ollut enaa oma itsensa, joka varmasti nakyi siina, etta kun oma huolto ei toiminut, niin oltaisiin nyt ainakin katkaistu vastustajan huolto (taktisilla ilmavoimilla) myos


Missas kohtaa kirjaa olet menossa; tuleeko naita huomioita viela lisaa (toivottavasti!)?

 

[Springeri]

Visurin katsaus vuoden 1941 tapahtumiin alkaa kuvauksella siitä, miten ja milloin Saksan ja Suomen sotilaallinen yhteistyö tiivistyi.

Tammikuussa 1941 Erik Heinrich sai kutsun Saksaan kuulemaan Barbarossa-suunnitelmasta. Helmikuussa Mannerheim vakuuttui Saksan voimasta ja päättäväisyydestä hyökätä Neuvostoliittoon. Toukokuussa Saksa esitti jo varsin tarkat toivomuksensa Suomen roolista hyökkäyksissä Pohjois-Suomesta, Laatokan itä- ja länsipuolella sekä Hangossa.

Ilman tarkempia lähdeviitteitä Visuri väittää myös, että viimeistään helmikuussa 1941 Neuvostoliitto vakuuttui siitä, että Suomi oli saanut Saksan tuen – ja alkoi valmistella ennakoivaa hyökkäystä Saksaan ja sen liittolaismaihin Suomeen, Unkariin ja Romaniaan. Toukokuussa Stalin kuitenkin keskeytti suunnitelmien laadinnan, jotta Saksa ei provosoituisi.

Toinen kiinnostava yksityiskohta oli se, että Mannerheimille kaavailtiin ylijohtajan roolia koko Jäämeren ja Itämeren välisellä sotatoimialueella. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi kunniasta pelätessään joutuvansa Hitlerin alaiseksi, jos hän komentaisi suurta joukkoa saksalaisia Lapissa yms.

Missähän määrin Visuri turvautuu Erich Buschenhagenin todistuksiin mm. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä? Tarkoitan vain sitä, että em. lähteeseen tulisi kai suhtautua melko kriittisesti, koska tiedot on saatu NKVD:n kidutuskammiossa.

Mielenkiintoinen kirja, joka menee ehdottomasti lukulistalle. Nämä Barbarossa-Suomi-kuviot kun ovat ällistyttävän syvän hämärän peitossa.

 

[salama-anteri]

Vilkaisin juuri mielenkiinnosta lapi alkuperaisen (jouluk. vrt tuo suomalaisten tietoon heti tammikuussa tuonti) Barbarossa kaskyn
- Suomen armeijalle oli annettu vain kaksi spesifista tavoitetta: suojata pohjoisen ryhmittyman sivusta ja hoidella Hanko pois hairitsemasta
- yleistavoitteeksi oli annettu sitoa mahd. paljon voimia hyokkayksella Laatokan molemmin puolin ( ja mahd. saksalaisten kanssa yhdessa kohti Muurmannin rataa)
- tuo kohti rataa siis ei ilmaise kovin suurta luottamusta alun alkaenkaan siihen, etta suoraan Muurmanniin olisi paasty Vuoristoarmeijakunnan toimin

Hitler oli suurten linjojen mies, joka kasitteli (paassaan) Pohjoismaita yhtena kokonaisuutena> Pohjoisessa, Petsamossa ei suinkaan turvattu nikkelin saantia, vaan (!) rautamalmia

 

[Nojatuolistrategi]

Aika nopeaa touhua, Seelowea yllapidettiin harhautuksena Adlerangriffin loppumisen jalkeenkin (päättyi 31. lokakuuta 1940, RAF oli menettänyt 544 lentäjää noin 2500 Luftwaffe-lentäjää vastaan).
- Luftwaffe ei itaan lahtiessaan ollut enaa oma itsensa, joka varmasti nakyi siina, etta kun oma huolto ei toiminut, niin oltaisiin nyt ainakin katkaistu vastustajan huolto (taktisilla ilmavoimilla) myos


Missas kohtaa kirjaa olet menossa; tuleeko naita huomioita viela lisaa (toivottavasti!)?

Kursorisesti luin kirjan loppuosankin. Koetan kommentoida lisää, kun aihetta tulee.

Kirja kuitenkin kattaa paljon muutakin kuin Operaatio Platinaketun, joten täytyy katsoa, mihin vitjaan huomiot kirjaa, ettei mene kovin off-topiciksi.

 

[Nojatuolistrategi]

Missähän määrin Visuri turvautuu Erich Buschenhagenin todistuksiin mm. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä? Tarkoitan vain sitä, että em. lähteeseen tulisi kai suhtautua melko kriittisesti, koska tiedot on saatu NKVD:n kidutuskammiossa.

Mielenkiintoinen kirja, joka menee ehdottomasti lukulistalle. Nämä Barbarossa-Suomi-kuviot kun ovat ällistyttävän syvän hämärän peitossa.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit Visuri kuittaa lyhyesti toteamalla ne politisoiduiksi (kummaltakin puolin).

Syyttäjä syytti ja puolustuja puolustautui omilla tarinoillaan.

 

[Nojatuolistrategi]

Aika nopeaa touhua, Seelowea yllapidettiin harhautuksena Adlerangriffin loppumisen jalkeenkin (päättyi 31. lokakuuta 1940, RAF oli menettänyt 544 lentäjää noin 2500 Luftwaffe-lentäjää vastaan).
- Luftwaffe ei itaan lahtiessaan ollut enaa oma itsensa, joka varmasti nakyi siina, etta kun oma huolto ei toiminut, niin oltaisiin nyt ainakin katkaistu vastustajan huolto (taktisilla ilmavoimilla) myos


Missas kohtaa kirjaa olet menossa; tuleeko naita huomioita viela lisaa (toivottavasti!)?

Krosbyn kuvaukseen viitaten Visuri sivuaa Saksan valtavaa keskitysmarssia idän rintamalle, mikä esitettiin harhautuksena siirtämässä katseet pois pian alkavasta maihinnoususta Englantiin.

Samoihin aikoihin villit huhut velloivat maailmalla. Rytikin kirjasi toukokuussa 1941 päiväkirjaansa, että satoja junia (80...90% kapasiteetista) ja lehtiä oli lakkautettu Saksassa, makuuvaunuja muutettiin Neuvostoliiton raideleveyteen, Ukraina ja Bessarabia vuokrattaisiin 99 vuodeksi Saksalle, Saksalle olisi myönnetty kauttakulkuoikeus Turkissa ja Venäjällä, Stalinille taas olisi annettu vapaat kädet Intian ja Persian suhteen yms.

Itärintamalle siirrettiin noin ¾ voimasta: 3.7 miljoonaa miestä eli 170 divisioonaa, joista 152 saksalaisia. Suomalaisia oli valmiina 470 000 ja romanialaisia 150 000. Saksalaistankkeja oli itärintamalla alkuvaiheessa yli 3300 ja lentokoneita noin 3000. Neuvostoliitolla oli 2.9 miljoonaa miestä eli 140 divisioonaa vastassa ja saman verran taaempana.

Suomesta oli valmiina 21 divisioonaa – 16 suomalaista ja 5 saksalaista. Mm. nuo Operaatio Platinakettuun osallistuvat joukot.

 

[salama-anteri]

Suomalaisia oli valmiina 470 000 ja romanialaisia 150 000.

Onko tuosta epasuhdasta mitaan mainintaa?
- jos katsoo Barbarossa direktiivia, Aatu halusi Romaniasta mukaan vain parhaita joukkoja, koska ne toimivat saksalaisten rinnalla (ei siis haluttu riippakivia).
- suomalaisille oli vain yleistavoitteet (vastustajan voimien maksimaalinen sitominen) ja siksi kaikki "kavi". Pikanttina yksityiskohtana: saksalaisterminologiassa Oulu-Kuusamo tasa oli keski-Suomea, he kun katsoivat asiaa Jaameren suunnasta, varmaankin mittatikulla: Kalastajasaarento- Oulu 750 km; Oulu - Hki 600 km