Operaatio Platinfuchs.

John Hilly

Ylipäällikkö
Brittinäkemys Fall Platinfuchsista. Ei kauheasti uutta, mutta Brittien laivaston roolia korostetaan.

Operation ‘Platinfuchs’ Was an Early Nazi Defeat on the Eastern Front
The Red Army and the Royal Navy raced to defend Murmansk
by SÉBASTIEN ROBLIN

The Soviet navy during World War II is perhaps best remembered for its vigorous role in the doomed defense of the ports of Odessa and Sevastopol in the Crimean Sea. However, in the Arctic north, the Soviet warships would have a major impact in the opening months of the war with Nazi Germany.

A ragtag fleet of destroyers and patrol boats, backed up by two stout-hearted rifle divisions, brought Hitler’s elite mountain troops skidding to a halt, preserving a vital supply line to Britain and the United States.

1*sM5KaHIm9YBzwgMbVv8RNg.png

In November 1939, the Soviet Union invaded Finland in the Winter War. After initially suffering disastrous losses in the three-month-long conflict, Stalin managed to force the Finns into making territorial concessions. This ironically laid the groundwork for the German-Finnish alliance the Winter War had been meant to forestall.

When on June 22, 1941, Hitler launched Operation Barbarossa, the devastating German invasion of Soviet Union, German troops in the Arctic northern tip of Norway marched through Finnish territory to secure the vital nickel mines at Petsamo.

1*7233KPMYLrQNcgkLEI3QwQ.jpeg

Murmansk in 1936. Photo via Wikimedia
The next goal was the port of Murmansk, an important Soviet naval base and the most direct means by which convoys from the United Kingdom could deliver material aid to the beleaguered Soviet Union. Indeed, the Royal Navy almost immediately dispatched submarines, destroyers and aircraft carriers to the Arctic region.

However, the Nazi leaders did not expect the Soviet Union to last long enough for that aid to matter, so they committed only a modest force to the port’s capture.

Leading the assault was Gen. Eduard Dietl’s Mountain Corps Norway, consisting of two crack Austrian infantry units — the 2nd and 3rd Mountain Divisions. Both veterans of the campaigns in Poland and Norway, the Tyrolian 2nd Division was still associated with the old Habsburg aristocracy, while the 3rd was heavily steeped in Nazi ideology.

Nazi war planners believed both of the lightly equipped units would be ideal for handling the rocky Arctic tundra. The mountain units were reinforced by the 40th and 211th Panzer Battalions, the latter unit equipped with 89 captured French Somua S-35 medium tanks and Hotchkiss H-38 light tanks. You can check out a map of the German plan here.

After spending a week moving from Kirkenes, Norway, to the staging point on the Finnish border, the German mountaineers launched their attack, codenamed Operation Platinfuchs [“Platinum Fox”] on June 29, overwhelming the machine gun battalions of the 23rd Fortified Region.

Spearheaded by French tanks, the 3rd Mountain Division managed to capture a bridge across the Titovka River, while to the north the 2nd managed to seal off the neck of the Rybachy Peninsula, but could not penetrate the defenses on the peninsula itself.

The German maps proved to have an over-optimistic assessment of the limited Soviet road network, and the two German divisions found they had to transport most of their supplies by foot across the boulder-strewn landscape. German engineers expended tons of explosives trying to flatten the desolate, moon-like terrain for wheeled vehicles.

Soon the Germans were confronted by a stout defensive line along the River Litsa held by the Soviet 14th and 52nd Rifle Divisions, both veterans of the Winter War. However, three battalions of the 3rd Mountain Division managed to secure a crossing on July 6, though they were soon hammered by counterattacks and strafing I-16 fighter planes.

1*RF56P3yC4flGpcn0blCn7g.jpeg

German Gen. Edward Dietl in 1941. German Federal Archives photo
Dietl was about to expand the bridgehead when he learned that a rag-tag fleet of Soviet escorts and transports under Capt. I. G. Platonov had landed two battalions of marines at Litsa Bay, behind German lines. At the time, the surface ships of the Soviet Northern Fleet consisted of just eight destroyers, seven patrol boats, and a couple of minesweepers and torpedo boats.

Worried for the security of his tenuous supply lines, Dietl called off his attack for an entire week and begged for reinforcements. He received a regiment of elderly Finnish soldiers and a machine-gun battalion, which he used to hold the line along the Rybachy Peninsula while the 2nd Mountain advanced southward towards the Litsa River on July 13.

Five German destroyers sortied the day before in support of the operation in order to dissuade another Soviet landing, blasting a small Soviet convoy they encountered before retiring to Norway.

However, the unflinching Capt. Platonov was not scared away from weaving his usual mischief. On the day of the new German offensive, he trollishly landed the entire 352nd Rifle Regiment of the 14th Division on the western, German-held side of the Litsa River. His patrol boat Smerch — or as she jokingly became known, “the Litsa battleship” — even cheekily swooped over to German-held riverbank and dueled with Austrian artillery batteries.

Dietl’s offensive came completely undone as units that had been committed to supplying the front line were forced to deal with the pesky Soviet landing force. Air strikes on Petsamo and Kirkenes from the British carriers Furious and Victorious only worsened the chaos.

Making little headway, Dietl called off his assault a second time. The German bridgehead over the Litsa collapsed into a smaller perimeter, and a series of costly battles were fought over hills and mountains of limited operational value in order to clear out infiltrating Soviet troops.

An improvised task force of Finnish and German troops finally managed to drive the 352nd Regiment from the west bank early in August. Finnish troops furiously potted away with rifles at Platonov’s fleet as it whisked the survivors of the 352nd to safety on the opposite shore.

1*oN5N4bp73CaF3lBS3rKO8g.jpeg

Finnish soldiers marching toward the Murmansk railway in November 1941. SA-kuva photo via Wikimedia
The morale of the mountain troops in what was bitterly dubbed the “Duchy of Litsa” fell to an all-time low. Rumors spread in Austria that the alpine infantry had been consigned to die on the craggy Arctic moonscape. Dietl begged Hitler for a third mountain division to assure the capture of Murmansk. His wish was granted in the form of the 6th Mountain Division and the 9th SS Regiment.

However, the British cruisers Nigeria and Aurora nearly destroyed one of the former unit’s transports at sea — and were only spared by the sacrifice of the German escort ship Bremse, which was rammed and split in two by the British warships.

Royal Navy submarines and squadrons of RAF Hurricane fighters were soon flying out of Murmansk to support the Soviet fleet. A week later, the German navy declared it was too risky to continue transport and resupply operations by sea that far east.

This delayed the arrival of the 6th Mountain Division until October. Dietl decided to proceed with his final assault on Sept. 8, reinforced by just the SS regiment and another unit of aging reservists. However, the SS unit’s fanaticism failed to make up for its lack of competence or training, and its battalions repeatedly fled in the face of Soviet counterattacks.

The German mountain troops still managed to capture some craggy heights devoid of cover before reeling back under a counterattack by the Polyarny militia division.

Dietl ultimately began withdrawing his men to a defensive line on the Litsa River on Sept. 19, bringing an end to German attempts to capture Murmansk.

To the south, the parallel Operation Arctic Fox came close to cutting off the Murmansk railway line connecting the port with the rest of the Soviet Union, but foundered in November as the Finns reduced their support for the offensive as a result of Allied diplomatic pressure.

While the 2nd and 3rd Mountain divisions were retired from the theater, the Soviet 52nd Division would be promoted to the status of an elite Guards division for its actions in the campaign.

During the next four years, the Allies would deliver vast quantities of supplies and military equipment to the Soviet Union via the dangerous Arctic cargo run to Murmansk, totaling more than 5,200 tanks, 7,400 airplanes, 4,900 anti-tank guns and millions of rounds of ammunition and gallons of gasoline.

While numerically superior Soviet forces suffered catastrophic defeat after defeat in the opening months of Operation Barbarossa, the two Soviet rifle divisions in the Arctic managed to repel a German assault of nearly equivalent strength.

This occurred not only because of their discipline and competent leadership, but thanks to the daring actions of the Royal Navy and the outgunned Soviet Northern Fleet. Without a single capital ship or amphibious landing craft to its name, the latter force took advantage of its mobility in littoral waters to hamstring a foe struggling with long land-based supply lines across rough terrain.

Platonov’s little fleet of patrol boats and destroyers made an outsized contribution to the Soviet resistance against Nazi Germany.

https://warisboring.com/operation-p...-on-the-eastern-front-9727aa78af3c#.vd0vsh2z1
 
Brittinäkemys Fall Platinfuchsista. Ei kauheasti uutta, mutta Brittien laivaston roolia korostetaan.



https://warisboring.com/operation-p...-on-the-eastern-front-9727aa78af3c#.vd0vsh2z1
Joskus olen miettinyt, että mitä Saksan olisi pitänyt panostaa tuonne, että Murmanskin olisivat saaneet. Pari jv-divisioonaa lisää, valtava määrä linnoitusjoukkoja huoltoteiden tekoon, ilma- ja laivastotukea tms. Mistäs ne olisi repäisty sitten...
Mitä olisi sitten tarkoittanut Neuvostoliiton puolustuskyvylle, jos pohjoinen reitti olisi ollut tukossa? Tulihan tavaraa myös Iranin suunnasta ja Vladivostokin kautta.
Jossittelua ja laiskaa aivojumppaa sadepäivien ratoksi :)
 
Joskus olen miettinyt, että mitä Saksan olisi pitänyt panostaa tuonne, että Murmanskin olisivat saaneet. Pari jv-divisioonaa lisää, valtava määrä linnoitusjoukkoja huoltoteiden tekoon, ilma- ja laivastotukea tms. Mistäs ne olisi repäisty sitten...
Mitä olisi sitten tarkoittanut Neuvostoliiton puolustuskyvylle, jos pohjoinen reitti olisi ollut tukossa? Tulihan tavaraa myös Iranin suunnasta ja Vladivostokin kautta.
Jossittelua ja laiskaa aivojumppaa sadepäivien ratoksi :)

Eikös tuo operaatio jo lähtökohtaisesti ollut täysin ylioptimistinen ? Saksalaiset yliarvioivat omat kykynsä ja vastaavasti aliarvioivat venäläisten puolustuskyvyn. Suomalaisilla sentään taisi olla realistinen kuva aseveljen osaamisesta Pohjolassa. Muistaakseni Airo oli talvella 40-41 (?) suorittanut Marskin käskystä jonkinlaisen maastontiedustelun Pohjois-Suomessa. Loppuarvio oli kuvaava: "Ei tule ryssä eikä mene saksalainen herra marsalkka."
 
Eikös tuo operaatio jo lähtökohtaisesti ollut täysin ylioptimistinen ? Saksalaiset yliarvioivat omat kykynsä ja vastaavasti aliarvioivat venäläisten puolustuskyvyn. Suomalaisilla sentään taisi olla realistinen kuva aseveljen osaamisesta Pohjolassa. Muistaakseni Airo oli talvella 40-41 (?) suorittanut Marskin käskystä jonkinlaisen maastontiedustelun Pohjois-Suomessa. Loppuarvio oli kuvaava: "Ei tule ryssä eikä mene saksalainen herra marsalkka."

Saksalaiset perustivat arvionsa karttoihin joissa oli katkoviivalla merkittyjä kulkureittejä, joita luulivat teiksi. Liian myöhään sakuille selvisi, että olivat hädintuskin polkuja ja talvella jonkinlaisia porouria...
 
Mitä olisi sitten tarkoittanut Neuvostoliiton puolustuskyvylle, jos pohjoinen reitti olisi ollut tukossa? Tulihan tavaraa myös Iranin suunnasta ja Vladivostokin kautta.

Erinomainen huomio, veli @JR49. Ulkomuistista Murmanskin kautta 25 %, Iranin kautta 50 % ja loput Vladivostokiin. Tänne jälkimmäiseen päästi japanilaiset jenkkilaivatkin täysin häiritsemättä. Eivät olleet sodassa Nliiton kanssa ja katsoivat, että kaikki
USA:n venäläisille laivaama materiaali ei sitten tule olemaan heitä vastassa. Murmansk ei myöskään ollut ainoa Jäämeren satama, jonne oli rautatie vaan Arkangeli oli myös käytössä Lend-leasessa. Tätä tosin eivät saksalaiset tienneet ennen sotaa. Meillä
on korostunut "Saattue Murmanskiin" näkökulma, koska on paljon käännetty brittikirjallisuutta ja omatkin tutkijat nojasivat paljon brittilähteisiin varsinkin menneinä vuosikymmeninä.
 
Erinomainen huomio, veli @JR49. Ulkomuistista Murmanskin kautta 25 %, Iranin kautta 50 % ja loput Vladivostokiin. Tänne jälkimmäiseen päästi japanilaiset jenkkilaivatkin täysin häiritsemättä. Eivät olleet sodassa Nliiton kanssa ja katsoivat, että kaikki
USA:n venäläisille laivaama materiaali ei sitten tule olemaan heitä vastassa. Murmansk ei myöskään ollut ainoa Jäämeren satama, jonne oli rautatie vaan Arkangeli oli myös käytössä Lend-leasessa. Tätä tosin eivät saksalaiset tienneet ennen sotaa. Meillä
on korostunut "Saattue Murmanskiin" näkökulma, koska on paljon käännetty brittikirjallisuutta ja omatkin tutkijat nojasivat paljon brittilähteisiin varsinkin menneinä vuosikymmeninä.

Neuvostoliitto liputti omalla lipullaan jenkkilaivat, jotka toivat materiaalia Vladivostokiin. Siinä oli myös rajoituksia:

https://en.wikipedia.org/wiki/Pacific_Route

Due to this neutrality the goods could be moved only in Soviet-flagged ships, and, as they were inspected by the Japanese, could not include war materials. The route was therefore used to transport foods, raw materials and non-military goods such as lorries and other road vehicles, railway locomotives and rolling stock. It was also the most practical route for goods and materials produced in the US western states. During the conflict the Pacific Route saw a steady stream of goods moved from the west coast of the United States and overall accounted for some 50% of all Lend-lease goods to the Soviet Union.

Eli Vladivostokin kautta ei voinut toimittaa varsinaista sotamateriaalia ja japanilaisilla oli oikeus tarkistaa laivat. Tämän takia Murmansk oli huomattavasti tärkeämpi kuin mitä prosentuaaliset osuudet kertovat.
 
Viimeksi muokattu:
Eikös tuo operaatio jo lähtökohtaisesti ollut täysin ylioptimistinen ? Saksalaiset yliarvioivat omat kykynsä ja vastaavasti aliarvioivat venäläisten puolustuskyvyn. Suomalaisilla sentään taisi olla realistinen kuva aseveljen osaamisesta Pohjolassa. Muistaakseni Airo oli talvella 40-41 (?) suorittanut Marskin käskystä jonkinlaisen maastontiedustelun Pohjois-Suomessa. Loppuarvio oli kuvaava: "Ei tule ryssä eikä mene saksalainen herra marsalkka."
Välirauhan aikaan Rajavartiosto 6:n komentaja Pennaselta saatiin samanlaisia viestejä. Siinä, missä Pennanen piti mahdollisena huoltaa max. pataljoonaa, saksalaiset aikoivat huoltaa kahta vuoristodivisioonaa + kilkkeet päälle. Pennanen oli suhtautunut suunnitelmaan hieman skeptisesti...
 
Ai niin.

Kalle Korpi on tehnyt opinnäytetyön Tavoitteena Muurmanni, joka käsittelee Norjan-Armeijan ja suomalaisjoukkojen suunnitelmia ja toimintaa Pohjois-Suomessa. Vaikka hieman XXIIIAKE:n PJ -tyyppistä tekstiä sisältääkin, on aika näpäkkä teos aiheesta ja löytyy painettuna. Suosittelen.
 
Saksalaista propagandafilmiä 1941 operaatioista Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Norjassa. Antaa hyvän kuvan siitä, mitenkä olemattomia nuo kulkuyhteydet tuolla tundralla olivat.

On kärrypolkua. Voisin lisäksi kuvitella, ettei aivan pahimpia paikkoja ole edes valikoitu propagandaan.
Huollon kapasiteetin kasvattaminen mahdotonta, läpimurto mahdotonta ilman huomattavaa joukkojen ja tulituen kasvattamista, ainainen sivustauhka Pohjoisen laivaston maihinnousuista... Aikamoinen pähkinä.
Mitäs mieltä veljet olisi, olisiko huolto ollut ratkaistavissa laivaston avulla? Siis täysin kuvitteellisessa tilanteessa, että Saksan laivasto olisi pystynyt operoimaan vapaasti Jäämerellä. Siinä pitää unohtaa sellainen pikkujuttu kuin brittilaivasto, ja tässä skenaariossa siis Britannian olisi pitänyt kukistua ja muuta jännää...o_O
Mutta kahdeksan hävittäjää olisi ollut nujerrettavissa. Olisiko vuonojen ja jokien kautta saanut työnnettyä tarpeeksi huoltoa hyökkääville joukoille? Tai mitä se olisi vaatinut pioneerityönä, että tarvetta vastaava huoltoreitti maalle olisi pystytty avaamaan? Nyt inssit kalkulaattorit soimaan :cool:.
Vaan taitaapa olla esim. Titovka-joessa koskia, kantoväkeä olisi tarvittu ohitukseen.
Kattokaapas muuten jokisuuhun ilmakuvalla, näyttäis olevan sotilaallisessa ojennuksessa olevia rakennelmia ;).
https://www.google.fi/maps/@69.4927715,31.8865665,13.11z
 
Tuossa artikkelissa mainitaan eteläinen haara operaatiosta.

Kirjassa Kiestingin monista, tai oikeammin kirjassa Jussi Turtolasta, eli Kyllä täällä kaatuminen voidaan: suomalainen upseerikohtalo 1941 Martti Turtola kirjoittaa että saksalainen SS-divisioona Nord joka oli koottu osittain aiemmin murtuneista joukoista + täydennetty divisioonassa, oli täysin kelvoton metsämaastossa. Divisioonan varustukseen metsässä ei aluksi kuulunut yhtään kirvestä. Miehistö oli Berliinin liepeiltä koottuja pikkuporvareita, eli kauppiaita, virkamiehiä ja poliiseja y.m. joita metsät pelottivat. Moorrorikalusto ei toiminut metsäpoluilla ja saksalaiset siirtyivät muuleihiniin, jotka kantoivat tarvikkeet. No, kevyt hevoskärryou toimii ihan eri tavalla..
 
On kärrypolkua. Voisin lisäksi kuvitella, ettei aivan pahimpia paikkoja ole edes valikoitu propagandaan.
Huollon kapasiteetin kasvattaminen mahdotonta, läpimurto mahdotonta ilman huomattavaa joukkojen ja tulituen kasvattamista, ainainen sivustauhka Pohjoisen laivaston maihinnousuista... Aikamoinen pähkinä.
Mitäs mieltä veljet olisi, olisiko huolto ollut ratkaistavissa laivaston avulla? Siis täysin kuvitteellisessa tilanteessa, että Saksan laivasto olisi pystynyt operoimaan vapaasti Jäämerellä. Siinä pitää unohtaa sellainen pikkujuttu kuin brittilaivasto, ja tässä skenaariossa siis Britannian olisi pitänyt kukistua ja muuta jännää...o_O
Mutta kahdeksan hävittäjää olisi ollut nujerrettavissa. Olisiko vuonojen ja jokien kautta saanut työnnettyä tarpeeksi huoltoa hyökkääville joukoille? Tai mitä se olisi vaatinut pioneerityönä, että tarvetta vastaava huoltoreitti maalle olisi pystytty avaamaan? Nyt inssit kalkulaattorit soimaan :cool:.
Vaan taitaapa olla esim. Titovka-joessa koskia, kantoväkeä olisi tarvittu ohitukseen.
Kattokaapas muuten jokisuuhun ilmakuvalla, näyttäis olevan sotilaallisessa ojennuksessa olevia rakennelmia ;).
https://www.google.fi/maps/@69.4927715,31.8865665,13.11z
Yksinkertainen on kaunista. Painopiste joko Kiestinkiin tai Sallaan. Pohjoiseen pelkkä varmistus maihinnousun varalle. Yhdestä kohdasta hyökkäämällä voimat olisivat saattaneet riittää rannikolle. Radan katkettua sitten vyörytys etelään ja pohjoiseen.
 
upload_2017-3-10_23-2-34.jpeg Melko vähän on kirjallisuutta tuon pohjoisimman osalta, mutta tässä on aika hyvää settiä saksalaisten operoinnista tundralla vuoden -44 osalta. Antaa myös mittakaavaa Suomen Lapin sodalle, joka oli tuon pääsotanäyttämön sivustaoperaatio.
 
Wähemmän framilla on ollut sekin, että sakut kartoittivat ja inventoivat pohjoissuomen tieolot ym. siten, että viimeistään -39 nämä seikat olivat aivan perusteellisesti tiedossa. Käytössään heillä olivat suomalaistiedot ja monen kesän ajan laukkasivat inventointi- ja kartoitusryhmät selkosia. Eli tieto infrasta kyllä oli.

Mainittu operaatio pohjoisessa pitää asettaa jättiläisponnistukseen kuuluvaksi yksityiskohdaksi, jonka menestymisen edellytykset olivat kiinteässä suhteessa sakun sotamenestykseen yleensä ja erikseen.

Kun aikalaiset kenraalit ja marsalkat jakoivat käsityksen, jonka mukaan salamasodan on onnistuttava ja neukun piti kaatuman ekana vuotena. Ja jos näin ei käy ollaan kusessa huolella. Niin meillä on mielukkaasti vatveloitu pohjoisen operaatioiden parissa ikäänkuin maailmansodan päänäyttämö olisi ollut Suomessa. Näyttämö täällä oli iso juttu meille, mutta koko paketissa se oli hitu visperissä.

Kannattaa huomata ja pitää mielessä se, että Suomessakin nenäkarvoja alkoi väpätyttää, kun neukku ei römähtänytkään mainioiden suunnitelmien mukaisesti vaan ekana sotavuotena joulukuussa ullattaen tapahtui jonkinlainen käänne. Suomen sodanjohto ja kärkipoliitikot olivat tasan tietoisia tilanteista ja kehityskulusta. Mutta mehukas sota oli toki tuossa vaiheessa liian nuori lopetettavaksi.
 
Yksinkertainen on kaunista. Painopiste joko Kiestinkiin tai Sallaan. Pohjoiseen pelkkä varmistus maihinnousun varalle. Yhdestä kohdasta hyökkäämällä voimat olisivat saattaneet riittää rannikolle. Radan katkettua sitten vyörytys etelään ja pohjoiseen.

Millä joukoilla? Jättiläisponnistuksessa oli kiinni jo omat ja varastetutkin. "olisivat saattaneet riittää" - ajattelu sotilaallisessa mielessä on johtanut yleensä nopeaan katastrofiin. Koko Itärintama oli jo syyskuussa -41 -olisisaattanutriittää- tilanteessa. Ja joulukuussa olisisaattanutriittää- osoittautui: eihän se perhana tainnut riittääkään.

Suomen sodanjohto ja kärkipoliitikot olivat tasan tietoisia siitä, missä mentiin ja alkoivatkin politikoida jo hyvin varhaisessa vaiheessa sotaa.
 
Wähemmän framilla on ollut sekin, että sakut kartoittivat ja inventoivat pohjoissuomen tieolot ym. siten, että viimeistään -39 nämä seikat olivat aivan perusteellisesti tiedossa. Käytössään heillä olivat suomalaistiedot ja monen kesän ajan laukkasivat inventointi- ja kartoitusryhmät selkosia. Eli tieto infrasta kyllä oli.

Mainittu operaatio pohjoisessa pitää asettaa jättiläisponnistukseen kuuluvaksi yksityiskohdaksi, jonka menestymisen edellytykset olivat kiinteässä suhteessa sakun sotamenestykseen yleensä ja erikseen.

Kun aikalaiset kenraalit ja marsalkat jakoivat käsityksen, jonka mukaan salamasodan on onnistuttava ja neukun piti kaatuman ekana vuotena. Ja jos näin ei käy ollaan kusessa huolella. Niin meillä on mielukkaasti vatveloitu pohjoisen operaatioiden parissa ikäänkuin maailmansodan päänäyttämö olisi ollut Suomessa. Näyttämö täällä oli iso juttu meille, mutta koko paketissa se oli hitu visperissä.

Kannattaa huomata ja pitää mielessä se, että Suomessakin nenäkarvoja alkoi väpätyttää, kun neukku ei römähtänytkään mainioiden suunnitelmien mukaisesti vaan ekana sotavuotena joulukuussa ullattaen tapahtui jonkinlainen käänne. Suomen sodanjohto ja kärkipoliitikot olivat tasan tietoisia tilanteista ja kehityskulusta. Mutta mehukas sota oli toki tuossa vaiheessa liian nuori lopetettavaksi.
No, eipä lopettaminen ollut vaihtoehto. Ruokaa ja tarvikkeita piti saada jostain ja Lapissa oli 200k saksa. Itänaapuriin ei ollut luottamista ja Saksasta ei pääse eroon ennenkuin se on liian heikko.

1941 Moskova tarjosi talvisotaa edeltäviä rajoja, eli Tarton rajoja, mutta silloin Saksa ei vielä ollut ottanut pataan ja vähän aikaa aiemmin Kremlin oli suunnitellut "Suomen kysymyksen" ratkaisua 49 divisioonalla.

Vuodenvaihteen 41/42 jälkeen Suomen sodanjohto tiesi miten käy, mutta piti vain odottaa oikeata hetkeä. Sitten Moskova rupesi sikailemaan ehtojen kanssa vaatien ehdotonta antautumista. Siitä päästiin eroon vasta kun oltiin pysäytetty ainoa Stalinin kymmenestä strategisesta offensiivista joka epäonnistui.

Eli vaihtoehtoisia tarinoita ei juuri ole... Paitsi jos Tienhaara, Tali-Ihantala tai Viipurinlahti olisi murtunut, jolloin olisi ollut Siperiaan menijöitä, miljoona uutta asukasta ja pahempi yhteiskunta kuin Itä-Saksa.
 
Millä joukoilla? Jättiläisponnistuksessa oli kiinni jo omat ja varastetutkin. "olisivat saattaneet riittää" - ajattelu sotilaallisessa mielessä on johtanut yleensä nopeaan katastrofiin. Koko Itärintama oli jo syyskuussa -41 -olisisaattanutriittää- tilanteessa. Ja joulukuussa olisisaattanutriittää- osoittautui: eihän se perhana tainnut riittääkään.

Suomen sodanjohto ja kärkipoliitikot olivat tasan tietoisia siitä, missä mentiin ja alkoivatkin politikoida jo hyvin varhaisessa vaiheessa sotaa.

No tuota "Keskisen Suomen" linjaa suunniteltiin hyökkäyssuunnaksi ihan todellisuudessakin. Sitten ryhdyttiin levittämään rintamaa ja hyökättiin Petsamossa ja Sallassa ja Kuusamossa ja Suomussalmella ja Kuhmossa. Suomalaiset pitivät ongelmana juuri sitä, että yritettiin joka kohdassa eikä valittu painopistettä. Se Airon ja Raappanan suunnittelema radankatkaisu perustui (ja molempien mielestä ilman epäilyjä olisi onnnistunutkin) juuri siihen voimien keskittämiseen. Se, että tämän suunnitelman ajankohta oli jo väärä on taas toinen seikka. Samoin se, että olisiko tuossa vaiheessa enää voitu rataa pitää katkaistuna.

Petsamossa varmistetaan sivusta Jäämerelle ja Kuhmosta ylöspäin otetaan rajan välittömästä läheisyydestä mahdollisen Suomeen suuntautuvan hyökkäyksen tukialueet haltuun, ihan niinkuin VK-suunnitelmissa ennen talvisotaa. Suomalaiset joukot keskittämällä saadaan tehtyä läpimurto joko Sallassa tai Kiestingissä, ihan sen mukaan, mikä valitaan varsinaiseksi painopistesuunnaksi. Saksalaisilta huolto ja ilmatuki sekä varmistus. Kun päästään radalle/rannikolle, saavat sakemannit lähteä etenemään Muurmanskiin tai Stalinin kanavalle. Noin helppoa se kotikoneella kirjoitettuna on, tosin tätä suunniteltiin ihan oikeastikin. Tappioita olisi tullut pirusti, mutta niin niitä tuli nytkin sekä Sallassa että Kiestingissä.
 
No tuota "Keskisen Suomen" linjaa suunniteltiin hyökkäyssuunnaksi ihan todellisuudessakin. Sitten ryhdyttiin levittämään rintamaa ja hyökättiin Petsamossa ja Sallassa ja Kuusamossa ja Suomussalmella ja Kuhmossa. Suomalaiset pitivät ongelmana juuri sitä, että yritettiin joka kohdassa eikä valittu painopistettä. Se Airon ja Raappanan suunnittelema radankatkaisu perustui (ja molempien mielestä ilman epäilyjä olisi onnnistunutkin) juuri siihen voimien keskittämiseen. Se, että tämän suunnitelman ajankohta oli jo väärä on taas toinen seikka. Samoin se, että olisiko tuossa vaiheessa enää voitu rataa pitää katkaistuna.

Petsamossa varmistetaan sivusta Jäämerelle ja Kuhmosta ylöspäin otetaan rajan välittömästä läheisyydestä mahdollisen Suomeen suuntautuvan hyökkäyksen tukialueet haltuun, ihan niinkuin VK-suunnitelmissa ennen talvisotaa. Suomalaiset joukot keskittämällä saadaan tehtyä läpimurto joko Sallassa tai Kiestingissä, ihan sen mukaan, mikä valitaan varsinaiseksi painopistesuunnaksi. Saksalaisilta huolto ja ilmatuki sekä varmistus. Kun päästään radalle/rannikolle, saavat sakemannit lähteä etenemään Muurmanskiin tai Stalinin kanavalle. Noin helppoa se kotikoneella kirjoitettuna on, tosin tätä suunniteltiin ihan oikeastikin. Tappioita olisi tullut pirusti, mutta niin niitä tuli nytkin sekä Sallassa että Kiestingissä.

Tuo Airon ja Raappanan kaavailema operaatio, tarkoitatko sitä, jonka ko. herrat laativat Sorokan valtaamiseksi ? Ja eikös sen ajankohta pitänyt olla kesä 42 ? Martti Turtolan Airo-elämäkertaa muistelen hämärästi, että siinä oli tuosta puhetta. Laguksen joukoille oli jyvitetty päärooli. Poliittinen johto ei sitten suunnitelmalle lämmennyt.
 
Barbarossa ei ollut suunnitelmana mikään kauhean häävi. Saksalaiset syyllistyivät kaikenlaiseen olettamiseen ja on ilmiselvää, että Pohjois-Suomen rintamasuunnalla mentiin todellakin soitellen sotaan. Tiedot kulkuyhteyksistä olivat heikot ja tiet paljastuivat kinttupoluiksi. Erään saksalaisen kenraalin mukaan kyseessä ei ollut sotaretki vaan tutkimusretkikunta. Talven saapuessa Litsa joen asemat arvioitiin mahdottomaksi talvehtimispaikaksi saksalaisille joukoille ja vakavissaan ehdotettiin vetäytymistä takaisin Suomeen.

Kuten Adam7 toi esille myös joukkojen laadussa oli toivomisen varaa. Mukana oli SS joukkoja, jotka vielä Norjan operaation aikana oli kelpuutettu vain vartiojoukoiksi. Sotilaallinen osaaminen oli heikkoa, kun Saksalla oli upseeripula. Käytännössä jo komppanian päälliköksi ja komppanian vääpeleiksi oli jouduttu laittamaan ensimmäisen maailmansodan veteraaneja. Upseeripulaa oli paikattu pikakouluttamalla mm. poliisiupseereja ja kanta-aliupseereita upseerin tehtäviin. Waffen-SS joukoissa oli mukana myös paljon poliittisin perustein ylennettyä päällystöä, yllättäen natseilu ja kahvilanpito ei tarjonnut riittävää osaamista. Pahimmat SS yksiköiden pakoon pötkimiset päätyivät jopa Hitlerin tietoon.
 
Koko saksalaisten (ja suomalaisten siinä sivussa) hyökkäys oli tarpeeton operaatio. Neuvostoliiton romahtaessa Kuolan niemimaa olisi tipahtanut Saksan ja Suomen syliin kuin kypsä hedelmä ja pitkässä sodassa Kuolan niemimaan valtaus olisi vaatinut enemmän resursseja kuin olisi ollut järkevää käyttää.

Toki loppupeleissä Suomen olisi kannattanut 1941 vallata aluetta vuoden 1920 rajoihin saakka ja jäädä köllöttelemään ja mankumaan materiaaliapua. Suur-Suomi -haaveisiin kaatui liian moni suomalainen.
 
Back
Top