Maavoimien taktiikka oli hyökkäyksellistä jo sotien välisenä aikana. Jatkosodan taktiikkaa ja tapahtumia (Y.A. Järvinen) esittelee hyvin noita kuvioita. Hyökkäys on vain miesvoimaa vaativaa touhua.
Operaatio Platinfuchs.
- Viestiketjun aloittaja John Hilly
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- jatkosota lappi platinfuchs
Maavoimien taktiikka oli hyökkäyksellistä jo sotien välisenä aikana. Jatkosodan taktiikkaa ja tapahtumia (Y.A. Järvinen) esittelee hyvin noita kuvioita. Hyökkäys on vain miesvoimaa vaativaa touhua.
tulikomento
Supreme Leader
Joissain määrin on varmaankin ollut jälkeenpäin puhetta siitäkin, että hyökkäysvaiheen aikana (divisioona / rykmenttitasolla ?) ei aina maltettu muodostaa selkeitä painopisteitä. Lieneekö tässä mitä perää ?
Myös Lotinanpellon - Karhumäen kautta kulkevan rautatieyhteyden saaminen haltuun on ollut merkittävä etu rintamalinjan työntämisessä Aunukseen.
Monesti näissä keskusteluissa unohtuu, että lähtökohdasta Ranskan olisi pitänyt olla Saksaa vahvempi. Jopa Puolan katsottiin voivan taistella tasapäin Saksaa vastaan. Kun Saksa käveli yli minkä tahansa valitsemansa maan niin kaikki sotaoppi meni uusiksi ja ainakin se tuli vaihtoehdoksi, että Saksa oli voittamaton.
Kun tuolloin voitetut alueet vielä merkitsivät työvoimaa ja luonnonvaroja niin valloitusten loppua oli vaikea kuvitella. Vasta Aatun ahneus toi esiin tämänkin vaihtoehdon.
Kun tuolloin voitetut alueet vielä merkitsivät työvoimaa ja luonnonvaroja niin valloitusten loppua oli vaikea kuvitella. Vasta Aatun ahneus toi esiin tämänkin vaihtoehdon.
Tuossa Y.A.Järvisen kirjassa keskustellaan hyvin asiantuntevasti juuri näistä asioista. Olen lukenut tuon viimeksi varmaan parikymmentä vuotta sitten joten en muista yksityiskohtia.
Järvinen oli venäjänkielentaitoinen taktiikan opettaja jonka kolme teosta ovat erittäin mielenkiintoisia ja toivottavasti aikoinaan MPKK julkaisee ne Suomalaisen sotataidot klassikot -sarjassaan. Etenkin talvisotaa koskeva teos on äärimmäisen mielenkiintoinen. Jatkosotateos on vähän hajanaisempi ja käsittelee lähinnä hyökkäysvaihetta.
- Y. A. Järvinen, Panssarijoukot ja venäläinen panssaritaktiikka, Otava, 1937.
- Y. A. Järvinen, Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa, WSOY, 1948
- Y. A. Järvinen, Jatkosodan taistelut: jatkosodan taktiikka ja tapahtumia. WSOY, 1950
fulcrum
Greatest Leader
Toisaalta, oliko 3 kannaksen linjaan tarvinnut silti edetä Syvärille asti? Ääniselle pääsemiseen on kyllä valideja sotastrategisiakin perusteluja, mutta armeijan huoltaminen Syvärille oli raskasta hommaa. Jos linja olisi jätetty vaikka juuri Tuuloksen tasalle niin operaatiobaasis olisi silti saatu aika mittavaksi.
Hyökkäysvaiheen tappioita selittää tietenkin osittain joukkojen vaihteleva taso, välirauhan aikana armeijaa oli valtavasti laajennettu ja upseeristostakin iso osa oli joltisenkin vihreää.
Aiemmin esitin tätä:
Yksi vaihtoehto olisi ollut jäädä Vitele -Vieljärvi - Jessoila -Äänislinna-linjalle. Tällöin järvet olisivat antaneet tiettyä suojaa. Mutta Maaselän kannas olisi silti tarvittu linjan suojaamiseksi pohjoisesta.
fulcrum
Greatest Leader
Arktiksen huoltovaikeuksia kuvaa pienemmässä skaalassa hyvin Walleniuksen Petsamon retki. Sai käyttöön 60 miestä, Petsamoon asti pääsi noin 9 miestä, ja siellä varsinaiseen linjaan Wallenius pystyi laittamaan yhden (1) miehen. Kaikki loput tarvittiin huolto- ja varmistusasemiin.
Päinvastoin, jo ennen talvisotaa oltiin hyvin hyökkäysorientoituneita. Puolustus ei itsessään ollut tavoitetila vaan siihen enemmänkin ajauduttiin. Taistelu kuitenkin pyrittiin ratkaisemaan hyökkäämällä. Ero aktiivisen, liikkuvan puolustuksen ja hyökkäyksen välillä voi kuitenkin olla semanttinen, joku voi nähdä vaikka Raatteen tien taistelun viivytys- ja puolustusoperaationa, jonkun toisen painottaessa taas taistelun ratkaisukohdassa hyökkäämällä toteutettua motittamista ja kolonnan tuhoamista.
Jos joku näkee Raatteen taistelut viivytys- ja puolustusoperaationa, niin ei ymmärrä kyllä Raatteen taisteluista yhtään mitään.
Suomalaiset olettivat, että puna-armeijan päävoimat tulevat Raatteen suunnasta. Siksi suomalaisten päävoimat olivat siellä. Puna-armeijan päävoimat tulivat Juntusrannasta ja olisivat motittaneet Raatteen suunnan, ellei romahtaneen Kyanderin tilalle tullut Kari olisi saanut Tuompoa vakuutettua vetäytymisen välttämättömyydestä. Raatteen motti syntyi vain, koska 44.D:n Vinogradov oli niin kykenemätön ja pysäytti divisioonansa komppanian puolustusasemien eteen. Hänen tehtävänsä olisi ollut murskata Siilasvuon päävoimat kirkonkylään linnoittautunutta 163.Divisioonaa vasten. Kun näin ei tapahtunut, 163.D vedettiin voimien säästämiseksi Juntusrantaan (tosin Kuusamontien joukot uhrattiin viivytykseen). 44.D tuhottiin sitten vapautuneilla suomalaisvoimilla, koska se edelleenkään ei tehnyt muuta kuin mökötti marssijärjestyksessä Raatteentiellä.
Jälleen kerran muistutan, että voimassa olleet VK (Venäjän keskitys) -suunnitelmat lähtivät siitä, että Laatokan pohjoispuolisella alueella edetään kaikkien kulkureittien suunnassa rajan taakse. Salmista epäiltiin jo ennen sotaa, ettei moinen onnistu hyvien huoltoyhteyksien vuoksi. Suojärvestä pelättiin samaa. Silti Laatokan Karjalassa koettiin massivinen yllätys puna-armeijan joukkojenkeskitysten määrän ja laadun vuoksi.
Käytännössä hyökkäyksiä ei sitten tehty suunnitelmien mukaan missään (en laske Lieksassa tapahtunutta rajanylitystä oikein miksikään). Tavoitteena ei ollut sinänsä mikään alueiden valtaaminen Suur-Suomi -hengessä, vaan tukialueiden riistäminen tulevalta hyökkäykseltä. Laskettiin, että Suomi ehtii tehdä LKP:n nopeammin jolloin vältytään isoilta taisteluilta Pohjois-Suomessa, koska puna-armeija ei voi hyökätä kun ei ole tukialueita Suomen lähellä. Samalla voitaisiin tiedustella ja häiritä Muurmanninrataa.
bjarnfredarsongeorg
Korpraali
Vaan taitaapa olla esim. Titovka-joessa koskia, kantoväkeä olisi tarvittu ohitukseen.
Kattokaapas muuten jokisuuhun ilmakuvalla, näyttäis olevan sotilaallisessa ojennuksessa olevia rakennelmia.
https://www.google.fi/maps/@69.4927715,31.8865665,13.11z
Lievästi OT, mutta nuo rakennelmat taitavat olla Vaalesjoen (Titovka-joen suomenkielinen nimi) kuolansuomalaisen kalastajakylän raunioita. Vaalesjoen nimellä googlaten löytyy joku kuvakin noista raunioista, ilmeisesti juurikin Op. Platinfuchsin aikana tuhoutunut tuo kylä. Tuolla Vaalesjokivarressa ei taida olla sotilaallista toimintaa, ainakin joku paikallinen kalastusmatkailuyrittäjä järjestää lohestusmatkoja tuonne ihan länsituristeillekin. Itäänpäin kun scrollailee googlemapsia Vaalesjoelta niin läntisen Litvajoen suulta kyllä löytyy joku sukellusvenetukikohta ja muutama veneistäkin laiturissa.
tulikomento
Supreme Leader
Joo, sotia edeltävän ajan VK -suunnitelmien olemassaolon tiesin kyllä. Tarkoitin enemmänkin sitä, että käytännössähän sitten laajempaa kokemusta ison mittakaavan hyökkäysten suorittamisesta ja johtamisesta ei tainnut olla ennen kesää 1941. Aiheeseen liittyen, onko kukaan tutustunut tähän teokseen ? Olisiko hankkimisen arvoinen ?
https://www.booky.fi/tuote/mikko_ka...okkaysoperaatioiden_suunnittelu/9789512520046
JR49
Respected Leader
Tämä selvä!
Oletin automaattisesti, että liittyvät Venäjän armeijaan, tyyliin varikko tms. Hyvä tietää.
No tähän se minun kerettiläisyyteni juuri osuu. Ei ollut ensinnäkään tekovärkkejä hyökkäyksiin ja toiseksi taisi puuttua perimmäinen osaaminenkin. Kun suurta osaa upseeristoa elähdytti vielä "kalevankankaan henki", osa soti osaamisessaan heimosotaa v. -20 ja osa oli täysin väärissä tehtävissä kontra osaaminen ja jaksaminen....syntyi sarjoittain vääriä päätöksiä ja yritettiin asioita, joihin tekovärkit taipuivat huonosti. Seuraus: rumihia ruumiita ja perkeleesti invalideja ja haavikoita. Seuraus: lyhyessä ajassa virtasi pitäjiin liikaa arkkuja moraalin kannalta ja sairaalat olivat turvoksissa hoidettavia, invalideja ei uskallettu kotiuttaa mielialasyistä jne. Samaan syssyyn syntyi elintarvepulakin, joka helpotti vasta vuoden kuluttua.
Ymmärrän hyvin sen, että tämä aihe on ollut kovin arka ronkittavaksi.
Vähäväkisen kansan hyökkäyssota oli saatanan kova tikki ja muutaman kuukauden tappiot säikäyttivät mm. Mannerheimin, kuten tiedetään. Elävän voiman säästäminen otettiin framille ja siirryttiin säästäviin sotatoimiin.
Ja munalauta tähän samaan jatkumoon Parhaat tulqitsijat ja tutqiat ovat pohtineet kuinka Leningradkin olisi pitänyt suomalaisvoimin valtailla....se ei olisi maksanut kuin noin 50 tuhatta soldaattia lisää....olisi varmaan pitänyt.
Hyvät hyssykät, eihän ole luojakaan ihmistä kieltänyt liikoja haaveilemasta, mutta jokin tolkku sentään pitäisi säästää järkivähistään ennenkuin tulqitsee näitä skenaarioita.On hankkimisen arvoinen. Kannattaa kuitenkin lukea ajatuksella ja tarkasti, suhteuttaa esitystä tuolloiseen maailmankuvaan ja niihin vasittuihin vaikutteisiin, joita kaikilla osapuolilla tuolloin oli.
No miten sen kokemuksen puutteen ottaa. Hölmön tölväyksessä oli joukkoja viidestä divisioonasta. Laatokan pohjoispuolella hyökättiin armeijakunnan voimin useampaankin kertaan. Tolvajärvi-Aittojoki oli hyökkäyksellinen operaatio. Siilasvuolla oli Suomussalmella prikaati ja Kuhmossa divisioona käytössään. Susitaipaleella n. prikaati. Sallan-Kemijärven vastahyökkäykset ja Pelkosenniemen suunta olivat reilun rykmentin kokoisia.
Noista hölmön tölväys ja osin Laatokan Karjalan taistelut oli etukäteen suunniteltu. Oireellista mielestäni on, että hölmön tölväys tehtiin juuri siellä ja juuri niillä joukoilla kuin oli sotaa edeltävä aika suunniteltukin. Silti tuloksena oli käytännössä epäonnistuminen (aikavoitto totta kai, mutta "pyrrhoksen aikavoitto" sikäli, että puna-armeija ryhtyi harjoittelemaan tosissaan suurhyökkäystä varten ja paikalle tuotiin lisäjoukkoja ja resursseja), kun tavoitteisiin ei päästy.
Tietenkin mittakaava operaatioissa on eri luokkaa kuin -41, mutta kyllä siitä hyökkäyksestäkin kertyi kokemusta.
JR49
Respected Leader
Kuinka paljon koukkaustaktiikka on velkaa niille hölmöille komentajille, jotka ryntäyttivät miehiä päin vahvoja asemia? Ei ole yksi eikä kaksi kuvausta, kun pataljoonatasollakin alijohto on anonut, että kierretään, päästään vähemmällä. Eikä majuri tai kapteeni uskonut. Sitten vasta, kun turha veriuhri oli annettu, niin saattoi tulla valoa päähän. Osa tietysti oli kartalla jo valmiiksi, mutta eivät kaikki.
Tässäpä sitä tullaankin jo sen komentajatason osaamiseen tai sen puuttumiseen. Osa tapauksista voi johtua siitäkin, että ei haluttu ottaa sitä riskiä, että hyökkäys ei "tapahdu ajallaan". Kun ylemmältä tasolta käskettiin hyökkäys klo se ja se, niin se toteutettiin niillä keinoin, jotka "osattiin". Pahimmillaanhan orjallisuus ja joustamattomuus oli vielä sitä, että tykistö ei ehtinyt mukaan lainkaan. Ja tuolloin kävi monta kertaa niin, että vihollisen muutama konetuliasepesäke teki hilloa hyvistä aikeista. Monissa tapauksissa osoittautui raskaaksi sekin, että vihollinen oli liian hyvin tietoinen siitä, mitä tuleman pitää. Korkeissa esikunnissa majaansa pitäneet saksalaisyhteysupseerit raportoivat ahkerasti ja sankasti tapahtumista ja käyttivät omia kanaviaan. Suunnitelmista tietoisia oli liian paljon ja tietoa liikkui liikaa.
Luulen, että näistä tapahtumista on tehty hyvinkin tarkkaa selkoa, mutta tulokset eivät näy Doriassa.
Suomessa ei ole oikein kriittistä sotahistoriantutkimusta harrastettu. Tämä johtuu siitä, että kylmän sodan aikana oli tavallaan kaksi tarinallista linjaa josta valita
a) Valkobandiitit ryöstöretkellä neuvostoneitsyttä kiusaamassa
b) Ajopuuna pyhäkoulupojat puhtaasti puolustuksellisessa jatkosodassa jossa komentajilla ja rivimiehillä oli ihmeellinen rauha ja kirkkaus - vääriä päätöksiä ei tehty tai jopa väärät päätökset voi perustella oikeaksi.
Heimosotiin liittyen, kyllä tuo Suur-Suomi kouhotus oli mukana ylimpiä portaita myöten, aloitetaan vaikka tästä herrasta.
Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimissä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.
Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.
Vapaussodan taistelijat, talvisodan mainehikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava Kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.
Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.