Onko muuten mitenkä kerettiläistä ajatella näin, että kesän 41 hyökkäysvaiheen tappioihin olisi vaikuttanut ihan sekin, että puolustusvoimat eivät oikein soveltuneet hyökkäyksellisiin operaatioihin ? Meinaan siis sitä, että käsittääkseni aiemmat sotaopit olivat pitkälti defensiivisiä, talvisodassakin se ns. joulukuun 39 "hölmön tölväys" taisi olla niitä ainoita isomman mittakaavan vastahyökkäyksiä. Eli oltiinko meillä tällaista liikesotaa edes kovin hyvin omaksuttukaan ?
Maavoimien taktiikka oli hyökkäyksellistä jo sotien välisenä aikana. Jatkosodan taktiikkaa ja tapahtumia (Y.A. Järvinen) esittelee hyvin noita kuvioita. Hyökkäys on vain miesvoimaa vaativaa touhua.