Operaatio Platinfuchs.

Jos minä tekisin suunnitelman Operaatio Barbarossasta, 76:n vuoden jälkiviisastelun pohjalta ja Hitlerin älyttömät rotuopit sisäistäen, niin Barbarossa olisi pitänyt suunnitella kaksi-kolme kesää kestävänä sotana.
Ensimmäisenä kesänä tavoitteena vallata Baltian maat, Leningrad, Valko-Venäjä, Ukraina ja Krim. Pohjoisen Armeijaryhmän huolto Leningradin valtaamisen jälkeen meriteitse, Eteläisen armeijaryhmän huolto Krimin valtauksen jälkeen pääosin Tonavaa ja Mustaa Merta pitkin.
Toisena kesänä tavoitteena sitten Kaukasus. Kolmantena Moskova.

Minä olisin aloittanut Operaatio Barbarossan Italiasta. Olisin Hitlerinä alusta lähtien kytkenyt tuon maan ja Mussolinin hinnalla millä hyvänsä samoihin pöytiin, ja siten hillinnyt sen hallinnon suurimpia tyhmyyksiä.
Kun halusivat julistaa Englannille sodan, niin minä olisin pannut heidät heti samalla minuutilla hyökkäämään valmistautuneena yli meren Afrikkaan. Malta tukikohdaksi, ja kunnollisilla voimilla kohti Egyptiä. Nythän meni sormi suussa pitkään, ennen kuin sillä suunnalla tehtiin mitään. Voimia hukattiin ranskalaisia vastaan, ja peräti Kanaalin rannoille.

Olisin pakottanut jättämään Kreikan väliin, jolloin siellä ei olisi ollut vähistä voimista niitä parhaimpia, ja pannut kaikki engelsmanneja vastaan aavikolle.
Suez olisi ollut Akselin, sitä kautta Afrikan sarvi olisi pelastunut. Nämä taas olisivat viivyttäneet liittoutuneita tarvittavan ajan, kun takaisinvaltaus olisi alkanut. Välimeren brittilaivasto olisi menettänyt tukikohtansa. Akseli saanut sisämeren huoltoreitikseen.
Siitä kohti Irakia, jonka kapina olisi nyt onnistunut. Öljyä koneistoon. Vichyn Ranskan alueet olisivat ottaneet sakut mielellään vastaan. Turkki olisi horjunut uuteen liittolaisuuteen, mahdollisesti lupaamalla sille Armenian.

Ja vasta nyt olisin suunnitellut Barbarossaa tarkemmin.
Kaukaasian valloitus olisi onnistunut, samalla saatu öljyä ja viety Nliitolta öljyä. Osa niistä täydennysjoukoista, jotka myöhemmin tukivat sakuja vastaan, olisikin nyt tuhottu heti suoraan. Tulevaa miesvoimaa jäänyt saamatta sadoin tuhansin kasvavista ikäluokista. Olisiko Mustameri saatu ajan myötä huoltoreitiksi? Olisiko Iranin lend lease –reittiä voitu nyt uhata, tai jopa katkaista se? Japania vastassa olleet divisioonat olisi jouduttu jakamaan, Moskovaan keskittämisen sijaan. Moskovan liikennekeskiö siten sortunut Akselin käsiin, ja mitä siitä olisi pitkällä tähtäimellä koitunut?
Ai mistäkö joukot eteläiselle rintamalle? Öö, no Rommel olisi varmaan jotain taikonut...:D

No joo :), luin postauksesi ennen kuin lähdin koiran kanssa lenkille, ja muun tekemisen puutteessa, nojatuolikenraali sai lenkillä näyn, jonka tässä ilmituon :cool::D.
 
Aiemmin esitin tätä:

Yksi vaihtoehto olisi ollut jäädä Vitele -Vieljärvi - Jessoila -Äänislinna-linjalle. Tällöin järvet olisivat antaneet tiettyä suojaa. Mutta Maaselän kannas olisi silti tarvittu linjan suojaamiseksi pohjoisesta.

Niinpäs esitit kun tarkemmin lueskelin. Suomalaisiin ehkä iski pieni voittotauti. Kun oltiin edetty jo paljon niin äkkiä alettiin himoamaan lisää. En ole lukenut Maaselän kannaksen sotatoimista niin paljon että muistaisin, miten tiukassa se viimeinen rypistys Syvärille sitten oli.
 
Saksa pärjäsi vuosikausia vuoden 1941 epäonnistumisen jälkeen ja oli vielä 1942 lähellä voittoa. Jos resursseja ei olisi hukattu 1941 turhan kunnianhimoiseen etenemiseen olisivat joukot olleet oivassa iskussa vuotta 1942 varten.

Optimitilanteessa neuvostojoukot olisivat tehneet laajoja, taitamattomia vastahyökkäyksiä talvisaikaan ja näin kuluneet. Talven 1941-1942 onnistuneet vastahyökkäykset eivät olisi onnistuneet vereviä saksalaisjoukkoja vastaan. Venäjän karhu oli liian iso pala napattavaksi kerralla mutta useammassa osassa makosteltava paisti. Tämä on toki jälkiviisastelua, mutta mitäpä muuta.

Operaatiot suunnitellaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Saksalaisten ongelma oli etteivät he tienneet NL:stä kaikkea. Siinä he eivät olleet yksin vaan länsiliittoutuneiden näkemys oli samankaltainen. Kun Barbarossa alkoi, lännessä uskottiin Saksan voittavan noin 10 viikossa.
Barbarossan perusajatus oli selkeä: tuhotaan Puna-armeija. Kun se on tehty, saksalaiset voivat vallata mitä haluavat. Operaatio oli tässä suhteessa täydellinen menestys, sotaa edeltänyt Puna-armeija tosiaankin tuhottiin lähes täysin. Ongelma oli että sinä aikana Stalin oli kasannut uuden armeijan...

Tämä "saksalaisten olisi pitänyt asettua puolustukseen" argumentti on kuultu aika monesti, tietysti ennen kaikkea 1943 Kurskin osalta, mutta myös 1942 ja 1941. Siinä on perustavanlaatuinen ongelma, että se antaa aloitteen viholliselle. Ei ole takeita että vihollinen noudattaa sotasuunnitelmaa. Neuvostoliiton 1941-42 vastaoffensiivin perustana oli saksalaisten läheisyys Moskovaan. Saksalaiset oli pakko työntää kauemmas, muuten he saisivat liian hyvät asemat seuraavan kesän operaatioihin.

Minä olisin aloittanut Operaatio Barbarossan Italiasta. Olisin Hitlerinä alusta lähtien kytkenyt tuon maan ja Mussolinin hinnalla millä hyvänsä samoihin pöytiin, ja siten hillinnyt sen hallinnon suurimpia tyhmyyksiä.
Kun halusivat julistaa Englannille sodan, niin minä olisin pannut heidät heti samalla minuutilla hyökkäämään valmistautuneena yli meren Afrikkaan. Malta tukikohdaksi, ja kunnollisilla voimilla kohti Egyptiä. Nythän meni sormi suussa pitkään, ennen kuin sillä suunnalla tehtiin mitään. Voimia hukattiin ranskalaisia vastaan, ja peräti Kanaalin rannoille.

Olisin pakottanut jättämään Kreikan väliin, jolloin siellä ei olisi ollut vähistä voimista niitä parhaimpia, ja pannut kaikki engelsmanneja vastaan aavikolle.

Akselin ongelma Afrikassahan ei ollut se ettei voimia ollut riittävästi, vaan se ettei niitä voitu huoltaa kunnolla. Sodan alkuajankohta oli Italian laivastolle huono, sillä oli vain muutama raskas yksikkö juuri silloin käytettävissä. Voimakaat Littorio-luokan taistelulaivat eivät olleet vielä valmiit ja vanhojen taistelulaivojen modernisaatiot olivat kesken. Kesällä 1940 Italialla oli käytössä vain kaksi vanhaa Cavour-luokan taistelulaivaa. Brittilaivasto pystyi helposti laittamaan linjaan viisi niitä voimakkaampaa taistelulaivaa. Laivastotaistelu olisi epäilemättä päättynyt Italian tappioon.
Malta olisi ehkä voitu ottaa jollain rohkealla yllätysliikulla, ja jälkiviisaasti sellaista olisi pitänyt riskillä yrittä, mutta sellaista suunnitelmaa Italialla ei ollut.
 
Jos saksalaisten edessä olisi esitetty tapahtuma- ja kuvakollaasi tulevista vuosista Adikan valtaannousun aikaan, he olisivat heittäneet koko jätkän ja puolueen Itämereen. Sota ei ollut mikään loistodiili ylipäätään minkään eurooppalaisen valtion kannalta.

Mitään tolkkua ei ollut juosta rotuoppien ja lebensraumin perässä. Ei yhtään mitään. Kannattiko huutaa hurraata Adikalle, kun hän "rauhanomaisesti" valtaili pieniä maita? Kannattiko kerääntyä pällistelemään riemuparaateja, joissa natsiliput liehuivat ja Goebbelsin raakkuva karjunta lumosi kuulijoita? Moniko olisi lumoutunut, jos olisi tiennyt mikä on lopputulos ja matka siihen? Saksa ja Eurooppa olivat aika lohduttomat toukokuussa -45.....kun pohtii näitä kehityslinjoja on helppo samaistua saksalaiseen vuonna 2017, joka ei halua saksalaismilitariaa missään muodossa.
 
Jos saksalaisten edessä olisi esitetty tapahtuma- ja kuvakollaasi tulevista vuosista Adikan valtaannousun aikaan, he olisivat heittäneet koko jätkän ja puolueen Itämereen. Sota ei ollut mikään loistodiili ylipäätään minkään eurooppalaisen valtion kannalta.

Mitään tolkkua ei ollut juosta rotuoppien ja lebensraumin perässä. Ei yhtään mitään. Kannattiko huutaa hurraata Adikalle, kun hän "rauhanomaisesti" valtaili pieniä maita? Kannattiko kerääntyä pällistelemään riemuparaateja, joissa natsiliput liehuivat ja Goebbelsin raakkuva karjunta lumosi kuulijoita? Moniko olisi lumoutunut, jos olisi tiennyt mikä on lopputulos ja matka siihen? Saksa ja Eurooppa olivat aika lohduttomat toukokuussa -45.....kun pohtii näitä kehityslinjoja on helppo samaistua saksalaiseen vuonna 2017, joka ei halua saksalaismilitariaa missään muodossa.
Eipä tietenkään olisi kannattanut. Vaan kukapa olisi niin viisas etukäteen. Diktaattorit ovat vieneet kansaa kaikkina aikoina, vain lipun väri ja sanoma vaihtelee. Toisinnon tämän päivän versiona näemme siitä parhaillaan itänaapurissa. Vähän erilaiset teemat, mutta kun pintaa raaputtaa, niin...
 
Jos saksalaiset olisivat antaneet suomelle apua, lentokoneita ja kuljetusvälineitä.
Ja keskittänyt enemmän joukkoja suomeen, niin Stalin olisi saanut harmaat hiukset ja viikset jo elokuussa.

Continuation_War_July_1941_Finnish.jpg


Dietel ja Feige olisivat hoitaneet Sallan pohjoispuolen.
Laatikainen Sallasta, Alakurtti, tavoitteena Kantalahti.
Oesclt Kiestinki, tavoitteena Louhi ja Siilasvuo Kalevala,, Haikola, tavoitteena Kemi.



Pari ”uutta” saksalaita yhtymää, osana Heeresgruppe Nord, hoitamaan Laatikaisen ja Oescltin hommat kannaksella.
Stalin olisi pissinyt housunsa kun PZKW III olisi ajellut Valkeasaaressa heinäkuun puolessa välissä.:p

c7bd63252165628ed923464bfa641294.jpg
 
Vaikka hieman OT, niin Afrikan sotatoimien luonne olisi muuttunut totaalisesti, jos Libyasta olisi löydetty senaikaisilla keinoilla pumpattavissa olevaa öljyä (tai jos keinot olisi keksitty).

Sekä Italian (etenkin laivaston) että Saksan jatkuvana pulmanahan oli öljynsaanti.
 
Villiä ideointia ja hyviä ideoita foorumilaisilla riittää!

Lähtökohtaisesti ongelmat palautuvat siihen, että Barbarossa oli huonosti suunniteltu operaatio. Voidaan sanoa, että sotaretken alkaessa oli jo melkoinen hybris päällä. Toki upseerit olivat ottaneet oppia Napoleonin sotaretkistä. Kuulemma nyt ei olisi vaaraa laajamittaisesta vetäytymisest Venäjän sisäosiin vaan Neuvostoliitto ei pystyisi luopumaan mm. Ukrainasta.

Muista virheistä voidaan mainita.

-Neuvostoliiton kyky mobilisoida joukkoja aliarvioitiin pahasti.

-Panssareiden lukumäärä aliarvioitiin pahasti. (Lisäksi esimerkiksi tieto T-34 vaunusta tuli taistelukentältä.)

-Neuvostoliiton sotataloudellinen tuotantokyky aliarvioitiin pahasti.

Suunnitelman ideana oli lyödä asevoimat Moskovan länsipuolella ja edetä Arkangel - Astrakan linjalle. Uralilla sijaitsevat sotateollisuus olisi tuhottu massiviisilla pommituksilla.

Neuvostoliitolle toki aiheutettiin aivan mielettömät tappiot, mutta neukut pystyivät siirtämään joukkoja Kiinan rajalta ja mobilisoimaan joukkoja muutenkin valtaisat määrät. Maan läntisten osien valtaus ei pystynyt lamauttamaan sotateollisuutta toivotulla tavalla teollisuuslaitosten evakuoinnin ja niiden rauhanaikaisen hajauttamisen takia.
 
Suez olisi ollut Akselin, sitä kautta Afrikan sarvi olisi pelastunut.
OT, mutta siis ... mitä mitä, tuoksuu kiinnostavalta ? Multa puuttuu nyt selvästi kiehtova palapelin osa sotahistoriasta. Saaban kuningatar > Rastafarit > Somalia-Etiopia-Italia, mutta sitten.. saisko tästä hieman lisävaloa, vaikka siirrettynä johonkin toiseen viestiketjuun.
 
No tähän se minun kerettiläisyyteni juuri osuu. Ei ollut ensinnäkään tekovärkkejä hyökkäyksiin ja toiseksi taisi puuttua perimmäinen osaaminenkin. Kun suurta osaa upseeristoa elähdytti vielä "kalevankankaan henki", osa soti osaamisessaan heimosotaa v. -20 ja osa oli täysin väärissä tehtävissä kontra osaaminen ja jaksaminen....syntyi sarjoittain vääriä päätöksiä ja yritettiin asioita, joihin tekovärkit taipuivat huonosti. Seuraus: rumihia ruumiita ja perkeleesti invalideja ja haavikoita. Seuraus: lyhyessä ajassa virtasi pitäjiin liikaa arkkuja moraalin kannalta ja sairaalat olivat turvoksissa hoidettavia, invalideja ei uskallettu kotiuttaa mielialasyistä jne. Samaan syssyyn syntyi elintarvepulakin, joka helpotti vasta vuoden kuluttua.

Ei, päinvastoin hyökkäysvaihe meni einomaisen hyvin. Vastassa oli pyöreästi yhtä paljon sotavoimaa ja siitä huolimatta maastoa otettiin niin pitkälle kuin se oli logistiikan ja puolustuslinjojen lyhentämisen kannalta järkevää.

Tiedät sen vanhan periaatteen, että hyökkäyksessä pitäisi olla 3 kertaa enemmän väkeä kuin puolustuksessa, johon tietysti voi paljon väittää vastaan, perustelustikin, mutta kansainvälisesti tuo hyökkäysvaihe meni erinomaisesti. Korvessa jossa oli vain vähän etenemisreittejä, se eteni pääasiassa pataljoonankokoisin metsäkoukkauksin ohi valmisteltujen puolustusasemien, mutta kannaksella jossa oli suhteessa enemmän reittejä, saatiin vielä parempia tuloksia. Loppujen lopuksi kuitenkin, vaikka kuinka sivusta tai takaa hyökätään, jossain vaiheessa on pakko mennä murtokohtaan ja siinä nyt vain kaatuu miehiä. Ei kenellekään ole yllätys että hyökkäyksessä kuolee miehiä.

Ei Suomella tai millään muulla toisen maailmansodan osallistujalla ollut sellaista teknistä ylivoimaa joka nähtiin Persianlahden ekassa tai tokassa sodassa, jossa teknisesti pari sukupolvea edistyneempi sotajoukko ampui huonosti koulutettuja asevelvollisia ja reservistejä asemiinsa ilma-asein, tykistöllä ja panssareilla.

Lähtökohtasi on valitettavasti se tyypillinen historiaa hieman lukeneen maallikon asenne, jossa historiallisia tapahtumia katsotaan tämän päivän näkökulmasta.

Ymmärrän hyvin sen, että tämä aihe on ollut kovin arka ronkittavaksi.

Vähäväkisen kansan hyökkäyssota oli saatanan kova tikki ja muutaman kuukauden tappiot säikäyttivät mm. Mannerheimin, kuten tiedetään. Elävän voiman säästäminen otettiin framille ja siirryttiin säästäviin sotatoimiin.
Ei aihe mitenkään arka ole, kuten muutkaan aiheet avoimessa yhteiskunnassa saa olla.

Pikemminkin lopetettiin aktiivitoimet kun sodanjohdon tavoitteet oli saavutettu.

Aiemmin kirjoitit ettei olisi ollut merkitystä missä joukot olisivat olleet jos Saksa olisi voittanut. Rohkenen olla eri mieltä. Ei de facto liittolaisia olisi ajettu pois alueelta jolla se olisi ollut. Kysymys olisi lähinnä ollut kuinka paljon muutakin aluetta olisi voitu neuvotella pois lyödyltä Neuvostoliitolta, jonka Saksa olisi paloitellut erinäköisiksi jalkamaiksi ja provinsseiksi.

Mitä sitten tulee kehitykseen laajemmin tällaisen Saksan voiton jälkeen ja suomen asmaan onkin mielenkiintoista ja polkuja olisi monta, mutta kun jo tämäkin on aiheen ulkopuolella, niin enpä jatka sen osalta.

Ja munalauta tähän samaan jatkumoon Parhaat tulqitsijat ja tutqiat ovat pohtineet kuinka Leningradkin olisi pitänyt suomalaisvoimin valtailla....se ei olisi maksanut kuin noin 50 tuhatta soldaattia lisää....olisi varmaan pitänyt.:cool: Hyvät hyssykät, eihän ole luojakaan ihmistä kieltänyt liikoja haaveilemasta, mutta jokin tolkku sentään pitäisi säästää järkivähistään ennenkuin tulqitsee näitä skenaarioita.

No, Leningradiin ei hyökätty silloin, eikä se näin jälkeenpäin ajatellen olisi muuta kuin syönyt miehiä ja aiheuttanut että Suomen asema olisi ollu aivan erilainen sodan loppupäässä. Stalin rosvojoukkoinen käytännössä teki samaa kuin Saddam Hussein, Hamas ja ISIS, eli jätti siviiliväestönsä panttivangeiksi keskelle sotatoimia. Kuvaavaa on, että kun venäläisessä tv-kanavassa nostettiin kysymys esille, että olisiko Leningradin pitänyt antautua satojentuhansien henegen säästämiseksi, kanava savustettiin pois Venäjän kaapeliverkoista, vuokrasopimus tiloista irtisanottiin ja käytännössä sen toimintaedellytykset vietiin. Mm tässä siitä https://www.theguardian.com/comment...ndent-tv-channel-censorship-tv-rain-leningrad
Siinä on sulle arka aihe.

Itse näen mielenkiintoisempana kysymyksenä, että olisiko Hitler totetuttanut aikomuksensa tasata kaupunki maan tasalle, jos olisi valloittanut sen. Tätä vastaan puhuu kaupungin tehtaiden tuotantokapasiteetti, mutta toisaalta venäläiset siirsivät teollisuutta pois kun saksalaiset etenivät. Ilman minkäänlaisia intohimoja tässä tullaan taas kahteen eri polkuun kontrafaktuaalisessa historiassa. Saksalaisten voiton polussa ja siinä tapauksessa että Hitler olisi toteuttanut suunnitelmansa, olisi Suomen geopoliittinen asema ollut huomattavan erilainen kun tuo kaupunkkmi olisi poistunut. Saksan häviön polussa on mielestäni todennäköistä että kaupunki olisi rakennettu uudelleen, ja suureksi osaksi monumenttirakennukset olisi replikoitu, kuten vanhakaupunki Varsovassa ja Gdanskissa. Suomella olisi edelleen tuo iso kaupunki naapurina, ehkä hieman pienempänä, mutta Suomea olisi syytetty myös kaupungin hävittämisestä, olisi Suomi siinä avustanut tai ei.
 
Minä ja adam olemme mestareita kirjoittamaan toistemme vierestä samasta aiheesta. Nähtävästi syynä on minun huono tapani kirjoittaa vapaalla kädellä, jolloin tekstiin sekoittuvat iloisesti niin savo, karjala kuin kainuun etelämurteetkin. Ottaako siitä pirukaan sitten selvää eli en syytä sinua, Adam, siitä, että minun tuotokseni ovat vaikeasti tulkittavia.

Edelleen minusta jätetään lähes huomiotta se, että kun tuo "preussilaisen lapikkaan ravakka laaki" ei tuottanut haluttua tulosta jo -41 loppuun mennessä, se tarkoitti JO ASIOISTA PERILLÄ OLEVIEN AIKALAISTEN mielessä sitä, että nyt sitä tuli tenkkapoo.
 
OT, mutta siis ... mitä mitä, tuoksuu kiinnostavalta ? Multa puuttuu nyt selvästi kiehtova palapelin osa sotahistoriasta. Saaban kuningatar > Rastafarit > Somalia-Etiopia-Italia, mutta sitten.. saisko tästä hieman lisävaloa, vaikka siirrettynä johonkin toiseen viestiketjuun.
Tämä ketju rönsyää jo valmiiksi, joten tämä sopii hyvin nojatuolikenraalien tiedonhankintaan :)
https://en.wikipedia.org/wiki/Italian_East_Africa
Tästä linkistä perustiedot. Ja tsekkaa Etiopian valloitus 30-luvulla.
Tuollahan käytiin ihan kunnon taisteluita 40-41, mutta italialaisten sotilaskunto ei riittänyt täälläkään. Tosin nyt oli oikeasti huoltovaikeuksia, ymmärrettävästi. Liittoutuneet sitoivat tuonne ison määrän joukkoja, ja tulosta tuli, jolloin ne olivat vapaat muualle. Skenaariossakin britit olisivat olleet sen verran valmistautumattomia, että Pohjois-Afrikka olisi valloitettu Italia toimesta, ja olisivat ulottaneet maayhteyden Somalian ja Etiopian suuntaan. Olisi se ajastaan tietysti sortunut, mutta puskuria olisi ollut enemmän.

Tuolla muuten Fiatit ja Gladiatorit ottivat joukolla yhteen. Italialaisia ässiäkin taisi tulla. Välillä muistutti tiettävästi ensimmäisen maailmansodan taivaita. Minulla on yksi kirja, jota pitää illalla perata tähän.
 
1941 hyökkäysvaiheen arvostelu ja puolustelu ovat mielenkiintoista pohdintaa, joskin aiheessa on vahva jälkiviisauden sivumaku.

Kolmen kannaksen linjalla on toki puolustuksellinen perustansa, mutta en jaksa uskoa että se oli hyökkäysvaiheen ensisijainen taka-ajatus. Vanhalle rajalle pysähtyminen olisi säästänyt elävää voimaa ja materiaalia, olisi mahdollistanut paremman kansantalouden asemasotavaiheessa joukkoja kotona väliaikaisesti kotiuttamalla ja olisi mahdollistanut rajaseudun linnoittamisen. Joukkojen moraali olisi noussut. Tämä on sitä jälkiviisastelua, kun tiedetään että NL ei kaatunut vaan kävi 1944 vastahyökkäykseen.

Neuvostoliitto oli kesällä 1941 romahduksen partaalla ja nopea voitto oli täysin mahdollinen. Tätä tilannetta vasten Itä-Karjalaan hyökkääminen oli täysin ymmärrettävää.
 
1941 hyökkäysvaiheen arvostelu ja puolustelu ovat mielenkiintoista pohdintaa, joskin aiheessa on vahva jälkiviisauden sivumaku.

Kolmen kannaksen linjalla on toki puolustuksellinen perustansa, mutta en jaksa uskoa että se oli hyökkäysvaiheen ensisijainen taka-ajatus. Vanhalle rajalle pysähtyminen olisi säästänyt elävää voimaa ja materiaalia, olisi mahdollistanut paremman kansantalouden asemasotavaiheessa joukkoja kotona väliaikaisesti kotiuttamalla ja olisi mahdollistanut rajaseudun linnoittamisen. Joukkojen moraali olisi noussut. Tämä on sitä jälkiviisastelua, kun tiedetään että NL ei kaatunut vaan kävi 1944 vastahyökkäykseen.

Neuvostoliitto oli kesällä 1941 romahduksen partaalla ja nopea voitto oli täysin mahdollinen. Tätä tilannetta vasten Itä-Karjalaan hyökkääminen oli täysin ymmärrettävää.

Kysyn vaan, että miten niitä joukkoja olisi voinut väliaikaisesti kotiuttaa paremmin asemasotavaiheessa vanhalla rajalla verrattuna Syväriin? Pakkohan se etulinja olisi miehittää samalla tavalla vahvasti, eihän ne venäläiset vapaaehtoisesti olisi mihinkään kauas perääntyneet...

Ja rajaseudun linnoittamisesta nyt ei olisi ollut paljoakaan iloa, kun kyseessä olisi samalla ollut etummainen puolustusasema... Saksalaisten kokemukset osoittivat, että pensasneuvostoliittolainen kyllä tuli läpi etuasemasta yleensä että heilahti. Siksi puolustukseen tarvittiin syvyyttä. Sitä ei välttämättä olisi ollut, jos oltaisiin jääty vanhalle rajalle. Joukkojen moraalinkin kannalta oman maan luovuttaminen vihollisen suurhyökkäyksen alkaessa olisi ongelmallista, jos rintama olisi ollut vanhalla rajalla (vrt. Viipurin menetyksen aiheuttama järkytys).

Se, että oltaisiin edetty edemmäs ja sitten linnoitettu myös rajaseutu olisi ollut hyvin hyödyllistä. Smoin kuin VT- ja VKT-asemat olisi pitänyt linnoittaa jo vuodesta 1942 alkaen ja lujasti.
 
Viimeksi muokattu:
Kysyn vaan, että miten niitä joukkoja olisi voinut väliaikaisesti kotiuttaa paremmin asemasotavaiheessa vanhalla rajalla verrattuna Syväriin? Pakkohan se etulinja olisi miehittää samalla tavalla vahvasti, eihän ne venäläiset vapaaehtoisesti olisi mihinkään kauas perääntyneet...
Joukkoja olisi ollut enemmän, koska hyökkäysvaiheen tappioita ei olisi tarvinnut kärsiä.
 
Joukkoja olisi ollut enemmän, koska hyökkäysvaiheen tappioita ei olisi tarvinnut kärsiä.

Noh...Suomen armeijan vahvuus oli suurimmillaan elokuussa 1944, 531 000 miestä, joten ei tuo hyökkäysvaiheen tappioiden välttäminen nyt suurempaa lisäarvoa olisi tuonut. Vahvuus Jatkosodan alussa oli 476 000.

Hyökkäysvaiheessa kaatui tai katosi 26 355 suomalaista ja haavoittuneita oli vajaa 50 000. Mutta on otettava huomioon, että suhteessa suurin osa tappioista tuli hyökkäysvaiheen alussa, mikä olisi ollut taisteltava joka tapauksessa. Joten ehkä 20 000 - 30 000 miehen säästö 1941 ei nyt olisi ollut mikään hirmuinen lisä, vaikka Suomelle jokainen oli ja on arvokas.
 
Ja rajaseudun linnoittamisesta nyt ei olisi ollut paljoakaan iloa, kun kyseessä olisi samalla ollut etummainen puolustusasema... Saksalaisten kokemukset osoittivat, että pensasneuvostoliittolainen kyllä tuli läpi etuasemasta yleensä että heilahti.

Noita saksalaisten oppeja ei vielä ollut käytettävissä kun hyökkäysvaihe suomen osalta päätyi.:(

Ja sitten kun ne saatiin, keskityttiin puulusikoiden ja kapustojen tekoon eikä luomaan puolustukselle syvyyttä. :facepalm::facepalm::facepalm:
 
Noita saksalaisten oppeja ei vielä ollut käytettävissä kun hyökkäysvaihe suomen osalta päätyi.
Näin on. Toisaalta suomalaisilla oli kokemus Neuvostoliiton hyökkäyksestä. Ei sakemannien havaintoja ehkä tarvittu siihen, että Talvisodan perusteella pyrkivät saamaan syvyyttä puolustukseen.
 
Noita saksalaisten oppeja ei vielä ollut käytettävissä kun hyökkäysvaihe suomen osalta päätyi.:(

Ja sitten kun ne saatiin, keskityttiin puulusikoiden ja kapustojen tekoon eikä luomaan puolustukselle syvyyttä. :facepalm::facepalm::facepalm:

Tuostahan taisi olla jonkun kenraalin kommentti, että puhdetöiden sijasta olisi kaikki puolustuslinjat saatu kilometrien syvyisiksi jos olisi haluttu.
 
Suomessa ei ole oikein kriittistä sotahistoriantutkimusta harrastettu.

Luulen pikemminkin että pienessä maassa on pienet piirit ja useinkaan ei ole vain kehdattu sanoa asioita suoraan koska jos ei suoraan tutulta tule vihaista palautetta, niin tutun tutulta tulee.
Sampo Ahto mainitsi joskus että nuoruudessaan kirjoittamassaan artikkelissa Tornion taistelusta hän kertoi erään upseerin "joutuneen toimintakyvyttömäksi". Toimintakyvyn menon syy oli vahva juopumustila, mutta upseerinplanttuna hän ei uskaltanut sellaista mainintaa painoon laittaa.

Toisaalta enpä tiedä olisiko sitten suomalaisen historiantutkimuksen osalta parempi sellainen väkisin väännetty myytinmurto ja kuvienraastaminen mitä etenkin angloamerikkalaisessa (sota)historiantutkimuksessa harrastetaan. On mahdotonta saada brittitutkijalta järkevää mielipidettä vaikka Montgomerystä tai Douglas Haigista, sillä he olivat joko maailmahistorian suurimpia sotilaallisia neroja, tai hölmöimpiä riemuidiootteja riippuen siitä keneltä kysyy. On tästä tietysti meilläkin esimerkkejä, kuten Mannerheimin osalta.
 
Back
Top