En kyllä muista että yksikään ruokailu olisi jäänyt väliin tai edes myöhästynyt niin että olisi huomattu. Vieläkö vahditaan että kaikki käyvät syömässä?
Ilmaista ruokaa ei taida nuorempi sukupolvi edes arvostaa, että kannattaa suunnata tällainen lahjonta niihin vanhoihin ressuihin.
Huono muisti?
Rukin ekalla mettäleirillä eräät söi ja nukkui. Toiset taas olivat nilkan taittumisen takia vempassa ja vääpelin mielestä siis joutilaita valvomaan neljä vuorokautta putkeen joista kolme aamuisen marjasopan voimalla. Olikohan kolmas vai neljäs päivä alkamassa nukkumatta ja syömättä kun marjasoppa kaadettiin maahan vääpelin eteen...
Nälkä on ollut suunnilleen jokaisessa kovassa kertauksessa. Kassulla lihotaan, mutta maastossa ei huolto aina pysy mukana. "Maahan kaadettu kalasoppa" ei juuri nälkään auta (terveisiä vaan huoltokomppaniaamme)
![Wink ;) ;)](https://cdn.jsdelivr.net/gh/twitter/twemoji@14.0.2/assets/72x72/1f609.png)
Kyllä minusta nälkä, vilu ja väsymys on jokaisen varusmiehenä koettava. Suklaapojut ei ole niitä välttämättä joutuneet kokemaan. Itse olen joutunut jäämän myrskyn takia tunturiin ja saareen yöksi ilman eväitä ja majoitteita jo ennen inttiä. Kotona kyllä meillä oli aina sentään jotakin ruokaa, mutta kun joutui lähtemään kotoa jo 15 vuotiaana maailmalle niin kaikki on koettu.
Toivotaan takuille sähkökatkosta, isoja paarmoja, mäkäräisiä, hyttysiä, ampiaisia, nokkosia ja kylmää vesisadetta. Luotan myös siihen, että Pohjois-Karjalan reserviläis radioamatööreiltä sattuu unohtumaan alueelle viallinen radiolähetin tukkimaan langattomat yhteydet.
edit: Nälkä yms. koettava siksi, et se opettaa varautumaan paremmin. Joku ylimääräinen nödäripurkki ja pitkät kalsarit reppuun tms. Itse en liiku koskaan minimivarustuksella, vaan aina on jotain pientä varalla mukana.
Viimeksi muokattu: