Ei vaan yritän estää ettei tulevien varusmiesten maanpuolustustahto romahda sorsimisen seurauksena. Tavoitteena ei ole tuottaa mitään vahinkoa Puolustusvoimille, vaan kehittää järjestelmää sellaiseksi ettei varusmiehiä enää kohdeltaisi surkeasti.
Aiemmin kertomasi omsta kokemuksistasi antaa valoa monelle asialle ja näkökulmalle kirjoituksissa. Näin se keskustelu lisää ymmärrystä. Lainauksesta voisi poimia olennaisen eli asiallisen kohtelun kehittämistarpeen varusmiespalveluksessa. Todetaan nyt se, että paljon on muuttunut omista päivistäni 85-86, mutta tuntuu edelleen, että Hyvää Sanomaa pitäisi levittää nykynuorten ja vähän varttuneempienkin keskuuteen. Jos ottaisivat otsaluunsa alle, moni asia olisi paremmin.
Olemme uskoakseni samaa mieltä siitä, että varushenkilön palveluskokemuksen tulisi olla positiivinen. Monella kielteiset kokemukset palveluksesta liittyvät huonoihin varusmiesjohtajiin (usein), äkkiväärään kouluttajaan (harvemmin), epämukaviin olosuhteisiin (monesti) ja rajoitettuun mahdollisuuteen toimia individualistisella tavalla (? joillakin on oma napa lujaan juurtuneena keskipisteenä eli jonkinlainen me, myself and I - mähaluunnythetiniinmunpitäämyössaadataikakkaanhousuun- kompleksi eli jonkin tyyppinen sosiaalinen infantiilius joka voi parantua ajan kanssa tai sitten ei).
Huonoa varusmiesjohtajuutta voi korjata parhaiten toimimalla omalla vuorollaan oikein ja paremmin. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että asioita tehdään ja koetaan yhdessä. Palvelusaika on huomattavan paljon antoisampi, jos sitä rakentaa positiivisen kautta ja pyrkii edistämään omalta osaltaan porukan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyvää henkeä ankeista tilanteista, väsymyksestä ja keljutuksesta huolimatta. Tilanteista selviäminen antaa ihmiselle sellaista voimaa ja itsekunnioitusta, jota ei voi rahalla ostaa. Taito se on tämäkin ja olennaisen tärkeä, sanon ma.
Kouluttajien suhteen voisin todeta, että monenlaisia persoonia olen noin 30v aikana tavannut. Epäystävällisiä on sattunut ammattihenkilöstössä kohdalle vain yksi ja sekin varusmiesaikana toisessa joukko-osastossa vieraillessa. Oman porukan huumori on paras ase juoksutusta ja höykynköykkyä vastaan.
Nykyaikana simputetaan vähemmän kuin ennen ja se on tuomittavaa, mikä on edistystä. "Käynnistitkö mopoa" tms. varusmiesaikanasi? Juoksitko tauotta edes takaisin yli 3,5h koko joukko-osaston rättisulkeisissa? Minä juoksin - ja opin. Omat alaisemme eivät tehneet sitten aikanaan turhuuksia ja heitä ei simputettu. Ei ole kukaan pahalla muistellut eikä turpiin vetänyt. Katkaise paha ja siirrä hyvää eteenpäin, niin yksinkertaista se on.
Palvelusolosuhteet (väsymys, nälkä, vilu, hiki jne.) ovat kurjuutta joiden sietokykyä on välttämätöntä harjoitella enemmän tai vähemmän. Sota, jota emme ikinä toivo kohdalle, on kurjuuksista suurin ja selvitäksemme kurjuudesta, on meidän tunnettava ainakin jonkin verran sen olemusta; kirjekurssi tai luento ei riitä. Hommat voivat joskus kuulostaa tympeiltä mutta nekin loppuvat tekemällä ja ajan kanssa. Erikoisjoukoissa pientä ihmistä piinataan palveluksen rasitteilla tietysti erikoisemmin mutta anti voi olla myös sen mukainen. Suosittelen tuleville varusmiehille vilpittömästi erikoisjoukkoihin hakeutumista jos tehtäviin on kiinnostusta ja vaatimukset täyttyvät. Omalla kohdallani sattuma oli jälkikäteen tarkasteltuna onnenpotku.