Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tonoppa
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kekkosen aika oli kyllä synkkä jakso Suomen demokratiassa. Toiseksi synkin oli Halosen aika. Kaikkein synkin oli tietysti sota-aika. Nykyinen järjestelmä on tietysti parempi kuin Kekkosen aikainen, jossa elettiin periaatteessa diktatuurissa presidentin osalta. Vasta ikä vapautti maan Kekkosen pihdeistä.
Millähän systeemillä se sota-ajan hallinto olisi pitänyt hoitaa, jos se oli "synkintä aikaa demokratialle"? Kaikki asiat hölöttää Eduskunnalle, josta ne olisivat levinneet samana päivinä ryssien korviin?

Ja Kekkosen aikana ei sentään tuomittu ihmisiä Raamatun siteerauksista eikä "vihapuheesta" ylipäätään. Käytännön sananvapaus oli paljon parempi kuin nykyään. Tänä päivänä saattaisi esimerkiksi Kansa taistelikin olla liipaisemalla, kun nykyilmapiirissä se olisi automaattisesti äärioikeistolainen lehti, jossa julkaistaan mm. kansanryhmää vastaan kiihottavia vitsejä.
 
Millähän systeemillä se sota-ajan hallinto olisi pitänyt hoitaa, jos se oli "synkintä aikaa demokratialle"? Kaikki asiat hölöttää Eduskunnalle, josta ne olisivat levinneet samana päivinä ryssien korviin?

Ja Kekkosen aikana ei sentään tuomittu ihmisiä Raamatun siteerauksista eikä "vihapuheesta" ylipäätään. Käytännön sananvapaus oli paljon parempi kuin nykyään. Tänä päivänä saattaisi esimerkiksi Kansa taistelikin olla liipaisemalla, kun nykyilmapiirissä se olisi automaattisesti äärioikeistolainen lehti, jossa julkaistaan mm. kansanryhmää vastaan kiihottavia vitsejä.
Kekkosen aikana taidettiin kyllä tuomita jumalanpilkasta.
 
Kekkosen aika oli kyllä synkkä jakso Suomen demokratiassa. Toiseksi synkin oli Halosen aika. Kaikkein synkin oli tietysti sota-aika. Nykyinen järjestelmä on tietysti parempi kuin Kekkosen aikainen, jossa elettiin periaatteessa diktatuurissa presidentin osalta. Vasta ikä vapautti maan Kekkosen pihdeistä.
Nuoremmat ikäpolvet, ja osa vanhemmistakin yhdistää Kekkosen ajan demokratiavajeen Kekkoseen.

Ei ole koko totuus.

Ensijainen demokratiavajeen aiheuttaja oli Neuvostoliitto, ja seurauksena Kekkonen. Aivan varmasti ja epäilyksittä Kekkoselle kävi, kuten kuten liian suurta valtaa, liian kauan käyttävälle poikkeuksetta käy.

Todellinen demokratia ei ollut edes vaihtoehto, mikäli Suomen oli tarkoitus säilyttää edes nimellinen itsenäisyys, ja välttää Unkarin, Tsekkoslovakian, Afganistanin ja Puolan kohtalo.
 
Millähän systeemillä se sota-ajan hallinto olisi pitänyt hoitaa, jos se oli "synkintä aikaa demokratialle"? Kaikki asiat hölöttää Eduskunnalle, josta ne olisivat levinneet samana päivinä ryssien korviin?

Ja Kekkosen aikana ei sentään tuomittu ihmisiä Raamatun siteerauksista eikä "vihapuheesta" ylipäätään. Käytännön sananvapaus oli paljon parempi kuin nykyään. Tänä päivänä saattaisi esimerkiksi Kansa taistelikin olla liipaisemalla, kun nykyilmapiirissä se olisi automaattisesti äärioikeistolainen lehti, jossa julkaistaan mm. kansanryhmää vastaan kiihottavia vitsejä.
Tajusit nyt väärin. Tarkoitin että sota-aika oli tietysti yleisesti synkintä aikaa koko Suomen tasavallan aikana. Ei demokratian kannalta, sodassahan nimenomaan pelastettiin demokratia. Sota-aikana toki oli sotalait voimassa ja sen aikaiset poliitikot oli muutenkin onneksi erinomaisia.
 
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kongressi voi erottaa presidentin.
Tuosta voisi ottaa mallia. Esim. joku 3/4 - 3/5 enemmistö eduskunnasta niin sillä olisi vahva tuki eikä yksi puolue pystyisi sitä estämään. Tai sitten perinteinen 4/5 perustuslain mukaan. Tuossa vain jäisi jollekin isolle puolueelle mahkut yksinään estää erottaminen.

Ja ei kausirajaus sinänsä estä "uutta Kekkosta". Tarpeaksi röyhkeä henkilö niin ottaa vallan itselleen ja käyttää sitä, vaikka sitten epäsuorasti... vrt. Halonen ja "kahden lautasen meno".. Valtaoikeuksien kaventamisella juuri pyritään estämään vallan keskittymistä.
 
Nuoremmat ikäpolvet, ja osa vanhemmistakin yhdistää Kekkosen ajan demokratiavajeen Kekkoseen.

Ei ole koko totuus.

Ensijainen demokratiavajeen aiheuttaja oli Neuvostoliitto, ja seurauksena Kekkonen. Aivan varmasti ja epäilyksittä Kekkoselle kävi, kuten kuten liian suurta valtaa, liian kauan käyttävälle poikkeuksetta käy.

Todellinen demokratia ei ollut edes vaihtoehto, mikäli Suomen oli tarkoitus säilyttää edes nimellinen itsenäisyys, ja välttää Unkarin, Tsekkoslovakian, Afganistanin ja Puolan kohtalo.

Tämä on kyllä naulan kantaan. Kekkonen oli vain seuraus NL:n toiminnasta. Näin se pitää ajatella.
 
Nuoremmat ikäpolvet, ja osa vanhemmistakin yhdistää Kekkosen ajan demokratiavajeen Kekkoseen.

Ei ole koko totuus.

Ensijainen demokratiavajeen aiheuttaja oli Neuvostoliitto, ja seurauksena Kekkonen. Aivan varmasti ja epäilyksittä Kekkoselle kävi, kuten kuten liian suurta valtaa, liian kauan käyttävälle poikkeuksetta käy.

Todellinen demokratia ei ollut edes vaihtoehto, mikäli Suomen oli tarkoitus säilyttää edes nimellinen itsenäisyys, ja välttää Unkarin, Tsekkoslovakian, Afganistanin ja Puolan kohtalo.
Eikä se välttämättä ollut Suomelle pahasta että Suomen linja henkilöityi Kremlissä Kekkoseen.

No, maailma oli sellaista silloin ja Suomi ei ollut siinä asemassa että olisi ollut varaa valita...
 
Nuoremmat ikäpolvet, ja osa vanhemmistakin yhdistää Kekkosen ajan demokratiavajeen Kekkoseen.

Ei ole koko totuus.

Ensijainen demokratiavajeen aiheuttaja oli Neuvostoliitto, ja seurauksena Kekkonen. Aivan varmasti ja epäilyksittä Kekkoselle kävi, kuten kuten liian suurta valtaa, liian kauan käyttävälle poikkeuksetta käy.

Todellinen demokratia ei ollut edes vaihtoehto, mikäli Suomen oli tarkoitus säilyttää edes nimellinen itsenäisyys, ja välttää Unkarin, Tsekkoslovakian, Afganistanin ja Puolan kohtalo.
Kyllä, Neuvostoliitto kertoi ketä meillä voi olla presidenttinä tai pääministerinä, ja poikkeuslaki perusteltiin juurikin hyvillä henkilökohtaisilla suhteilla NL:ään. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö joku muukin olisi voinut olla despootti; tai että sellaista ei voisi tulla tulevaisuudessa jos presidentin valtaoikeuksia kasvatettaisiin taas. Eli ei kyse ole yhdestä tietystä henkilöstä; nyt se vain sattui olemaan Kekkonen.

Esimerkiksi joku vihamielinen naapurimaa, räjähdysherkkä ulkopoliittinen tilanne juuri ennen pressanvaaleja ja pelko että tämä naapuri pyrkii vaikuttamaan vaaleihin, niin johan joku ehdottaa pressan valtakauden jatkamista ilman vaaleja; varsinkin jos on yhtä suosittu kuin Sale.
 
Ja Kekkosen aikana ei sentään tuomittu ihmisiä Raamatun siteerauksista eikä "vihapuheesta" ylipäätään. Käytännön sananvapaus oli paljon parempi kuin nykyään. Tänä päivänä saattaisi esimerkiksi Kansa taistelikin olla liipaisemalla, kun nykyilmapiirissä se olisi automaattisesti äärioikeistolainen lehti, jossa julkaistaan mm. kansanryhmää vastaan kiihottavia vitsejä.
Joo. Homoja ja neekereitä sai haukkua, mutta jumalaa tai Neuvostoliittoa ei..
 
Eikä se välttämättä ollut Suomelle pahasta että Suomen linja henkilöityi Kremlissä Kekkoseen.

No, maailma oli sellaista silloin ja Suomi ei ollut siinä asemassa että olisi ollut varaa valita...
Eihän tuo huono ajanjakso Suomelle ollut etenkään taloudellisesti. Hemmetin vaarallinen se kyllä oli eikä ole mitään takeita siitä että joku toinen pystyy samaan jossain muussa toimintaympäristössä. Aivan liian suuri riski kansanvallalle.
 
Eihän tuo huono ajanjakso Suomelle ollut etenkään taloudellisesti. Hemmetin vaarallinen se kyllä oli eikä ole mitään takeita siitä että joku toinen pystyy samaan jossain muussa toimintaympäristössä. Aivan liian suuri riski kansanvallalle.
Juu, Kekkosen aikaan Suomessa oli melkoinen taloudellinen murros, hyvine ja huonoinen puolineen. Aivan kiistattomasti hyvinvointi ja elintaso nousi kohisten. Olisiko sama tapahtunut ilman Kekkosta on tietysti hyvä kysymys johon ei vastausta saada. Demokratian rapautuminen oli kyllä yksi aika ikävä sivuvaikutus, varsinkin kun siitä kärsittiin todella pitkään vielä Kekkosen jälkeen.

Sanoisin että Kekkosen ero tuli kreivin aikaan. Kauhuskenario: Vaalit olisi olleet 1984, ilman muistisairautta Kekkonen olisi voinut hyvinkin asettua ehdolle ja voittaa vielä kerran jolloin hän olisi ollut presidenttinä kun itäblokki alkoi murenemaan.
 
Nuoremmat ikäpolvet, ja osa vanhemmistakin yhdistää Kekkosen ajan demokratiavajeen Kekkoseen.

Ei ole koko totuus.

Ensijainen demokratiavajeen aiheuttaja oli Neuvostoliitto, ja seurauksena Kekkonen. Aivan varmasti ja epäilyksittä Kekkoselle kävi, kuten kuten liian suurta valtaa, liian kauan käyttävälle poikkeuksetta käy.

Todellinen demokratia ei ollut edes vaihtoehto, mikäli Suomen oli tarkoitus säilyttää edes nimellinen itsenäisyys, ja välttää Unkarin, Tsekkoslovakian, Afganistanin ja Puolan kohtalo.

Tiettyyn rajaan asti Neuvostoliittoon kohdistunut nöyristely oli toki välttämätöntä, mutta näkisin kuitenkin, että varsinkin 60-luvun jälkipuoliskolta 80-luvun vaihteeseen ulottuvana aikana tuossa nöyristelyssä oli vahvasti myös muuta motiivia mukana. Eli toisin sanoen siinä missä alkujaan nöyristely oli välttämätön paha, niin 60-luvun jälkipuoliskolla siitä tuli enemmänkin itsetarkoitus. Syyttää tästä voidaan suurelta osin sen ajan "woke-liikettä" (äärivasemmistolaisia) joka nykyiseen tapaan dominoi mm. suurta osaa mediasta ja yliopistoista.
 
Tiettyyn rajaan asti Neuvostoliittoon kohdistunut nöyristely oli toki välttämätöntä, mutta näkisin kuitenkin, että varsinkin 60-luvun jälkipuoliskolta 80-luvun vaihteeseen ulottuvana aikana tuossa nöyristelyssä oli vahvasti myös muuta motiivia mukana. Eli toisin sanoen siinä missä alkujaan nöyristely oli välttämätön paha, niin 60-luvun jälkipuoliskolla siitä tuli enemmänkin itsetarkoitus. Syyttää tästä voidaan suurelta osin sen ajan "woke-liikettä" (äärivasemmistolaisia) joka nykyiseen tapaan dominoi mm. suurta osaa mediasta ja yliopistoista.
Kylmä sota oli syvimmillään 70-luvulla ja Suomi oli asemassa, jota NL ei voinut antaa lännen käsiin, vaan kontrolli oli välttämätön. Lipsuminen ei ollut vaihtoehto.

Takana oli NATO-Norja ja Yhdysvaltain kanssa liitossa ollut Ruotsi, jolla oli vielä Puolustusvoimat tuohon aikaan. Suora reitti Kuolaan ja Pietariin.

Sitä ei varmaan kukaan yritäkään kiistää, etteikö UKK ollut varsinainen despootti. Jos joku yritti hiukankin nostaa päätään, kävi sivallus heti.

Prahan miehitys tapahtui 60-luvun lopulla, joten ei se erityisen seesteistä aikaa ollut.
 
Kylmä sota oli syvimmillään 70-luvulla ja Suomi oli asemassa, jota NL ei voinut antaa lännen käsiin, vaan kontrolli oli välttämätön. Lipsuminen ei ollut vaihtoehto.

Takana oli NATO-Norja ja Yhdysvaltain kanssa liitossa ollut Ruotsi, jolla oli vielä Puolustusvoimat tuohon aikaan. Suora reitti Kuolaan ja Pietariin.

Sitä ei varmaan kukaan yritäkään kiistää, etteikö UKK ollut varsinainen despootti. Jos joku yritti hiukankin nostaa päätään, kävi sivallus heti.

Prahan miehitys tapahtui 60-luvun lopulla, joten ei se erityisen seesteistä aikaa ollut.
Neuvostoliiton suhteet voidaan nähdä perusteltuina, vaikka niistä ei pitäisikään.
Itselläni suurin inho nousee tämän viemiseen sisäpolitiikkaan, jossa demokratiaa surutta sotkettiin suohon koska se sopi joidenkin ihmisten omaan etuun. Tämä ei koskenut pelkästään kommareita ja muuta paskasakkia, vaan myös muita puolueita ja jopa yksityishenkilöitä. Tähän ei löydy mitään perustetta, kyse oli vain ja ainoastaan ahneudesta ja pahuudesta.
 
Eihän tuo huono ajanjakso Suomelle ollut etenkään taloudellisesti. Hemmetin vaarallinen se kyllä oli eikä ole mitään takeita siitä että joku toinen pystyy samaan jossain muussa toimintaympäristössä. Aivan liian suuri riski kansanvallalle.
Siis miten palvelee kansanvaltaa se, että valtakunnan ykköshenkilön valitsee puoluekokous? Kannatan Sveitsin ja Usa:n mallien yhdistämistä siten, että Sveitsistä otetaan sitovat kansanäänestykset ja Usasta presidenttijohtoinen toimeenpanovalta ja perustetaan erillinen perustuslakituomioistuin. Presidentin valtakaudeksi 4 vuotta ja valtakausi vain 2 per presidentti ja presidentin pitäisi erota, mahdollisesta puolue jäsenyydestä viran ajaksi. Ja eduskunnan vaalitapaa muuttaisin vastaamaan Usa:n senaatin tapaa eli jokaisesta vaalipiiristä tulisi monta kansanedustajaa väkimäärästä riippumatta. Todellinen vallan kolmijako suomalaisen nykysysteemi vallan yksijaon sijaan.
 
Siis miten palvelee kansanvaltaa se, että valtakunnan ykköshenkilön valitsee puoluekokous? Kannatan Sveitsin ja Usa:n mallien yhdistämistä siten, että Sveitsistä otetaan sitovat kansanäänestykset ja Usasta presidenttijohtoinen toimeenpanovalta ja perustetaan erillinen perustuslakituomioistuin. Presidentin valtakaudeksi 4 vuotta ja valtakausi vain 2 per presidentti ja presidentin pitäisi erota, mahdollisesta puolue jäsenyydestä viran ajaksi. Ja eduskunnan vaalitapaa muuttaisin vastaamaan Usa:n senaatin tapaa eli jokaisesta vaalipiiristä tulisi monta kansanedustajaa väkimäärästä riippumatta. Todellinen vallan kolmijako suomalaisen nykysysteemi vallan yksijaon sijaan.
Perustuslakituomioistuin olisi hyvä. Presidentin luopuminen puolueensa jäsenyydestä on täysin yhdentekevä vertauskuvallinen ele. Paitsi jos siihen liitetään kemiallinen tai kirurginen muistin pyyhintä. Eduskunnan paikkajaon pitäisi mennä niin että jokainen 0.5% valtakunnallisesti tuo yhden edustajapaikan. Tuo teettäisi aika monimutkaisia vertailuja ja joku kärsisi vääryyttäkin mutta niinhän se on aina. Isossa kuvassa pressan rooliksi riittää hyvin nykymalliin ulkopolitiikan vetäminen.
 
Neuvostoliiton suhteet voidaan nähdä perusteltuina, vaikka niistä ei pitäisikään.
Itselläni suurin inho nousee tämän viemiseen sisäpolitiikkaan, jossa demokratiaa surutta sotkettiin suohon koska se sopi joidenkin ihmisten omaan etuun. Tämä ei koskenut pelkästään kommareita ja muuta paskasakkia, vaan myös muita puolueita ja jopa yksityishenkilöitä. Tähän ei löydy mitään perustetta, kyse oli vain ja ainoastaan ahneudesta ja pahuudesta.
Kommareillahan oli loppujen lopuksi 70-luvulla varsin mutkikkaat itäsuhteet vähemmistöläisiä lukuunottamatta. Kepu ja Sorsan demarit menivät heittämällä ohi. Perusteena tietysti se että siinä ajassa ja paikassa saattoi omaa asiaansa edistää parhaiten Neukkulan tuella. Liike-elämä oli myös kaikkea muuta kuin viaton ja kähmyjä löytyi tietysti jossain mitassa joka puolueesta. Synkkä ajanjakso itsenäisen Suomen historiassa ja PV on saanut touhuta kieli keskellä suuta kun on pitänyt näyttää julkisuuteen ihan muuta kuin mihin oikeasti valmistauduttiin.
 
Perustuslakituomioistuin olisi hyvä.

Mä olen vähän eri mieltä. Tuomioistuinhan ei oikein voisi ottaa kantaa asioihin kuin vasta jälkikäteen kun asiasta on joku siihen vedonnut. Lakivaliokunta taas voi ottaa kantaa jo valmisteluvaiheessa.

Joo, ei oo täydellinen ja PLV onkin vähän poliittinen, mutta niinhän tuo tuomioistuinkin olisi ja millä perusteilla sinne sitten taas valittaisiin...
 
Munkin mielestä on parempi että lakien perustuslainmukaisuus tutkitaan jo lakeja säädettäessä eikä niin että muutetaan sitten jälkeenpäin kun joku on ensin vienyt jonkun asian tuomioistuimeen.

Perustuslakivaliokunnan jäsenten nimittämisperusteita voi toki tarkastella ja yrittää vähentää politikointia.
 
Back
Top