Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

[Nargö]

Kilpailu tekee ihmeitä kustannustehokkuudelle.

Vaikeus on tosin siinä, että miten tehdään sellaiset säännöt hankinnoille, että kustannustehokkuus edistää yrityksen tavoittelemaa voiton maksimointia.

 

[kimmo.j]

Otin toisen esimerkin lännestä, kun -TripleX- otti idästä DDR:n.
Otin sen välistä.
Varmasti jostain keskivälistä löytyy hyvä, nyt tuntuu menevän
kaikkien mielestä huonompaan suuntaan.
Katsellaan.
Pudotuspeli on jo alkanut ja vanhustenhoidossa hoitaja suositukset sahaavat edestakaisin. Kohta on afrikkalainen/ osasto.

En tunne Hollannin systeemiä.
Espanjaa ja Viroakin on kehuttu, ainakin toimivuudessa.
Köyhät joutaa monttuun.

Samaa mieltä.

Entäs jäähallit tai raviradat, jollei itse tarvitse.

Huono systeemi korvaamaan toinen huono systeemi, kuulostaa kovin demarilta.
Länsi- ja Keskieuroopassa laajalti käytössä oleva omalääkäri systeemi on hyvä sysyteemi jolla saadaan pljon positiivista, kuten pitkät lääkäri/potilas suhteet. Lääkärin on myös pakko olla ystävällinen potilailleen, koska muuten he vaihtavat lääkäriä ja lääkärille iskee nälkä.

Julkisen terveydenhuollon alennustila on itse aiheutettu tila.
Esim HUS:iin on rakennettu hoitotyön johtoo kaksinkertainen johto. On perinteinen apulaisosasotonhoitaja, osastonhoitaja ja ylihoitaja linja, mutta rinnalla on kliininen asiantuntija, laatupäällikkö yms linja. Onko potilaan saama hoito jotenkin parantunut, no ei, mutta esikunta on kasvanut.

Eikä tämä ole alkanut hyvinvointialueiden aikana, kehitys alkoi yli kymmenen vuotta sitten, HVA vain pahensi sitä.

Nää köyhät joutaa monttuun on niin sosialisti potaskaa. Jossain ehkä, mutta ei Suomessa, ei edes jos sos. etuuksia vähän karsitaan.

 

[kimmo.j]

Vaikeus on tosin siinä, että miten tehdään sellaiset säännöt hankinnoille, että kustannustehokkuus edistää yrityksen tavoittelemaa voiton maksimointia.

Ei edes vaikeaa, toki työlästä, mutta määritellään speksi halutusta tasosta. Näinhän tehdään nytkin kun kilpailutetaan SoTe palveluita.
Se että lääkärit eivät osaa tai paremminkin halua tehdä sitä, ei tee siitä vaikeaa.

Sitä paitsi onko väärin jos osakkeenomistaja saa voittoa jos hoitaa homman sovitusti?
Miten se eroaa HUS:n johtajilleen maksamista bonuksista?

 

[Hilan lukko]

Huono systeemi korvaamaan toinen huono systeemi, kuulostaa kovin demarilta.

Mitä,mitä,mitä
Lääkärissä käynnistä voisi maksaa kohtuullisen hinnan, poliklinikka maksu vaikka satasen.
Ja olen minä käynyt yksityiselläkin ja mitä siitä saa kelakorvauksia, voisi aivan hyvin jättää väliin. Jos sitä joku Kelassa käsittelee ja pyörittelee ja minä saan 6,- € takaisin, jätän mieluusti väliin.

Nää köyhät joutaa monttuun on niin sosialisti potaskaa. Jossain ehkä, mutta ei Suomessa, ei edes jos sos. etuuksia vähän karsitaan.

Totean vain, että miten luulet niiden mummeleiden käyvän siellä Ampiaisessa?
Saavatko he Kelasta takaisin 85% vai.
Käsittääkseni olet yrittäjänä läheltä liippaavalla alalla, joten ymmärrän intohimosi asiaan.
Jos yleisellä puolella on päällekkäisyyksiä tai liikaa johtajia, on poliitikkojen asia potkia heitä perseille (esim. hallituksen).
Eikä esim. vähentää hoitsuja.

 

[jtsaari2004]

Jos yleisellä puolella on päällekkäisyyksiä tai liikaa johtajia, on poliitikkojen asia potkia heitä perseille (esim. hallituksen).
Eikä esim. vähentää hoitsuja.

Tämä on vaikeata, siitä yksinkertaisesta syystä, että poliitikot eivät johda soster-putiikkeja. Vaikuttaminen tapahtuu osoittamalla rahaa ja koska putiikit itse sitten käyttävät sen rahan omalla tavallaan, ei rahan lisääminenkään herkästi johda käsiparien määrän lisäämiseen. Kuvio nähtiin viime vuonna poliisissa, jonka määrärahat kasvoivat, oliko 10% ja mukana tiukka käsky, että poliisien määrän kentällä on noustava. 10% rahalla sai kuitenkin vain noin 1% lisää pollareita. Eikä ole vaikea arvata, mihin suuntaan numero kulkee tänä vuonna, kun se yksi symbolinen plusmerkki on saatu kerran aikaan. Edellisellä hallituksella oli hoitajamitoitus.

 

[kimmo.j]

Mitä,mitä,mitä
Lääkärissä käynnistä voisi maksaa kohtuullisen hinnan, poliklinikka maksu vaikka satasen.
Ja olen minä käynyt yksityiselläkin ja mitä siitä saa kelakorvauksia, voisi aivan hyvin jättää väliin. Jos sitä joku Kelassa käsittelee ja pyörittelee ja minä saan 6,- € takaisin, jätän mieluusti väliin.

Totean vain, että miten luulet niiden mummeleiden käyvän siellä Ampiaisessa?
Saavatko he Kelasta takaisin 85% vai.
Käsittääkseni olet yrittäjänä läheltä liippaavalla alalla, joten ymmärrän intohimosi asiaan.
Jos yleisellä puolella on päällekkäisyyksiä tai liikaa johtajia, on poliitikkojen asia potkia heitä perseille (esim. hallituksen).
Eikä esim. vähentää hoitsuja.

Ulkomaisissa systeemeissä sinulla on oma lääkäri jolla usein on oma vastaanotto. Hän tuntee sinut ja vaivasi. Maksu tapahtuu käsittääksi, vähän kuin Kelan suoralaskutus meillä. Ihminen maksaa siis vain omavastuu osuuden. Meillähän se korvaus on poliittisesti mitä on. Kaikki palvenluntuottajat saavat saman summan, olit sitten yksityinen tai kunnallinen.

Tuossa eurooppalaisessa mallissa kaikki saavat saman korvauksen, joten sillä mummolla on varaa mennä kimalaiseen.

Olen entinen ensihoitoalan yrittäjä, nyt taas palkkatyöläinen. Siksi olen päässyt näkemään systeemiä vähän eri näkökulmista kuin tavallinen hoitaja.
Miten poliitikoilla näyttää menevä tuo potkiminen? Kauhea huuto on syntynyt kun rahaa ei saakkaan määrättömästi.

 

[skärdis]

Keskustelussa on unohtunut, että viimeiset 23 vuotta kunnat ovat voineet myydä ihan kaiken, 100 prosenttia. Tämä (lakiesitys) on siis kiristys nykytilanteeseen.

On myös 100 % yksityisessä omistuksessa olevia vesilaitoksia. Eikä puhuta vain maaseudusta vaan meillä on myös kaupunkeja, joissa vesilaitos on osuuskunta.

 

[Rauhantekijä]

Kansalaisena tää SOTE homma on kyllä karseeta katsottavaa. Etulinjan työntekijöistä on pulaa, ei haluta maksaa kunnollista palkkaa.
Lopputulos on että kansalaiset eivät saa sitä hoivaa mikä on luvattu. Tästä ongelmasta nyt eniten puhutaan.

Samaan aikaan ollaan hyvin tietoisia siitä, että SOTE hallinnon johtajat nauttivat huippupalkkoja ja pitävät omastaan kiinni.
Ei mikään ihme jos sairaanhoitajat valuu yksityiselle parempaan palkkaan tai itse perustavat hoivafirmoja joilla voi rahastaa paremmin. Hoitsujen toimeentulosta on kysymys. Kunnalliseen hoitoon joutuva on sen tosiasian edessä, että hyvä onni jos saat edes hoitoa. Lähempänä taitaa tosiaan olla kuopan reuna, jos ei ole rahaa mennä yksityiseltä hakemaan kunnon hoitoa.

Järkevä vaatimus:
SOTE hallintoa on karsittava ja johtajien palkat alennettava.
Lisää palkkaa etulinjan hoitoon!
Raha toiminnan parantamiseen ja työolojen helpottamiseen on pakko löytää valtion kassasta.


Entäs sitten lääkärit? Lääkäriliitto vastustaa tietyssä määrin uusien lääkärien kouluttamista. Liiton voisi huoletta ajaa nurkkaan ja avata koulutuspaikkoja sen mukaan mikä on tarve markkinoilla. Nythän lääkäreistä on pula.
Ymmärrän lääkäriliiton niskuroinnin vain siitä näkökulmasta, että liitto on edunvalvoja. Se haluaa valvoa lääkärien palkkatasoa ja haluaa että tietty pula on koko ajan olemassa = palkat pysyy korkeina.
Valtion, kansalaisten ja SOTE:n näkökulmasta arvioituna, lääkäreitä tulee kouluttaa tuplasti se mitä nyt on.
Lääkärien siirryttyä kannattamaan osa-aikaista työskentelyä, ne poissa-olevat ajat on paikattava toisilla lääkäreillä = hyvät työolot kaikilla.


.

 

[-TripleX-]

Lääkärien siirryttyä kannattamaan osa-aikaista työskentelyä, ne poissa-olevat ajat on paikattava toisilla lääkäreillä = hyvät työolot kaikilla.

Tämä on se soten koko kalleuden perussyy, että miljardin sairaalassa pyöritetään valtavaa organisaatiota ja hoitotyötä tehdään pääosin klo 08-15 kun lääkärit käyvät töissä.

Mikäli leikkauksia ja muuta lääkärityötä vaativaa hoitoa tehtäisiin sairaaloissa esimerkiksi klo 06-22 joka ainoa päivä niin meillä ei olisi hoitojonoja ollenkaan, kulut per lääkäri hieman nousisivat, mutta kulut per potilas merkittävästi laskisivat ja sitä siellä ei osata tehdä. Hoitajathan lähes poikkeuksetta ovat sairaaloissa samalla miehityksellä tuon ajan, vain yövuorossa selkeästi laskee lukumäärä.

Vaatii tuhansien uusien lääkärien koulutuksen, mutta kuten yllä sanottu niin se ei todellakaan ole lääkärien intressi ja ne myös johtavat sairaaloita, joten ei ihmekään että asiat pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen.

Kun käyn yksityisellä hammaslääkärillä niin saan ajan vaikka klo 20, mutta julkisella puolella se ei ole koskaan ollut mahdollista, molemmat pitävät samalla tavalla laitekantaa ja seiniä pystössä, mutta toinen ansaitsee niillä enemmän, toinen on jatkuvasti käsi ojossa kuntien, valtion tai HVA suuntaan, koska kulut vain nousevat eikä potilasmäärää per kk saada yhtään enempää läpi.

Koko idea on hukassa kun ei ajatella sitä potilasvirtaa sellaisena, että sen yksikkökulut pitää laskea alemmas, ei hoitajan tai lääkärin palkan.

 

[TKorho]

Lisäisin edelliseen vielä sen, että potilaiden pitäminen sairaalassa vuorokausihoidossa ja potilaaseen kohdistettavat hoito/seurantatoimenpiteet eivät jotenkin kohtaa. Luulen että tulevat eri hallinnon(?) piiristä, ja lääkäri vain jättää potilaan sairaanhoitopiirin hoidettavaksi, vaikka hoito sillä hetkellä on kuumeen mittaus kerran päivässä ja CRP kerran parissa päivässä. Ja tietysti se lääkärin konsultoinnin odottaminen, joka jostain syystä kestää ja taas vuorokausia menee.

Tuollaista voisi jakaa osin terveyskeskuksille, kotisairaanhoidolle ja etäsairaanhoidolle, niissä tapauksissa jossa potilas ei ole mitenkään kriittisessä tilassa. Olisi halvempaa, vältettäisiin sairaalavuorokausia, ja olisi huomattavasti miellyttyvämpää potilaalle.

Toki siis potilaan tilanteen mukaan. Mutta niin kovin moni oma ja sukulaisten käynti on ollut vain sairaalavuoteella pötköttelyä ja seuraavan tapahtuman odottamista, eikä siihen ole liittynyt juuri hoitoa, ja hyvin vähän edes lääkärinkiertojen tapaamisia.
Sellaisessa tapauksessa kun olen kokenut että seuranta ja hoito on vaatinut jotain enemmän, olenkin ollut teho-osastolla.

En ehkä osaa nimetä oikein eri tahoja, mutta yksityiset ja työterveyden konsultoinnit, terveyskeskustoiminta ja akuutti sairaanhoito eivät kyllä oikein kohtaa kustannustehokkaasti.

 

[Nargö]

Ulkomaisissa systeemeissä sinulla on oma lääkäri jolla usein on oma vastaanotto. Hän tuntee sinut ja vaivasi. Maksu tapahtuu käsittääksi, vähän kuin Kelan suoralaskutus meillä. Ihminen maksaa siis vain omavastuu osuuden. Meillähän se korvaus on poliittisesti mitä on. Kaikki palvenluntuottajat saavat saman summan, olit sitten yksityinen tai kunnallinen.

Tuossakin mallissa julkisen tuen osuuden hoidon tai tutkimuksen hinnasta olisi epäilemättä suuri, jotta palvelut saadaan pidettyä kohtuuhintaisina. Eli siinä ongelmaksi tulee, että miten arvioidaan mistä hoidosta ja tutkimuksista julkisen sektorin kannattaa maksaa. Yksityisen lääkärin/yrityksen intressissä on luonnollisesti liioitella hoidon tai tutkimuksen tarvetta kunkin potilaan kohdalla, jotta tuotto kasvaa. Ja potilaan oman harkinnan vaikutus kyseiseen arviointiin taas on pienehkö, koska potilas ei maksa läheskään koko hintaa itse ja toisaalta potilaiden asiantuntemus on merkittävästi huonompi kuin lääkärin.

 

[TKorho]

Hajautetussa omalääkäritoiminnassa oli ainaki 20v sitten Ranskassa se vika, että siellä oli paljon pieniä yksityisiä lääkäriputiikkeja, jotka perustuivat huone ja lääkäri -periaatteelle. "Harmaa huone ja harmaa lääkäri", eli pieniä yksityisten lääkäreiden yrityksiä, ilman suurta näkyvää infraa. Mutta kovin hi-tekkiä se ei ollut, erikoissairaanhoitoa niistä ei saanut.

Yhdessä paikassa saattoi operoida muutama lääkäri. Aikoja oli helppo saada, ja hinta oli ilman vakuutustakin mielestäni edullinen. Koska en ollut Ranskan sosiaaliturvan piirissä, niin näin luultavasti todelliset hinnat. Olisin tarvittaessa sitten voinut laskuttaa Suomeen lähetettynä työntekijänä. Ainakin laskuttajat kysyivät aina, että onko minulla joku vakuutus, ja jouduin vastaamaan että on, mutta minä en saa heidän hommaa suomen laskutukseen vaan maksan itse (ja tarvittaessa haen sitten itse eteenpäin).

En oikein ymmärtänyt mekanismia joka piti nuo putiikit pieninä, sen täytyy liittyä johonkin lakiin, tukiin ja tai verotukseen. Onhan heillä vielä niitä alimentation pikkuruisia ruokalähikauppojakin!

No, saatavuus oli erinomainen, hinnat edullisia. Mutta niissä ei ollut erikoissairaanhoitoa, eikä kehittyneitä laitteistoja ja en tiedä miten sitten monimutkaisemmat hoidot olisivat järjestyneet. En kertaakaan joutunut lähetehoitoihin, joten niiden toimivuudesta en tiedä sanoa.
Myös sairaalalaitoksia oli paljon, siitä se ei ollut kiinni. Niissä en joutunut asioimaan niinä vuosina. Pakollinen sairausvakuutusmaksu oli kallis, en sen suuruutta vähättele, enkä sitä maksanut kun olin Suomen sosiaaliturvan parissa.

Mutta saatavuus oli erinomainen. Ja se perustui ainakin runsaalta osin yksityisiin.

 

[Kassu]

Kaikki on suhteellista.

DDR:ssä oli valtion hoitama autokauppakin, jos halusit ostaa auton niin menit ko. laitoksen betonisen harmaaseen konttoriin ilmoittamaan, että haluat ostaa auton, harmaaseen univormuun pukeutunut virkailija täytti paperit ja niin olit jonossa odottamassa saadaksesi auton joskus. Yhden aikalaisen mukaan hänen perheensä siirtyi useitakin kertoja jonossa taaksepäin kun joku enemmän autoa tarvitseva meni ohitse, jonotus ja valtiojohtoinen systeemi ei siis toiminut edes maailman tasa-arvoisimmassa yhteiskunnassa.

Systeemi kuulostaa myös pelottavan paljon samalta kuin meidän nykyinen kuntien ja valtion hoitama terveydenhuoltojärjestelmä joka on hävyttömän kallis, tehoton eikä siltikään kaikki hoitoa tarvitsevat saa muuta kuin sen jonotuspaikan.

Poliitikot ovat myyneet kansalle terveydenhuoltojärjestelmän kuvan jossa jotkut saavat hoitoa ja se taataan kaikille , mutta todellisuudessa näin ei ole.

Kunnat ja valtio eivät omista yhtään tienaurauskalustoakaan saatikka operoi sellaista, silti se on tälle maalle aivan elinehto että joka ikinen päivä tiet aurataan. En näe terveydenhuoltoa erilaisena asiana, se joka hoitaa ihmiset oikein mutta halvimmalla tulisi olla palveluiden järjestäjä, tässä nykyisessä mallissa vain kulut nousevat eikä hoidon taso ole nytkään sitä mitä odotetaan.

Voidaan jatkaa rahan lappamista tähän nykymalliin kunnes ei ole enää mitään muuta menoerää olemassakaan tai sitten jossain vaiheessa miettiä oikeasti miten tuo palvelu voitaisiin kaikkein kustannustehokkaimmin järjestää.

Terveydenhuolto on sikäli uniikki tapaus, että siihen liityy vahva informaatioassymetria asiakkaan ja palvelun tarjoajan välillä. Suurin osa ihmisistä tietää suurin piirtein liikkumistarpeensa ja toisaalta mitä ostokiikareissa oleva auto tarjoaa. Näin perustallaajalle kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen on suht helppoa. Teiden aurauksessa tilanne on sama.

Terveydenhuollossa tilanne taas on toinen. Harvalla terveydenhuollon asiakkaalla on tarkkaa käsitystä oman terveysongelmansa luonteesta tai siitä miten sitä pitäisi hoitaa tai tutkia. Osittain tämän takia yksityisellä koetaan saavan parempaa palvelua, koska siellä tutkitaan ja tarjotaan usein kustannustehokkaan tarve/hyötyrajan ylitse. Harva meistä osaa määritellä minkälaisia laboratoriotutkimuksia, kuvantamismenetelmiä, lääkehoitoja, leikkausta, fysioterapiaa jne esimerkiksi oma mahakipu vaatii. Yksityisellä tietysti on tendenssi myydä mahdollisimman paljon ja tehdä voittoa. Ilmiötä vahvistaa myös lääkäripalveluiden yleinen heikko saatavuus, mikä mahdollistaa korkeiden hintojen ylläpidon.

Yllä kirjoitettu on karkea tiivistys laajasta ja ei kovin yksinkertaisesta aiheesta. Yksityiskohtaisempi kirjoittelu aiheesta vaatisi sellaisia aikaresursseja, joita allekirjoittaneella ei tänä torstaiaamuna ole. Sanon kuitenkin, että trust me, i know what i am doing. Julkisella sotella on omat ongelmansa, mutta kokonaisuutena se on vähempi paha yksityiseen verrattaessa. Tämä ei tarkoita, että Suomen malli olisi paras mahdollinen, tai ettei se vaatisi muokkaamista, mutta panokset ovat kovat, eikä suin päin yksityisiin siirtyminen ole kustannustehokkain vaihtoehto.

Yhteistyöterveisin
Terveystieteiden maisteri (sosiaali- ja terveyshallintotiede)

 

[jak]

Miten se sitten menisi saisiko sen oma lääkärinsä valita itse vai tulisiko sieltä sitten jokin kielitaidon poppamies ja tyydy siihen.

 

[Kassu]

Julkisen terveydenhuollon alennustila on itse aiheutettu tila.
Esim HUS:iin on rakennettu hoitotyön johtoo kaksinkertainen johto. On perinteinen apulaisosasotonhoitaja, osastonhoitaja ja ylihoitaja linja, mutta rinnalla on kliininen asiantuntija, laatupäällikkö yms linja. Onko potilaan saama hoito jotenkin parantunut, no ei, mutta esikunta on kasvanut.

Pieni korjaus: Kliiniset asiantuntijat eivät osallistu hoitotyön johtamiseen millään lailla, vaan heidän tehtävänsä on kehittää palveluita. Käytännössä esimerkiksi oman alan ajankohtaisen kansainvälisen tutkimusaineiston läpiäkäyntiä, sieltä oleellisten pointtien noukkimista ja näiden implementointia omiin hoitopolkuihin. Hoitotyön päivittäisjohtajilla ei tähän ole millään aikaa (eikä ikävä kyllä usein osaamista/ymmärrystä).

 

[kimmo.j]

Tuossakin mallissa julkisen tuen osuuden hoidon tai tutkimuksen hinnasta olisi epäilemättä suuri, jotta palvelut saadaan pidettyä kohtuuhintaisina. Eli siinä ongelmaksi tulee, että miten arvioidaan mistä hoidosta ja tutkimuksista julkisen sektorin kannattaa maksaa. Yksityisen lääkärin/yrityksen intressissä on luonnollisesti liioitella hoidon tai tutkimuksen tarvetta kunkin potilaan kohdalla, jotta tuotto kasvaa. Ja potilaan oman harkinnan vaikutus kyseiseen arviointiin taas on pienehkö, koska potilas ei maksa läheskään koko hintaa itse ja toisaalta potilaiden asiantuntemus on merkittävästi huonompi kuin lääkärin.

Ihan samalla tavalla kun nytkin, kirjoittamalla ohje. Jos teetetään tutkimuksia joita ei hyväksytä, potilas maksaa itse, tai on ilman.
Ei mitään avaruustiedettä.

 

[kimmo.j]

Pieni korjaus: Kliiniset asiantuntijat eivät osallistu hoitotyön johtamiseen millään lailla, vaan heidän tehtävänsä on kehittää palveluita. Käytännössä esimerkiksi oman alan ajankohtaisen kansainvälisen tutkimusaineiston läpiäkäyntiä, sieltä oleellisten pointtien noukkimista ja näiden implementointia omiin hoitopolkuihin. Hoitotyön päivittäisjohtajilla ei tähän ole millään aikaa (eikä ikävä kyllä usein osaamista/ymmärrystä).

Eli meillä on kaksi erillistä linjaa. Kuulostaa paperilla kivalta, mutta on kallista ja ennenkin asiat kehittyivät.
Kentän näkövinkkelistä kliinisen asiantuntijuden tärkein tehtävä on työllistää.

Edit: muokkasin ajatustani

 

[kimmo.j]

Tietenkän kyse ei ole yksikertaisesta asiasta, eivätkä erikoisairaanhoidon ongelmat ole yhteismitallisia perusterveydenhuollon ongelmiin, molempia on yritetty ratkaista virkatyönä, kuitenkaan siinä onnistumatta.

 

[Nargö]

Ihan samalla tavalla kun nytkin, kirjoittamalla ohje. Jos teetetään tutkimuksia joita ei hyväksytä, potilas maksaa itse, tai on ilman.
Ei mitään avaruustiedettä.

Näkisin niiden ohjeiden tulkinnassa kuitenkin riskin. Julkinen sektori ei hyödy rahallisesti siitä jos lääkäri ylitulkitsee potilaan oireita ja siksi teettää hyödyltään kyseenalaisia toimenpiteitä. Yksityinen sen sijaan hyötyy siitä koska firman myynti kasvaa.

 

[Kassu]

Eli meillä on kaksi erillistä linjaa. Kuulostaa paperilla kivalta, mutta on kallista ja ennenkin asiat kehittyivät.
Kentän näkövinkkelistä kliinisen asiantuntijuden tärkein tehtävä on työllistää.

Edit: muokkasin ajatustani

Samaa ajatusmallia soveltaen se, että meillä on erikseen sairaalan teknisen puolen tai vaatehuollon työntekijät, tarkoittaa, että meillä on kaksi tai kolme erillistä linjaa. Tämä ei tarkoita sitä, että sairaalassa olisi kaksin tai kolmenkertainen johto, vaan sitä, että sairaalaan kuuluu itsehoitotyön ohella myös muuta oleellista toimintaa.

Toiminnan aikaisempi kehittyminen ilman siihen erikseen allokoituja asiantuntijoita kuulostaa populistiselta Esson baari-huuteltulta ja hankalasti todistettavalta väitteeltä. Miten asiat kehittyivät? Miten tutkimustietoa oli saatavilla ja miten sitä osattiin hyödyntää? Kuka toimintaa kehitti? Yliopistosairaaloissa ja niiden ympärille rakentuneissa erva-alueissa toiminnan kehittämiselle on aikaisemminkin ollut omat henkilönsä. Myös hyvinvointialueiden kaltaisten suurien kokonaisuuksien toimintapojen yhtenäistäminen ja kehittäminen vaatii omat resurssinsa. Kustannustehokkuuden nimissä kehitystyötä tulee tehdä tutkittuun tietoon perustuen ja tämä taas vaatii akateemisia kompetensseja. Kuten jo sanoin, ei nykypäivän hoitotyön johdossa ole ylimääräistä aikaa, eikä usein kykyjäkään tällaiseen toimintaan. Tietty vaihtoehtona on unohtaa kehitys, mutta harvoin tieteen ja teknologien edistysaskelien sivuuttaminen on johtanut toiminnan parantumiseen.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kentän näkökulmasta kehittämistoimet voivat vaikuttaa epämääräisiltä. Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö toiminta olisi tarpeellista.