Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

Luuletkos ettei asiaa olisi jälkeenpäin kostettu niitä varoittavia esimerrkkejä siinä talossa piisas. Jokainen uskoo mitä tahtoo en minäkään usko puheisiin rehellisestä työnantajasta.
No se pakko sanoa tällä elämänkokemuksella, että kyllä noissa pienyrittäjissä/työnantajissa (Minun alalla)on kyllä todellisia kusipäitä.
Mutta mitä isompi firma, ei ole mulla ollut ongelmia, päinvastoin.
 
Olen ollut tilaisuudessa seurata kuntapuolen työntekijäin toimintaa, ja täytyy sanoa että maanantaiaamun nuhakuume ei ole kovin tavatonta. Sen kuin ilmoittaa, ja asia on sillä selvä. Kaupan puolelta on kuulunut juttua, että varsinkin kesäviikonloppujen sairasteluja sattuu.

Eli kyllä tuolla päivän karenssilla saattaa olla merkitystäkin. Eihän toki kukaan väitä, että joku olisi muutoin poissa kuin todellisen sairauden iskiessä. Liiton miehet on takajaloillaan, jos joltakin moinen aatos pääsee ääneen livahtamaan.
On asialla toinenkin puoli. Nimittäin täällä Ruotsissa kun eka päivä on palkaton, usein tullaan kovassa räkätaudissa yskimään työmaalle ja samaan ruoka/kahvitilaan ja kohta on osa porukka kovassa flunssassa ja poissaoloja tulee.
Sain viimetalvena 2 kovaa flunssaa ja koronan samassa kahvitilassa istuvilta räkijöiltä. Voin kertoa, että vitutukseni oli kosminen.
Mikä tuohon olisi ratkaisu? Sairaana töihin tulevalle porttikielto kahvi/ruokatilaan ja ruokinta eristetylle alueelle?
 
On asialla toinenkin puoli. Nimittäin täällä Ruotsissa kun eka päivä on palkaton, usein tullaan kovassa räkätaudissa yskimään työmaalle ja samaan ruoka/kahvitilaan ja kohta on osa porukka kovassa flunssassa ja poissaoloja tulee.
Tuo on totta.

Esteeksi nousisi varmasti joku yhdenvertaisuuspykälä, mutta kumulatiivisten sairauspoissaolojen myötä pitäisi käyntejä työterveydessä tihentää, ja pyrkiä selvittämään sairastelun syyt. Olisi oikein tehtynä myös työntekijän etu.

Kukaan ei vaan uskalla ääneen sanoa, että saikkuja käytetään myös väärin aika tavalla.
 
Tämäpä se. Nyt tuntuu olevan hieman liikaa vauhtisokeutta ja omassa poterossa makaamista. Symbolinenkin kädenojennus toiseen suuntaan auttaa yleensä jo pitkkälle. Ehkä joku haluaa nyt voimiensa tunnossa maksaa vanhoja kalavelkojakin.

Jos tarkoitus on todellakin saada halutut vaikutukset ja toimenpiteetkin suoritettua, on silloin myös merkitystä sillä, miltä asiat näyttää ja miten viestii. Liika jyrkkyys ja ylimielisyys laittaa muissa kannat niin syvälle maahan, että ehkä jopa liioitellut vastatoimet vie onnistumisen mahdollisuudet siltä lopputulemalta, mitä kohti pyritään.

Tässä on luultavasti takana se, että tähän asti joka kerta kun jotain muutosta on yritetty kolmikantaisesti, niin siinä on käytetty iso määrä aikaa ja rekkalastillinen kampaviinereitä siihen, että ollaan tekevinään uudistuksia minkä seurauksena mikään ei oikeastaan muutu ja samat ongelmat ovat ja pysyvät. Koska lopulta kysymys on vallasta ja hillotolpista - kolmikantaisesti ei ole mahdollista toteuttaa mitään sellaista uudistusta, mikä uhkaisi edes teoreettisella tasolla noita kahta asiaa. Sillä ei ole merkitystä, miten asiat on hoidettu kilpailijamaissa, onko se toiminut siellä, kärsiikö Suomen talous ja kilpailukyky ja moniko menettää työnsä sen seurauksena. Sen takia ainoa asia mikä oikeastaan voi ravistella mitään on isomman luokan kriisi missä jonkun on pakko tehdä muutoksia, vähän niin kuin 90-luvulla. Ja silloinkin n+1 huutaa miksi kaikki ei voi olla niin kuin ennenkin ja kun aina ennenkin on "yhdessä sovittu" ja on riittänyt jaettavaa.
 
Kukaan ei vaan uskalla ääneen sanoa, että saikkuja käytetään myös väärin aika tavalla.

Kyllähän tätä hoetaan ja siihen auttaa mm. se, että vaaditaan paljon sairaslomalla olevilta lääkärintodistus jokaisesta sairaudesta. Näin saadaan puolueeton ratkaisu asiaan.

Paljon sairastavan voisi työnantaja perustellen päättää itse. Perustelua voidaan sitten tarvittaessa viedä oikeuteen, jos työntekijä epäilee esimerkiksi syrjintää.
 
En tiedä miten oikein on, mutta tällainen mielikuva tilanteesta on syntynyt:
- "Okei, pohditaan tätä irtisanomisten helpottamista. Mitä jos sitten Tanskan tapaan lisättäisiin resursseja irtisanottujen koulutukseen ja..."
- "Ei käy, ei ole varaa."
- "Entäs paikallinen sopiminen sitten? Mitäs jos helpotettaisiin sitä, mutta Ruotsin tapaan annettaisiin työntekijöille enemmän edustusta keskisuurten yritysten hallituksiin?"
- "Olipas naurettava ajatus. Parempia ideoita?"
- "Voitaisko edes tutkitusti haitallisisten yritystukien vähentämisestä keskustella?"
- "Nämä ideat sen kun muuttuvat typerämmiksi ja typerämmiksi. Haluatteko vielä yrittää?"
- "..."
- "Koska vastapuoli eikunsiis työntekijäpuoli ei halua neuvotella, hallitus on päättänyt lähestyä pohjoismaista mallia ja toteuttaa EK:n toivelistan sellaisenaan. Mutta armeliaasti halvennamme olutta velaksi."
 
Kyllä silloinkin kaipasin kustannusneutraaliutta, koska muuten mekanismit alkavat heiketä, kun niitä muutetaan sekundääristen päämäärien ratkaisemiseksi. Sen vuoksi koko valtion toiminta on mennyt tilkkutäkiksi, josta ei saa kiinni.

Jos mekanismin oikeasti haluaa muuttaa sellaiseksi, että se kannustaa väen tulevan sairaana töihin, niin tehkööt se edes kustannusneutraalisti.
Idea ei ole kannustaa tulemaan töihin sairaana, vaan vähentää aiheettomia sairaspoissaoloja.
 
Kyllähän tätä hoetaan ja siihen auttaa mm. se, että vaaditaan paljon sairaslomalla olevilta lääkärintodistus jokaisesta sairaudesta. Näin saadaan puolueeton ratkaisu asiaan.
Olen käsityksessä, että yhdeltä ei voida vaatia jotain muuta kuin mitä toisilta vaaditaan.

Eikä ainakaan helpota työpaikan ilmapiiriä, henkilösuhteita tms jos Pirkko joutuu käymään päivän sairausloman takia otilla, ja Riitan ei tarvitse. Leenan saikut on siinä kinthaalla, joskus vaaditaan lappu, joskus ei.
 
Olen käsityksessä, että yhdeltä ei voida vaatia jotain muuta kuin mitä toisilta vaaditaan.

Eikä ainakaan helpota työpaikan ilmapiiriä, henkilösuhteita tms jos Pirkko joutuu käymään päivän sairausloman takia otilla, ja Riitan ei tarvitse. Leenan saikut on siinä kinthaalla, joskus vaaditaan lappu, joskus ei.

Nythän niitä lakeja muutetaan, joten muutetaan niin, että ratkaistaan ongelma (aiheeton saikutus), eikä vain lasketa kaikkien palkkoja. Vai onko todellinen tavoite kuitenkin palkkojen laskeminen vaikka se aiheuttaa ongelmia huonojen kannustumien muodossa?
 
Tien helvettiin tunnistaa hyvistä aikomuksista. Sillä ei siis ole merkitystä, mikä idea on vaan mitä vaikutuksia päätöksellä on. Ja oletko nyt oikeasti sitä mieltä, että palkaton sairaspäivä ei kannustaisi tulemaan töihin sairaana?
Tähän on mahdoton vastata koska yksi tulkitsee asiaa toinin kuin viressä oleva ihminen. Joku varmasti toimisi näin, toinen ei. Ihmiset toimivat nytkin eri tavoilla.
 
Toimistojormat ja istujairmelit on saaneet saikutella mielin määrin ilman todistelupakkoa. Duunarit ne joutuu hakemaan lapun jokaiselle sairaspäivälle jos haluavat siitä sairasajan palkan. Voisi aloittaa siitä että joka alalla työntekijä joka on mielestään sen verran sairas ettei työhön kykene marssikoot lääkärille hakemaan puolueettoman todistuksen. Jo se vaiva itsessään että joutuu menemään vastaanotolle karsii suuren osan saikuttajista. Eikä mitään etäarvailuja vaan ihan paikanpäälle lääkärin tykö.
 
Toimistojormat ja istujairmelit on saaneet saikutella mielin määrin ilman todistelupakkoa. Duunarit ne joutuu hakemaan lapun jokaiselle sairaspäivälle jos haluavat siitä sairasajan palkan. Voisi aloittaa siitä että joka alalla työntekijä joka on mielestään sen verran sairas ettei työhön kykene marssikoot lääkärille hakemaan puolueettoman todistuksen. Jo se vaiva itsessään että joutuu menemään vastaanotolle karsii suuren osan saikuttajista. Eikä mitään etäarvailuja vaan ihan paikanpäälle lääkärin tykö.
Ongelmaksi muodostuu jo nykyään monella se että julkiselta puolelta ei tuollaista todistusta saa kun lääkäriin ei pääse eikä työterveyspalvelujakaan ole. On siis pakko mennä sairaana töihin.
 
Olen käsityksessä, että yhdeltä ei voida vaatia jotain muuta kuin mitä toisilta vaaditaan.

Eikä ainakaan helpota työpaikan ilmapiiriä, henkilösuhteita tms jos Pirkko joutuu käymään päivän sairausloman takia otilla, ja Riitan ei tarvitse. Leenan saikut on siinä kinthaalla, joskus vaaditaan lappu, joskus ei.
Kyllä eri ihmisiltä voi vaatia erilaisia asioita. Vaatimuksen voi laukaista esim. runsas poissaolojen määrä. Työnantajalla on oikeus päättää missä puuttumisen raja menee.
 
Meillä työntekijä voi olla omalla ilmoituksella 3 päivää saikulla. Jos näitä omalla ilmoituksella saikkukertoja tulee vuodessa enemmän kuin kolme, joutuu esimiehen arviointiin, jossa voidaan käsittääkseni konsultoida myös työterveyshuoltoa. Jos todetaan että on motivaatiosaikkuja, voidaan esim ottaa pois tämä oikeus olla omalla ilmoituksella saikulla. En tunne systeemiä tarkemmin, koska en ole juurikaan saikuilla, mutta käsittääkseni toimii ihan hyvin.

Toisaalta, meillä poliisissa ei työkyvyttömyyttä muutenkaan oitis huomata...
 
Meillä työntekijä voi olla omalla ilmoituksella 3 päivää saikulla. Jos näitä omalla ilmoituksella saikkukertoja tulee vuodessa enemmän kuin kolme, joutuu esimiehen arviointiin, jossa voidaan käsittääkseni konsultoida myös työterveyshuoltoa. Jos todetaan että on motivaatiosaikkuja, voidaan esim ottaa pois tämä oikeus olla omalla ilmoituksella saikulla. En tunne systeemiä tarkemmin, koska en ole juurikaan saikuilla, mutta käsittääkseni toimii ihan hyvin.

Toisaalta, meillä poliisissa ei työkyvyttömyyttä muutenkaan oitis huomata...
Tyypillinen tapa on juuri se että järjestetään kolmikantainen keskustelu jossa siis työterveys kolmantena. Siinä voidaan vaikkapa sopia että jatkossa aina lääkäriin. Meillä on tämä malli käytössä mutta ei mitään täsmällistä raja-arvoa poissaoloille. Esihenkilö aktivoi prosessin kun katsoo tarpeelliseksi. Ja ihan ensimmäiseksi tietysti puhutetaan työntekijä josko murhe saataisiin helpommin esiin.

Ongelma tulee siitä jos pääsyä lääkäriin ei ole. Sen mahdollistaminen on aivan keskeistä mikäli vaaditaan todistuksia. Muutoin käsissä on ratkaisematon yhtälö.
 
Iltapulu kirjoittaa vähän samaa mitä tuossa aikaisemmin kommentoin... ja vähän lisääkin.


Keskusjärjestöjen ja liittojen on pakko näyttää omalle kannattajakunnalleen, että hallitusohjelma ei kerta kaikkiaan käy. Samalla mielenilmausten toivotaan nostavan työntekijöiden intoa järjestäytyä. Epäilemättä ay-liikkeenkin puolella nähdään tiettyjen työelämän sektoreiden uudistamisen tarve, mutta näin oikeistolaisen hallituksen aikana muutoksiin ei haluta suostua.

Kokonaisuudessaan hallitusohjelma on ay-puolelle liikaa.

Muutoksille on tarvetta, ja parasta olisi saada ne aikaan yhdessä neuvottelemalla. Yhteiskunnan kannalta ongelma on kuitenkin siinä, että työelämäuudistuksia ei ole saatu eteenpäin juuri minkäänlaisen hallituskoalition aikana. Työryhmiä ja neuvottelukuntia on kyllä istunut kuukausi- jopa vuosikaupalla, mutta asiat eivät etene.


Tuossahan se on aikalailla kaunistelematta tiivistettynä pariin kappaleeseen. Ja sitten kun joku toteaa että nyt pitäisi oikeasti saada jotain aikaankin, niin ollaan nokka solmussa. Ehkä siinä toivossa että voitaisiin tehdä ne samat muutokset myöhemmin kun demarit ovat hallitusvastuussa, niin saataisiin lausua liturgiaa "yhdessä sopimisesta." Vähän 90-luvun tapaan kun muutoksia vastustettiin yleislakon uhalla ja toteutettiin Lipposen hallituksessa - siinä vaiheessa kun oli jo vähän myöhäistä tarpeeseen nähden.
 
Keskusjärjestöjen ja liittojen on pakko näyttää omalle kannattajakunnalleen, että hallitusohjelma ei kerta kaikkiaan käy. Samalla mielenilmausten toivotaan nostavan työntekijöiden intoa järjestäytyä.

Jutussa sanotaan myös, että "osa hallitusohjelman kirjauksista on kuin suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton tai Suomen Yrittäjien kynästä – mistä ne hyvin todennäköisesti ovatkin peräisin."

Kukaan ei varmaan paljon toiveita aseta tälle, mutta jos Orpo löytäisi jonkin kultaisen keskitien ja tavatessaan keskusjärjestöjen dirikat saisi heidät samalle linjalle, hänet haudattaisiin aikanaan merkittävänä poliitikkona. Tulevat päivät ja viikot ratkaisevat, onko hän valtiomies vai jatkumo keskinkertaisuuksien kavalkadissa.
 
Jutussa sanotaan myös, että "osa hallitusohjelman kirjauksista on kuin suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton tai Suomen Yrittäjien kynästä – mistä ne hyvin todennäköisesti ovatkin peräisin."

Kukaan ei varmaan paljon toiveita aseta tälle, mutta jos Orpo löytäisi jonkin kultaisen keskitien ja tavatessaan keskusjärjestöjen dirikat saisi heidät samalle linjalle, hänet haudattaisiin aikanaan merkittävänä poliitikkona. Tulevat päivät ja viikot ratkaisevat, onko hän valtiomies vai jatkumo keskinkertaisuuksien kavalkadissa.
Silloin todennäköisempi lopputulema olisi se, että muutokset haudattaisiin perinteiseen tapaan työryhmiin kampaviinerivuoren alle ja Orpo olisi vain yksi pääministeri lisää kuka kuvitteli pukkien luopuvan kaalimaasta vapaaehtoisesti. Henk.koht en aseta kovin paljoa toiveita että asia etenisi mihinkään samasta syystä. Suomalainen järjestelmä on rakennettu siten että sen avulla voidaan pitää tilanteita yllä loputtomiin niin kauan kun löytyy joku hölmöläinen rahoittamaan. Sen takia me olemmekin niin kusessa talouden kanssa.
 
Back
Top