Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

Kyllä se ongelma on verotus ja se nettopalkka mikä käteen saa ja mitä sillä rahalla täällä saa. Sitä kun alkaa vertaamaan samoissa tehtävissä oleviin MUISSA MAISSA asuviin kollegoihin niin alkaa ihmettelemään mitä täällä "maailman onnellisemmassa maassa" on tämä meininki.

En sano, että progressio on Suomen suurin ongelma. Mutta naapurissa on tasavero ja täällä ajatellaan, että Suomessa ei vieläkään veroteta tarpeeksi. Sitä hieman ihmettelen.

Lisäksi ihmettelen käsitystä ettei verotuksella OLISI MITÄÄN MERKITYSTÄ sille miten paljon ihmiset haluavat töitä tehdä.
Tämä. Kyllähän se vähän sylettää korjailla ja tehdä asioita, mihin ulkomaan kollegat ei kykene, kun tietää heidän saavan käteen tuplat siitä, mitä itse.

Ja todellakin se 50% marginaali pistää miettimään kannattaako tässä enää enempää panostaa. Sekään ei kuulosta pahalta, että downshiftais duunarihommiin. Nettotulojen pieneneminen vs hommien stressaavuus ja vastuun pienempi määrä houkuttaisi osaltaan. Ja sitä ei normi duunari tajua, minkä verran vapaa-aikaa näihin töihin joutuu käyttämään. Eikä ole minkään sortin ylityökorvauksia yms. missään tilanteessa. Toisaalta vaativat työt motivoivat jo itsessään. Ja kyllä. Olen tehnyt oman osani ihan perus duunarihommia. Panos-tuotto-suhde oli niissä hommissa ylivoimainen verrattuna nykyisiin.
 
Lisäksi ihmettelen käsitystä ettei verotuksella OLISI MITÄÄN MERKITYSTÄ sille miten paljon ihmiset haluavat töitä tehdä.
Ihan mielenkiinnosta: kuka näin on kirjoittanut? Ettei tule sekaannuksia, kun sinulla on lainauksessa minun tekstini, enkä ole mitään noin älytöntä sanonut.
 
Kävin tovin jälkeen lukemassa taas "lempiketjun" ulosannoksia ja ei voi muuta kun ihmetellä. Kullinmittaus sen kun etenee, ja jatkuu. Tuli tuossa pari päivää välillä maattua ihmiskorjaamossa valtion piikkiin. Huonekaverina oli ukkeli, joka on meikäläisen tavoin ollut työelämässä reilut parikymmentä vuotta. Molemmilla reissut takana alhaalla ja nyt reilu nelikymppisenä syöpä päällä. Työhön pitää mennä ja mennäänkin. Koulutapa tässä itseäs puolellatoista jalalla. Prkle
 
Kävin tovin jälkeen lukemassa taas "lempiketjun" ulosannoksia ja ei voi muuta kun ihmetellä. Kullinmittaus sen kun etenee, ja jatkuu. Tuli tuossa pari päivää välillä maattua ihmiskorjaamossa valtion piikkiin. Huonekaverina oli ukkeli, joka on meikäläisen tavoin ollut työelämässä reilut parikymmentä vuotta. Molemmilla reissut takana alhaalla ja nyt reilu nelikymppisenä syöpä päällä. Työhön pitää mennä ja mennäänkin. Koulutapa tässä itseäs puolellatoista jalalla. Prkle
Hivenen samansuuntaisia ajatuksia meinasin lauantain kunniaksi kirjoitella kun setämiehen aivoslaagista kuulin. Terveys on arvokkainta mitä ihmisellä on niinkauan kuin sitä on eikä se auton vaihto joka vuosi uudempaan( koska se on kulkuväline) ja eukon vaatimat kuusi kappaletta paskahuusseja. Ite kun joutu parraita työvuosia uhraamaan omaishoitajuuteen uhraamaan ni ei harmita eikä hävetä haudalla käydessä.
Jätkät porskuttaa päivän kerrallaan loppuun asti.
 
Kotitalousvähennys selvästi vähensi harmaata taloutta, kun osa pimeästi maksaneista alkoi hoitaa asian oikein.
Politiikka ja verotus ovat vaikutuksiltaan monimutkaisia. Kotitalousvähennys varmaan lisäsi tulojen ilmoittamista, mutta myös lisäsi rajusti kuluja kansalaisille. Esimerkkinä ILP.n asennus, joka puurakenteisissa asunnoissa on yhden miehen ja kahden tunnin suoritus + matkat. Kotitalousvähennyksen aikakaudella paikan päälle tulee kolme ukkoa, viipyvät 2-3 h ja asiakkaalle homma maksaa 600 euroa. Eräässä kohteessa työt teki yksi henkilö, toinen (nuorukainen) oli opissa ja kolmas (eläkeukko) opetti. Ja ulkoyksikön jalustan ruuvit jäi silti sormitiukkuuteen.
 
Ja todellakin se 50% marginaali pistää miettimään kannattaako tässä enää enempää panostaa. Sekään ei kuulosta pahalta, että downshiftais duunarihommiin.

Bruttona 1500 euroa sitten oli paras tilanne. Ei tarvinnut olla juuri asiakkaan kanssa tekemisissä, sen kun vain pohdiskeli päivät ratkaisuja kivoihin suunnitteluongelmiin. Joku muu oli aina vastuussa.

Moni fiksumpi tajusi tuossa vaiheessa lopettaa etenemisen, minä en.
 
Suomen yksi ongelma on varmaankin ihmisten ja ehkä myös yritystenkin liiallinen riippuvuus valtiosta. Olisi varmaan pitkässä juoksussa hyvä, jos ihmisten asennetta saataisiin käännettyä enemmän siihen suuntaan, että yritettäisiin pitää itse huolta omasta ja läheisten toimeentulosta. Taloustieteen Nobelisti Bengt Holmström kommentoi tätä viime vuonna, ja on esittänyt vastaavia näkemyksiä aiemminkin. Ei hänkään toki mikään absoluuttinen totuuden torvi ole, mutta varmasti ymmärtää talouden toiminnasta paljon keskivertoa ihmistä enemmän.

Pitäisiköhän esim. sosiaalitukien tapauksessa lähteä liikkeelle siitä, että pyrittäisiin eroon näistä asumistuen kaltaisista tuista, joilla kompensoidaan kuluja melko suoraan? Ja pyrittäisiin sen sijaan siirtymään vaikkapa johonkin negatiivisen tuloveron avulla toteutetun perustulon kaltaisin mallin suuntaan? Tällainen tukeminen kulujen kompensoinnin kautta saattaa olla pitkässä juoksussa aika passivoivaa. Jossain enemmän perustuloa muistuttavassa mallissa tukien saajallakin olisi enemmän vastuuta järjestellä asioitaan omatoimisesti. Esimerkiksi järjestelemällä itselleen edullisemman asumismuodon rahaa jäisi enemmän muuhun käyttöön. Liiallisella holhoamisella kenties vain tehdään ihmisistä avuttomia. Toki mikään kaikille samansuuruinen perustulokaan ei ole aukoton systeemi. Suurimpana riskinä on varmaankin se, että joko aidosti avun tarpeessa olevat saavat liian vähän tukea, tai sitten joku saa sitä aivan liikaa.

Erityisen mielenkiintoista Holmströmin näkemyksissä on se, että hän ei näe tätä ainoastaan taloudellisena kysymyksenä, vaan myös ihmisten mielenterveyteen liittyvänä. Suurin osa ihmisistä kaipaa elämäänsä jonkinlaista merkitystä, ja monelle se että joutuu ansaitsemaan oman elantonsa tarjoaa juuri sitä.
– Suomalaisten riippuvuus valtion tuutista arveluttaa minua eniten, koska ihmisiltä on varastettu osa vastuuntunnosta. Olemme riippuvaisempia valtiosta kuin kanssaihmisistä, vaikkei valtion pitäisi aina orkestroida ja häärätä pomona joka paikassa.


Bengt Holmströmin mukaan suomalaisten elämä on monin tavoin turvattua, mutta järjestelmä rakentuu valtion kasvavan huolenpidon varaan. Tästä on tullut ongelma, joka näkyy vaikkapa kasvavana valtionvelkana ja kohoavina korkomenoina.


– Olemme riippuvaisia valtiosta, mutta emme enää niin riippuvaisia toisistamme. Tyytyväisyys omaan elämään syntyy siitä, että kantaa vastuuta itsestä ja ratkaisee omia ongelmiaan.


– Valtion ottama, kanavoima ja antama raha ei todellakaan ole sama kuin itse tienattu raha, Holmström toteaa.

Täällä lisää Holmströmin näkemyksiä, ihan mielenkiintoista luettavaa:
 
tupla
 
Suomen yksi ongelma on varmaankin ihmisten ja ehkä myös yritystenkin liiallinen riippuvuus valtiosta. Olisi varmaan pitkässä juoksussa hyvä, jos ihmisten asennetta saataisiin käännettyä enemmän siihen suuntaan, että yritettäisiin pitää itse huolta omasta ja läheisten toimeentulosta. Taloustieteen Nobelisti Bengt Holmström kommentoi tätä viime vuonna, ja on esittänyt vastaavia näkemyksiä aiemminkin. Ei hänkään toki mikään absoluuttinen totuuden torvi ole, mutta varmasti ymmärtää talouden toiminnasta paljon keskivertoa ihmistä enemmän.

Pitäisiköhän esim. sosiaalitukien tapauksessa lähteä liikkeelle siitä, että pyrittäisiin eroon näistä asumistuen kaltaisista tuista, joilla kompensoidaan kuluja melko suoraan? Ja pyrittäisiin sen sijaan siirtymään vaikkapa johonkin negatiivisen tuloveron avulla toteutetun perustulon kaltaisin mallin suuntaan? Tällainen tukeminen kulujen kompensoinnin kautta saattaa olla pitkässä juoksussa aika passivoivaa. Jossain enemmän perustuloa muistuttavassa mallissa tukien saajallakin olisi enemmän vastuuta järjestellä asioitaan omatoimisesti. Esimerkiksi järjestelemällä itselleen edullisemman asumismuodon rahaa jäisi enemmän muuhun käyttöön. Liiallisella holhoamisella kenties vain tehdään ihmisistä avuttomia. Toki mikään kaikille samansuuruinen perustulokaan ei ole aukoton systeemi. Suurimpana riskinä on varmaankin se, että joko aidosti avun tarpeessa olevat saavat liian vähän tukea, tai sitten joku saa sitä aivan liikaa.

Erityisen mielenkiintoista Holmströmin näkemyksissä on se, että hän ei näe tätä ainoastaan taloudellisena kysymyksenä, vaan myös ihmisten mielenterveyteen liittyvänä. Suurin osa ihmisistä kaipaa elämäänsä jonkinlaista merkitystä, ja monelle se että joutuu ansaitsemaan oman elantonsa tarjoaa juuri sitä.


Täällä lisää Holmströmin näkemyksiä, ihan mielenkiintoista luettavaa:
kyllähän se noin on mitä nobelisti kirjoittaa
 
En tiedä, onko se lopullinen totuus, mutta ainakin väitetään, että yksi suuri ero Suomen ja muiden Pohjoismaiden osalla on se, että siitä porukasta, joka Suomessa on täysin työttömänä, on merkittävä osa osa-aika töissä muualla Pohjolassa. Siihen suhteutettuna Orpon vimma "paistaa" osa-aikaiset kokoaikaisiksi on hullua. Moneltakin kantilta ajateltuna olisi parempi vaihtoehto, että täysin työttöminä on mahdollisimman vähän väkeä kuin se, että osa-aikaiset ovat joko kokoaikaisia tai täysin työttömiä. Tämä toki sillä edellytyksellä, että ne osa-aika työt ovat järkeviä jotain tuottaa työtä, ei temppuilua.

Julkisellakin sektorilla on paljon sellaisia töitä, jotka eivät vaadi tohtorin tutkintoa. Julkisen sektorin, vaikka onkin säästöpaineessa, pitäisi "kierrättää" niitä töitä niin, että mahdollisimman moni työtön pääsisi (tai joutuisi) töihin, jotta työttömyys ei pitkity.

Pitäisi ottaa myös käyttöön sääntö, että päihdeongelman takia työnsä menettäneet eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan. Keppiä pitää antaa niille, jotka ovat itse töpänneet, ei niille, jotka joutuvat työttömiksi ilman omaa syytään. Tosin onko juoppouden ihannointi liian syvässä suomalaisessa kulttuurissa, että siihen uskaltaa yksikään hallitus puuttua.

Ja työllisyyspalvelut pitäisi uudistaa täysin ja virkailijoiden työnkuvaa muuttaa pashan jauhamisesta konkreettisempaa suuntaan. Esimerkiksi kun henkilö ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, hänen pitäisi tehdä laajat soveltuvuuskokeet, jossa mitattaisiin osaamisen vahvuudet ja heikkoudet objektiivisesti ja tulosten perusteella virkailija etsisi/tutkisi joko sopivia työpaikkoja tai lisäkoulutuksia. Nykyäänhän virkailija lähinnä jauhaa pashaa ja hakija höpisee mitä haluaa. Em. kokeet olisi hakijan pakko tehdä, jotta saisi työttömyyskorvauksen.

Te-palvelujen ei tulisi hyväksyä sellaisia työpaikkailmoituksia, joissa:
-vaaditaan videoesittelyä
-suomenkieliseen työpaikkaan haettaessa ilmoituksessa on yksikään sana englantia (millä estetään jonkun juuri koulusta pullahtaneen henkilöstöpissiksen elvistely)
-ilmoitustekstissä on yli 100 sanaa (koska silloin on keskityttävä olennaiseen ilman pilviä syleileviä mainospuheita)
-ei kerrota palkan suuruutta tarkalleen.

Nämä aluksi.
 
Eli mielestäsi Ay-liilleellä kuuluu olla valta yli eduskunnan lainsäädäntövallan?

Siitähän tässä on kyse.
Myös siitä, että ay-liitot ovat kaapanneet jäseniensä mielipiteen omakseen. Lakkoilulla ei ole niin laajaa kannatusta, että voisi olettaa liitoilla olevan kovinkaan selkeä mandaatti jäseniltään lakkoilulle. Ay-liikkeen tarkoitus on edustaa työntekijöitä, eikä työntekijöiden olla ay-liittoa varten. Kovin hyvää edustamista ei ole sekään, että työntekijöiltä loppuu työt lakkoilun vuoksi tai sen vuoksi ettei tarvittuja uudistuksia kyetä tekemään.
 
Kansa? Ay-liitothan tässä sitä haluaa, mafiamaiseen tapaan. Lakoille on tuki vain puolelta kansalta.
Joo no siis tarkoitin että merkittävä osa kansasta haluaa. Kenenkäänhän ei ole pakko osallistua lakkoon vaikka kuuluisi liittoon. Toki liitolla taitaa sitten olla oikeus erottaa.
 
Back
Top