Oulun seksuaalirikokset ja raiskaukset

hansai

Supreme Leader
Raiskasi lapsen moskeijassa: Hovi alensi tuomiota

Tänään klo 16:14 (muokattu klo 16:14)

Oulun moskeijaraiskauksen tuomio aleni hovioikeudessa.
Rovaniemen hovioikeus alensi Oulun moskeijaraiskauksen tuomiota.
Rovaniemen hovioikeus alensi Oulun moskeijaraiskauksen tuomiota.

Rovaniemen hovioikeus alensi Oulun moskeijaraiskauksen tuomiota. ALEKSANTERI PIKKARAINEN

Rovaniemen hovioikeus alensi niin sanotussa Oulun moskeijaraiskauksessa tuomiota 3 vuoteen ja kahteen kuukauteen.
Aiempi käräjätuomio aleni puolella vuodella.

Oulun käräjäoikeus oli tuominnut vuonna 1975 syntyneen Muso Asoevin Oulussa tapahtuneista törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta yhteiseen kolmen vuoden kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen.
Lisäksi käräjäoikeus oli velvoittanut vastaajan maksamaan asianomistajalle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 9 500 euroa ja kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 1 000 euroa. Korvaukset pysyivät ennallaan.

Vastaaja haki käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta hovioikeudessa.
Vastaaja vaati hovioikeudessa ensisijaisesti syytteen ja siihen perustuvien korvausvaatimusten hylkäämistä ja toissijaisesti lievempien rikosnimikkeiden syyksilukemista sekä korvausten ja hänelle tuomitun rangaistuksen alentamista. Syyttäjä ja asianomistaja vaativat valituksen hylkäämistä.

Ei vakavimmasta päästä
Hovioikeus toimitti asiassa suullisen pääkäsittelyn.
Hovioikeus antoi asiassa tuomion 21. helmikuuta. Asiassa oli kysymys siitä, oliko vastaaja kosketellut asianomistajaa seksuaalisesti olennaisella tavalla sekä siitä, oliko sukupuoliyhteyttä tapahtunut. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden syyksilukemista siten, että se katsoi näytetyksi, että vastaaja oli kosketellut asianomistajaa ainakin kolmella eri kerralla vatsan alueelta vaatteiden päältä ja alta seksuaalisesti olennaisella tavalla. Myös hovioikeus katsoi näytetyksi, että vastaaja oli näistä kerroista viimeisellä sormellaan kosketellut myös asianomistajan sukupuolielintä ja tunkeutunut sormellaan asianomistajan sukupuolielimeen siten, että menettely täytti sukupuoliyhteyden määritelmän.
Myös hovioikeus katsoi vastaajan syyllistyneen menettelyllään törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen.

Rangaistusseuraamuksen osalta hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoi, että teot olivat olleet erityisen moitittavia, koska vastaaja oli vastannut asianomistajan uskonnollisesta kasvatuksesta, minkä vuoksi hän oli ollut erityistä luottamusta edellyttävässä asemassa asianomistajaan nähden.

Hovioikeus otti rangaistuksen mittaamisessa huomioon myös sen, että vaikka teot olivat vakavia, ne eivät omassa rikoslajissaan olleet vakavimmasta päästä.

 

Betoni

Kapteeni
@aj7ehdit ensin, juuri olin tulossa saman postaamaan.
Mukava nähdä että etenkin, kun nyt näyttää uusi aalto olevan tulossa, nämä asiat otetaan tosissaan.
Taidankin maksaa ennakkoveron etukäteen ja jätän alvit vähentämättä, kun rahaa menee näinkin tärkeään työhön.

Edit:

2,5 miljoonaa euroo,,,,, voi perkele
 

hansai

Supreme Leader
@aj7ehdit ensin, juuri olin tulossa saman postaamaan.
Mukava nähdä että etenkin, kun nyt näyttää uusi aalto olevan tulossa, nämä asiat otetaan tosissaan.
Taidankin maksaa ennakkoveron etukäteen ja jätän alvit vähentämättä, kun rahaa menee näinkin tärkeään työhön.

Edit:

2,5 miljoonaa euroo,,,,, voi perkele
Perseen pyöritys on arvokasta..
 

miheikki

Respected Leader
Kohta ovat seksuaaliset ahdistelut hävinneet tilastoista kokonaan,

Tuonen Joutsen: Oulun raiskauskriisi: avoin kirje Oulun päättäjille ja Maria Ohisalolle
29/02/2020 Pt-media.org toimitusEtusivu / Invaasio / Seksuaalirikokset / Suomi / Uncategorized14 kommenttiaartikkeliin Tuonen Joutsen: Oulun raiskauskriisi: avoin kirje Oulun päättäjille ja Maria Ohisalolle


Tiina Wiik kirjoittaa Oulun suvakkotanssin tiimoilta:
Koska puolisoni ja minä olemme voimakkaan kansallismielisinä profiloituneita aktivisteja ja kuntapoliitikkoja, kaupunkilaiset lähestyvät meitä usein koskevien huoltensa kanssa. Jotkut puhuvat asioista yleisellä tasolla, mutta toisten kertomukset ovat omakohtaisuudessaan traagisen mieleenpainuvia.
Vuoden 2017 kuntavaalien alla teini-ikäinen poika tuli kysymään minulta Rotuaarin vaalikylässä, olenko vielä myöhemmin päivällä tavattavissa. Sanoin, että tottahan toki, ja poika palasikin myöhemmin piskuinen tyttö vanavedessään. Poika esitteli ujon oloisen tytön siskokseen ja kertoi, miten tyttö oli joutunut raiskausyrityksen kohteeksi kauppakeskus Valkeassa. Oli ollut ilta, ja tytön ollessa kotimatkalla oli kesäkadun sisäänkäynnin luona hyvin pitkäksi, laihaksi ja mustaihoiseksi pojan kuvailema mies käynyt tyttöön käsiksi ja painanut hänet seinää vasten. Tyttö oli yrittänyt paeta siinä onnistumatta, mutta ohikulkijan osuminen paikalle oli saanut hyökkääjän pakenemaan. Vasta tarinan alettua huomasin katsoa tyttöä tarkemmin. Olin ensivilkaisulla luullut häntä korkeintaan 9-vuotiaaksi, koska hän oli hyvin lyhyt ja siro, mutta tarkemmin katsoessa huomasin, että hän oli kai noin 13-vuotias. Tämä teki tarinasta entistäkin karumpaa kuultavaa, enkä voinut olla ajattelematta, olisiko tyttö edes selvinnyt hengissä, mikäli raiskausyritys ei olisi keskeytynyt.
Näitä tarinoita on paljon, ja omalla tavallaan järkyttävintä niissä on huomata, kuinka tottuneita tytöt ovat ahdisteluun. Edes vakavista teoista ei jakseta ilmoittaa poliisille, koska ne ovat niin arkipäiväisiä – puhumattakaan lievemmistä teoista, kuten seksuaalissävytteisistä lähestymisistä somessa tai julkisissa tiloissa. Kun grooming-skandaalin tultua julki haastattelimme teinityttöjä Valkean kesäkadulla ja kysyimme, ovatko he joutuneet lähestymisten kohteeksi, vastaukset olivat samanlaisia: ”Koko ajan. Joka päivä tulee viestejä. Aina englanniksi.” Löysin vain yhden tytön, joka sanoi, että häntä ei ole ahdisteltu.
Tämän takia Oulun karua kieltään kertovat rikostilastot hirvittävät minua. Luvutkin ovat kammottavia – vuoden 2019 aikana ulkomaalaisten tekemien raiskausten määrä nousi edelliseen vuoteen nähden 157% – mutta tämä on vain jäävuoren huippu. Tytöille häirinnästä on tullut jo niin arkista, etteivät he siitä ilmoita, ellei kyseessä ole todella vakava tapaus, eikä aina silloinkaan. Siksi ulkomaalaisten tekemiä raiskauksia raportoitiin Oulussa 54 mutta seksuaalisia ahdisteluja vain 3. Kun ahdistelluksi joutuu useita kertoja viikossa, ei sitä enää katso ilmoituksen väärtiksi asiaksi.
Myös grooming-skandaali lähti purkautumaan kaupunkilaisen omakohtaisesta kertomuksesta, kun paikallinen mies kertoi tyttärensä 98joutuneen raiskatuksi. Tälle tapaukselle taustatietoja etsiessämme törmäsimme siihen tietoon, että kahden päivän aikana Oulussa oli vangittu kymmenkunta muslimimiestä vakavista seksuaalirikoksista. Poliisi ja media olivat vaienneet tilanteesta. Ryhdyimme vaatimaan tietoa asiasta somessa, ja koska asia meni viraaliksi, se myös tuotti tulosta: poliisin oli pakko tiedottaa asiasta kesken viikonlopun, koska somessa tieto oli jo levinnyt. Valehtelu ja pimitys tosin jatkui senkin jälkeen. Valtamedian kysellessä poliisilta, pitävätkö huhut itsemurhan tehneestä teini-ikäisestä raiskausuhrista paikkansa, Markus Kiiskinen Oulun poliisista väitti, että he eivät tiedä mitään sellaisesta. Kyllä he tiesivät: tapaus oli tutkittu jo kuukausia sitten. Junes Lokka soitti Kiiskiselle ja sanoi, että ellei tämä lakkaa valehtelemasta, Junes paljastaa jutun seuraavassa valtuuston kokouksessa. Se tepsi, ja Kiiskinen tunnusti lopulta medialle, että yksi uhri on todella riistänyt henkensä.

Kohun noustua kaupunginvaltuustossa ja virkamieskunnassa voivoteltiin ja pyöriteltiin päätä.
Harmillisia juttuja, todella harmillisia. Mutta ei nyt tietenkään niin harmillisia, että niiden vuoksi mitään todellisia toimia tehtäisiin – saati muutoksia kaupungin monikulttuurifantasiaa tavoittelevaan politiikkaan, joka tämän tuhon oli tuottanut.
Valtio antoi Oululle ylimääräisen 2 miljoonan euron määrärahan seksuaalirikosten torjuntaan, ja sillä saatiin aikaan Turvallinen Oulu -hanke. Ja mitä tämä hanke pitää sisällään? Ei mitään, mikä todella torjuisi rikoksia. Valistusta nuorille ja vanhemmille asioista, jotka he jo tietävät. Voin kuvitella, miltä tuntuu ahdistelua jo vuosia arkipäiväisesti sietämään joutuneilta tytöiltä, kun kunnan kukkahatut tulevat heille kertomaan, että hei, tiesittekö, että pitää sanoa ei jos joku yrittää koskea. Tai miltä tuntuu vanhemmista, joita on vuosikaudet haukuttu rasisteiksi ja pelonlietsojiksi, jos he ovat uskaltautuneet vastustamaan aikuisten turvapaikanhakijamiesten väkisin tutustuttamista lapsiinsa koulussa ja harrastuksissa, kun kaupunki ylimalkaisesti toteaa heille, että olisitte ottaneet vastuun lastenne turvallisuudesta.
http://tuonenjoutsen.blogspot.com/2020/02/oulun-raiskauskriisi-avoin-kirje-oulun.html?m=1
Turvallinen Oulu -hanke on märkä rätti kaupunkilaisten kasvoille – varsinkin heidän, joita raiskauskriisi on omakohtaisesti koskettanut. Hankkeeseen sisältyy mm. ”hassunhauskoja” TikTok-videoita, joissa nuorisotyöntekijät eli Nopsa-tiimi tanssivat jonkinlaisen raiskaus-macarenan ja laulavat: ”Ei, älä koske minua sinne, tämä on minun ei-ei-neliöni” sekä video, jossa ”Nopsa-Sanna” laulaa ilveillen, että ei saa koskea vieraaseen hanuriin.


Ymmärrettävästi ihmiset ovat raivoissaan.
Puhumme sanoinkuvaamattoman kammottavista rikoksista, ja kaupunkilaisille luvattiin toimia. Jotkut ehtivät jo luulla, että heidän hätänsä otetaan vakavasti. Sitten kaupunki käytännössä nauraa päin heidän kasvojaan ja heittää heille tällaista pelleilyä, että siinä on teidän turvallisuustoimenne. Hähä. Voitteko kuvitellakaan, että hanketta ylistävät feministitädit pitäisivät oman hankkeensa tuotantoa hyväksyttävänä tapana toimia esim. työpaikoilla tapahtuvaa seksuaalista häirintää vastaan? Kelpaisiko heille, että metoota valittaville näyttelijöille annetaan pari tanssivideota ja hieman kurssitusta siihen, että ei tarvi antaa miesten koskea jalkoväliin? He eivät koskaan hyväksyisi tällaista ratkaisuksi tilanteeseen, jossa raiskaajina ja ahdistelijoina ovat valkoiset miehet.

Olen vilpittömästi niin vihainen tästä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Olen niin monta kertaa joutunut puremaan hammasta itkua pidätelläkseni kuunnellessani ihmisten kertomuksia siitä, millaisia hirveyksiä seksuaalirikollisten käsissä on koettu, koska minun itkuni ei auta. Eivät ihmiset kerro näitä asioita minulle saadakseen teetä ja sympatiaa. He haluavat, että asioille tehdään jotain. Ja kun ihmiset ovat kysyneet, että kai päättäjien on nyt pakko tehdä jotain, kun asia on noussut uutisiinkin, olisin niin mielelläni halunnut sanoa, että kyllä – nyt asioille tehdään jotain eikä suomalaisten tarvitse enää murehtia tästä. Mutta kun se ei ole totta, niin en voi niin sanoa.
Tiesin koko ajan, mitä tulee tapahtumaan: ensimmäiset julkisuuteen nousevat grooming-tapaukset tulevat nostattamaan kohun, mutta sitten kiinnostus aiheeseen hälvenee. Raiskauskriisi lakkaa olemasta kriisi, ja siitä tulee raiskausarkea. Niin kävi Ruotsissakin. Enää poikkeuksellisen törkeät ja raa’at teot edes ylittävät uutiskynnyksen siellä, vaikka Ruotsin kaupungeissa eletään paljon Suomen tilannetta vakavampaa raiskauskriisiä joka päivä, ja rikosten selvitysprosentit ovat surkeat. Päättäjät eivät tee mitään. Tytöt ja naiset muuttavat omaa käytöstään. Ei liikuta enää yksin. Ei liikuta iltaisin. Ei käytetä paljastavia vaatteita kesälläkään. Peitellään itseä. Peitellään vaaleita hiuksia. Ja miehet kääntävät katseen pois. Ei tullut poliittisia toimia. Ei tullut kansannousua. Kansa alistui hiljaa eläimellisten hirmuvallalle.

Joten Oulun päättäjät, virkamiehet, Nopsa-tiimi ja Turvallinen Oulu -hanketta jo valmiiksi ylistänyt Maria Ohisalo: kehtaisitteko oikeasti esitellä hankkeenne kriisin uhreille kasvotusten? Näyttäisittekö heille ”älä koske vieraaseen hanuriin” -videon, ja sanoisitte kirkkain silmin, että olkaa hyvät, tässä on se, mihin olemme valmiit vaivautumaan sinun tähtesi? Joo-o, aha, ikäviä juttujahan nämä. Todella traagista. Surullinen case. Mutta ei nyt tietenkään niin kauheaa, että lakkaisimme vaikkapa noita raiskaajia tänne tuomasta. Tietenkään ei. Älä nyt ole naurettava.

Minä olen täysin väsynyt siihen, että joudun selittämään teidän tekemisiänne suomalaisille. Selittäkää ja oikeuttakaa te tämä heille. Näyttäkää saatanan hanurivideonne 10-vuotiaalle joukkoraiskauksen uhrille ja muistuttakaa häntä, että jatkossa pitää vain sanoa ei jos hänen ei-ei-neliöönsä kosketaan. Minä en jaksa enää selittää teidän paskaanne hätääntyneille ihmisille.

http://tuonenjoutsen.blogspot.com/2020/02/oulun-raiskauskriisi-avoin-kirje-oulun.html?m=1
 
Top