...nämä "kulttuurimarxisteiksi" kutsutut henkilöt oikeasti ovat kommunismia (=utopiasosialismia) kannattavia, mutta tavoittelevat sitä muilla keinoin kuin Marxin oppien mukaisella vallankumouksella. En ole niin perehtynyt asiaan (siis kommunismin aatteelliseen kehitykseen), että osaisin sanoa, kenen oppeja he noudattavat...
Akateemisen maailman kommunistit odottivat ensimmäisen maailmansodan aikana vesi kielellä että kaikkien maiden proletariaatit kääntäisivät kiväärien piiput omia upseereitaan, porvareitaan yms. kohti.
Kun näin ei käynytkään vaan eri maiden työläiset sotivatkin toisten maiden työläisiä vastaan, niin asialle piti löytää sekä selitys että ratkaisu jolla saataisiin se kommunistien odottama maailmanvallankumous eli kunnon verilöyly aikaan.
Sekä selityksen että ratkaisun löysi ns. Frankfurtin koulukunta.
fi.wikipedia.org
en.wikipedia.org
Tämän koulukunnan teoretisointia tunnetaan myös nimellä kriittinen teoria.
fi.wikipedia.org
en.wikipedia.org
Lyhyesti voisi kuvata vaikka niin, että koulukunta katsoi syyksi kiväärien kääntymättömyyteen sen, että kulttuurilliset sekä ryhmä- että yksilöidentiteetteihin liittyvät tekijät olivat niin voimakkaita, että ne estivät työläisiä ampumasta vihollisten sijaan omia upseereitaan ja porvareitaan.
Ratkaisuksi tuli se, että pitäisi ensin tuhota nämä kulttuurilliset ryhmä- ja yksilöidentiteetteihin liittyvät tekijät. Niiden tuhouduttua ja vasta niiden tuhouduttua väestö olisi valmis hirvittävään kommunistiseen sisällissotaan.
Tuhottavien kulttuurilllisten ryhmä- ja yksilöidentiteetteihin liittyvien tekijöiden joukkoon kuuluivat mm.
- Usko, uskonto, kristinusko, kirkko.
- Ammattiylpeys, pikkuporvareiksi laskettavien käsityöläisten ammatilliset killat.
- Kotiseutuhenki, paikallishenki, maakuntahenki, isänmaallisuus sun muu asuinalueeseen ja sen kulttuuriin liittyvä sitoutuneisuus.
- Perheen ja suvun merkitys, arvo, nämä kaksi kulttuurillisina instituutioina.
- Sukupuoliroolit, perheroolit, sukuihin ja muihin lähi-ihmissuhteisiin liittyvät roolit ja sidonnaisuudet.
- Yhteiskunnan hierarkiset institutiot.
- jne. jne. jne.
Näiden tilalle tarjotaan sitten ihan toisenlaisia, usein näitä vesittäviä identiteettejä ja identiteettikategorioita.
Frankfurtin koulukunnan isoja nimiä muutti maailmansotien välillä paljon Yhdysvaltoihin. Siellä he rupesivat mädättämään monien yliopistojen yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnista yhteiskuntataiteellisia tiedekuntia.
Aikanaan koulukunnan perinteestä nousi virtaus jota voi pitää sen perillisenä: sosiaalinen konstruktionismi.
fi.wikipedia.org
en.wikipedia.org
Se oli siirtymä arvo- ja uskomusdogmaattisuudesta arvo- ja uskomusrelativismiin päin. Sen mukaan "todellisuus on sosiaalinen konstruktio". Karrikoiden voisi sanoa, että konstruktionismin mukaan galaksit ovat olemassa koska me ollaan sitä mieltä että ne ovat olemassa - konstruoimme eli rakennamme tämän näkemyksen sosiaalisesti.
Suomessa konstruktionismi on ollut vuosikymmeniä yhteiskuntataiteellisissa tiedekunnissa paradigmaattisessa asemassa. Juuri sen vuoksi siitä ympäristöstä on lähes mahdotonta löytää laadulliselta puolelta täysipäisiä. (Kvantitatiivisen tutkimuksen puolelta kyllä löytyy.)
Erityisesti sosiaaliantropologia, sukupuolentutkimus jne. ovat täysin kulttuurimarxilaisen ideologisen perinteen ja konstruktionistisen metodologian mädättämiä.
Kun tekee moraalisia arvioita näistä, niin kannattaa huomioida niiden tavoitteet:
- Kulttuurimarxilaisuus pyrkii jättiläismäisen teurastuksen eli sisällissodan kautta kommunistiseen totalitärismiin. Kyse on siis totaalisesta pahuudesta.
- Konstruktionismi pyrkii poistamaan totuuden ja todellisuuden käsitteellisen olemassaolon ja sitä kautta tarpeen huomioida niitä. Kyse on siis totaalisesta epärehellisyydestä.
Osuvin tieteellinen tai tekninen kulttuurimarxilaisuutta ja/tai konstruktionismia kuvaava termi taitaa olla tämä:
Hulluja koko orkesteri.
Konstruktionismista on pakko myöntää, että sen parissa on muutama käyttökelpoinen työkalu, jolla voidaan osoittaa esim. se, että jostain säännöstä on poikkeuksia. "Hulluja koko orkesteri" -logiikalla näitä työkaluja käytetään lähinnä niiden käyttökelpoisuusalueen ulkopuolella eli osoittamaan että poikkeus on sääntö tai ainakin siitä muka pitäisi tehdä sellainen. Tätä hulluutta/typeryyttä löytää eniten sukupuolen- ja rasismitutkimuksen kukkuu-porukasta.
Toivottavasti tämä lyhyt lätinä avasi jotain tuosta viimeisen sadan vuoden aikaisesta kehityskaaresta.
www.iltalehti.fi
