Victor Charlie
Kapteeni
Tämä tapahtui silloin, kuin metsäyhtiöiden asiamiehet kiertelivät ympäri maaseutua ostamassa puuta ja välillä kaupantekoa joudutettiin "voitelulla"...
Isoon taloon vanha isäntä teki kuolemaa ja pappi haettiin paikalle. Pappi kyseli kuolevalta tämän synneistä.
"Mitä nuita vanhoja penkomaan, kyllä ne on tiiossa vähän liiankin monella... vaan kertokaapas rovasti, että millaista siellä taivaassa oikein on?"
Rovasti alkoi maalailla auvoista kuvaa aurinkoisista niityistä joilla taivaaseen päässeet kirmailevat harppu kourassa jne... Sillon ukko kysyi: "Mitenkäs, onkos siellä taivaassa ollenkaan naisia?" "On toki, hurskaat naiset pääsevät toki taivaaseen siinä kuin miehetkin. Varmaan edesmennyt vaimonne siellä jo odottaa." vastasi rovasti. "Ei, kun tarkoitan, että onkohan siellä sellaisia vähän iloisemman luonteisia naisia...?" kyseli ukko ja vilkutti silmää. Tähän rovasti tuohtuneena, että eihän nyt taivaassa sentään haureutta harjoiteta, joskin joku parannuksen tehnyt toki saattaa löytyäkin.
Ukko näytti pettyneeltä, mutta kysyi hetken kuluttua:"Saakos siellä taivaassa kuitenkin jotain juotavaa?" "Enpä tiedä," vastasi rovasti, "tarvitseeko kuolematon sielu ruokaa ja juomaa lainkaan. Mutta vettä varmaan puroissa virtailee ja raamatussahan puhutaan viinistäkin, josko sitä olisi..." "Pyh", tuhisi ukko, "vettä ja viiniä, mikä taivas se sellainen on? Eikö lainkaan pontikkaa, pöytäviinaa tai viskiä?" "Kyllähän teidän pitäisi tietää, että nuo väkijuomat ovat saatanan keksintöä ja vaivoinamme vain täällä maan päällä", jyrkkeni rovasti. Ukko näytti entistäkin pettyneemmältä.
Kului pitkä tovi hiljaisuuden vallitessa. Rovasti aikoi jo ehdottaa virrenveisuuta, kun ukko äkkiä kysyi ovela pilke silmissään: "Kuulkaahan rovasti, lieneekö siellä taivaan kodissa kenties Gutzeitin metsäherroja?" "Toki", ilahtui rovasti. "Olen itse tuntenut ja viimeiselle matkalle saattanut parikin yhtiön miestä, ahkeraa kirkossa kävijää ja kunnon kansalaista. Tuttuja siis löytyy."
"Hyvä juttu!" ilahtui vanha isäntä silmin nähden helpottuneena "Kyllä siellä sitten täytyy olla viinaa ja naisiakin!"
Isoon taloon vanha isäntä teki kuolemaa ja pappi haettiin paikalle. Pappi kyseli kuolevalta tämän synneistä.
"Mitä nuita vanhoja penkomaan, kyllä ne on tiiossa vähän liiankin monella... vaan kertokaapas rovasti, että millaista siellä taivaassa oikein on?"
Rovasti alkoi maalailla auvoista kuvaa aurinkoisista niityistä joilla taivaaseen päässeet kirmailevat harppu kourassa jne... Sillon ukko kysyi: "Mitenkäs, onkos siellä taivaassa ollenkaan naisia?" "On toki, hurskaat naiset pääsevät toki taivaaseen siinä kuin miehetkin. Varmaan edesmennyt vaimonne siellä jo odottaa." vastasi rovasti. "Ei, kun tarkoitan, että onkohan siellä sellaisia vähän iloisemman luonteisia naisia...?" kyseli ukko ja vilkutti silmää. Tähän rovasti tuohtuneena, että eihän nyt taivaassa sentään haureutta harjoiteta, joskin joku parannuksen tehnyt toki saattaa löytyäkin.
Ukko näytti pettyneeltä, mutta kysyi hetken kuluttua:"Saakos siellä taivaassa kuitenkin jotain juotavaa?" "Enpä tiedä," vastasi rovasti, "tarvitseeko kuolematon sielu ruokaa ja juomaa lainkaan. Mutta vettä varmaan puroissa virtailee ja raamatussahan puhutaan viinistäkin, josko sitä olisi..." "Pyh", tuhisi ukko, "vettä ja viiniä, mikä taivas se sellainen on? Eikö lainkaan pontikkaa, pöytäviinaa tai viskiä?" "Kyllähän teidän pitäisi tietää, että nuo väkijuomat ovat saatanan keksintöä ja vaivoinamme vain täällä maan päällä", jyrkkeni rovasti. Ukko näytti entistäkin pettyneemmältä.
Kului pitkä tovi hiljaisuuden vallitessa. Rovasti aikoi jo ehdottaa virrenveisuuta, kun ukko äkkiä kysyi ovela pilke silmissään: "Kuulkaahan rovasti, lieneekö siellä taivaan kodissa kenties Gutzeitin metsäherroja?" "Toki", ilahtui rovasti. "Olen itse tuntenut ja viimeiselle matkalle saattanut parikin yhtiön miestä, ahkeraa kirkossa kävijää ja kunnon kansalaista. Tuttuja siis löytyy."
"Hyvä juttu!" ilahtui vanha isäntä silmin nähden helpottuneena "Kyllä siellä sitten täytyy olla viinaa ja naisiakin!"