Samovarius
Ylipäällikkö
Sitten toinen "vihje" oli tietenkin olla vastaamatta typerästi: ei kukaan täysjärkinen vastaa, että "kyllä, toisinaan tuntuu kuin vanne kiristäisi päätäni". Tai "kyllä, näen usein painajaisia". Jos vähänkään miettii, millainen ympäristö armeija on, niin totta kai sinne halutaan tasapainoisia ihmisiä, eikä jotain tyyppejä, jotka joka yö herää painajaisiin.
Nyt on kyllä vähän outo johtopäätös noista painajaisista. Mä näen niitä usein, ylipäätäänkin unia joka yö (kuten kaikki näkevät REM-unen aikana. Mä vain kuulun siihen kymmenykseen, jotka muistavat unensa lähes aina herättyään). Näen myös lucidunia toisinaan (eli kesken unen tajuan olevani unessa ja alan tietoisesti ohjata unta tiettyyn suuntaan. Saatan esmes kokeilla miltä tuntuu lentää tai kävellä seinien läpi näkymättömänä naisten pukuhuoneeseen). Näihin uniin en ole koskaan herännyt, päinvastoin joiskus on pelottanut, että heräänköhän mä tästä koskaan. Varttitunnin todellisuudessa kestävä uni saattaa olla tuntien mittainen kokemus.
Sen sijaan olen esmes tällä viikolla päästänyt vapautuneesti oikein mojovan pierun kesken unien ja herännyt hajuun. Note to self: älä syö iltapalaksi ruisleipää ja maksamakkaraa.
Kerran näin kellertävänväristä unta, että olin Tampereen rautatieasemalla, jossa oli menossa virtsanäyttely. Siellä oli kemistinpulloissa kusta eri vuosikymmeniltä. Yksi pullo oli muita isompi, ja siinä oli ruskeaa litkua ja etiketti: NEEKERIN KUSTA. Heräsin omaan nauruuni.