Ja lienee perusteltua arvata, että MiG-31 on rakenteeltaan pitkälti samoista materiaaleista tehty? Meinaan, että en löytänyt mainintaa, että siinä olisi käytetty titaania sen enempää ja alumiini ei selvästikään kestä.
Ja lienee perusteltua arvata, että MiG-31 on rakenteeltaan pitkälti samoista materiaaleista tehty? Meinaan, että en löytänyt mainintaa, että siinä olisi käytetty titaania sen enempää ja alumiini ei selvästikään kestä.
30% vähemmän terästä ja 2 % komposiitteja..loput amyliinia ja titaania ( 16 % ).
http://www.airforce-technology.com/projects/mig-31/
Häiveominaisuudet tuskin ovat samaa luokkaa kuin Raptorilla ja Salama kakkosella, mutta venäläiset ilmeisesti yrittävät paikata ongelmaa koneen ketteryydellä. Autonomiakin lienee huonompaa kun katsoo kuinka paljon venäläisillä on vaikeuksia miehittämättömien koneiden kanssa.
Tulipahan mieleen noista jenkkikoneista, että eikös niistä ole ainakin toisesta kerrottu, että koulutusversiota ei ole tehty? Jos kone on näin helppo omaksua käyttöön, niin lentäjät varmaan omaavat taistelussa ainakin jonkinlaisen edun? Eli, mahtaako tuo ketteryys kyetä korvaamaan sen?
AESA tutka ohjuksen nokassa toisi kyllä etuja nykyisiin verrattuna. Tekniikalla voidaan saada kevyempi ja/tai pidemmän kantaman tutka ohjukseen ja tosiaan voisi parantaa sen kykyä löytää itsenäisesti maali ja parantaisi myös kykyä erotella maaleja toisistaan. Lisäksi sillä voidaan parantaa tehokkuutta häivekoneita ja -ohjuksia vastaan. Parannuksia olisivat myös parempi häirinnän ja muiden vastatoimien sieto ja tutkan toiminnan vaikeampi havaittavuus. Nykyaikaisen aktiivisen tutkaohjuksenkin lukitusta on kyllä hankala saada rikottua liikehtimällä koska hakupää
Ongelma vain on saada tekniikka riittävän pieneksi ja toimivaksi ohjuksen pieneen hakupäähän. Olisi myös hyvä saada nostettua taajuutta, jotta tarkkuus paranisi. Vasta aivan äskettäin on tullut mahdolliseksi kehittää X-aluetta korkeamman taajuuden hakupää. Venäläinen puolijohdeteknologia ei ole kovinkaan kehittynyttä ja epäilen vahvasti heidän kykyään tuottaa toimivaa hakupäätä ihan lähivuosina. Japanilaiset ovat kyllä jo ensimmäisen ilmataisteluohjuksen AESA-tutkalla kehitelleet, nimittäin AAM-4B:n, joka on tulossa lähivuosina siellä käyttöön. Japanilaisten kyky suunnitella ja tuottaa puolijohdekomponentteja on reippaasti venäläisiä edellä.
Ongelma vain on saada tekniikka riittävän pieneksi ja toimivaksi ohjuksen pieneen hakupäähän. Olisi myös hyvä saada nostettua taajuutta, jotta tarkkuus paranisi. Vasta aivan äskettäin on tullut mahdolliseksi kehittää X-aluetta korkeamman taajuuden hakupää. Venäläinen puolijohdeteknologia ei ole kovinkaan kehittynyttä ja epäilen vahvasti heidän kykyään tuottaa toimivaa hakupäätä ihan lähivuosina. Japanilaiset ovat kyllä jo ensimmäisen ilmataisteluohjuksen AESA-tutkalla kehitelleet, nimittäin AAM-4B:n, joka on tulossa lähivuosina siellä käyttöön. Japanilaisten kyky suunnitella ja tuottaa puolijohdekomponentteja on reippaasti venäläisiä edellä.
Heh, aika asenteellisesti muotoiltu. Ikään kuin maksimaaliset häiveominaisuudet olisi jokin ylimmäinen päämäärä. Amerikkalaisetkin valitsivat heikommilla häiveominaisuuksilla, mutta paremmalla ketteryydellä varustetun YF-22n ohi YF-23n. Ja uudempi hävittäjä F-35 ei ilmeisesti ole edes vanhemman Raptorin tasoinen häiveen puolesta.
Voi olla, että PAK FAssa on korostettu vielä enemmän kineettistä suorituskykyä häiveominaisuuksien kustannuksella, mutta se ei ole mitään ongelman paikkailua, vaan suunnitteluvaiheessa tehty tietoinen valinta. Ja me ei itse asiassa tiedetä todellisia suoritusarvoja sen enempää häiveen kuin muidenkaan ominaisuuksien osalta. Jo Asakura on ulkomaisella ilmailufoorumilla kääntänyt englanniksi paljon venäläisiä patentteja koskien mm. uusilla materiaaleilla tehtyjen rakenteiden häiveominaisuuksia, ja ne saavutetut arvot on aika vaikuttavia.
PAK FAn rinnalla etenkin Raptor vaikuttaa hyvin sensoriköyhältä, siitä karsittiin kustannussyistä jopa IRST. PAK FAssa sen sijaan sensoreita on vaikka muille jakaa, mikä auttaa sitä saavuttamaan paremman tilannetietoisuuden verrattuna länsikoneisiin. Esim. keulan sivuille tulee omat AESA-tutkat:
Siviilipuolella tuo on varmaan totta, mutta vähintäänkin vähenevissä määrin sotilaallisissa sovelluksissa.
Galliumarsenidia käyttäviä AESA-tutkia on jo hyvän aikaa testattu lentävissäkin MiG-35 ja PAK FA-testikoneissa. Ilmatorjuntavoimat on saaneet jo esim. Nebo-SVU ja Gamma-DE AESA-tutkat palvelukseenkin.
Mm. Phazotron-NIIRin MiG-29/35lle tarkoitetun AESAn uusin versio(alla) on jo huomattavasti kompaktimpi ja kehittyneempi kuin vielä pari vuotta sitten nähty.
Tässä taas Micranin uusi GaAs mikropiiri: http://www.micran.com/news/314859/
http://www.micran.com/sites/micran_eng/tmpl/default/p/pdf/130615_MP001D Datasheet (v.1.0).pdf
Myös Galliumnitridi-pohjaisia ratkaisuja ollaan kehittämässä kuumeisesti:
Mainitusta ilmataisteluohjuksen 64-moduulisesta AESA-hakupäästä on julkisuuteen levitetty jo kuviakin:
Teknologisesti ero on ihan yhtä selvä sekä siviilipuolella kuin sotilaspuolellakin. Venäjällä tullaan reippaasti perässä puolijohdekomponenttien suunnittelussa ja vielä enemmän niiden tuotannossa. Sotilaspuolella kyllä Venäjällä ollaan oltu kovasti ottamassa heidän uusinta teknologiaa käyttöön ainakin prototyypeissä. Palveluskäyttöön saaminen onkin ollut jo paljon ongelmallisempaa. Länsimaissa ensimmäiset VHF/UHF-alueen AESA-tutkat tulivat käyttöön yli 35 vuotta sitten USA:ssa ja parikymmentä vuotta sitten Israelissa. Eurooppalaiset valtiot ottivat ne käyttöön noin viitisentoista vuotta sitten, mutta hyppäsivät kerralla teknologian eturintamaan.
Noita Gallium-nitridipohjaisia piirejä oli länsimaissa olemassa jo parikymmentä vuotta sitten ja niitä on saanut jo vuosia ihan siviilipuoleltakin. Nuo antamasi Galliumarsenidi-piirin tiedot ovat kuin suoraan 90-luvun alun perustason tuotteista länsimaissa. Tehoa on nykymittapuussa vähän, vastaanottimen kohina-arvo on suuri ja sekä lähetys- ja vastaanottovahvistukset ovat heikot. Ihan ok tuokin on jossain käyttökohteissa mutta kovinkaan kehittynyt tuo ei ole nykypäivänä.
Toki venäläiset kehittävät teknologiaansa siinä kuin kaikki muutkin. Lisäksi etuna on, että hekin voivat nykyään ostaa melko vapaasti länsimaista teknologiaa, joka varmasti nopeuttaa kehitystä. Kuitenkin tällä hetkellä he ovat monella saralla jäljessä länsimaita ja erityisesti USA:ta. Eurooppalaiset valtiot tosin ovat olleet aika hitaita ottamaan joitain teknologioita (kuten AESA-tutkat) käyttöön lähinnä hinnan takia, vaikka teknologia ja tuotantokyvyt olisikin niissä olemassa riittävällä tasolla.
Tuo taas johtunee siitä, että puolustusmenot nyt vain ovat alhaalla euroopassa, etenkin noiden teknisempien juttujen kohdalla.
Tämä onkin mielenkiintoinen aihealue. Elektroniikka ja softa ovat muodostavat jatkuvasti yhä suuremman osan asejärjestelmien suorituskyvystä ja aseen fyysiset ominaisuuset ja suoritusarvot eivät enää itsessään ole suorituskyvyn mitta.
Luin taannoin Parallel History Projektin aineistoja Varsovan liiton maiden teknistieteellisestä tiedustelusta (http://www.php.isn.ethz.ch/collections/colltopic.cfm?lng=en&id=126115). Kylmän sodan aikana lännen vientirajoitusjärjestelyt purivat ja 80-luvun loppua kohti tultaessa itäblokki oli tipahtanut kärryiltä mikroelektroniikan suunnittelussa ja valmistuksessa täydellisesti. Heillä oli luonnollisesti omaa teollisuutta, Neuvostoliiton lisäksi mm. Bulgariassa oli kymmeniä tuhansia työpaikkoja nyttemmin hävinneessä tietokoneteollisuudessa. Kehityksen kelkassa pysyminen lienee ollut varsin epätoivoista, varsinkin kun tuotantotiloja ja linjoja varten tarvittiin läntistä asiantuntemusta ja laitteistoa. Minusta oli jotenkin surkuhupaisaa lukea, kuinka kunnianarvoisan KGB:n huippuammattilaiset salakuljettivat euroopasta virkatyönä Vax-minikoneita ja piraattikopioivat yleisesti saatavilla olevia käyttöjärjestelmiä, CAD- ja tietokantaohjelmistoja. Nämä olivat jo 80-luvun puolivälissä arkipäiväisyyksiä suomalaisissa teollisuusyrityksissä ja yliopistoissa. Mielenkiintoinen maininta oli 80286:n piirimaskin havittelu -87 arvatenkin omaa tuotantoa varten.
Venäjällä on ilmeisesti tehty panostuksia oman piirituotannon kehittämiseen huoltovarmuussyistä. STMicroelectronics rakensi heille 90nm fabin, joten ovat Inteliä 8 vuotta jäljessä viivanleveydessä. Venäjän mikroelektroniikkafirmat tuntuvat keskittyvät palvelemaan maan sotateollisuutta, eivätkä taida aktiivisesti markkinoida tuotoksiaan kansainvälisille siviilimarkkinoille. Voi miettiä, onko järkiperäistä teollisuuspolitiikkaa pitää maan terävimpiä kykyjä huoltovarmuussyistä keksimässä pyörää uudelleen vuosikymmenen viivellä, sen sijaan että tekisivät jotain kilpailukykyistä nicheä maailmanmarkkinoille. Voihan niitä öljymiljardeja polttaa tietysti noinkin..
fulcrum
Greatest Leader
Sotilaselektroniikassa pieni vanhentuneisuus ei kuitenkaan ole välttämättä kovin merkittävä haittatekijä, jos sillä hinnalla saadaan taatusti luotettavaa tavaraa jonka ominaisuudet tunnetaan perin pohjin: suurvallalle joka suunnittelee itse tärkeimmät asejärjestelmänsä, on tärkeää huoltovarmuus myös komponenttitasolla. Tyypillisestihän sotilaselektroniikka on sellaisen sukupolven-kaksi perässä kaupallista elektroniikkaa jo valmistusvaiheessa ja käyttöiän aikana ero tietysti kasvaa. Muistaakseni esimerkiksi Eurofighter Typhoonin keskustietokone on 486-pohjainen. F-22:n tietokoneet ovat sukupolven uudempaa tavaraa, mutta nekin tänä päivänä täysin vanhanaikaisia.
Joskus kouluaikoina tietotekniikan opettaja räjäytti pommin kertomalla, että NASA on hyväksynyt 086 sarjan mikropiirin avaruuslennoilla käytettäväksi. Ilmeisesti siellä vaativat tietyn määrän testaamista noilta piireiltä ennen kuin niitä voi pitää kylliksi luotettavina. En muista, että oliko silloin 386 vai 486 -sarjan koneet käytössä.
Ei pidä paikkaansa. Käytännössä Venäjä ei sotilaspuolen AESA-sovelluksissa ole paljoa Eurooppaa perässä, jos jotain niin näyttää olevan menossa ohi seuraavien vuosien aikana sovellusten hyödyntämisessä. Ilmataisteluohjuksen hakupää nyt on vain viimeisin näyttö siitä. Vaikka et meinannut uskoa, että venäläiset tuohon kykenee, niin projektista on tietoa aika reilusti jo julkisuudessa ja kaikesta päätellen se on vakava projekti, eikä mikään bluffi, jollaisessa nyt ei juuri järkeä olisikaan, kun muutamassa vuodessa aika kuitenkin näyttää totuuden. Se, että palvelukseen tulo kerrotaan 1-2vuoden päähän tarkoittaa, että hakupään on käytännössä oltava jo valmis ja testivaiheessa tai hyvin lähellä sitä. Infoa hakupään mahdollistaneesta läpimurtoteknologiasta(Venäjälle): http://www.traisel.ru/doc/production/niipp/36/2&lang=en
Näitä projekteja nyt on jo useita, esimerkiksi T-50n erinäiset tutkat, kuten N036 ja N036B-1-01L(sivulle katsovat), MiG-35n FGA-29 ja FGA-35, sekä ensi vuonna testaukseen tuleva galliumnitridi-pohjainen versio, moduulit toimittaa NIIPP. Intian Su-30MKI ja Venäjän Su-30SM koneiden PESA Bars-tutkien AESA-version pitäisi senkin tulla tuotantoon lähivuosina. Myös helikoptereihin on tyrkyllä AESA-tutkia. Ka-27M on itse asiassa jo läpäissyt ensimmäisen testiohjelman FH-A AESA-tutkansa kanssa. 2014 on määrä aloittaa sarjatuotanto. Samoin Ka-52n meriversiossa Ka-52K:ssa Arbalet ollaan korvaamassa Phazotronin AESA-tutkalla. Palvelukseen pitäisi tulla vuoden päästä. Helikopterissa todennäköisesti nähdään Venäjän ensimmäinen lentolaitteen AESA palveluskäytössä.
Merkittävä ero Venäjän siviili- ja sotilaspuolen elektroniikan välillä oli selvä jo kylmän sodan aikana. Neuvostoliitto oli esimerkiksi ensimmäinen maa, joka sai PESA-tutkan hävittäjään, mitä olisi vaikea uskoa, jos katsoisi vain siviilipuolen "saavutuksiin". Itse asiassa mittava kokemus PESA-tutkista on varmaankin vähentänyt painetta kehittää AESAa esim. Su-35Slle, koska kypsä PESA-teknologia on mahdollistanut erittäin kovat suoritusarvot Irbis-tutkalle, joka taitaakin olla maailman tehokkain hävittäjätutka tällä hetkellä. Irbiksen raaka voima kompensoi aika hyvin AESAn joitakin hienostuneempia ominaisuuksia. Voi olla, ettei ennen galliumnitridi-moduuleiden kehittymistä toteuttamisasteelle AESAsta saa tarpeeksi tehoa irti suhteessa kustannuksiin. Lännenkin galliumarsenidi-moduuleja käyttävät uusimmat AESA-tutkat Raptorissa ja F-35ssä ovat ainakin tehohuipultaan Irbis-tutkaa heikompia julkisuudessa liikkuvien tietojen perusteella.
Se, ettei ilmavoimien palvelukseen ole vielä saatu AESA-tutkia, ei varsinaisesti kerro mitään, kun se ei ole Neuvostoliiton romahduksen jälkeen saanut mitään muutakaan. Ne vähät budjettivarat, millä Venäjä joutui pitkään tulemaan toimeen meni pitkälti päivittäisten toimintojen ylläpitämiseen ja kehitystoimintaan, varsinaiseen tuotantoon ei riittänyt rahaa ennen kuin nyt 2011-2020 uudelleen aseistautumisohjelman merkeissä.
http://www.mcst.ru/vosmiyadernyj-mikroprocessor-s-arkhitekturoj-elbrus
Elbrus-2S on 65nm. Ja kehityksessä olevat Elbrus-4S+ ja Elbrus-8S 28nm. Jälkimmäisen valmistuminen 2015 ja 4S+ ennen sitä.
http://espacial.org/miscelaneas/computacion/elbrus_mcst2.htm
http://www.mcst.ru/vosmiyadernyj-mikroprocessor-s-arkhitekturoj-elbrus
http://www.mcst.ru/vosmiyadernyj-mikroprocessor-s-arkhitekturoj-elbrus
Miten Venäjän aseteollisuus voi ohittaa Venäjän teknisen, kulttuuriin kuuluvan osaamisen, sen tietotaidon de facto, joka tuossa maassa on käytössä? Miksi Venäjä ei lapa liukuhihnalta läntisen veroista tavaraa maailmalle, kun ottaa huomioon heikäläisen työvoiman hinnan ja sen, että raaka-aine on pääosin omasta takaa ja energian hinnalla voidaan kikkailla loputtomiin? Tuohan on oikea teollisten mahdollisuuksien Eldorado, suorastaan. Osaaminen ja käytössä oleva teknologia ei taida sitä sallia. No, miten sitten muka aseteollisuus kykenisi ylittämään laadullaan ja innovaatioillaan vallitsevan tilanteen ja melko rajusti vielä? Ja jos voi, niin onko siitä muita todisteita kuin lehtikirjoitukset, nettikommentointi ja asetehtaiden brosyyrit?
Suoraan sanoen epäilen hyvin suuresti venäläisten kykyä valmistaa taistelukoneita, jotka ominaisuuksiltaan ja tst-arvoltaan ohittaisivat läntiset verrokkinsa.
Suoraan sanoen epäilen hyvin suuresti venäläisten kykyä valmistaa taistelukoneita, jotka ominaisuuksiltaan ja tst-arvoltaan ohittaisivat läntiset verrokkinsa.
aj77
Greatest Leader
Niinpä. Näin tekee kuitenkin Kiina. Joka hallitsee teollisuus ja sotilasvakoilun huomattavasti paremmin. Kiinan pojat lappaavat elektroniikkaa ja kiinalaisia tuotemerkkejä markkinoille aivan hulluna. Tosin omat markkinat ovat jo niin isot että siinäkin on täyttämistä. Uskon että se on Kiinan pojat jotka ensimmäisenä lähestyvät länsivehkeiden suorituskykyä, sitten kun niin tapahtuu. Hienosti on avaruusohjelmakin vakoiltu.