Ensimmäisessä linkissä sanotaan, että Taiwan Semiconductor Manufacturing Company (TSMC) on piirin valmistaja, joten valmistus tapahtunee luultavasti Venäjän ulkopuolella. Halua varmasti on kuitenkin päästä kotimaisessakin valmistuksessa maailman huipulle jo ihan arvovaltasyistä. Onnistutaanko siinä ja onko se voimavarojen järkevää käyttöä, on kokonaan toinen asia.
Ensimmäisessä linkissä sanotaan, että Taiwan Semiconductor Manufacturing Company (TSMC) on piirin valmistaja, joten valmistus tapahtunee luultavasti Venäjän ulkopuolella. Halua varmasti on kuitenkin päästä kotimaisessakin valmistuksessa maailman huipulle jo ihan arvovaltasyistä. Onnistutaanko siinä ja onko se voimavarojen järkevää käyttöä, on kokonaan toinen asia.
Koska sotilasteknologian kehittämiseen on suunnattu valtavasti resursseja etenkin Neuvostoliiton aikana. Ja ne pohjarakenteet oli sotilaspuolella olemassa myös Neuvostoliiton romahdettua. Esimerkiksi Sukhoin ja Almaz-Anteyn kaltaisten organisaatioiden muodossa, jotka rekrytoi ihmisiä tekemään sitä suunnittelua. Venäjän ollessa vähissä rahoissa noiden organisaatioiden kehitystoimintaa piti myös pystyssä aseiden myynti ulkomaille. Pahimpina aikoinakin kaksi nousevaa suurvaltaa Kiina ja Intia osti todella paljon sotamateriaalia Venäjältä ja rahoitti siten jatkunutta kehitystoimintaa. En ymmärrä mitä tuo hörhöily jostain "kulttuurillisesta" osaamisesta tai tietotaidosta on. Ihmiset suunnittelee asioita ei raha tai kulttuuri. Riittää, kun on osaavaa väestöä saatavilla ja se suunnataan kehittämään jotain haluttua sotilasteknologiaa, niin se kehittyy. Venäjällä nyt on hyvin pitkät perinteet näissä asioissa ja väestö on korkeasti koulutettua. Neuvostoliiton taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä oli tietysti sellainen, ettei siviilipuolelle mitään saman tasoista resurssien suuntausta käytetty teknologian kehittämiseen. Eikä se sotilaspuolella kehitetty teknologia noin vain itsestään valu tai sovellu siviilisektorille, etenkin kun sotilasteknologiassa tyypillisesti on luonnollinen tarve salassapitoon. Neuvostoliiton järjestelmä oli toki hyvin tehoton verrattuna länsimaihin, joten siellä ei riittänyt fyrkka sekä siviili- että sotilaspuolelle, siksi sotilasmenot vei niin järkyttävän suuren osan maan resursseista. Toisen maailmansodan "opetukset" varmasti vaikuttivat siinä, että venäläiset priorisoivat niin vahvasti asevoimia. Venäjän yhteiskuntajärjestelmä nyt toinen, mutta 20 vuotta ei ole mikään pitkä aika. Uskaltaisin veikata, että heidän siviilipuolellekin muodostuu hyvätasoista korkeateknologian osaamista ajan mittaan.
Ei venäläisten kyky valmistaa aseita ole vain mikään paperi-ilmiö. Vakavat sotilasvallat, kuten Intiakin käyttää ja ostaa edelleen paljon venäläistä sotilasteknologiaa, vaikka länsimaat on omia vastineitaan tyrkyttämässä kiimaisesti. Tuskin Intia, jolla on pari suurta naapuria, joiden kanssa se on menneinä vuosikymmeninä ottanut yhteen, kovin kevyesti näihin asioihin suhtautuu ja säälistä ostaa venäläisiä hävittäjiä yms. Venäjällä on historiallisesti käytetty sikamaisen paljon kansankunnan resursseja ja ihmispääomaa sotilasteknologian edistämiseen, kyllä se myös näkyy.
Venäjällä ollut vaikka mitä tuotteita ollut "juuri tulossa" ja sitten niistä ei ole kuultu mitään sen paremmin tai ovat vuosia myöhässä. Ilmataisteluohjuksista esimerkkinä vaikka R-37 ja K-100 ohjukset, jotka ovat olleet "juuri tulossa" viimeiset 20 vuotta ja niitä ei koskaan ole saatu testejä pidemmälle. Samaten erilaiset kehittyneet R-77 versiot ovat olleet "juuri tulossa" viimeiset 15 vuotta ja vasta nyt RVV-SD versio on tuotantovalmis. Sehän on vain lievästi paranneltu versio R-77 ohjuksesta.
Onhan noita projekteja, mutta eri asia koska ovat oikeasti valmiita ja mitkä ovat suoritusarvot. Euroopassakin noita kehitysprojekteja on ollut pitkään ja esim. Selex-Galileon Seaspray AESA-tutkat olivat USA:n merivartioston kilpailussa mukana jo melkein 10 vuotta sitten ja niitä on ollut jo vuosia käytössä heillä HC-130H koneissa ja erilaisissa helikoptereissa eri maissa. Meilläkin sellaiset löytyvät Rajan Dorniereista.
Irbis-tutkan suoritusarvot nyt eivät mitkään aivan mahdottomat ole loppujen lopuksi. Maksimilähetystehoa on paljon, mutta nykyisin jo ihan hyllytavarana saatavilla 16W Gallium-Arsenidi T/R-moduuleilla F-35:n AN/APG-81 tutka kykenisi suunnilleen samaan maksimilähetystehoon ja käytännössä taivaalle tehoa lähtisi todennäköisesti enemmän koska häviöt lähetyksessä ovat AESA tutkassa aina pienemmät kuin PESA-tutkassa. Tietysti vastaaottohäviöt ja kohina-arvot ovat myös paljon paremmat jo tämän päivän perustason AESA-tutkilla kuin millään PESA-tutkalla. Kaiken lisäksi Irbis-E ei ole edes palveluskäytössä vaan vasta testikäytössä. Operatiivinen käyttö alkaa aikaisintaan kolmen vuoden päästä.
PESA-tutkan NL sai tosiaan ensimmäisenä hävittäjään eli jättimäiseen MiG-31:n. Mikään pienempi hävittäjä ei olisi käynytkään koska tutka painaa tuhat kiloa verrattuna esim. F-15:n . Esim. Su-27:n piti tulla alun perin PESA-tutka, mutta sellaista ei ollut mahdollista tehdä 80-luvulla. 2000-luvulla se onnistui Su-30MK-versioihin, mutta niissäkin jouduttiin tutkan suuren painon takia tekemään rakenteellisia muutoksia. Toki länsimaisella teknologialla olisi saatu jonkun verran pienempi tutka aikaiseksi, mutta siltikin meni pitkään ennenkuin sellainen voitiin tehdä normaalikokoiseen hävittäjään (Dassault Rafaleen 90-luvulla). Sitä paitsi miksi vaivautua kun parempaan suorituskykyyn päästiin kehittyneillä tasoantenneilla, joita taas NL ei kyennyt tuottamaan. Esim. F-14 AWG-9 tutka kykeni vuosia aikaisemmin havaitsemaan maalit kauempaa, seuraamaan useampaa maalia ja ohjaamaan ohjuksia useampaa maalia vastaan. Näin vaikka tutka oli puolet kevyempi kuin MiG-31:n Zaslon-tutka ja antenni oli pienempi.
fulcrum
Greatest Leader
Zaslon oli kuitenkin käytännössä monella tapaa parempi kuin AWG-9. Jälkimmäisen paljon mainostettu kyky torjua yhtäaikaisia maaleja onnistui vain varsin kapealle sektorille, Zaslonin skannaus- ja jäljitysalue oli paljon laajempi. Itse asiassa muistan jostain kuulleeni että neukut valitsivat PESA-teknologian MiG-31:een koska katsoivat sen olevan ainoa tapa saavuttaa AWG-9:n mainostettuja ominaisuuksia (missä he olivatkin oikeassa...). Sähköisessä keilanmuodostuksessa on tietenkin muitakin etuja (vastustuskyky häirinnälle, virkistystaajuus jne).
PESA-teknologiassa venäläiset ja länsimaat ovat olleet kohtuullisen tasoissa, ilmatorjuntajärjestelmissä molemmat ottivat niitä laajamittaisesti käyttöön jo 70-luvulla.
PESA-teknologiassa venäläiset ja länsimaat ovat olleet kohtuullisen tasoissa, ilmatorjuntajärjestelmissä molemmat ottivat niitä laajamittaisesti käyttöön jo 70-luvulla.
Tilanne nyt on ihan erilainen kuin mitä se oli pitkään Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Kuten sanoin jo edellisessä viestissä, niin Venäjän ilmavoimatkaan ei tosiaan saaneet ennen tätä meneillään olevaa varusteluohjelmaa käytännössä mitään uutta 20 vuoteen, kun rahaa ei sarjatuotantoihin ollut. Viimeisen parin vuoden aikana tilanne on muuttunut oleellisesti. Toinen asia on siinä, että tästä K-77M-ohjuksesta ja sen AESA-hakupäästä on annettu poikkeuksellisen paljon ja yksityiskohtaista tietoa jo, joista edellisissä viesteissäni laitoin kuvia ja linkkejä.
RistoJ kirjoitti:
Venäjältä informaatiota näissä asioissa on yllättävänkin paljon julkisessa jakelussa. Maailman selvästi toiseksi suurimpana aseiden viejänä varmasti jatkossakin projektien kehityksistä ja suoritusarvoista on saatavilla hyvin tietoa. Aika kyllä näyttää, mitä tapahtuu. Mutta johonkin lama- ja niukkuusvuosien tapahtumiin alkaa olla vähän turhanpäiväistä peilata tulevaisuudennäkymiä, kun on täysin selvää, että tilanne on tänä päivänä ihan toinen rahoituksen ja tärkeimmän asiakkaan eli Venäjän omien asevoimien tilausten suhteen. Esim. mainittu FH-A AESA-tutka Ka-27M on tosiaan jo ensimmäisen vaiheen valtion lentotesteistä läpäissyt ja tuoreenkin uutisen mukaan vuoden sisällä ollaan aloittamassa palveluskoptereiden päivittäminen kyseisillä tutkilla, joten lisäinformaatiota ei kovin kauaa tarvinne odottaa.
RistoJ kirjoitti:
Ei ne mitä ilmeisimminkään ihan mahdottomat ole. Tehoa on kuitenkin todella paljon, mikä nyt vaan tekee kyseisestä tutkasta aika kovan pelin siinä roolissa, johon tutka ylipäänsä on tarkoitettu. Esimerkiksi valmistajan eli Tikhomirov-NIIPn isokiho Yuri Bely mainitsi Take-Off-lehden haastattelussa seuraavaa:
"Last year, the fight trials involving the Su-35 fighter produced the unique aerial target acquisition results – much more than 400 km! This is the unrivalled achievement of the world’s aircraft radar industry."
En tiedä, mistä keksit, että operatiivinen käyttö alkaisi aikaisintaan kolmen vuoden päästä? Ensimmäiset kymmenen tuotantotason konettahan on jo luovutettu ilmavoimille, ja niitä testataan Ahtubinskissa, ja ilmeisesti tänä vuonna olisi tarkoitus toimittaa 12 lisää. Tyypillisesti nämä konetoimtukset Venäjällä on tulleet ihan loppuvuodesta, tosin tänä vuonna Su-34 ja Su-30SM koneita on toimitettu läpi vuoden. Niissäkin PESA-tutkat. Kesällä toki RIA Novostilla ainakin oli uutinen, että Su-35S valtion tilauksen toteuttamisessa on jotain ongelmia(vaikka 8 konetta luovutettiin 2012) ja niitä toimitettaisiin suurissa määrin seuraavan kolmen vuoden sisällä. Mitään mainintaa en kyllä ole nähnyt, että operatiivinen käyttö alkaisi aikaisintaan 3 vuoden päästä. Tuossakin uutisessa vielä niputettiin MiG-35 ja Su-35 yhteen, vaikka koneet vaikuttaisi olevan varsin erilaisissa tilanteissa.
Siksi, että venäläisten mukaan koneiden valtiolliset testit saadaan päätökseen vuonna 2015: http://lenta.ru/news/2013/01/15/su35s/
Vaikka jonkun verran koneita on jo tuotettu (vajaa parikymmentä), se ei tosiaan tarkoita että ne olisivat palveluskäytössä. Eiväthän F-35:n ole palveluskäytössä vaikka niitä on tuotettu jo moninkertainen määrä Su-35:n nähden. Molemmat koneet ovat samanlaisissa asevoimien testeissä, joka tarkoittaa samalla jatkokehitystyötä. Sinänsä Su-35:n viivästykset ovat vähän kummallisia koska kone on kuitenkin vain päivitetty versio Su-27:sta. Toki siinä on jonkun verran uutta, mutta teknisesti se ei kuitenkaan ole mikään mullistava laite.
Tuo on yksi uutinen, ristiriitaisia väitteitä on muitakin, kuten RIA Novostin uutinen kesältä johon viittasin. Olet väärässä myös lukumäärän suhteen. Tuosta Lentan jutusta sait ilmeisesti sen virheellisen käsityksen, että sarjatuotantokoneita olisi viimeisimmän toimituksen myötä 18, mutta todellisuudessa niitä on 22. Ensimmäiset 2 (01, 02) valmistui 2011 ja 2012 8 lisää (03, 04, 06, 07, 08, 09, 11 ja 12), nyt, muistaakseni 25.12, uutisoitiin laajasti tämän vuoden tuotannon, joka on 12 konetta, luovutuksesta ilmavoimille. Vuoden 2014 erä on sekin 12 kpl ja 2015 14, joka saattaa ensimmäisen 48 koneen tilauksen loppuun. Aiemmin tänä vuonna mainittiin, että Itäiselle sotilaspiirille luovutetaan 2013 yli 20 Su-30SM ja Su-35S konetta. Kuukausi pari sitten uutisraporteissa näkyi, että Su-30SM koneita toimitettiin jo Tshitan lähistolla Domnan tukikohtaan ja Su-35S luovutuksen yhteydessä mainittiin, että ne menee Dzemgin lentotukikohdalle. Nämä ei ole mitään testialueita, kuten Lipetsk, Zhukovski tai Ahtubinsk, jonne aiemmat Su-35St on menneet, vaan ihan normaaleja operatiivisia lentotukikohtia. Monta kuukautta sitten uutisoitiin siitäkin, miten noiden tukikohtien lentäjiä koulutettiin ja valmisteltiin uutta kalustoa varten.
http://ria.ru/vl/20130817/956944703.html
En tiedä, tekeekö käsityksesi Su-35Sn modernisaatiosta koneelle oikeutta. Su-27SM on päivitys perus-Flankerille. Su-35Sssä suunnilleen kaikki järjestelmät on uusittu ja koneen sisuskalut suunniteltu uusiksi, niin että rakenteissa on käytetty paljon uusia materiaaleja ja esim. sisäinen polttoainekuorma on kasvanut merkittävästi. Toki aerodynaamiset muutokset on pieniä, joten omituista tosiaan olisi, jos operatiivinen käyttö alkaisi aikaisintaan 3 vuoden päästä, kuten erehdyit väittämään aiemmin. Linkkisihän perusteella pitäisi sanoa pikemminkin, että valtion testien on määrä päättyä 2 vuoden sisällä. Ottaen huomioon informaation mm. koneiden Dzemgin tukikohtaan sijoittamisesta jo tänä vuonna, näyttäisi siltä, että operatiivinen palvelus ja testit voi Venäjällä olla todellisuutta samaan aikaan.
kimmo.j
Respected Leader
Käsitteissä voi tietysti olla eroa, mutta operatiivinen palvelus ja testit yhtäaikaa ovat sitä aitoa neukku meininkiä. Syntyy hienoa propagandaa, mutta todellisuudessa suorituskyky jää sitten halutusta.
Ei sillä osataan tätä muuallakin, mutta ei sillä synny hyvää tekemälläkään.
Ei sillä osataan tätä muuallakin, mutta ei sillä synny hyvää tekemälläkään.
Zaslonin skannaus- ja jäljitysalue ei todennäköisesti ole ollut mitenkään paljon laajempi. Paljon (20 vuotta) uudemman Bars-tutkan skannausalue on tutkan valmistajan mukaan 300 neliöastetta ja se on melko lailla vastaava kuin mekaanisesti skannaavilla hävittäjätutkilla. Venäläisen GosNIIAS-instituutin (vastaa Venäjällä ilmailuteknologian kehityksestä) johtajan E.A Fedosovin muistelmakirjan mukaan Zaslon skannaa muistaakseni 45 astetta sivusuunnassa ja 5 astetta korkeussuunnassa. AWG-9:llä yhtäaikaisten maalien torjuntakyky onnistui TWS-moodissa jossa skannataan 40 astetta sivusuunnassa kahden keilankorkeuden verran tai 20 astetta sivusuunnassa neljän keilankorkeuden verran. Tämä on suunnilleen sama kuin Zaslonilla on. Zaslonin etuja toki ovat nopeampi skannaus ja päivitysnopeus ja vastatoimien vaikeampi toteutus johtuen lähinnä epäsäännöllisestä skannauskyvystä. AWG-9:n etuja taas olivat suurempi (noin 50%) havainto- ja seurantaetäisyys sekä suurempi maalien seurantamäärä ja erityisesti paljon pienempi paino ja koko, joka mahdollisti sen asentamisen huomattavasti pienempään ja ketterämpään koneeseen.
PESA-teknologia oli venäläisille ainoa mahdollisuus tuottaa halutut ominaisuudet eli usean mahdollisesti pienen ja matalalla lentävän maalin yhtäaikainen seuranta ja tuhoaminen. Heillä ei ollut kykyä tehdä aktiivisia tutkahakuisia ilmataisteluohjuksia kuten AIM-54 Phoenix ja vain PESA-teknologialla oli tuolloin mahdollista onnistuneesti ampua yhtäaikaa useita semiaktiiviisia ohjuksia maaleihin. Haittapuolena oli sitten se, että tutka on todella painava eli liki puolet painavampi kuin AWG-9. Itse asiassa vielä Bars-tutkakin on painavampi kuin AWG-9. Noin painavaa tutkaa kykeni kantamaan vain MiG-31:n kaltainen erittäin suuri ja raskas kone. Sehän on suurempi kuin F-111 pommittaja.
PESA-teknologiassa NL pysyi kohtalaisen hyvin mukana lännen kanssa, vaikka järjestelmät olivatkin suurempia ja yhtäaikaisten maalien seurantakyky oli pienempi tai sitten ne tulivat käyttöön paljon läntisiä vastineita myöhemmin.
Juuri näin. On hauska seurata miten Venäjällä koneet ovat palveluskäytössä kun niitä on kourallinen tai kaksi ripoteltu sinne tänne ja koneet eivät ole ampuneet laukaustakaan missään testeissä saati sitten olisi minkäänlaisessa oikeassa koulutuskäytössä. Länsimaissa palveluskäytöksi lasketaan se, että koneiden asejärjestelmät ovat suurelta osin toimivat ja ne ovat ampuneet erilaisilla asejärjestelmillä yleensä kymmeniä testejä ja lisäksi vähintään yhden lennoston (tai vastaavan yksikön) lentäjät ja kaikki muu tarpeellinen henkilöstö on koulutettu ja harjoitettu riittävästi sotatoimikelpoiseksi. Jos samoja kriteerejä sovellettaisiin F-35:n se olisi ollut palveluskäytössä jo useamman vuoden.
Mitä koneita Venäjällä on otettu palveluskäyttöön, ilman testiammuskeluja? Esim. puheen alla olleen Su-35Sn ensimmäinen sarjatuotantokone lähetettiin välittömästi 2,5 vuotta sitten Ahtubinskiin, joka on nimenomaan alue asetesteille, ja sitä seuranneista 9 koneesta ainakin suurin osa seurasi samaa tietä. Niistähän on useita kuviakin juuri Ahtubinskista erilaisissa asekuormissa. Vasta tämä uusin viikko sitten asevoimille luovutettu erä meni palvelusyksikköön. Testejä on jo aika reippaasti takana. Vähän vaikuttaa siltä, että tekstiä sieltä tulee vahvasti mutupohjalta ja mitä ilmeisimminkään kyseisen koneen vaiheita ei ole pahemmin seurattu.
Akhtubinskissä sijaitsee Venäjän valtiollinen 929. Koelentokeskus (kuuluu Venäjän Puolustusministeriön alaisuuteen) ja siellä suoritetaan pääosa Venäjällä suoritettavien koneiden koelennoista. Myös Su-35:n koelennot suoritetaan pääosin siellä, kuten esim. Su-34:n ja PAK-FA:n. Mikään erityinen asetestialue se ei ole, vaan siellä testataan kaikkea mahdollista koelentotoimintaan liittyen ja asetestit ovat vain yksi siellä suoritettava asia. Siellä on mm. suoritettu KA-52 helikopterin koulutus- ja simulaattorijärjestelmän valtiolliset testit. Kaikki uudet ja päivitetyt hävittäjäkoneet testataan kyseisen koelentokeskuksen toimesta, joten mikään todistus Su-35:n asejärjestelmätesteistä tuo ei ole. Jos sinulla on lähde asejärjestelmätesteihin, niin voit toki sellaisen tarjota. Se, että koneiden alla on nähty asekuormaa, ei todellakaan tarkoita sitä, että koneet pystyisivät niitä vielä todellisuudessa edes käyttämään. Sitäpaitsi asetesteistä on vielä aika pitkä matka varsinaiseen palveluskäyttöön.
Yksi uutinen Su-35:n käyttöönotosta ja sen testeissä löytyneistä ongelmista: http://en.ria.ru/military_news/20130710/182165109.html
Su-35:llä testejä on melko vähän takana ja tahti on ollut varsin verkkaista, jos sitä verrataan mihin tahansa länsimaiseen koneeseen. Su-35:llä on takana reippaasti alle tuhat koelentoa. Ihan vertailun vuoksi F-35:llä on tällä hetkellä takana jo noin kymmenkertainen määrä koelentoja. Eurofighter Typhoon lensi 1000. koelentonsa jo vuonna 1999 vaikka palveluskäyttöön kone alkoi tulla vasta 4-5 vuotta myöhemmin. Tietysti on mahdollistam että venäläiset osaavat tämänkin alueen moninkertaisesti paremmin kuin mikään muu maa...
Yksi pointti tällä on se, että PAK-FA:n ennakoitu palvelukseen astuminen on mielestäni todella vahvasti liioiteltu, kun heillä on vielä paljon helpompi tapaus Su-35 vasta tulossa palvelukseen.
Ehkä voisit muuten itse tarkistaa tietosi, ennen kuin syytät muita mutuilusta.
Sinä olit se, joka esitti väitteen, että Su-35S olisi tulossa palvelukseen ampumatta laukaustakaan edes testeissä ja sitä rataa. Mitään eriteltyä informaatiotahan meillä ei tietääkseni ole noista nyt jo vuosia jatkuneista testeistä. Se tiedetään, että useita koneita sinne on lähetetty, lentotuntimäärä on ehkä joskus kerrottu ja koneista on kuvia asekuormissa. Kun nyt saatiin useista lähteistä tieto siitä, että Su-35S on jo astumassa palvelukseen operatiivisessa tukikohdassa, niin on tietysti paljon loogisempaa olettaa, että kriittiset testit(kuten ammunnat) on jo suoritettu, vaikka testien eri vaiheista ei olekaan mitään julistuksia annettu. Olisi mielenkiintoista tietysti kuulla, millä perusteilla sinä päädyit tuohon vastakkaiseen ja epäloogisemmalta kuulostavaan johtopäätökseen. Laitoin linkin uutiseen siitäkin, kuinka lennoston henkilökuntaa oltiin koulutettu uuden kaluston(Su-35S) vastaanottamiseen ja operoimiseen, jota pidit tarpeellisena jotta kone voitaisi laskea palveluskäyttökelpoiseksi.
Tuo RIA Novostin uutinen, johon nimenomaan itsekin viittasin aiemmin, on vähintäänkin epämääräinen ottaen huomioon, että siinä Su-35S ja MiG-35 niputetaan yhteen, vaikka koneet on hyvin erilaisessa tilanteessa. Su-35Sn tuotanto etenee ihan aikataulussaan aivan tuoreidenkin uutisten mukaan ja on jo tullut/tulossa palvelukseen operatiiviseen tukikohtaan, kuten useissa lähteissä on vahvistettu. MiG-35 sarjatuotannon aloittaminenkin sen sijaan on käsittääkseni siirretty 2 vuoden päähän.
On hyvin vaikea nähdä, mitä relevanssia tai arvoa keskustelun kannalta, noilla vertauksillasi kokonaan uusien koneiden, kuten Eurofighterin ja F-35n, testiohjelmiin ja niiden tuntimääriin. Vaikka Su-35S onkin raskas modernisaatio, niin se on kuitenkin edelleen modifikaatio hyvin tutulle hävittäjälle. Täysin suhteellisuudentajuntonta verrata johonkin F-35, josta kaiken lisäksi vielä testataan kolmea erilaista mallia yhtäaikaa.
Tuo RIA Novostin uutinen, johon nimenomaan itsekin viittasin aiemmin, on vähintäänkin epämääräinen ottaen huomioon, että siinä Su-35S ja MiG-35 niputetaan yhteen, vaikka koneet on hyvin erilaisessa tilanteessa. Su-35Sn tuotanto etenee ihan aikataulussaan aivan tuoreidenkin uutisten mukaan ja on jo tullut/tulossa palvelukseen operatiiviseen tukikohtaan, kuten useissa lähteissä on vahvistettu. MiG-35 sarjatuotannon aloittaminenkin sen sijaan on käsittääkseni siirretty 2 vuoden päähän.
On hyvin vaikea nähdä, mitä relevanssia tai arvoa keskustelun kannalta, noilla vertauksillasi kokonaan uusien koneiden, kuten Eurofighterin ja F-35n, testiohjelmiin ja niiden tuntimääriin. Vaikka Su-35S onkin raskas modernisaatio, niin se on kuitenkin edelleen modifikaatio hyvin tutulle hävittäjälle. Täysin suhteellisuudentajuntonta verrata johonkin F-35, josta kaiken lisäksi vielä testataan kolmea erilaista mallia yhtäaikaa.
fulcrum
Greatest Leader
Ainakin julkisuudessa mainituissa koeammunnoissa MiG-31:n torjumat maalitilanteet vaikuttavat olleen huomattavasti haastavampia. 1993 tehdyssä testissä maalien korkeudet vaihtelivat 1700 metristä 7100 metriin ja kaikki 4 maalia torjuttiin. F-14:n kuuden maalin yhtäaikaista torjuntakykyä testattiin peräti yhden kerran, ja siinä testissä maalien korkeusero oli varsin pieni. Päivitysnopeus ei ole millään muotoa irrelevantti etu: AWG-9 ei pystynyt jatkuvasti valaisemaan kuin yhden kohteen. TWS-moodissa päivitysnopeus on sitä huonompi mitä kauempana kohteet ovat toisistaan ja maalitieto sitä myöten huonompaa. Tämä on erityisen merkittävä haitta jos on tarkoitus torjua nopeita, tunkeutumiskykyisiä kohteita, joita vastaan molemmat järjestelmät oli suunniteltu.
fulcrum
Greatest Leader
Länsimaissa vastaava proseduuri tunnetaan nimellä "Initial Operational Capability". Eurofighterin IOC saavutettiin 2005-2006 ja "Full operational capability" noin 2008. Neukkumeininkiä?
IOC-vaiheessa kone on jo käytössä operatiivisessa yksikössä, mutta kaikki ominaisuudet eivät ole vielä loppuun testattuja.
kimmo.j
Respected Leader
Fulcrum, tarkoitin ettei missään maassa saada aikaiseksi oikeaa operatiivista kykyä ja samalla testailla laitetta. Koska jos osa kyvyistä ei ole käytössä, kone ei liene ole valmis. Sillä voidaan toki suorittaa jopa oikeita sotalentoja tarkasti rajatuissa puitteissa. Siis jo valmiiksi testatuilla ominaisuuksilla.
IOC ei käsittääkseni tarkoita että laitteita olisi useampi laivue ensilinjan käytöstä, vaan se on yksi, ehkä hiukan laajempi testauksen vaihe. Samalla saadaan koulutettua ja hankittua kokemusta tuleville kouluttajille.
Kuten viestissäni mainitsin, tässä ei auta vaikka käytännön otttaisi käyttöönsä mikä tahansa valtio.
"Neukku meininki" taas vihjaa tekemiseen, jossa todellisten tulosten edelle menevät etukäteen annetut tavoitteet, riippumatta siitä saavutetaanko niitä oikeasti, vai ei. Käsitteen syntyhistoriaa ei lienee ole tarpeen avata
En kuitenkaan ole asiantuntija ilmavoima asioissa, mutta piiloudun pelkurimaisesti RistoJ,n leveiden hartioiden taakse.
IOC ei käsittääkseni tarkoita että laitteita olisi useampi laivue ensilinjan käytöstä, vaan se on yksi, ehkä hiukan laajempi testauksen vaihe. Samalla saadaan koulutettua ja hankittua kokemusta tuleville kouluttajille.
Kuten viestissäni mainitsin, tässä ei auta vaikka käytännön otttaisi käyttöönsä mikä tahansa valtio.
"Neukku meininki" taas vihjaa tekemiseen, jossa todellisten tulosten edelle menevät etukäteen annetut tavoitteet, riippumatta siitä saavutetaanko niitä oikeasti, vai ei. Käsitteen syntyhistoriaa ei lienee ole tarpeen avata
En kuitenkaan ole asiantuntija ilmavoima asioissa, mutta piiloudun pelkurimaisesti RistoJ,n leveiden hartioiden taakse.
fulcrum
Greatest Leader
Su-35 taitaa olla kuitenkin selkeästi matalamman prioriteetin projekti kuin PAK-FA. Sehän on edennyt suhteessa selkeästi verkkaisemmin kuin PAK-FA vaikka on paljon vähemmän kunnianhimoinen kaikin puolin. Mutta totta kyllä että 'IOC' 2016 mennessä tuntuu tosi optimistiselta PAK-FAlle vaikka kaikki sujuisikin hyvin. Moottorit lienevät suurin kompastuskivi, ilmeisesti aluksi oli tarkoitus käyttää AL-41:stä mutta sitä ei kai saatu koskaan toimimaan kunnolla, se lienee viivästysten takana. 117:t edustavat vähän turvallisempaa tekniikkaa, mutta niiden työntövoima sitten jää jälkeen alkuperäisistä kaavailuista.
Einomies1
Respected Leader
En vähättelisi venakoiden kykyä tai asiantuntemusta mutta kyllä Putinin yhteiskunta on aina ollut semmoinen missä disinformaatiota on informaatiota enemmän. Usein sieltä suunnalta kuuluneet "uniikit ja ihmeelliset" kyvyt on suurelta osin todistamatta ja voiko niihin todellisuudessa luottaa siis yleisellä tasolla?
Sen mitä itse olen rekisteröinyt nettilähteistä (länsimaat) on että SU-35 tulisi olemaan jonkinlainen korvaaja PAK-FAlle johtuen korkeista kustannuksista. Ei taida venakoiden lupaama 10 000 usd. lentotuntihinta toteutua...
Sehän ei ole mikään ihme vaan ihan faktaa että 5. sukupolven häivekonetta ei saada lentämään millään 10 k hinnalla tunti jos siihen on ajatus kehittää mitään henkevämpää uutta kuin pelkkä tutka, runko ja moottorit.
Äskettäin uutisoitiin jossakin että venakot eivät valmistaisikkaan 300-400 Pak-Fa:a vaan 50? Aika pudotus realismiin joka kertoo edelleen venäjän puolustusbudjetin rajoituksista USA:n ja Kiinaan nähden.
Pak-Fan ongelmia: http://theaviationist.com/2013/10/18/pak-fa-problems/
Sen mitä itse olen rekisteröinyt nettilähteistä (länsimaat) on että SU-35 tulisi olemaan jonkinlainen korvaaja PAK-FAlle johtuen korkeista kustannuksista. Ei taida venakoiden lupaama 10 000 usd. lentotuntihinta toteutua...
Sehän ei ole mikään ihme vaan ihan faktaa että 5. sukupolven häivekonetta ei saada lentämään millään 10 k hinnalla tunti jos siihen on ajatus kehittää mitään henkevämpää uutta kuin pelkkä tutka, runko ja moottorit.
Äskettäin uutisoitiin jossakin että venakot eivät valmistaisikkaan 300-400 Pak-Fa:a vaan 50? Aika pudotus realismiin joka kertoo edelleen venäjän puolustusbudjetin rajoituksista USA:n ja Kiinaan nähden.
Pak-Fan ongelmia: http://theaviationist.com/2013/10/18/pak-fa-problems/
Juuri näin, hankkeet ovat valtavan mahtipontisia ja tavoitteet vedetään reilulla tussilla melko etäs. Toteutumat sitten ovat kovin lähellä arkipäivää ja venäläisen osaamiskulttuurin rajoissa pysyviä.
Tällaisiin tuotantomääriin ne viimevuonna pääsivät.
Results of 2013:
Aviation:
- 12 Su-35
- 14 Su-34
- 14 Su-30SM
- 4 Su-30M2
- 2 MIG-29K
- 2 MIG-29KUB
- 20 YAK-130
- 3 An-140-100
- 1 An-148-100
- 3 L410UVP-E20
- 1 Tu-214ON
----------------------------------------------
76 planes
Helicopters:
- 14 Ka-52
- 14 Mi-28
- 8 Mi-35
- 4 Mi-26
- 53 Mi-8AMT-Sh
- 10 Mi-8MTV-5
- 6 Ansat-U
---------------------------------------------
109 helicopters
Results of 2013:
Aviation:
- 12 Su-35
- 14 Su-34
- 14 Su-30SM
- 4 Su-30M2
- 2 MIG-29K
- 2 MIG-29KUB
- 20 YAK-130
- 3 An-140-100
- 1 An-148-100
- 3 L410UVP-E20
- 1 Tu-214ON
----------------------------------------------
76 planes
Helicopters:
- 14 Ka-52
- 14 Mi-28
- 8 Mi-35
- 4 Mi-26
- 53 Mi-8AMT-Sh
- 10 Mi-8MTV-5
- 6 Ansat-U
---------------------------------------------
109 helicopters