PAKFA

Ilmakohteisiin taas Irbiksen vientiversiollekin on luvattu ainakin 350km kantama hävittäjäkohteita vastaan ja Venäjän oman version on mm. Tikhomirovin kehittäjän suulla raportoitu kykenevän yli 400km. Tästä kyvystä on myös näyttöä videolla:
Yksikään länsimainen tutka ole vielä luvannut vastaavia havaintoetäisyyksiä.

Tuota tuota.. Ensinnäkin on, ja toisekseen tuo 400km kantama on tietyllä kapean sektorin etsintämoodilla. Tutkan detection range on virallisesti 170-200km, joten tracking range on lähempänä luokkaa 150km joka on samansuuntainen kun F-15:n APG-63/70. Irbis on iso ja tehokas tutka, ja suorituskykyinen omassa luokassaan, mutta nyt puhutaan kuitenkin kulkuaaltoputkilla toimivasta PESA-tutkasta, jonka esim. tutkamoodit ja niiden limittäinen käyttö, häirinnän- ja havaitsemisenestokyky ja elso-kyvyt ovat ihan toisenlaisia kuin moderneilla AESA-tutkilla.
 
Tuota tuota.. Ensinnäkin on, ja toisekseen tuo 400km kantama on tietyllä kapean sektorin etsintämoodilla. Tutkan detection range on virallisesti 170-200km, joten tracking range on lähempänä luokkaa 150km joka on samansuuntainen kun F-15:n APG-63/70. Irbis on iso ja tehokas tutka, ja suorituskykyinen omassa luokassaan, mutta nyt puhutaan kuitenkin kulkuaaltoputkilla toimivasta PESA-tutkasta, jonka esim. tutkamoodit ja niiden limittäinen käyttö, häirinnän- ja havaitsemisenestokyky ja elso-kyvyt ovat ihan toisenlaisia kuin moderneilla AESA-tutkilla.

Tuonkin perusteella sanoisin, että ei hankita Grippeniä tai muuta vanhemman polven hävittäjää. Oli häirinnänkesto mikä hyvänsä.
 
Niin, tuossa varmaan tarkoitettiin IRBIS-E:n pitkiä havaintoetäisyyksiä muihin kuin häivekonemaaleihin, eipä se taida harhakäsitys olla.

SJ varmaan selventää, mitä tarkoitti.
 
Jahas f-35 fanipojat sai taas yhteen ketjuun vedettyä gripukan mukaan. Hyvä te.
 
Taidetaan kuulkaa pian olla häiveterapian ja kokonaiskustannuskuntoutuksen tarpeessa koko sakki. :p
———-
Asiaan. Siellä, missä on huntua, annetaan runtua. Hienouksista, projektin etenemisestä yms. on paha sanoa nojatuolin pohjalta mitään, mutta kyllä nuo naapurin viritelmät kuitenkin lentävät eli patarauta-aerodynamiikassa on osaamista. Tulee jotenkin mieleen sellainen ilmaisu kuin lohmu; kone on kookas mutta pyörähtelee siitä huolimatta vähän kuin lusikkauistin vedessä.
 
Ihan yksinkertaisesti sitä, että Grippen tms. ei pääse luotettavasti ampumaan ensin ja vihollinen kerkeää reagoida huomattavasti paremmin.

Ok. Eli puhuit stealthista.

Tuohon ylläolevaan liittyenkin olisi paljon puhuttavaa. Mutta siitä ei pysty foorumilla julkisesti keskustelemaan. Jos haluat, voit laittaa yksityisviestiä.

Stealthista on ollut niin paljon juttua, että oletin, että se olisi jo vanha asia ja olisit tarkoittanut tutkia ja tutkateknologioita, joihin liittyen internetsoturi hyvin kirjoitti tuoreempaa juttua.

Pahoittelut tältä osin.
 
Tuota tuota.. Ensinnäkin on, ja toisekseen tuo 400km kantama on tietyllä kapean sektorin etsintämoodilla. Tutkan detection range on virallisesti 170-200km, joten tracking range on lähempänä luokkaa 150km joka on samansuuntainen kun F-15:n APG-63/70. Irbis on iso ja tehokas tutka, ja suorituskykyinen omassa luokassaan, mutta nyt puhutaan kuitenkin kulkuaaltoputkilla toimivasta PESA-tutkasta, jonka esim. tutkamoodit ja niiden limittäinen käyttö, häirinnän- ja havaitsemisenestokyky ja elso-kyvyt ovat ihan toisenlaisia kuin moderneilla AESA-tutkilla.

Ei pidä paikkaansa. Sekä tutkan valmistajan kotisivuilla että Sukhoin omilla Su-35 tuotesivuilla mainitaan 350km kantama 3m^3 tutkapoikkipinta-alaltaan olevalle hävittäjäkohteelle, ilman mitään erityisiä kapean sektorin rajoituksia, joka taitaa olla lähinnä foorumeilla kehitetty hätävalhe. Ja edelleen tuo on vientiversiolle Irbis-E:lle. Voisin vaatia sinua selittämään esim. Irbiksen ja AN/APG-77:n eroista "häirinnänestokyvyissä" yms., mutta tiedämme molemmat, ettei sinulla ole mitään ymmärrystä niistä asioista, kunhan soitit suutasi, kun tyrmäsin typerän yrityksesi käyttää SAR-resoluutiota osoittamaan jotain sellaista, mitä siitä ei ole osoittamaan. Jotain mitä et viestissäsi yrittänytkään enää puolustaa, mikä kertoo tietysti sinun omankin korjatun näkemyksesi alkuperäiseen argumenttiisi.

https://www.niip.ru/catalog/aviatsionnoe-naprvlenie/rlsu-irbis/
http://www.sukhoi.org/products/samolety/256/
 
Ei pidä paikkaansa. Sekä tutkan valmistajan kotisivuilla että Sukhoin omilla Su-35 tuotesivuilla mainitaan 350km kantama 3m^3 tutkapoikkipinta-alaltaan olevalle hävittäjäkohteelle, ilman mitään erityisiä kapean sektorin rajoituksia, joka taitaa olla lähinnä foorumeilla kehitetty hätävalhe. Ja edelleen tuo on vientiversiolle Irbis-E:lle. Voisin vaatia sinua selittämään esim. Irbiksen ja AN/APG-77:n eroista "häirinnänestokyvyissä" yms., mutta tiedämme molemmat, ettei sinulla ole mitään ymmärrystä niistä asioista, kunhan soitit suutasi, kun tyrmäsin typerän yrityksesi käyttää SAR-resoluutiota osoittamaan jotain sellaista, mitä siitä ei ole osoittamaan. Jotain mitä et viestissäsi yrittänytkään enää puolustaa, mikä kertoo tietysti sinun omankin korjatun näkemyksesi alkuperäiseen argumenttiisi.

https://www.niip.ru/catalog/aviatsionnoe-naprvlenie/rlsu-irbis/
http://www.sukhoi.org/products/samolety/256/

Voit ihan itse käydä lukemassa valmistajan sivulta tuon asian kunhan keräät vähän happea:

"The most important difference between the Su-35 and ”4+” generation fighters is its fifth-generation avionics. The Irbis-E radar station with rotating phased antenna array designed by the V. Tikhomirov Research Institute of Instrumentation provides for the assured detection and acquisition of typical aerial targets at a range of up to 200 km (up to 170 km against ground background), and in a narrower field of view¬ – up to 350-400 km. The Irbis-E is able to track up to 30 targets at a time and guide missiles at 8 of them, without an interruption in airspace surveillance. The radar control system also provides for the selective acquisition of moving ground targets and cueing for low-level missions."

http://uacrussia.ru/en/aircraft/lineup/military/su-35/#design-features
 
Ihan yksinkertaisesti sitä, että Grippen tms. ei pääse luotettavasti ampumaan ensin ja vihollinen kerkeää reagoida huomattavasti paremmin.
Jo ”vanhan” Gripukan elektronisen sodankäynnin järjestelmät olivat monistakin lähteistä tihkuneiden tiedonmurusten mukaan huippuluokkaa, uusi ottaa tuosta vielä harppauksen eteenpäin. Tuo yhdistettynä suht pieneen tutkapoikkipinta-alaan, moderneihin sensoreihin, parvilinkkiin ja Meteoriin tekevät Saabin uutukaisesta luultavasti vittumaisen ja kuolettavan vastustajan rysyjen nykyiselle kalustolle.

Se mikä itseäni huolestuttaa on suorituskyky koko HX:n elinkaaren aikana. Onko koneessa potentiaalia, valmistajalla resursseja ja pääkäyttäjällä tahtoa pitää kone relevanttina koko sen elinkaaren ajan?
 
Voisin vaatia sinua selittämään esim. Irbiksen ja AN/APG-77:n eroista "häirinnänestokyvyissä" yms., mutta tiedämme molemmat, ettei sinulla ole mitään ymmärrystä niistä asioista, kunhan soitit suutasi
Mitä pienempi tutkapoikkinpinta-alasi on, sitä vähemmän tarvitset tehoa vihollisen tutkan häirintään. Mitä isompi vihollisesi tutkapoikkipinta-ala on, sitä enemmän hän tarvii tehoa sinun tutkasi häirintään.
Mitäs lottoat mikä ylläolevien koneiden (F-22 ja Su-35) kohdalla olisi tilanne jos ne kohtaisivat:
3BD34AEE-BEFB-4B26-811D-250446B96030.webp

Hävittäjät, niiden suorituskyky ja nykyaikainen ilmasota ovat monimutkaisia palapelejä. Siksi jonkin yksittäisen länsikoneisiin vertailukelpoisen ominaisuuden ylistäminen on älyllisesti epärehellistä jos muut palat eivät ole vertailukelpoisia. Tässä supertutkan suorituskyky kun vastustajan tutkapoikkinpinta-ala ei ole luokkaa linja-auto:

1A645DB2-C8F2-4391-B117-B50713A3FFCD.webp
 
Viimeksi muokattu:
Minä olen ollut siinä käsityksessä, että itänaapuri on ollut moottoriteknologiassa reilusti jäljessä länsimaisiin kilpailijoihin (P&W, GE, RR, Snecma) nähden mitä tulee materiaaleihin ja niiden lämmönkestävyyteen, mikä näkyy polttoaineenkulutuksessa ja moottorien kestävyydestä, joka on ymmärtääkseni murto-osa länsimaisista verrokeista. Tehokkaita moottoreita ovat toki aina osanneet tehdä, ja esim. TVC on teknologia jota ei muualla ole juurikaan käytetty.

Mitä tulee avioniikkaan, niin esim. Irbis E:n SAR-resoluutiot ovat samalla tasolla mitä Yhdysvalloissa oli jo 80-luvulla, joten kirittävää riittää ainakin joiltain osin.

AL-31F on itse asiassa hyvin polttoainetaloudellinen moottori, johtuen sen korkeasta (hävittäjämoottorille) ohivirtaussuhteesta 0.59. Korkeasta ohivirtaussuhteesta huolimatta moottorin sanotaan olevan nopeasti reagoiva, lisäksi se todistetusti kestää hyvin lentotilojen (=ilmavirran) muutoksia. Mutta yhtä pitkäikäinen se ei ole kuin länsivastineet, lisäksi moottorin sammumisia, flameoutteja yms. näyttää tapahtuvan enemmän. Esimerkiksi intialaiset ovat niistä paljon raportoineet, tosin osasyynä voi olla inkkareiden omat laadunvalvontaongelmat. Uusimmat versiot tarjoavat sitten jo 6000 tunnin käyttöikää.

Yksittäinen SAR-resoluutiotieto ei tietenkään mitään kerro. Luultavasti Irbisissä ei yksinkertaisesti olla paneuduttu siihen koska kone ja tutka on suunniteltu lähinnä ilmataisteluun. Vishnu Som, joka on päässyt useimpien nykyhävittäjien kyytiin, raportoi takavuosina että MiG-29M:ssä tutkan ground mapping oli paljon parempi kuin F-16 Block 50:ssä jonka tutkakuvasta "lentäjä tuntui saavan selvää mutta minä en". MiGin tutka oli tietenkin noin 10 vuotta uudempi kuin laivuepalveluksessa olleessa F-16:ssa.
 
Tuonkin perusteella sanoisin, että ei hankita Grippeniä tai muuta vanhemman polven hävittäjää. Oli häirinnänkesto mikä hyvänsä.

Ummm...Gripen E:ssähän on AESA-tutka, pitäisi olla vielä suht moderni. En nyt ymmärrä miten tämä asiaan liittyi.

Sähköisestä keilanmuodostuksesta kun puhutaan niin KAIKKI parhaat havaintoetäisyydet saadaan säde keskittämällä, ihan riippumatta siitä missä maassa tutka on tehty. Jos antenni on kiinteä (useimmissa on) niin paras etäisyys saadaan vain suoraan eteenpäin. Lisäksi parhaan mahdollisen kantamaan pääsemikseksi joudutaan tinkimään tutkan LPI-ominaisuuksista jotka etenkin häivekoneelle ovat erittäin tärkeitä. Kannattaa pitää mielessä kun katselee valmistajien brosyyriarvoja. Kun tehdään jotain perus Track-while-scan -etsintää ja halutaan säilyttää signaalien huono havaittavuus, niin hifeimmänkin AESA-tutkan kantama putoaa paljon vähemmän mediaseksikkäälle tasolle.
 
Yksittäinen SAR-resoluutiotieto ei tietenkään mitään kerro.

Kertoo se sen verran mitä sanoin, eli kirittävää riittää joiltain osin.

Tässä ei puhuttu mistään yksittäisestä moottorista tai yksittäisestä tutkasta, vaan yleisestä teknologian tasosta ja miten se vertautuu länsimaihin.

Yhdysvaltojen on yleisesti arvioitu olevan muita edellä tutkateknologiassa, mikä näkyy esim. AESA-tutkien käyttöönotossa ja tuossa SAR-resoluutiossa, joka vaatii paitsi kehittyneitä prosessointialgoritmeja kuin myös tarkkaa satelliittipaikannusta.

Irbis on yksi esimerkki, mutta ei muissakaan tutkissa ole juuri eroavaa suorituskykyä. Su-35 on myös monitoimihävittäjä, ja sen ilmasta-maahan kykyä Syyriassa erityisesti tutkan osalta on kritisoitu Venäjän toimesta.
 
Back
Top