”Perusteetonta toiseudenpelkoako?”
14-08-2016
http://rahmispossu.net/2016/08/14/perusteetonta-toiseudenpelkoako/ http://www.h-avis.no/debatt/kronikk/meninger/uberettiget-fremmedfrykt/o/5-62-299083
10
1219
Luettuaan jälleen kerran lehdestä jonkun suuren ajattelijan pohdintoja norjalaisten kyynisyydestä ja sairaalloisesta muukalaiskammosta, poliisikomisario Thomas Utne Pettersen päätti avata sanaisen arkkunsa – yksityishenkilönä tosin.
Allekirjoittanut on sitä mieltä, että Norja on rikas maa, jolla niin eettinen kuin moraalinenkin velvollisuus auttaa hädänalaisia. Sitä en kuitenkaan suostu myöntämään, että tulijoita kohtaan tunnettu pelko johtuisi kyynisyydestä.
Kanslaisten tuntema toiseudenpelko tulijoita kohtaan on erittäin järkevää ja perusteltua, mitä yritän selventää muutaman esimerkin kautta.
Satunnainen tavallinen työviikko vuonna 2016 saattaa olla esimerkiksi tällainen:
Maanantai: Kolme lähi-itäläistä pidätetty. Heitä tullaan syyttämään huimausainerikoksesta. Yksi heistä on karkotettu pysyvästi maasta aikaisempien kepposten, ulkomaalaislain rikkomusten ja huimausainerikostelun vuoksi. Toinen oli juuri pari viikkoa sitten saanut tuomion ryöstöstä. Kolmannen syntilista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta jostain syystä hänelle on lyhyen maassa notkumisen jälkeen myönnetty Norjan kansalaisuus.
Tiistai: Kaksi uutta pidätystä, kun autosta löydettiin huomattava määrä amfetamiinia. Molemmat ovat aiemmin tuomittuja ja ulkomaan kansalaisia.
Torstai: Kolme henkilöä on tuotu kamarille puukkohippastelun jälkeen – kaksi heistä on ulkomaalaisia.
Viikolla 30 allekirjoittanut nappasi kiinni vielä kolme muuta ulkomaalaistaustaista, joista kahdella oli entuudestaan useita tuomioita kontollaan muun muassa ryöstöistä. Näistä ensimmäinen on laittomasti maassa notkuva kolmekymppinen ulkomaalaistaustainen ja toinen parikymppinen irakilaisnuorukainen, jolle on annettu asyyli.
Viime vuonna allekirjoittaneen asiakkaat, jotka saivat syytteen jostain kepposesta, viettivät yhteensä noin 2.600 vuorokautta pidätettynä – 2.220 näistä vuorukausista meni ulkomaalaisten miesten piikkiin.
Asyylinvonkaajat ovat viime vuosina rikastuttaneet pientä Haugesundia useilla raiskauksilla.
Viime vuonna afganistanilainen asylantti tuomittiin pottunokkaisen lapsen raiskaamisesta. Tässäkin lehdessä kirjoitettiin keväällä toisesta sattumuksesta, missä kolmea syyrialaista asyylinvonkajaa syytettiin kahden pokkunokkaisen lapsen raiskauksesta.
Kun poliitikot viime vuonna nokittelivat kilpaa tulijoiden määrällä, joita Norjan pitäisi ottaa vastaan, he tiesivät – mikäli heillä on todellisuudentajua jäljellä – että tästä seuraa lisää raiskauksia ja muita vakavia rikoksia.
Naiset ja lapset uhrataan unelmoinnin alttarilla.
Mitä sanottavaa pottunokkia syyllistävällä filosofilla on kaikkeen tähän? Mitä hän kertoo yleisölle? Että heidän pelkonsa aiheeton? En toivo poliittikkojen tai filosofien joutuvan tuntemaan nahoissaan omien mielipiteittensä tai politiikkansa seuraamuksia, mutta ne kestävät epäoikeudenmukaisuuksia parhaiten, joiden omiin nilkkoihin sattumukset eivät kolahda.
Myös kansallisella tasolla tilastot ovat huolestuttavia.
Maaliskuussa 2014 yli 30% asiakkaista Ullersmon vankilassa oli ulkomaalaistaustaisia. Kaksi vuotta myöhemmin heidän osuutensa oli 50%. Näin merkittävään nousuun olisi reagoitu lähes millä hyvällä yhteiskunnan osa-alueella tahansa ja selvityksiä ja toimenpiteitä olisi vaadittu kuorossa huutamalla.
Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut Norjassa. Tilastotieteilijöiden mielestä luvuissa on pienoista epäsuhtaa verrattaessa koko väestöön, mutta vertailu pitäisikin tehdä kouluttamattomien pottunokkamiesten kanssa.
Voimme turvallisesti todeta, että noin 80% kaikista Norjasta asyylia viime syksynä vonganneista oli nuoria miehiä – ja että juuri nuoret miehet ovat riskiryhmä, mitä rikollisuuteen tulee.
Oslossa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että yhdeksän kymmenestä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tuomituista oli tulijataustaisia. Joillekin heidän suuri osuutensa saattaa tulla yllätyksenä.
Minä en kuulu yllättyneisiin – päin vastoin, luvut vahvistavat subjektiiviset kokemukseni. Perheväkivaltasattumuksista on annettu Oslon käräjäoikeudessa kolmen viime vuoden aikana 89 tuomiota. 82 tuomituista on ollut tulijataustaisia.
Yhteiskunta ja poliisi käyttävät suunnattomat määrät resursseja tällaisten ulkomaalaisten tekemien rikosten selvittelyyn.
Yksi tärkeimmistä yksittäisistä rikollisuutta hillitsevistä toimenpiteistä mitä Norja voi tehdä, on maahanmuutton hillitseminen
Allekirjoittanut on huolestunut rikollisuuden torjunnasta – yksi tärkeimmistä yksittäisistä rikollisuutta hillitsevistä toimenpiteistä mitä Norja voi tehdä, on maahanmuutton hillitseminen. Minä olen suorastaan äimän käkenä huomatessani, että tämä seikka loistaa poissaolollaan, kun media ja poliitikot pähkäilevät sitä, miten paljon tulijoita Norjalla on varaa ottaa vastaan.
Kovista leikkiessään poliitikot julistavat, että vain oikeasti asyylin tarvitsevat jäävät Norjaan notkumaan ja muut lempataan maasta ulos. Tässä joko ei ole joko sisäistetty turvapaikkabisneksen realiteetteja alkuunkaan, tai sitten kyse on tietoisesta pimittelystä. En tiedä, kumpi vaihtoehdoista on pahempi.
Ongelma on, että vastaanottokeskukset ovat pullollaan hylsyn saaneita, jotka ainakin väittävät olevansa lähtöisin maista, jonne emme voi väkipakolla palauttaa ketään. Ja niitä asyylinvonkaajia, joita voisimme palauttaa, on kadonnut vastaanttokeskuksistamme kymmeniä tuhansia.
Vuonna 2014 käännytettävistä ainoastaan 39% onnistuttiin saamaan EU-rajojen ulkopuolelle, eikä minulla mitään syytä uskoa, että tämä luku olisi nykyään korkeampi.
Vakavien rikosten tutkinta vaatii suuria resursseja ja usein joudutaan työskentelemään uudenlaisessa ympäristössä. Nyt on niin, että arkipäivän kepposteluja ei enää tutkita. Myös työläimmät tapaukset, esimerkiksi petokset ja talousrikokset jäävät tutkimatta resurssien riittämättömyyden vuoksi. Tämä voi olla hyvin vahingollista laillisin keinoin yhteiskunnassa toimiville.
Oikeusvaltion tarjoama suoja ei enää vastaa yleisön odotuksia, kun poliisi saa juosta rikoksia tehtailevien ulkomaalaisten perässä. Bonuksena luottamus poliisia kohtaan laskee.
Rajan takana Humanitäärisessä Suurvallassa terveysviranomaiset ovat kertoneet, että Ruotsin kansalaisten yleinen terveydentila on heikentynyt maahanmuuton seurauksena. Tiedotusvälineiden mukaan ruotsalaisia poliiseja on kielletty puhumasta ongelmien syistä, mikä vaikuttaa olevan huono idea.
Uusi vuosi Kölnissä sujui erinäisten sattumusten värittämänä ja yli 2.000 naista sai omakohtaisia kokemuksia toiseuden kohtaamisesta. Poliisia on kritisoitu niin seksuaalisten ahdistelujen kuin ahdistelijoiden taustaisuudenkin pimittelyn yrityksistä.
Salailu on mielestäni kansalaisten pettämistä. Yleisöllä on oikeus saada tietoa niistä haasteista, joita poliisi työssään kohtaa, kuin myös siitä, kuka heitä työllistää.
Tähän asti Norja on jotenkuten suoriutunut kunnialla, mutta jos tulijoiden tunku jatkuu samaan malliin kuin vuonna 2015, olemme mielestäni saavuttamassa katkeamispisteen.
Rikosten selvitysprosenttien ja tutkinnan laadun paranemista ja tutkinta-aikojen lyhenemistä toivovat voivat liittyä porukkaan poliitikkojen kanssa, jotka odottavat poliisilta jotain sellaista, mihin he eivät pysty. Tämä ei johdu poliisien haluttomuudesta, vaan siitä, että odotukset ovat epärealistisia.
Kuilu todellisuuden, sellaisena kuin rikollisuuden kanssa joka päivä tekemisiin joutuvat sen kokevat ja unelmalinnoissa ja kuplien sisällä elävien välillä on kasvanut niin suureksi, että tilanne on tuotava suuren yleisön tietoisuuteen.
Mediassa on kerrottu vihjailuista ja vastaanottokeskuksista tehdyistä takavarikoista, jotka antavat ymmärtää, että yksittäisillä, nyt Norjassa notkuvilla tulijoilla on kytköksiä Islamilaiseen Valtioon. Norjan kansan on saatava olla huolissaan tästä, ilman että joku alkaa haukkumaan heitä kylmästä ja kyynisestä suhtautumisesta tulijoihin.
Filosofit ja muut maailmanparantajat ovat sitä mieltä, että hyvinvointivaltio ei ole uhattuna ja että onhan Norjalla varaa kaikkien tulijoiden vastaanotteluun.
Poliisi yrittää nyt toista kertaa lempata maasta ulos ylempänä mainittua irakilaista tämän rikollisuuden vuoksi. Kyseinen tapaus on jo tähän mennessä maksanut veronmaksajille miljoonia kruunuja.
Nykyisen lainsäädännön mukaan mikä ei estä maksamasta korvauksia tulijalle, joka heitetään maasta ulos rikollisuuden vuoksi. Todellisuus ylittää mielikuvituksen rajat.
Notkuttuaan maassa lähinnä yhteiskunnan riippakivenä, rikollisuutensa vuoksi maasta poistettava voi tiettyjen ehtojen täyttyessä saada valdelta korvauksia. Toisin sanoen parhaassa tapauksessa palkitsemme rikolliset, jotka elävät leveästi ulkomailla norjalaisten maksamien verorahojen avulla. Onko tässä mitään järkeä?
Kaikkein eninten olen huolestunut siitä, että useampi meistä ei ole huolestunut
Haluankin haastaa paikalliset parlamentaarikot; eikö olisi kohtuullista, että meillä olisi sellainen laki, mikä kieltäisi kaikenlaisten diskorahojen maksamisen karkoteuille ihmisille?
Oikeusturva, hyvinvointivaltio, turvallisuus ja tasa-arvomme ovat paineen alla – eikä yhdestä tähän tilanteeseen johtaneesta seikasta ole keskusteltu tarpeeksi; ulkomaalaisten ja turvisten tekemistä rikoksista. Kaikkein eninten olen huolestunut siitä, että useampi meistä ei ole huolestunut.