Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
HERRAN JESTAS!! Tuollaisia minkkejä vapaana kajjjaanissa???? Jjeeee sukset!Lisää kuolattavaa Suomen kuvalehden kuntavaali numerossaKatso liite: 14083
Sopii toivoa, että arvon kollegalla on parempi kyky arvioida ja tehdä johtopäätöksiä lääketieteen asioissa. Kyllä Suomi voisi puolestani ottaa vaikka kuinka paljon 25-vuotiaita korkeakoulutettuja ja riittävän kielitaitoisia tekemään töitä - mutta jos tulleista irakilais-, somali- ja syyrialaispakolaisista vain 25% on kyennyt edes täyttämään omalle kielelleen täytetyt koulutuskyselykaavakkeet ilman apua, niin voinee olettaa, että mitään ruudinkeksijöitä ei ole sieltä massoittain tullut.
Sähköaita toimisi, kenenkään ei tarvitsisi ruveta ammuskelemaan tai vastaavaa. Sähköaidasta ei ihan helposti tulla läpi edes tahdonvoimalla, sillä viimeistään siinä vaiheessa, kun yltää riittävän korkeajännitteisiin osiin aidassa, kouristuvat lihakset sen verran, että kiipeäminen ylemmäs on täysin mahdotonta.Nyt olisi tennisammattilaista jne. tulossa..
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005152652.html
1m African migrants may be en route to Europe, says former UK envoy
Warning comes as EU struggles to stem the flow of migrants through the Mediterranean and deal with appalling conditions in detention camps
Patrick Wintour Diplomatic editor
Sunday 2 April 2017 12.55 BSTLast modified on Sunday 2 April 2017 13.45 BST
As many as one million migrants are already on the way to Libya and Europe from countries across Africa, the former head of the British embassy in Benghazi has warned.
The warning by Joe Walker-Cousins, head of the UK’s Libya mission between 2012 and 2014 comes as European governments struggle to find a response to the flow of migrants from the Mediterranean, and the appalling conditions in detention camps run by traffickers or the Libyan government.
More than 590 migrants have drowned on the central Mediterranean route in the first three months of this year, and the overall number reaching Italy from Libyahas risen. The International Organisation for Migration estimates 21,900 refugees reached Italy in the first three months of this year, up from 14,500 last year.
A total of 181,000 refugees reached Italy from Libya last year, and with little sign of an effective unity government being formed in Libya to combat the militia-organised trafficking, mainstream European politicians are facing a massive challenge.
Walker-Cousins said the EU’s efforts to train a Libyan coast guard operating in inland waters was “too little and too late along the pipeline”. He said: “My informants in the area tell me there are potentially one million migrants, if not more, already coming up through the pipeline from central Africa and the Horn of Africa.”
Last year 179,000 of the 181,000 African refugees in Italy were picked up outside Libyan coastal waters either by the Italian navy, the EU border agency Frontex or by NGOs.
He said it was better to take “capillary action” 1,400 km to the south on Libya’s porous land borders rather than on the coast – which he described as “a stone’s throw from their final destination of Europe.”
In a severe blow to Rome, the Libyan supreme court last week rejected an Italian-Libyan memorandum of understanding signed in February that was intended to empower Italy to train the Libyan coast guard to take a more active role by boarding ships and sending back refugees spotted in Libyan coastal waters.
The Libyan court ruling said the UN-backed Libyan Government of National Accord (GNA) did not have the legal authority to sign the memorandum with Italy since it has not been recognised in Libya as a legitimate government. The GNA, theoretically in power in the west of Libya for a year, has not been able to win the support of the Libyan parliament the House of Representatives, a precondition for its legitimacy in the eyes of the court.
Although the court ruling is being appealed, the judgment has left a main plank of the EU’s Libyan refugee policy in limbo.
The crisis has also prompted EU leaders to study new plans first to speed up asylum processing in Italy, and then to offer new financial incentives to countries such as Nigeria to take back rejected asylum claimants. Nigeria would also be a given a quota of visas for its workers to come to Europe.
The new refugee package has been developed by the influential European Stability Initiative (ESI), and is being examined by governments across the Mediterranean.
It is in part-based on the EU-Turkey refugee agreement signed in March 2016 which has in the space of a year seen a dramatic fall in the number of migrants trying to reach Europe from Turkey through Greece.
Under the plans being submitted to governments in Greece, Malta, Sweden, Germany, France and Italy, new EU-funded reception centres in Italy would process all asylum applications within a minimum of four weeks, as opposed to the current three months or more.
Any rejected asylum applicant would then be sent back to their country of origin if that country was deemed safe. Libya would be excluded since it could not be classified as safe.
Studies show that as many as 75% of Nigerians reaching Italy via Libya, the largest group of migrants, are deemed to be economic migrants. The number of Nigerians reaching Italy via Libya has risen from 9,000 in 2014 to 37,550 in 2016. By contrast, nearly 90% of refugees from countries such as Eritrea are being granted asylum.
ESI chairman Gerald Knaus said: “Unless we do something there will be a record number of people drowning and suffering. There is little that we can do about the root causes of migration from Africa in the foreseeable future.
“We have to ... find a concrete alternative, and the best is based on the EU taking on a responsibility for speeding up the processing of claims in Italy.
Knaus said it was also critical to ensure that Nigeria, Senegal and other countries, after a specific date, agreed to take back their nationals who do not qualify for protection, saying this should be the chief priority in talks between the EU and African countries of origin – similar to the commitment Turkey made to take back without delay people who arrived in Greece after 20 March 2016.
Many African countries have been reluctant to prevent the flow of migrants to Europe partly due to the vast remittances migrants send back to their countries.
Specific “take back” agreements between the EU and African countries of origin would focus only on those who arrived in Italy after these agreements entered into force, reducing the impact on current remittance flows.
In return the EU would offer these countries concrete benefits, including scholarships and annual visas. The EU has already provided Turkey with more cash than the entire US government refugee program budget, yet the EU has stumped up only $400m (£318m) for its Africa program.
Many human rights groups have criticised the EU-Turkey deal, partly due to the appalling conditions in the reception centres in the Aegean Islands, the lack of security, the slow processing and the belief that Turkey is not a safe country for refugees to be returned.
As of 20 March, only 10,000 asylum seekers had left Greece for other European countries.
But the agreement has seen the number of refugees reaching the Aegean islands fall from 2,000 per day in January and February 2016, to 40 per day in 2017. The number of deaths by drowning has fallen from 320 to single figures. Around 1,000 refugees have been sent back from Greece to Turkey, less than 90 a month.
Lawyers for Justice in Libya director Elham Saudi said of the Libya deal: “It is wrong for the EU to enter into an agreement with a country that has no concept of asylum and no refugee protection. The EU knows that torture, rape and killing occur in these camps. Even the basics are not there – there is no registration, there are no records, there is no one counting them, there is no legal process, there is no access to a lawyer, there is no accountability, there is nothing. It is a facade and yet the EU celebrates this agreement which is a way of being complicit in torture.”
https://en.oxforddictionaries.com/definition/mOn se nyt kumma kun Guardianin tasoinen lehti ei hallitse lyhenteitä, otsikon perusteella väittävät että yksi metri pakolaisia on tulossa. Miljoona kun lyhennetään isolla M;llä.
Million(s)
‘£5 m’
Lähde: https://www.theguardian.com/uk-news...ay-be-en-route-to-europe-says-former-uk-envoy
Kevät on alkanut ja jo yli 1 miljoonaa ihmistä lähtenyt mahdollisesti Afrikassa liikkeelle. Onkohan tästä tulossa nyt sitten kaikkien aikojen elintasopakolaiskesä. SPR:llä varmasti hierotaan jo käsiä yhteen innosta täristen...
Kyllä tänne tulee virolaisia lääkäreitä, saavat täällä parempaa palkkaa kuin kotona Virossa. Mutta et ehkä pidä virolaisia länsimaalaisina?
Tulee jopa Espanjasta.
http://yle.fi/uutiset/3-7653634
Hyvä esimerkki kotoutumisesta. Suomessa taitaa jo olla kymmenittäin espanjalaisia lääkäreitä.
Tosin haluaisin "kotoutua" jo esimerkin lääkärin kanssa.
Mutta ilman seksistisiä ajatuksia voi todeta että tämänkaltainen maahanmuutto on positiivinen asia. He ovat sopeutuvaisia Suomeen, eivät pyri tuomaan omaa osin haitallista kulttuuriaan suomeen, osallistuvat alusta alkaen työelämään ja verojen maksuun. Jos joku sattuu mihen/naisen menettämään näille niin lienee peiliin katsomisen paikka.
Kevät on alkanut ja jo yli 1 miljoonaa ihmistä lähtenyt mahdollisesti Afrikassa liikkeelle. Onkohan tästä tulossa nyt sitten kaikkien aikojen elintasopakolaiskesä. SPR:llä varmasti hierotaan jo käsiä yhteen innosta täristen...
Mutta ilman seksistisiä ajatuksia voi todeta että tämänkaltainen maahanmuutto on positiivinen asia. He ovat sopeutuvaisia Suomeen, eivät pyri tuomaan omaa osin haitallista kulttuuriaan suomeen, osallistuvat alusta alkaen työelämään ja verojen maksuun. Jos joku sattuu miehen/naisen menettämään näille niin lienee peiliin katsomisen paikka.
Näyttää hyvin Ylen propaganda uppoavan, kun vain on tarpeeksi söpöt kasvot. Naisille sitten esitellään viikon sisään joku Gambian kultamuna?
On varmaan vanhukset ja muut kielitaidottomat potilaat innoissaan kun pitää oireita selvitellä näyttämällä kipeää kohtaa? Kyllä varmasti tulee paise perseestä hoidettua, mutta sydänoireet yms. jää sitten herran haltuun manana.
Suomessa ei tarvita siirtolaisia, ei koulutettuja eikä kouluttamattomia. Parasta kotouttamista on lippu kotimaahan.
On varmaan vanhukset ja muut kielitaidottomat potilaat innoissaan kun pitää oireita selvitellä näyttämällä kipeää kohtaa?
Hyvinvointiyhteiskunta ja kansallisvaltio
JUKKA AAKULA
–
Kaksi vasemmistolaista – Lauri Punamäki ja Pontus Purokuru – kirjoittivat Voima-lehdessä varsin ansiokkaasti kansallisvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan suhteesta.
LAKKOILEMALLA, marssimalla ja äänestämällä on saavutettu työläisille, työttömille, sairaille ja monille vähemmistöille tärkeitä tulonsiirtoja ja palveluita. Kehityksen hintana on kuitenkin ollut sitoutuminen projektiin, jota voi laajemmassa mittakaavassa pitää tuhoisana.
Koko olemassaolonsa ajan hyvinvointivaltio on ollut rasistinen linnake. Se vartioi rajojaan tiukasti ja jalostaa väestöään terveydellisten ja moraalisten normien mukaan. Projektin on mahdollistanut ajatus kansallisesta yhteisöstä: ”Koska olemme kaikki suomalaisia, meidän pitää huolehtia toisistamme.”
Hyvinvointivaltion tarina kertoo yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta. Sen tarinan välttämätön perusta oli yhtenäinen ja rajattu kansakunta: yhteinen suomalaisuus yhdisti moraaliseen vastuuseen naapurista ja antoi solidaarisuudelle syyn, vaikka pienenkin. Samalla hyvinvointivaltion tarinan perusta oli ulossulkeva nationalismi. Eikä tilanne ole muuttunut: vaihtoehtoisia tarinoita ei ole.
Hyvinvointivaltion taustalla olevan nationalismin elinvoiman näkee rasistisista nettikeskusteluista. Niissä toistuu ajatus, jota hyvinvointivaltion kannattajat eivät yleensä kehtaa sanoa ääneen: ”Emme vihaa ulkomaalaisia, mutta meidän pitää keskittyä huolehtimaan suomalaisista. Siksi emme voi ottaa tänne pakolaisia.”
Koko hyvinvointivaltion projekti hajoaa, jos ei suostu kannattamaan väkivaltaisella rajapolitiikalla aidattua yhteisöä. Yhteisön jäseniksi hyväksytyt saavat (tietyin ehdoin) sosiaaliturvaa ja muita oikeuksia. Ulossuljetut eivät saa. Niin yksinkertainen on hyvinvointivaltion pohja.
Vasemmisto ei koskaan kyennyt yhteensovittamaan hyvinvointivaltion nationalistista projektia ja työväenliikkeen rajat ylittävää internationalismia. Solidaarisuuden piiriksi tuli kansakunta, ei kansainvälinen proletariaatti. Valtio ja nationalismi voittivat, työväenliike hävisi.
Vaikka en jaa Punamäen ja Purokurun suositusta hyvinvointiyhteiskunnan hylkäämisestä, olen suhteellisen samaa mieltä itse tosiasiaväitteistä. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu kahteen asiaan:
a) yhteisvastuuseen ja solidaarisuuteen omia kohtaan, ja
b) ulossulkemiseen esimerkiksi estämällä ulkopuolisilta maahan pääsy tai rajoittamalla ulkopuolisten oikeutta hyvinvointipalveluiden käyttöön
Hyvinvointiyhteiskunta on kansallinen projekti, jossa yhteisvastuu ja solidaarisuus perustuvat yhteisiin arvoihin, normeihin ja yhteiseen identiteettiin. Kansallismielisen ajattelun mukaan yhteisön velvollisuus on huolehtia niistä omistaan, jotka eivät yrityksestä huolimatta kykene huolehtimaan itsestään tai lapsistaan yksin. Kansallinen projekti ei kiistä ihmisarvoa sisäryhmän ulkopuolisilta, mutta painottaa sitä, että meidän on ensi sijassa huolehdittava omistamme. Pääsy sisäryhmään on ainakin jollain tasolla rajoitettua ulossulkemisen kautta.
“Omien” käsitteen tietynasteista mielivaltaisuutta ei ole tarpeen kiistää. Kansan määrittely ei perustu DNA:han tai välttämättä edes kieleen vaan yhteiseen identiteettiin, joka on syntynyt yhteisen kokemuksen kautta. Yhteisöllinen identiteetti ei ole kiveen hakattu ja muuttumaton, mutta ei se myöskään ole vapaasti konstruoitavissa, vaan kehittyy suurelta osin spontaanisti. Kansallisen identiteetin synnyssä toki Snellmanin kaltaisilla ihmisillä on ollut merkittävä rooli, mutta idea kansasta on muuttunut lihaksi vasta koheesiota nostavien todellisten kokemusten kautta.
–
Elinor Ostrom ja ulossulkemisen välttämättömyys
–
Lokakuussa 2009 taloustieteen Nobelin palkinto jaettiin ensi kertaa naiselle – 50-vuotta ns. yhteisresurssien hoitoa tutkineelle Elinor Ostromille.
Selkein esimerkki yhteisreurssista ovat Hollannin padot, jotka estävät padon takana eläviä ihmisiä hukkumasta ja antavat heille mahdollisuuden harjoittaa esimerkiksi maanviljelyä riippumatta siitä ovatko he osallistuneet padon rakentamiseen, hoitoon tai kustantamiseen. Yleisempi esimerkki on valtiollinen itsenäisyys, joka esimerkiksi Suomen tapauksessa on taannut kansalaisille monin verroin paremman elämänlaadun kuin realistisin vaihtoehto – kuuluminen Neuvostoliiton tai Venäjän alusmaihin.
Yhteisresurssi voi olla paikallinen kuten yhteisomistuksessa oleva kalastusalue tai kastelujärjestelmä, joita hoidetaan talkoilla. Tai se voi olla valtion laajuinen kuten hyvinvointiyhteiskunta – tai globaali kuten ilmaston laatu.
Yhteisresurssille on tyypillistä on että se tuotetaan yhdessä esimerkiksi talkoilla tai verovaroin. Yhteisresurssin määrittävä ominaisuus on se, että yhteisresurssin käyttöä on vaikeaa estää keltään niiltäkään, jotka eivät ole osallistuneet yhteisresurssin tuotantoon. Siksi ihmisillä on houkutus käyttää yhteisresurssia osallistumatta sen ylläpitoon tai tuottamiseen.
Yhteisresurssiin liittyy siis kaksi ongelmaa, jotka on ratkaistava:
1. Yhteisresurssia käytetään liikaa niin, että resurssi vähenee vuosittain. Tämän ns. yhteismaan ongelman toi ensi kertaa laajempaan tietoisuuteen amerikkalainen ekologi Gareth Hardin Science-lehden artikkelissa Tragedy of Commons eli Yhteismaan ongelma.
2. Yhteisresurssin hoitoon ei osallistuta tarpeellisessa määrin – perustuu yhteisresurssin hoito sitten talkoisiin tai verovarojen käyttöön. Puhutaan vapaamatkustajan ongelmasta.
Elinor Ostrom kirjoittaa kirjassaan Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action ulossulkemisen tärkeydestä:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se, kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki heidän resurssiin kohdistamansa panostus riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Ostrom siis vahvistaa Punamäen ja Purokurun väitteen, että hyvinvointiyhteiskunnan tai muun yhteisresurssin ylläpito vaatii rajoja tai muuta ulossulkemista. Yhteisön jäsenillä on oltava oikeus sulkea ulkopuoliset käyttämästä resurssia – ei moraalisista syistä vaan siksi, että yhteisresurssin ylläpito muuttuu muuten mahdottomaksi.
–
Yhteishenki ja tulonsiirrot
–
Oxfordin Yliopiston Afrikan talouden laitoksen johtajan professori Paul Collierin kirja Exodus: How Migration is changing our World käsittelee maahanmuuttoa mutta myös kansallisvaltion merkitystä.
Tulonsiirtoja harjoittavan hyvinvointiyhteiskunnan moraalinen perusta ei Collierin mukaan ole universaalissa humanismissa vaan identifioitumisessa yhdeksi kansaksi. Kansaa ei määrittele legalismi – esimerkiksi lainsäädäntö kansalaisuuden saamisesta – vaan identiteetti ja emootiot kuten kansallistunto:
Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.
(…)
Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotusinstituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.
Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen (…) vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Kuluneet viisikymmentä vuotta osoittavat, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tukisi merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta (…) käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.
Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.
Collier ottaa esimerkin kansallisen identiteetin tehokkuutta kasvattavasta vaikutuksesta Keniasta ja Tansaniasta. Klassisen tutkimuksen mukaan kenialaisissa kylissä julkishyödykkeiden (esimerkiksi kaivojen ja kyläkoulujen) ylläpito on selkeästi tehokkaampaa, jos kylän asukkaat ovat samaa heimoa.
Tansaniassa, missä etninen koostumus on hyvin samantyyppinen kuin naapurimaassa Keniassa, mutta missä tansanialaisen kansallistunteen ja kansallisen kielen luomiseen on panostettu voimakkaasti, yhteistyö toimii tehokkaasti heimorajoista riippumatta. Kansallistunne on luonut konkreettista hyötyä.
–
Kansallisvaltio ja integroimisen ongelma
–
Ulossulkemisen voi ideologisesta taustasta tai arvoista riippuen nähdä niin suurena ongelmana, että hyvinvointiyhteiskunta ja kansallisvaltio on hylättävä. Käsitystä pitää oikeastaan kunnioittaa. Kansallisvaltion kannattajalle ongelma ei ole ulossulkemisen moraalisuus vaan kysymys siitä, miten suhtautua niihin ihmisiin, jotka syystä tai toisesta asuvat kansallisvaltion alueella, mutta jotka eivät identifioidu kansallisvaltion perustana olevaan kansaan.
Jyrkimmässä tulkinnassa kansallismieliset ovat edellyttäneet – ja toteuttaneet – etnisiä puhdistuksia tai vähemmistöjen sulattamista pääväestöön sekä maahanmuuton täydellistä lopettamista ja maahanmuuttajien pois lähettämistä. En pyri tässä esittämään mitään oikeaa tapaa ratkaista asiaa, vaan keskustelun edistämiseksi viittaan tiettyihin onnistuneisiin ratkaisuyrityksiin, joissa ongelma on ratkaistu inklusiivisesti ottamalla vähemmistö osaksi kansaa. Inklusiivisuus on varmasti jossakin tilanteissa paras ratkaisu – toisissa ei.
Fredrik II Suuri
Preussin kuningas Fredrik II Suuri hallitsi keskisuurta valtiota, joka 1700-luvun Euroopassa kilpaili toisten valtioiden kanssa joskus verisestikin. Fredrik Suuri edusti voltairelaisen ideaalin valistunutta itsevaltiutta puhtaimmillaan. Hänen aikanaan uskonnonvapaus, sananvapaus, elinkeinovapaus ja tiede kukoistivat Preussissa, mutta päätösvalta oli yksinvaltiaan käsissä. Yhteiskunnallisen ajattelunsa Fredrik II dokumentoi teokseensa Anti-Machiavelli.
Fredrik II militarisoi Preussin, koska ei halunnut kuulua valtioiden välisen kilpailun häviäjiin vaan voittajiin. Joka kahdeskymmenes kansalainen palveli armeijassa. Fredrik II tajusi, että kansalaisia ei saa sitoutumaan kuninkaan projekteihin ilman, että kansa kokee maan omakseen. Jotta puheet kansan palvelemisesta kuninkaan ainoana tehtävänä olisivat vaikuttaneet uskottavilta, Fredrik eli hyvin yksinkertaista elämää.
Integroimisen ongelma syntyi Fredrik II:lle ensi sijassa valloitussotien sivutuotteena. Kun katolinen Sleesia liitettiin Preussiin, Fredrik II kiirehti rakentamaan katolisen Pyhän Hedwigin katedraalin Unter den Lindenin kupeeseen. Pääkaupunkiin saapuvan sleesialaisen piti tajuta heti, että Berliini on hänen kotimaansa pääkaupunki. Fredrik II integroi samalla tavalla valtakuntaansa paenneet Ranskan hugenotit. Berliinin väestöstä oli jossakin vaiheessa ranskalaisia kaksikymmentäviisi prosenttia. Ranskalainen Tuomiokirkko – Berliinin hugenottien pääkirkko – on Berliinin kauneimpia nähtävyyksiä.
Militarisointi edellytti vähemmistöjen integrointia kansan osaksi, mutta ei heidän sulattamistaan. Oleellista oli, että vähemmistöt kokivat maan omakseen ja tunsivat lojaliteettia maata kohtaan. Militarisointi edellytti vähemmistöiltä samanlaisia uhreja maata kohtaan kuin enemmistöltä, mikä vahvisti uskoakseni yhteisyyden tunnetta vähemmistöjen ja enemmistön välillä. Preussi oli myöhemmin myös hyvinvointiyhteiskunnan pioneereja Euroopassa.
Preussin tavoin Suomellakin on muutamia onnistuneita integroimisprojekteja. Maahan tsaarinvallan ajalla muuttaneet tataarit ja vallankumousta paenneet venäläiset integroituivat viimeistään silloin, kun he osallistuivat Suomen puolustussotiin Venäjää vastaan. Suomenruotsalaiset ovat pienistä ristiriidoista huolimatta integroituneet hyvin oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttäen.
Oleellisin onnistunut integroimisprojekti oli kuitenkin vuoden 1918 sodan häviäjien enemmistön integroiminen lojaaleiksi Suomen kansalaisiksi. Sota ja sodan uhka oli tässäkin tapauksessa se tekijä, joka sai kansan yhtenäistettyä. Luokkasovun rakentaminen loi ilmapiirin, jossa sodan jälkeen tehtiin runsaasti sosiaalisia uudistuksia ja luotiin koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Toisaalta jo ennen sotia lahjakkaimmat poliitikot, Kyösti Kallio etunenässä, rakensivat luokkasopua tietoisesti mm. maareformeilla.
Ero nyky-Euroopan muslimimaahanmuuttajien tilanteeseen ei voisi olla suurempi. Euroopassa on nopeasti kasvava vähemmistö, joka suhtautuu torjuvasti ja usein jopa vihamielisesti asuinmaihinsa. Euroopan valtiot ovat kykenemättömiä integroimaan ko. vähemmistöä. Sen sijaan, että vähemmistöltä vaadittaisiin lojaliteettia, eurooppalaiset vasemmistolaiset puhuvat siitä, miten kantaväestö suhtautuu muslimeihin nurjasti. Lojaliteetin ihanne on kokonaan väistynyt ihmisoikeuksien ihanteen tieltä. Jos integroitumisesta joskus puhutaankin, keinot ovat täysin hakusessa. Uskonnonvapaus on tietysti oleellista muslimienkin integroimiseksi, mutta koska nyky-Euroopassa ei vaadita kansalaisilta sitoutumista mihinkään paitsi kuluttamiseen, ei integroitumista tapahdu.
Integroitumisen mahdollisuus – mutta samalla integroitumisen ehtojen kapeus – tulee parhaiten esiin pienestä anekdootista.
Intiaanisotien aikaan apashit hyökkäsivät usein syrjäisiin uudisasukastaloihin ja tappoivat asukkaat. Todellisuudessa osa nuorista tytöistä ja pojista säästettiin ja vietiin apashikyliin. Kun pojat kasvoivat miehen ikään, heillä oli mahdollisuus apashinuorten tavoin hyvin tuskallisten initiaatioriittien kautta päästä täysivaltaisiksi apashisotilaiksi.
“Uusapashien” lojaliteetissa ei ollut yleensä epäilemisen varaa. Joskus USA:n armeija “vapautti” nimittäin vangittuja nuoria ja palautti heidät esimerkiksi sukulaistensa luo. Usein nuori mies ratsasti jo ensimmäisenä yönä takaisin kansansa – siis apashien – luo.
Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.
https://sarastuslehti.com/2017/04/02/hyvinvointiyhteiskunta-ja-kansallisvaltio/
Näyttää hyvin Ylen propaganda uppoavan, kun vain on tarpeeksi söpöt kasvot. Naisille sitten esitellään viikon sisään joku Gambian kultamuna?
On varmaan vanhukset ja muut kielitaidottomat potilaat innoissaan kun pitää oireita selvitellä näyttämällä kipeää kohtaa? Kyllä varmasti tulee paise perseestä hoidettua, mutta sydänoireet yms. jää sitten herran haltuun manana.
Suomessa ei tarvita siirtolaisia, ei koulutettuja eikä kouluttamattomia. Parasta kotouttamista on lippu kotimaahan.