Kansalaisaloite silpomisen kriminalisoimiseksi erillislailla jakaa mielipiteet. Keskustele aiheesta jutun lopussa.
Silpominen
31.5.2018 klo 16:00
Leikkuuaika on nyt.
Sana on käännös sen englanninkielisestä vastineesta cutting season, joka alkaa silloin, kun koulut päättyvät.
Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Annette Gothóni tuntee ilmiön.
– Suomessa elää tuhansia naisia jotka on silvottu ja monia tyttöjä, jotka ovat vaarassa tulla silvotuksi.
Nämä ovat meidän suomalaisia tyttöjä, täällä kasvaneita, mutta heidän kulttuuritaustaansa kuuluu silpominen ja sitä perinnettä pidetään yllä, hän sanoo.
– Koulujen loma-aika on se, jolloin tyttöjä lähetetään entiseen kotimaahan silvottavaksi, Gothóni kertoo.
Paljon tiedon puutetta
– Se on väärin, puuskahtaa Itä-Afrikasta, Somalian ja Etiopian kautta Itä-Helsinkiin alakoulun ensimmäiselle luokalle aikanaan saapunut, nyt 30-vuotias helsinkiläismies Yazin Isse.
– Koulut, kodit, terveydenhuollon ammattilaiset ja viranomaiset ovat pihalla: Onko silpominen normaalia vai ei? Onko se rikollista, onko se väärin? Väärin se kuitenkin on. Tietämättömyyttä on todella paljon. Sitä vastaan voi ja pitää taistella, Isse sanoo.
Hän kuuluu pari vuotta sitten perustetun, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattoman
Fenix Helsinki ry:n taustajoukkoihin. Yksi yhdistyksen tärkeimmistä tavoitteista on silpomisen vastainen työ.
Annette Gothónin käsissä on veitsi, jolla on silvottu tuhansia naisia ja tyttöjä Keniassa. Gothóni on saanut veitsen lahjaksi entiseltä silpojalta, joka nykyisin toimii kahvilanpitäjänä.Juha Tuominen / Yle
Yazin Isse ei käyttäisi sanaa tyttöjen ympärileikkaus.
– Ei tässä asiassa voi olla diplomaattinen. Se on silpomista ja sillä selvä, hän painottaa.
Monenlaista silpomista
Maailmassa silvotaan YK:n mukaan noin kolme miljoonaa tyttöä ja naista joka vuosi.
UNICEF arvioi, että maailmassa elää yli 200 miljoonaa naista ja tyttöä, joiden sukuelimet on silvottu.
– Euroopan tasolla ei ole tarkkoja tietoja, mutta arvellaan, että sukupuolielinten silpominen uhkaa Euroopassa noin 180 000 naista ja tyttöä vuodessa, Gothóni kertoo.
Silpominen tapahtuu usein alkeellisissa olosuhteissa välineillä, jotka eivät ole millään tavalla steriilejä.
Annette Gothóni
– Suomessa ei ole virallista tilastoa siitä, kuinka moni tyttö silvotaan, mutta keskusteluissa tulee selkeästi ilmi, että tapauksia on myös meillä ja että täältä myös lähetetään tyttöjä muualle silvottavaksi, hän sanoo.
Se luokitellaan Suomen rikoslaissa törkeäksi pahoinpitelyksi, josta pitää tehdä ilmoitus poliisille.
Lue myös: Oikeusministeri Häkkänen: Suomi ei tarvitse tyttöjen sukuelinten silpomista kieltävää erillislakia
Suomessakin lastensuojeluilmoituksia
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö, lakimies Martta October tietää hänkin, että Suomessa on tehty lastensuojeluilmoituksia silpomisepäilyistä. Mutta miten monta ja minkälaisin seurauksin, siitä ei ole selkeää seurantaa.
– Suomessa ei valtakunnallisesti rekisteröidä lastensuojeluilmoituksia sen mukaan, mitä asiaa ne koskevat, valitettavasti. Sellainen on toiveissa, mutta siihen menee monta vuotta, hän huokaa.
Myöskään oikeusjuttuja silpomiseen liittyen ei ole Suomessa vielä nostettu, toisin kuin muissa pohjoismaissa.
– On oletuksia, että tätä tapahtuu Suomessa, mutta oikeusviranomaisille ei ole tullut tietoon siten, että esitutkinta olisi edennyt, October vahvistaa.
Useita erilaisia haittavaikutuksia
Tyttöjen ja naisten silpomisella tarkoitetaan kaikkia kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen muulla tavalla.
Silpominen on toimenpide, jota ei voi korjata. Jos on silvottu, niin sellaisena pysyy.
Annette Gothóni
– Silpomiseen liittyy monenlaisia haittavaikutuksia. Tyttö saattaa jopa kuolla silpomiseen. Varsin moni silpominen tapahtuu hyvin alkeellisissa olosuhteissa ja välineillä, jotka eivät ole millään tavalla steriilejä, Gothóni kertoo.
Hän on nähnyt seuraukset: Repeytymiä, suunnatonta kipua ja synnytystä haittaavaa arpikudosta, mutta myös paljon psyykkisiä ongelmia, painajaisia ja traumoja.
–
Varsinkin Keniassa, jossa teemme kenttätyötä, silpominen on osa aikuistumisriittiä. Läsnä ovat yleensä äidit ja vanhemmat naispuoliset sukulaiset, jotka pitävät tyttöä paikallaan silpomisen ajan, Gothóni sanoo.
– Samat ihmiset, joiden pitäisi pitää huolta lapsesta ja suojella häntä. Se tuo aikamoiset traumat tytöille, hän jatkaa.
Ei liity suoraan uskontoon
Toisin kun usein luullaan, silpominen ei liity suoranaisesti uskontoon. Perinne elää erityisesti Afrikan, mutta myös Lähi-idän ja Aasian maissa eri etnisissä ja uskonnollisissa yhteisöissä, myös kristittyjen parissa. Maahanmuuton myötä se yleistyy myös Euroopassa.
Tyttöjen silpomisikä vaihtelee alueen ja etnisen ryhmän mukaan. Toimenpide voidaan tehdä jo vauvoille, mutta myös teini-iässä tai ennen avioliittoa, joskus vasta synnytyksen jälkeen. Useimmin silpominen tapahtuu ennen 15 vuoden ikää.
– Se on toimenpide, jota ei voi korjata. Jos on silvottu, niin sellaisena pysyy. Toki Suomessa ja muissa Euroopan maissa tehdään myös avausleikkauksia, jotta synnytys helpottuu, mutta toimenpidettä sellaisenaan ei pysty perumaan, Gothóni muistuttaa.
Vanhemmat haluavat vain parasta
Sekä Annette Gothóni että Yazin Isse painottavat, että silpomisen taustalla on usein tiedon puute.
Vanhemmat haluavat tytölleen parasta eivätkä tiedosta, että silpominen on väkivallanteko. Sen sijaan se saatetaan nähdä tienä hyvään avioliittoon ja onnelliseen elämään.
– Jos ajatellaan Suomessa asuvaa diasporaa, yksi syy voi olla, että halutaan pitää yllä linkkiä omaan kotimaahan ja kulttuuriin. Se tarkoittaa, että asian hyväksyminen voi olla jopa voimakkaampaa kuin entisessä kotimaassa, jossa asenteet ovatkin jo muuttuneet, Gothóni sanoo.
Maahanmuuttajapoliitikot ja imaamit voisivat oikeasti vaikuttaa ja sanoa selkeästi: Tätä ei saa tapahtua.
Yazin Isse
Vastuu asian puheeksi ottamisesta ja ennaltaehkäisystä on kaikilla lapsiperheiden kanssa työskentelevillä. Mikäli herää epäily, että tyttö on ympärileikattu tai ympärileikkausta suunnitellaan, pitää tehdä ilmoitus lastensuojeluun. Tämä on jokaisen velvollisuus, eikä edes salassapitovelvollisuus ole esteenä, lukuun ottamatta papin rippisalaisuutta.
Tätä vastuuta Suomessa ei olla valmiita ottamaan, todistaa Fenix Helsinki ry:n viimesyksyinen raportti
Selvitys Suomessa syntyneiden tyttöjen ympärileikkauksesta.
Sanoma menee väärään suuntaan
Yazin Isse suomii terveydenhuollon ammattilaisia, viranomaisia ja myös poliitikkoja, etenkin maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja.
– Sanoma menee väärään suuntaan.
Mediassa kerrotaan kauhutarinoita, mutta poliitikot ovat hiljaa sen sijaan, että he tulisivat kunnolla esiin ja sanoisivat myös maahanmuuttajayhteisöille, että he eivät hyväksy silpomista, Isse haastaa.
–
Maahanmuuttajapoliitikot ja imaamit voisivat oikeasti vaikuttaa. Yhteisöjen johtohahmojen pitää tuomita silpominen yhteisöjen sisällä ja sanoa selkeästi: Tätä ei saa tapahtua.
Miesten rooli työssä tärkeä
Isse ja Gothóni korostavat, että miesten ulostulo silpomisen vastaisessa työssä on tärkeää.
– Tämä ei ole pelkästään naisten asia. Kehitysmaissa miesten mukaantulo on monesti saanut silpomisen pysähtymään kuin seinään, Isse sanoo.
–
Muutos alkaa siitä, kun saa paikalliset uskonnolliset johtajat ja kyläjohtajat puhumaan aiheesta, Gothóni säestää.
Kumpikin on allekirjoittanut
Finlaysonin Jukka Kurttilan alullepaneman ja Suomen World Visionin tukeman
kansalaisaloitteen, jolla halutaan erillislaki kieltämään tyttöjen silpominen Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa on säädetty.
– Nykymallli, jossa silpominen täyttää Suomen rikoslain mukaan pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit ei riitä, kun vanhemmat eivät välttämättä pidä silpomista väkivaltana, Gothóni perustelee.
Tarvitaanko erillislainsäädäntöä?
Ihmisoikeusliiton sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvalan mielestä erillislakia ei tarvita.
Ihmisoikeusnäkökulmasta kaikki silpomiset ovat yhtä tuomittavia.
Johanna Latvala
– Silpominen on kielletty rikoslaissa, eikä muistakaan väkivallan muodoista ole erillislakeja.
Ongelma on se, että ammattilaiset eivät tee ilmoituksia ja puheeksiottovelvoite ei toteudu, Latvala sanoo.
Vaikka silpomisen vastaista työtä on tehty jo pitkään ja tietoisuus sen vaaroista leviää, ilmiö jatkaa kasvuaan väestönkasvun myötä.Juha Tuominen / Yle
–
Laki on kunnossa, mutta ammattilaiset eivät toteuta sitä riittävän tehokkaasti. Ratkaisu on kouluttaa ammattilaisia, Latvala uskoo.
Hän on mukana
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimassa silpomisen vastaisen toimintaohjelman ohajusryhmässä, joka aloittaa toimintansa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Ohjelman tavoite on vahvistaa viranomaistoimintaa, silpomisen ennaltaehkäisyä ja ympärileikattujen naisten hoitoon pääsyä.
– Iso-Britanniasta saatujen kokemusten mukaan riski on, että erillislaki aiheuttaa ylilyöntejä, turhia lastensuojeluilmoituksia ja huostaanottoja, Latvala sanoo.
– Ihmisoikeusnäkökulmasta kaikki silpomiset ovat yhtä tuomittavia, hän muistuttaa.
