23. huhtikuuta 2015
Dobbins: Islamin kriitikot ovat oikeassa
Mike Dobbins ei ole enää islamin apologisti:
Olin vuosia yksi islamin apologisteista ja valitettavasti monet yhä ovat. Luin ainoastaan kirjoja, jotka kuvailivat islamia rauhanomaiseksi. Keksin puolusteluja radikaaleille muslimeille ja elin kuvitelmassa, ettei tämän päivän maailmassa kukaan enää motivoidu tekemään pahaa uskonnollisten kirjoitusten innoittamana. Kritisoin monia ateisteja kuten Ayaan Hirsi Alia, Sam Harrisia ja Bill Maheria heidän varoittaessaan islamin vaaroista ja leimasin heidät huolettomasti islamofobeiksi.
Kirjoitan tänään sanoakseni, että olen pahoillani, ja toivon että voitte antaa anteeksi. Me, jotka sokeasti puolustimme islamia ja nimittelimme teitä islamofobeiksi, olimme murheellisen väärässä.
Viime toukokuussa mieleni alkoi muuttua, kun luin Sam Harrisin Ayaan Hirsi Alin haastattelun, jossa tämä osoitti miten islamofobia-termiä käytetään väärin. Tämä artikkeli, kuten myös ne monet siemenet, joita ateistit olivat kylväneet mieleeni kehottaen minua tutkimaan asiaa perusteellisemmin, sai minut paneutumaan tähän uskontoon. Luin Koraanin, monia Haditheja, Muhammedin elämäkerran, Jihadin historiaa ja islamin lakia. Tämä on se mitä opin:
Islamin kritiikko on oikeassa. Islam on itsessään hälyttävän väkivaltainen, vihaava ja sortava paljon suuremmassa määrin kuin muut uskonnot yhteensä. On vuosisadan suurinta vähättelyä sanoa, että uskonto motivoi radikaaleja islamisteja hirmutekoihin ja sortoon.
Minä, kuten useimmat islamin puolustelijat, olin tietämätön ja naiivi ja kielsin tosiasiat. Luulin, että kaikissa pyhissä kirjoissa on tarpeeksi hyvää sanomaa, jotta se kompensoi pahan. Luulin, että Muhammed oli kuten Jeesus, joka saarnasi rauhaa, rakkautta ja väkivallattomuutta. Luulin, että islamin kritisointi on samalla kaikkien muslimien arvostelua.
Vaikka pyydän anteeksi niiltä, joita olen väärin syyttänyt islamofobeiksi, suurempi anteeksipyyntö kuuluu kuitenkin muslimeille. Muslimit ovat täysin tarpeettomasti kärsineet islamin uskonnollisen sorron ja poliittisen doktriinin alla, kun tuhannet kaltaiseni tietämättömät panettelijat ovat kiirehtineet tuomitsemaan ja hiljentämään islamin kritiikin. Kun panettelijat ovat kieltäytyneet tunnustamasta yhteyttä islamin ja ääriryhmien väkivallan ja vihan välillä, ovat he tahattomasti edistäneet sen leviämistä. Panettelijat, kieltäjät ja naiivit ovat tietämättään kääntäneet selkänsä maltillisille muslimeille ja rauhanomaiselle islamille.
Meidän, jotka olemme heitelleet huolettomasti islamofobian leimaa ympäriinsä, mukaan lukien Glen Greenwald, Reza Aslan ja Karen Armstrong, pitää painaa päämme häpeästä ja syyllisyydestä. Harva asia on niin moraalia rappeuttavaa, kuin hyökätä sellaisten kimppuun, jotka kritisoivat islamia (kuten Ayaan Hirsi Ali), sen sijaan että hyökkäsivät islamin apostaasi- ja jumalanpilkkalakien kimppuun, jotka käskevät tappamaan niitä rikkovat. Meidän on nyt elettävä sen tiedon kanssa, että olemme pettäneet ja hylänneet omat periaatteemme. Vaikka väitämme puolustavamme ihmisoikeuksia, sananvapautta ja tasa-arvoa, meillä ei ole rohkeutta puolustaa niitä, jos ne loukkaavat jotakuta. Saamme
pelokkaan leijonan näyttämään
Churchilliltä.
Tosiasiassa ne, jotka kritisoivat islamia, erityisesti uudistusmieliset muslimit, ovat rohkeimmista rohkeimpia. He laittavat kirjaimellisesti henkensä alttiiksi vain kritisoimalla Koraania, Muhammedia ja shariaa.
Juuri islamin kriitikot ovat niitä, jotka työskentelevät väsymättömästi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, sillä aikaa kun apologistit kieltäytyvät hyväksymästä tosiasioita.
Sillä aikaa kun me panettelijat olemme itsepintaisesti suojelleet islamia kritiikiltä, niin sanotut islamofobit ovat rohkeasti nousseet islamin sortavia doktriineja ja käytäntöjä vastaan. Kun me panettelijat olemme tahattomasti levittäneet väärää tietoa julkisuuteen ja olleet kykenemättömiä yhdistämään islamin uskonnollisia opetuksia islamilaiseen vihaan ja väkivaltaan, niin sanotut islamofobit tekivät oikeat päätelmät ja etsivät ratkaisuja. Kun me panettelijat teimme kaikkemme islamin kriitikoiden leimaamiseksi suvaitsemattomiksi rastisteiksi, niin sanotut islamofobit tekivät kaikkensa puolustaakseen naisten yhdenvertaisuutta, homoja ja vähemmistöjä, suojelivat sanan- ja uskonnonvapautta ja puhuivat julmia rangaistuksia vastaan.
Kaiken islamin kritiikin leimaaminen islamofobiaksi on vakavasti vahingoittanut panettelijoiden uskottavuutta. Leimaamalla asiallisen kritiikin islamofobiaksi me vesitämme islamofobia-termin merkityksen ja vaikutamme julmilta sananvapauden vastustajilta.
Koraanin ja Muhammedin kritisoiminen ei ole yhtään enempää muslimivähemmistön kritisointia tai stereotypisointia kuin mormonien pyhän kirjan ja Joseph Smithin kritisointi on mormonivähemmistön kritisointia. Kun ihmiset kritisoivat mormonien pyhää kirjaa tai profeettaa, missään ei näy, aivan oikeutetusti, yritystä estää kritiikkiä tai kriittikkojen nimittelyä mormonifobeiksi.
Mikään uskonto, kirja, profeetta, laki tai jumala, vaikka olisi kuinka pyhä seuraajilleen, ei saa vapautusta kritiikistä. Mikään uskonnollinen käsitys tai doktriini ei saa etuoikeutettua asemaa vapaassa yhteiskunnassa. Joko kaikki uskonnot, kirjat ja profeetat ovat sallittuja kritisoinnin kohteita tai sitten mikään ei ole. Elämme joko vapaassa yhteiskunnassa tai tyranniassa.
Islam on ihmisen keksimä uskonto (paino sanalla ihmisen) ja kuten kaikki ihmisten keksimät uskonnot siinä on vakavia moraalisia vikoja ja ne vaativat tiukkaa kritiikkiä. Sen sijaan että harjoittaisimme itsesensuuria ja sietäisimme islamin jumalanpilkkalakeja, meidän tulee puolustaa sananvapautta, rohkaista islamia poistamaan itsestään jumalanpilkkalait ja osoittaa mitä hyötyjä sananvapaus voisi tuoda islamiin.
Sinun ei suinkaan tarvitse uskoa minun sanaani. Olet itsellesi sen velkaa, että teet oman tutkimusmatkasi ja löydät yhteyden islamin opetusten ja islamilaisen väkivallan ja vihan välille. Haastan jokaisen, erityisesti panettelijat, tutustumaan
Koraaniin,
Muhammedin elämäkertaan,
jihadin historiaan ja islamin
poliittiseen ideologiaan.
Saattaa olla, että myös sinä huomaat Koraanin toistuvan teeman vääräuskoisten vihaamiseen ja autiomaan kaltaisen tyhjyyden kun etsitään rakkautta tai muita tekstejä, jotka kompensoisivat alhaiset ja väkivaltaiset jakeet.
Sinäkin saatat panna merkille, kuinka Muhammedin väkivaltainen elämä heijastaa Islamilaista Valtiota ja kuinka Muhammedin jalanjälkien seuraaminen on vaarallista kenelle hyvänsä.
Saatat huomata, kuinka islamissa kirkko ja valtio eivät ole erillisiä ja kuinka useimmat islamilaiset hallitukset laittavat islamilaisen lain maallisen lain edelle.
Olisi eri asia, jos islamin oppi sanoisi, että muslimin tulee rakastaa toisuskoista ja vihollistaan. Olisi eri asia, jos profeetta Muhammed olisi saarnannut väkivallattomuutta. Olisi eri asia, jos islamin laki tukisi naisten tasa-arvoa, vähemmistöjä, sananvapautta ja ihmisoikeuksia. Olisi eri asia, jos Koraani opettaisi Kultaista Sääntöä.
Se, että asiat ovat juuri päinvastoin, on syy, miksi kerron nyt mielipiteeni.
* * *
Alkuperäinen kirjoitus: The Critics of Islam Were Right: An Apology to Ayaan Hirsi Ali, Sam Harris, Bill Maher and Other So-Called Islamophobes
.
