Tämä puheenvuoro on pessimistinen, joten jos ette halua pilata päiväänne, ohittakaa.
Me suomalaiset olemme rakentaneet systeemin, joka ei ole kestävä.
Syntyvyyden pieneneminen on avainjuttu kansan katoamiseen. Suomalainen systemi on osaltaan holhoussysteemi ja palkansaajien osalta "tuplatulot, vähän lapsia -malli (tai ei lainkaan lapsia). Kouluttaudutaan liikaa. Vuodet menevät siinä, mutta hommista ei kaikille ole takeita. Ja jos on, pankit (kiinteistönvälitysbisnes) ja rahoitusyhtiöt pitävät huolta siitä, että pariskunnat valjastetaan maalikylissä järjettömien neliöhintojen osake-ostoihin velaksi. Sitten kulutukseen - elintaso, harrastukset. Se on suurempi syy pieneen lapsilukuun: ahdas asuminen ja velat, turvattomuus, jota taas suurta katrasta poikiva sosiaalilangan päässä oleva ei välttämättä joudu tuntemaan tai edes osaa. Jossain Mogadishu Avenuella asut kaupungin luukussa ja kaikki maksetaan. Siellä ne lapset syntyvät.
Osaksi myös nykyajan narsistuva kulttuuri on syynä. 40 vuotta sitten ei ollut näin hyvää päivähoitojärjestelmää, mutta lapsia tehtiin ja usein nainen jäi kotiin.
Miten me, ja koko länsimaailma päästimme itsemme tähän jamaan?
Oswald Spengler on kiinnostava. Hänen teoksensa
Länsimaiden perikato on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Teos on vuodelta 1910, mutta prognoosi järkyttävän tosi.
Spenglerin historianfilosofian lähtökohtana on näkemys
kulttuureista tietystä äitimaisemasta syntyneinä, kestoltaan rajallisina, elävinä ja sielullisina organismeina, jotka kukin vuorollaan kukoistavat, kypsyvät, lakastuvat ja kuolevat. Kulttuurin vaiheita hän vertaa yksityisen ihmisen ikäkausiin: jokainen kokee lapsuuden, nuoruuden, miehuuden ja vanhuuden - "syntymään kuuluu kuolema". Tätä välttämätöntä kohtaloa ja päätöstä Spengler kutsuu
sivilisaatioksi. Kun kulttuuri on "sielullisuuden elävä ruumis", on sivilisaatio "elämää kuolleena". Tällaisena "kulttuurin kuolleena muumionakin" sivilisaatio saattaa toki säilyä vielä vuosisatoja, jopa vuosituhansiakin, mutta elämä on sen osalta peruuttamattomasti ohi. Se ei luo Spenglerin mukaan enää mitään uutta vaan ainoastaan toistaa vanhaa.
Ennen omaa, jo sivilisaatiovaiheeseen ehtinyttä länsieurooppalaista eli "faustista" kulttuuria tällaisia maailmanhistorian itsenäisiä yksikköjä ovat Spenglerin mukaan olleet egyptiläinen kulttuuri, babylonialainen kulttuuri, intialainen kulttuuri, kiinalainen kulttuuri, arabialainen eli maaginen kulttuuri, meksikolainen kulttuuri sekä antiikki eli apolloninen kulttuuri.
Spenglerin mukaan kulttuurin tyypillisiä vanhuudenmerkkejä ovat muun muassa kaupungistuminen, syntyvyyden väheneminen, individualismi, jäljittely (taiteet, kertaustyylit), ammattiarmeijat ja uskonnottomuus.
Kannattaa tutustua:
http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/vanhat/julk/mkultt01/jalava.html
Nyt saamme kymmeniä tuhansia nuoria miehiä. Synnyttäjät ovat jo täällä, mutta luultavasti harjoitellaan enemmän pelkkää tekniikkaa.