vlad
Respected Leader
Näen kuitenkin muutamia syitä sille miksi Libyassa tilanne on astetta parempi kuin Syyriassa tai osassa Irakia - mutta todellakin vain astetta parempi eli Libyankin tilanne on se, että kokonaisuudessaan maan pinta-alasta huomattavan paljon on ns. virallisen hallinnon kontrollin ulottumattomissa.
Ensimmäinen tekijä on maantieteellinen sijainti. Syyria ja Irak ovat Lähi-idän keskiössä, alueella jossa erilaiset radikaaliryhmät ovat useamman tahon toimesta (tukemina, kouluttamina ja rahoittamina) toimineet sukupolvien ajan ja jossa radikaalit ja sittemmin fundamentalistiset aatteet ovat päässeet hyvinkin vapaasti leviämään. Irakissa ja Syyriassa itsessään on ollut suhteellisen rauhallista ja maat ovat olleet maallistuneita ja täten syrjässä fundamentalistisilta suuntauksilta suhteellisen pitkään. Sisäisiä ongelmia on kuitenkin ollut ja ne on kukistettu perinteisin kovin ottein. Mutta on huomioitava, että kummassakin maassa on koulutettu ja varustettu (ja rahoitettu) radikaaliryhmiä ja tätä kautta maissa on ollut jo valmiiksi olemassa olevia taistelijoita jotka ovat myös olleet rahalla ja/tai aatteella ostettavissa jos aiempi tukija osoittaa heikkoutta. Eipä sillä, Libyakin on toiminut erinäisten ryhmien aseistajana ja kouluttajana, mutta tästä hiukan lisää myöhemmin.
Syyrian ja Irakin keskeistä maantieteellistä sijaintia pidän eräänä merkittävimmistä tekijöistä. Etenkin Irakin kohdalla merkittävänä tekijänä voidaan pitää Saddamin hallinnon kukistumisen jälkeen suoritettuja toimia joissa käytännössä kaikki baath-puolueessa ja asevoimissa toimineet menettivät "yhdellä allekirjoituksella" virkansa ja sen myötä Irakiin syntyi hetkessä turvallisuustyhjiö, jonka täyttämisessä länsi epäonnistui ja jota irakilaiset (hajanaisena kansana) eivät edes kyenneet itsenäisesti täyttämään vaan uskontokunnat ja heimot kääntyivät toisiaan vastaan. Valtatyhjiö heijastelee tähän päivään saakka ja sen olemassa olo mahdollisti monien ryhmien radikalisoitumisen ja samalla tämä "yksi allekirjoitus" muodosti mittavan reservin eri ryhmille satojen tuhansien upseereiden, tiedustelu-upseereiden ja sotilaiden jäädessä vaille työtä. Poliiseista sun muista puhumattakaan. Asia olisi ollut hoidettavissa järkevämmin esim. siirtämällä syrjään vain merkittävimmät johtajat ja upseerit, sekä sotarikoksiin syyllistyneet.
Maantieteellisen sijainnin ja syntyneiden valtatyhjiöiden ohella - jollainen (valtatyhjiö siis) syntyi toki Libyaankin, mutta tästäkin myöhemmin, ohella pidän eräänä merkittävänä tekijänä väestöpotentiaalia ja maantiedettä. Siinä missä Libya on todella harvaan asuttu maa noin 6,2 miljoonaa asukasta (3,5 asukasta/km^2) ja pinta-alaltaan huomattavan suuri 1 759 540 km^2 valtio, jonka pinta-alasta huomattavan suuri osa on aavikkoa ja erämaata ovat Syyria ja Irak merkittävällä tavalla toisenlaisia maita. Syyriassa asui vielä 2014 lähes 18 miljoonaa asukasta maan pinta-alan ollessa pieni osa Libyan vastaavasta: 185 180 km^2 eli väestötiheys oli 93 asukasta/km^2. Samoin Irakin väestöpotentiaali oli huomattavasti Libyaa suurempi: väkiluku v. 2012 yli 31 miljoonaa asukasta ja pinta-ala 438 317 km^2. Samoin maantieteellisesti Syyria ja Irak eroavat huomattavasti Libyasta, viimeisimmän ollessa suurimmalta osin aavikkoa ja erämaata ensimmäisen parivaljakon ollessa olennaisesti monipuolisempaa maantieteeltään suoranaisen erämaan ja aavikon osuuden ollessä suhteessa vähäisempi.
Laajoista aavikoista ja erämaista johtuen asetelma Libyassa on se, että kapean rannikkokaistaleen eteläpuolella tilanne on se, että laajat alueet ovat käytännössä "ei kenenkään maata" - niitä hallitsee se ryhmä joka niillä sillä hetkellä partioi tai harjoittelee tai miehittää, ryhmän poistuessa alueelta syntyy tyhjiö kunnes joku muu ryhmittymä tulee alueelle. Monilla alueilla valta rajoittuu täysin keitaille, kyliin ja tieverkkoon - niiden ulkopuolella valta on kontrollin ulottumattomissa. Tämä yhdistettynä vähäiseen väestöpotentiaaliin saa aikaan sen, että välttämättä niin kaaottista tilannetta ei pääse syntymään, toisaalta seuraus on sitten se, että käytännössä juuri kukaan ei tiedä mitä maan keski- ja eteläosissa tapahtuu. Rajat vuotavat kaikilta ilmansuunnilta ja niinpä esim. maan itä ja kaakkoisosiin on pesiytynyt ISIS:n taistelijoita ja heillä on koulutusleirejä siellä. Tähän mennessä tilannetta on hiukan helpottanut se, että Egyptin on onnistunut pitää omia länsialueitaan suhteellisen hyvin kontrollissa, joten Egyptin suunnalta ei kohdistu tolkuttoman kovaa painetta Libyaan mutta ISIS:n pesiydyttyä Libyan maaperälle asetelma voi hyvinkin muuttua vuodessa parissa.
Toisaalta koska Libyan väestöstä käytännössä ehkäpä 90% elää rannikolla, asetelma siellä on se, että voimakkaat ryhmät kykenevät hallinnoimaan omia alueitaan niin kauan kun voimatasapaino pysyy yllä. Tämä sitten mahdollistaa sen, että omalla alueella on mahdollista toimia ei-toivottuja ryhmiä vastaan tehokkaammin mitä etelässä. Toisaalta ongelma on sitten se, että varsinaista keskusvaltaa ei ole (tai paremmin ilmaistuna ns. laillisen hallinnon hallinnassa ei ole koko rannikkoa vaan vain osa siitä ja sen voima on kuitenkin sen verran vähäinen ettei se pysty takaamaan 100 % valvontaa hallinnoimallaan alueella) ja paikallisia heikkouksia erinäisten ryhmien on helppoa käyttää hyödyksi. Pienehkö ryhmä voi hetkellisesti ottaa haltuunsa kyliä ja kaupunkeja ja heitä siedetään niin kauan kun suurempia ongelmia ei tule, koska paikallisilla hallinnoilla ei ole riittäviä resursseja taistella lukuisia pieniä ryhmiä vastaan. Mikäli Libyan väestöpotentiaali olisi merkittävästi suurempi (kymmeniä miljoonia asukkaita) asetelma olisi todennäköisesti toinen ja maassa olisi useampia suurehkoja kilpailevia ryhmiä ja sen myötä voitaisi puhua "failed statesta" - nyt maa on sillä hilkulla.
Ja kyllähän etenkin Syyrian ja Libyan kohdalla voidaan puhua arabikeväästä merkittävänä tekijänä ja Libyassa todella merkittävänä, koska länsimaiden ilmasuoja ja -tuki mahdollisti suurelta osin vallan vaihdon toteutumisen Libyassa. Osaltaan tämän syntymisen mahdollisti sitten se, että Libyan maaperältä operoi luvalla ja luvatta useita organisaatioita, joiden taistelijat valitsivat vihollisuuksien alettua puolensa - moni terroristi käänsi aseensa kouluttajaansa (Libyan hallintoa) vastaan. Ja etenkin maan eteläosissa toimi jo ennen arabikevättä ryhmiä, jotka iskivät hallintoa vastaan ja/tai iskivät naapurimaihin eli jo tuolloin maan laajuutta ja harvaa asutusta hyödynnettiin terroristien toimesta ja hyödyntäminen jatkuu edelleen, ollen nyt helpompaa kuin tuolloin koska keskushallinto on olematon.
Syyriassa arabikevään merkitystä en pidä aivan niin suurena vaikka merkittävänä tekijänä kaikesta huolimatta. Maassa hallinto oli ehdottoman diktatoorinen, joten on mahdollista, että sitä vastaan olisi jossain vaiheessa kuitenkin noustu (joskin olettaisin, että Assadin hallinto olisi kukistanut kapinan, jollei idästä Irakista maahan olisi levinnyt radikaalifundamentalisteja ISIS:n ja muiden ryhmien muodossa). Syyrian kohdalla länsimaiden tukea muutamille ryhmille en pidä niin merkittävänä mitä lännen merkitys Libyassa oli, ei se merkityksetöntä kuitenkaan ole. Syyriaan etenkin Irakin tilanne on heijastellut - ISIS ja sitten pitkittynyt sisällissota, joka mahdollistaa erilaisten ryhmien mukaan tulon ja radikalisoitumisen, jonka jälkeen neuvottelut ovat entistä vaikeampia toteuttaa jokaisen ollessa hyvin ehdoton. Ja tällä hetkellä Assadin oma asemakin on sikäli aika kestämätön, että on vaikea kuvitella maassa löydettävän sopua jos Assad pysyy vallassa.
Eihän tämä "räpellys" vastaa täsmällisesti siihen miksi Irak ja Syyria ovat nykyisessä tilanteessa, mutta ehkäpä omalta osaltani osaan kertoa sen miksi Libya ei ole niin surkeassa jamassa, vaikka en missään nimessä näe sen tulevaisuutta hyvänä niin kauan kun selkeää keskushallintoa ei ole. ISIS harjoittelee ja kouluttaa alueella, ja miehittää osaa Libyasta - ja mikä huomionarvoisinta, laajentaa hallinnoimaansa aluetta hiljalleen. Mutta edelleen ISIS:lläkin hallinnointi on enemmän kuvainnollista eli hyvin rajoittunutta. Laajat etäisyydet ja erämää että aavikko synnyttävät ongelmia heillekin.
vlad.
