Kysymys on valmiudesta aloittaa toiminta ja siitä mainitsin akaisemmin. Siellä on nyt päällä toinen tilanne kuin Saddamin aikaan ja siksi toimenpiteet tulee taas arvioida alusta.
En itse ole esim. kauheasti lukenut että saksalaisilla olisi ollut ongelmia aiheen kanssa.
Myönnän että kotouttaminen on hankalaa. Ja en nyt siihen halua kauheasti lähteä uppoamaan.
Myönnän että kotouttaminen on hankalaa. Ja en nyt siihen halua kauheasti lähteä uppoamaan.
Ja jokainen joka ehottelee etnisiä puhdistuksia, keskitysleirejä jne. auttaa sitä että joku radikalisoituu.
Tuollainen operaatio jossa väistämättä ratsataan ihmisten koteja jatkuvalla syötöllä ja sivullisia uhreja tulee kasoittain pelaa suoraan vastustajan pussiin. Lopputulemana on aina vain voimakkaampi ja radikalisoituneempi vastustaja. Tai sitten alueen väestö pitää tappaa viimeiseen naiseen ja lapseen. Ei ole mitään keinoa siivilöidä aktiivisia tai potentiaalisia taistelijoita siviilien seasta. Se on nähty moneen kertaan.
Tarkoitin juurikin näitä Islamisteja......Totta on että on väärin syylistää kaikkia muslmieja Islamisti-murhaajien toiminnasta ja heidän teoistaan, mutta totuus on kuitenkin että Islam on näiden terroritekojen taustalla ja liikkellepaneva voima joka yhdistää heidät kaikiin muslimeihin ...
En olekaan suvaitsevainen. Mutta lähinnä kärjistin yhtä suurta aikamme ongelmaa: sitä, että jotkut jäävät ortodoksiaansa vuosisadoiksi.
Vaikka Saksassa ei olekaan tapahtunut varsinaista radikalisoitumista, (ei ainakaan laajassa mitassa vrt. Ranska) on Saksassakin tunnustettu se, että aikanaan Turkista työnperässä Saksaan tulleiden kotouttamiseen ei aikanaan panostettu ja että huomattava 60- ja 70-lukujen turkkilaissiirolaisista ei ole vieläkään integroitunut yhteiskuntaan riittävän hyvin, mutta ongelmasta tekee hälyttävämmän se, että heidän heidän lasten ja lastenlasten kohdalla on havaittu merkittävässä määrin syrjäytyneisyyttä ja sitä etteivät hekään ole sopeutuneet saksalaiseen yhteiskuntaan ja nyt kun verrataan tilannetta Ranskaan niin Saksa on käytännössä samalla tiellä (mutta vaan vuosikymmenen pari jäljessä ajallisesti kehityskulussa - tosin radikalisoituminen voi tapahtua nyt nopeammin kun organisaatioita ja soluja on jo valmiiksi alueella).
Kyllähän tuota kokeiltiin naapurimaassa n. 70 vuotta. Mentiin ojasta allikkoon.
Jos mentäisiin tämän ajatuksen mukaan, niin silloinhan lännessä on aivan turhaa edes puhua aseellisesta ISIS nujertamisesta. Lännessä lopetettaisiin uhoaminen ja nuoltaisiin vaan haavat ja sillä siisti.
Joo, ei toimi tietenkään sekään, että tehdään siitä aatteesta uskonto.
On eri asia pommittaa varikoita sekä raskaita aseita paikallisten joukkojen tukena kuin lähteä sinne isommin rymyämään maavoimien kera. En ole sanonut etteikö tuota roskasakkia pysty suistamaan vallasta. Olen kritisoinut ajatusta länsimaisten joukkojen mittavammasta offensiivista joka toisi mieleen lähinnä ristiretket ja vain vahvistaisi islamistien ilosanomaa. Eli ulkopuolisen sotilasvoiman lisääminen nykytasosta ei todennäköisesti parantaisi tilannetta pitkässä juoksussa yhtään.
Ne pärjäävät jotka opiskelevat ja työllistyvät sekä yleensäkin sopeutuvat valtavirtaan. Sitten on se osa joka ei sopeudu ja joka Ranskassa(kin) on jätetty lähinnä omaan liemeensä muhimaan. Kyllähän valtaväestön puolella on havaittavissa ihan samanlaisia ilmiöitä ja väkivaltaista liikehdintääkin uusnatsien yms. toimesta. Heillä ei vain ole vastapuoleksi mielletyn porukan joukkotuhonta päällimmäisenä agendalla. Syrjäytyminenhän on sankarin itsensä mielestä aina jonkun toisen syytä. Liekö Suomessakaan ketään sellaista joka osaisi etsiä syyllistä myös peilistä.
Länsimaisessa ajattelussa näin voi sanoa ja varmaan toimisikin. Jos meidän kristillinen uskonto "poistetaan" niin jäähän silti lakikirjat, joihin meidän käyttäytymissäännöt ovat kirjatut. Ovat siis säännöt jotka olemme yhteisesti sopineet tietyssä menettelyssä.
No mikä parantaisi? Mitä toimintaan esität?
