Tuomas Rimpiläinen, kommentti:
Isis, Baader-Meinhof ja Suomen rasistiset maanpetturit
Miten maamme "isänmaalliset" rasistit on saatu houkuteltua ulkomailta johdettuun Suomen-vastaiseen toimintaan? Aloitan 1970-luvun Saksasta. Tuolloin Euroopan kivijalkaa horjutti terrorikampanja, jonka logiikassa on yhtäläisyyksiä Isisin terroriin. Punainen armeijakunta (RAF: Rote Armee Fraktion) terrorisoi Saksaa erityisesti 1970-luvulla mutta teki iskujaan vielä 1990-luvun alussa. Kuuluisin Punaisen armeijakunnan "sukupolvista" oli ns. Baader-Meinhof-ryhmä, joka julisti olevansa kommunistinen sissiryhmä.
Punaisen armeijakunnan "luokkataisteluun" kuuluivat raukkamaiset terrori-iskut ja ylellinen elämä. Tiivistetysti voi sanoa, että RAF:n terrorin tarkoitus oli pakottaa Saksan valtio rajuun vastaiskuun. Tällä logiikalla kansalaisoikeuksien kaventaminen ja "poliisivaltion" syntyminen olisi satanut RAF:n laariin ja masinoinut liikkeelle laajemman vallankumouksen. Logiikka tuntuu typerältä, kun terroristit itse tekivät salamurhia, kaappauksia ja pommi-iskuja, joissa kuoli summittaisesti valikoituneita ihmisiä. Silti merkittävä osa saksalaisnuorista kertoi ymmärtävänsä ryhmän tavoitteita. Lopulta ryhmän raju väkivalta kuitenkin koettiin huomattavasti pahemmaksi uhaksi kuin valtion toimet.
Nyt Isis toimii pitkälti samalla logiikalla, ja saa tavoitteensa läpi yllättävän laajasti myös Suomessa. Tähän ansaan lankeavat ne suomalaiset, jotka keskittävät pelkonsa ja vihansa terroristien sijaan niihin ihmisiin, jotka pakenevat näitä terroristeja. Se on osa Isisin häikäilemätöntä taktiikkaa, joka näyttää purevan erityisen hyvin juuri niihin, joilla on rasistisia mielipiteitä.
Toinen samaan ilmiöön liittyvä ajankohtainen paradoksi on se, että kaikkein kovimmin isänmaallisuuttaan toitottavat suomalaiset pelaavat Putinin pussiin. Mitä vittua -lehden rasistinen saasta on jostain syystä joillekin niin vastustamatonta, että he jakavat sitä siitä huolimatta, että lehden pyörittäjä Ilja Janitskin sekoittaa materiaaliin jatkuvasti Venäjän propagandaa. "Isänmaalliset" kansalaisemme siis levittävät Venäjän propagandaa, jonka tarkoitus on kylvää epätasapainoa Euroopan unionin valtioihin kuten Suomeen.
Tällainen yksinkertainen taktiikka toimii siksi, että aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ajattele tekemistään yhtä askelta kauemmas. Suuren maltillisen enemmistön päätehtävä onkin pysyä maltillisena. Välillä näiden maltillisten olisi silti hyvä myös osallistua "keskusteluun", vaikka se etenkin sosiaalisessa mediassa onkin tätä nykyä usein vastenmielistä.
http://m.aamulehti.fi/kotimaa/kommentti-isis-baader-meinhof-ja-suomen-rasistiset-maanpetturit?v=1
Mää kauhiaste ihmettelen väitteitä että ne jotka vastustavat hallitsematonta kansainvaellusta ja nykyistä "piikki on auki" pakolaisipolitiikka pelaavat muka Putinin pussiin, jonka tavoite on pakolaisten avullla kriisiyttää EU ja kansallisvaltiot...?
Ei vaan mene jakeluun koska väite sotii itseään vastaan?
Herääkin kysmys....Keitä sitten ovat nämä ihmiset / poliitikot jotka ovat ajamassa, tukemassa, edesauttamassa ja puolestapuhumassa EU:n, Suomen, Ruotsin
"avoimet rajat" ja
"vapaa liikkuuvus on EU:n elinehto" politiikkaa,
(joka taas olisi väitteen mukaan Putin tavoitteena kriisiyttää euroopan valtiot ja EU:n valtioliitto?) niin että sylki lentää töllöstä ulos kovan äänen säestämänä tv:n "
keskustelu tilaisuuksissa" ilman että vastapuoli saa edes puheenvuora..?
edit..
Suomalaiset ovat hyväuskoisia hölmöjä
Me suomalaiset olemme aina olleet hyväuskoisia ja olemme luottaneet sokeasti auktoriteetteihin. Näitä auktoriteettejä ovat myös valtamedia.
Edelleenkin vaikka maailma ympärillämme hajoaa, niin me luotamme auktoriteetteihimme. Tosin pientä rakoiluakin on onneksi näkyvissä ja se on internetin ansiota. Maailmanlaajuinen tietoverkko tarjoaa mahdollisuuden sisällöntuotantoon jokaiselle meistä. Ja monet suomalaisetkin ovat ottaneet tilaisuudesta vaarin. Se on hyvä asia, sillä vaikka me tavalliset tallaajat emme pystykään tekemään uutisia, me pystymme analysoimaan niitä ja kertomaan analyyseistämme muille.
Internetistä on tullut valtaeliitille paha päänsärky. Siksi sitä pitäisi pystyä valtaeliitin jotenkin kontrolloimaan. Se ei ole helppoa, sillä koko internettiä on mahdoton kieltää ja aina löytyy sinnikkäitä yrittäjiä, jotka tunkeutuvat verkkoon tavalla tai toisella.
Yksi tapa on jakaa tietoa ulkomailta käsin. Johonkin ulkomaisen palvelimeen sijoitettu tiedon lähde ei ole suomalaisten viranomaisten kontrollin ulottuvissa. Tällainen tietolähde on mm. MV-lehti.
Näitä itseään "totuuden torviksi" kutsumia nettijulkaisuja luetan paljon. Tottakai kansalaisia kiinnostaa kuulla totuuksia. Missä määrin ne jutut ovat tosia, jää jokaisen lukijan omaan harkintaan.
Suomen valtamedia on nyt herännyt "taistelemaan" näitä "totuuden torvia" vastaan. Kun valtamedia menettää jatkuvasti lukijoitaan, on jotain tehtävä ja se jotain on vähätellä ja yrittää osoittaa vaihtoehtomedioiden kirjoittavan soopaa.
Nyt on Yle mennyt jo niin pitkälle, että se käynnistänyt kampanjan Ylen erinomaisuudesta ja luotettavuudesta. Yleähän on jo pitkään kritisoitu siitä, että se ei vain vääristele juttujaan, vaan suorastaan valehtelee ja jättää kertomatta asioita, jotkaa koskettavat kaikkia kansalaisia.
Me elämme nyt sellaisessa maailmassa, jossa vallitsee propagandasota sekä maiden välillä, että maiden sisällä. Siinä on tavallisen pulliaisen mahdoton tietää, kuka puhuu totta ja kuka ei. Puolitotuudetkin ovat valhetta.
Medialukutaidosta puhutaan nykyään paljon ja se onkin tärkeää. Miten osata erottaa oleellisen epäoleelliseta? Me kansalaiset olemme vapaata riistaa tajuntateollisuudelle. Ainoa keino selvitä tässä tietotulvassa on terve epäily. Kaikki tieto on astettava kyseenalaiseksi ja jos suinkin mahdollista on seurattava useita tiedotusvälineitä ja yritettävä sitten niistä muodostaa se synteesi, johon voi pitäytyä.