proileri
Kenraali
Tässä on kuitenkin nyt se tilanne, että jokin osa tästä nyt saapuneesta/saapuvasta porukasta jää Suomeen. Se on fakta. Tämän vuoksi olisi mielestäni syytä saada integroitua tänne jäävä porukka suomalaisen yhteiskunnan osaksi eikä työntää heitä marginaaliin. Siitä ei seuraa kuin Rosengårdeja. Erittäin mielelläni näkisin, että kumpikin ääripää lopettaisi öyhöttämisensä ja keskittyisi ratkaisemaan käsillä olevaa/tulevaisuudessa odottavaa ongelmaa. Ylirakastaminen ja kuoliaaksi ymmärtäminen on yhtä vahingollista kuin avoimen tai piilotetun rasistinen syrjintä.
Tuo on yksi osa ongelmaa, se jolle pitää löytää ratkaisu. Toinen osa ongelmaa on siinä, miten saadaan vähennettyä tänne pyrkivän ei-toivotun väen määrää. Jos (toivottavasti kun) tässä onnistutaan, myös edellä kuvattu ongelma lientyy aikanaan.
Kuten olen jo aiemmin sanonut, hyvin pitkään ainoana "virallisena" esillä olleena uutisointikäytäntönä ollut tosiasioiden ja tapahtumien pimittäminen ja siihen liittyvä kansan huomattavan osan mielipiteen suoranainen demonisointi on osaltaan melko varmasti auttanut luomaan nykyistä tilannetta. Olin kyllä myös odottanut, että hallitsematoman maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ihanuutta kritisoiva osasto olisi pystynyt kantamaan voittonsa arvokkaasti ja osallistumaan tilanteen ratkaisuun suoranaisen kärjistämiseksi laskettavan hehkuttamisen ja epäkohtien etsimisen sijaan. Eipä kyllä Rasmus-osastokaan saa pisteitä; tuntuvat lyövän entistä tiukemmin vettä kiukaaseen, kun odotetun tapahtuman mukanaan tuoma todellisuus ei sitten oikein kohdannut odotuksia.
Tämä on pääosin ihan hyvin muotoiltu.
Osasyynä tähän negatiiviseen ilmapiiriin on mielestäni päättäjien toimettomuus. Kaikki tietävät että jotain pitäisi asialle tehdä ja asioille pitäisi alkaa määrittämään rajoja, mutta mitään toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi ei näytä tapahtuvan. Jos hallitus olisi esittänyt uskottavasti että tämä homma on kontrollissa ja korjausliikkeitä tehdään, niin tuskin ihmiset olisivat kauhuissaan asian suhteen, mutta valitettavasti tämmöinen pysähtyneisyyden tila rohkaisee ottamaan asioita omiin käsiin ja osoittamaan mieltään vaikka sitten täysin järjenvastaisessa paikassa eli päin vastaan kävelevän satunnaisen mamun naamaa. Eli kun virkavalta ei toimi, niin oikeus otetaan omiin käsiin.
Suurin ongelma, edelleen, valitettavasti on että ei vieläkään ole päästy kunnolla keskustelemaan turvapaikanhakija-asiasta muuten kuin "joo/ei"-tasolla. Tilanne alkaa ratketa vasta sitten kun oikeasti aletaan puhumaan että kenet haluamme tänne mieluiten, ja kuinka monia voimme järkevästi ottaa. Fiksujakin keskustelunavauksia tähän suuntaan on ollut, myös sieltä 'maahanmuuttokriittisten' osastolta, mutta tähän mennessä asia on tehokkaasti vaiettu kuoliaaksi kaikissa vähänkään isommissa keskusteluissa. Nyt pitäisikin alkaa hakemaan sitä kompromissia ääripäiden välistä melko reippaaseen tahtiin, ja unelmien ja aatteiden sijaan lyödä jotain reaalimaailman vaihtoehtoja pöytään: ketä, miten, kuinka monta.