Ei mitään. Ilman maahanmuuttajia Helsingin ravintolaelämä ei olisi noussut mannermaiselle tasolle edes suuriruhtinaskunnan aikana.
Ruotsista Turun kautta Helsinkiin muuttanut mamselli
Cajsa Wahllund (1771–1843) jättinimensä kaupunkiin. Kaisaniemen, jossa toimii yhä ravintola Kaisaniemi, tuntevat kaikki. Myös ylioppilaiden tapa juhlia vappua juurtui hänen syntymäpäivänään 1.5.
Preussilaisen
Louis Kleinehin (1808–74) voi sanoa suorastaan hallinneen pääkaupungin ravintolamaailmaa 1800-luvun puolivälissä. Hän oli alan ensimmäinen todellinen suuryrittäjä; vanha Seurahuone, Kaivohuone ja Kappeli sekä Svenska teaternin ravintola olivat hänen paikkojaan.
Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa kondiittorimestariksi opiskellut sveitsiläissukuinen
Karl Fazer (1866–1932) perusti 1891 Helsingin Kluuvikatu 3:een kahvilansa ja loppu onkin suomalaista yrityshistoriaa makeimmillaan.
Kun Tampereen teollisuuspatruunat perustivat 1929 loistohotelli Grand Hotel Tammerin, johtaja oli ranskalainen ja keittiömestari kokemuksensa Pariisissa, Pietarissa ja Konstantinopolissa hankkinut japanilainen. Kokit tulivat Ranskasta ja Venäjältä. Kaikki tarjoilijat olivat ruotsalaisia. Vain perunankuorijatyttö puhui äidinkielenään suomea.
Tammerin legendaarinen hovimestari
Alexander Grobowskykin tokaisu kantasuomalaiselle hönölle elää vieläkin: Katso peili, mene Voima! (Voima oli osuusliikkeen ravintola.)
Helsingin Hotelli Tornissa katettiin kiinalaisen ravintolan joulupöytä
Suomen Gastronomien Seuran illanviettoon jo vuonna 1956. Etniset ravintolat nykymuodossaan antoivat kuitenkin vielä odottaa tuloaan vuosikymmenet.
– Söin noin 6-vuotiaana palan äitini tilaamasta pizzasta ravintola Monte Carlossa Helsingissä 1950. Paikka sijaitsi nonstop-filmejä esittäneen Kit Catin vieressä Espalla. Se taisi olla Margherita, muistelee herkkusuuna tunnettu helsinkiläinen kirjailija
Hannes Markkula.
Markkulan mukaan satunnaisia pizzoja myytiin italialaistyyppisissä ravintoloissa jo ennen 1960-lukua.
– Ne eivät täyttäneet pizzerioiden tunnusmerkkejä, vaan pizzat olivat satunnaisten keittiömestareiden luomuksia. Monte Carlon lisäksi pizzoja sai muun muassa Hotelli Tornin Balkanilaisesta, vaikka pizza ei Balkanille varsinaisesti kuulukaan.
Giovanni Tedeschi avasi Haminaan Ravintola Giovannin vappuna 1961. Seuraavan pizzaravintolan, Adriano Barin, avasi
Adriano Vinciguerra Lappeenrantaan 1964. 1970-luvun alussa avautuivat Helsingin ensimmäiset pizzeriat. Tampereelle pizzan kotoutti 1970-luvun alussa
Jussi Linkosuo, joka oli käynyt vakoilemassa liikeidean Tukholmasta.
Written by:
Sakari Nupponen
OTA YHTEYTTÄ
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/350351-mita-olisi-ravintolamaailma-ilman-maahanmuuttajia