Itselläni suhde kristinuskoon on sellainen, että suhtaudun siihen myönteisesti ja monella tapaa uskonkin, mutta tämä epäilevän Tuomaan luonteeni (mikä näkyy mm. vain hyvin hyvin varovaisen myönteisessä NATO-kannassani, koska sekin on mielestäni osin uskon asia
) estää minua olemasta sellainen hirveän paatoksellisen tunnustuksellinen kunnon kristitty. Ateistien mielestä olen kristitty ja "tosi uskovaisten" mielestä ateisti. Itse pidän itseäni huonona kristittynä, mutta kristittynä siltikin.
Tässä asiassa on pakko olla samaa mieltä uusnatsien kanssa. Mäkisen vetämänä kirkon linja tuntuu olevan ehdoton antautuminen kaiken edessä. Tuskin kirkko tekee edes lähetystyötä turvapaikanhakijoiden keskuudessa, sehän olisi islamofobiaa ja rasismia ja Kari Mäkisen arvoja vastaan pitää kristinuskoa parempana kuin islaminuskoa. Sen sijaan Mäkinen kuitenkin tukee lämpimästi joukkoa waghabiittien rahoittamia suurmoskeijoita pk-seudulle, islamin uskoon kyllä käännyttää saa? Uskontojen välinen dialogi ja suvaitsevaisuus on minulle erittäin tärkeää, mutta tällainen selkärangaton sekavan humanistinen alistuminen ja oman uskonnon vähättely on mielestäni niin surkea esitys, että on käynyt mielessä tuo eroaminen.
Huomattavasti itseäni agnostisempi vaimoni on yrittänyt rahasyistä maanitella tällä perusteella minua eroamaan kirkosta, mutta olen päästänyt seireenin laulut toisesta korvasta ulos. Perusteluna se, että olen nyt pienen seurakunnan jäsen, täällä papit ovat nimenomaan kristinuskon asialla eivätkä osallistu poliittiseen väittelyyn lällyn alistuvilla ja itseä vähättelevillä puheenvuoroilla. Mielestäni ei ole Lemin seurakunnan vika että Mäkisen kaltainen heppu edustaa kirkkoa, siksi kuulun seurakuntaan.