Turvapaikanhakijoiden. (Epäkorrektien tahojen mielestä elintasoshoppailijoiden.) Pakolaisia on edelleen tullut vain muutama sata, eivätkä nämä yleensä vaadi mahdottomia. Näiden kanssa Suomella ei ole mitään mainittavaa ongelmaa. Terminologiassa lipsuminen tapahtuu helposti, mutta on haitallista kaikkien muiden osapuolten kuin tahallaan asiaa sumentavien kannalta.
Takaisin asiaan. Saksa
panee paremmaksi (ja Yle sotkee termit heti alkuun):
Edelleen minua jaksaa ihmetyttää, miten "rajat kiinni" -liike halutaan leimata joksikin väkivallan huipentumaksi. Oikeasti se on minusta selvästi pasifistisempi vaihtoehto verrattuna skenaarioon, jossa kotoutus ei onnistu, kustannukset karkaavat käsistä, turhautuminen kasvaa, yhteiskunta muuttuu levottomaksi, ja sata tuhatta katkeraa miestä
on jo maassa. Tahtoisin kysyä yhdeltä jos toiseltakin päättäjältä, mitä sitten tehdään. Oikeasti. Pyydetään että vieraat olisivat ihmisiksi tai poistuvat vapaaehtoisesti? Entä jos eivät ole eivätkä poistu? Entä jos ovat jo saaneet kansalaisuuden? (Sitäkin on aikoinaan tarjottu keinoksi nopeaan integroitumiseen ja vieläpä ihan tosissaan.) Yhtäkään tuliasetta en ole nähnyt Narinkkatorilla näiden mielenosoituksien aikana, mutta odottaisin näkeväni, jos rajoja pidetään nykyiseen malliin auki ja lopulta tuhansilla kantasuomalaisilla ja/tai muualta tulleilla menee hermo oikein kunnolla.
Toinen siihen liittyvä ihmeellinen piirre on, miten onnistunut kotoutuminen esitellään ikään kuin takuuvarmana asiana.
Sitten kun kymmenille tuhansille kielitaidottomille on löydetty mieleinen asunto ja työpaikka, ja toinen mokoma on palannut vapaaehtoisesti kotimaahansa.
Mitä jos ei? Tätä vaihtoehtoa kukaan median hyväksymä poliitikko tai humanitäärisesti kunnostautunut virkamies ei yksinkertaisesti suostu ottamaan esiin. Jos joku saa ujutettua kysymyksen sisään, todetaan suoraan tai kauhean kiemurtelun jälkeen, että "kyllä se nyt vain onnistuu". Päälle tulee vielä pari klassista kuten "laitetaan lisää rahaa kotouttamiseen", "kitketään kantaväestön rasismia" ja "vältetään muiden tekemät virheet". Usko on todella kova, joten kyllä se mitkä tahansa empiirisesti havaittavissa olevat faktat voittaa.
Niin, mitä ne "muut" tekevät? Hesari
raportoi eilen, että
Meille kerrottiin vuositolkulla, että suomalaisten pelot maahanmuuton ongelmista ovat aivan aiheettomia ja ne johtuvat pelkästään kokemusten puutteesta ja ennakkoluuloista. Nyt olisi oppimateriaaliksi tarjolla maita, joissa tätä kokemusta on miljoonien turvapaikanhakijoiden verran.
Kaikki ovat päätyneet tulokseen, että rikkautta on jo vähän liikaa - tai oikeastaan ihan liikaa. Mitä täällä sitten tapahtuu? Uskotellaan edelleen, että asiat hoituvat aivan loistavasti. Käytännön menetelmänä näyttää kuitenkin olevan toistaa muiden maiden virheet viimeistä piirtoa myöten. Yhtäkään sellaista innovaatiota en ole havainnut, jolla lyijy voisi muuttua juuri täällä kullaksi, toisin kuin kaikkialla muualla. Homma pysyy hallinnassa kuin pöly ja romu, kunhan kaiken lakaisee maton alle. Sinne mahtuu rajatta.
Vuonna 2009 järjestettiin Lahdessa surullisenkuuluisa Frostbite Metalfest, joka muiden tyrimisten ohella kaatui siihen, että koko budjetointi perustui täysin epärealistiseen kuvitelmaan yli kymmenestätuhannesta kävijästä. Joka suuntaan luvattiin, että tämän verran väkeä
tulee. Piste. Mitään realistista analyysia tai b-suunnitelmaa huonomman osanoton suhteen ei yksinkertaisesti ollut. Tulikin luokkaa tuhat. Kiertävien legendojen mukaan useampi talo oli velkojen panttina. Minusta meno on tällä hetkellä juuri samanlaista, kun vannotaan miten kotoutus
onnistuu, eikä rumempien kehityskulkujen koko olemassaoloa suostuta tunnustamaan. Miten minusta tuntuu, että tässäkin tapauksessa vastuuhenkilöiltä jää lopulta vastuu kantamatta. Pikemminkin koko sakki katoaa Karibialle tai maan alle siinä vaiheessa kun karu totuus paljastuu ja konkurssi kolkuttaa ovelle.