Hetkinen, vaatiiko neuvostokalusto sellaista uhrautumista, että sitä pitää oikein vodkan avulla tavallaan asemoitua oikeaan työkuntoon, vaipua eräänlaiseen vodkatranssiin? Tvälups tovereineen on osoittanut melkoista uhrautumista Asian eteen, joutunut ottamaan vodkaa yms. kyetäkseen ymmärtämään neuvostokalujen syvimmän olemuksen.
Panssarijoukot – kautta aikain
- Viestiketjun aloittaja pstsika
- Aloitus PVM
Tvälups
Ylipäällikkö
Näin se menee. Jenkkiaseet vaatii bourbonia, brittiläiset giniä/viskiä, saksalaiset olutta und schnapseja, ranskalaiset punkkua (hyi olkoon) ja konjamiiniä sekä ruotsalaiset akvaviittiä. Kotimaiset hoituu kosanderillä ja keskiketterällä.
Huomionarvoista on, että me tvällärit hoidimme asiakirjoihin tutustumisen ja translitteroinnin omalla ajallamme sekä omilla varoillamme.
Sulkahattukerhon jäsenistö tekee vastaavaa työajalla ja joko valtion piikkiin tahi kumppanin kustantamana (eli veronmaksajan antamin varoin).
Huomionarvoista on, että me tvällärit hoidimme asiakirjoihin tutustumisen ja translitteroinnin omalla ajallamme sekä omilla varoillamme.
Sulkahattukerhon jäsenistö tekee vastaavaa työajalla ja joko valtion piikkiin tahi kumppanin kustantamana (eli veronmaksajan antamin varoin).
Aika syvälle joutuu näköjään menemään aseen valmistusmaan sieluun, jotta voi saada homman pelittämään. Millainen hyöläkkä muuten varikoille yms. mahtoi olla oloissamme melko suuri derkkukaluston hankinta? Olen vaan monesti miettinyt, että sen täytyi olla melko työllistävä tilanne, kaikkineen. Tavaraa tuli melkoisesti ja liekö kaikelle löytynyt minkäänlaista asianmukaista paperivarustusta mukaan? Epäilen ettei löytynyt.
Tvälups
Ylipäällikkö
Vaan nyt olet epäilyissäsi väärässä. Nimittäin saksalaisella -järjestys olla pitää- ja niin se oli jopa valtiokonkurssin jälkeenkin; kaikesta materiaalista löytyi perinpohjaiset saksaksi translitteroidut ohjesäännöt sekä -kirjat ja saksalaisella tarkkuudella ne seurasivat ostettua materiaalia Suomeen. Tästä täytyy kyllä kiittää myös mukaan huolittuja ou-, tekn- ja insups väkeä, joka osasi näitä vaatia. Pääsääntöisesti materiaali sitten suomennettiin, ja näitä peruja onnistuin aikoinaan hankkimaan itselleni ison laatikollisen ko. saksalaisia ohjekirjoja.
Neuvostoliittolaiset ohjeet
No neuvostoliittolainen kalusto on hieman manuualista, sellaista vipstaakijuttua eivätkä aina ohjeetkaan olleet kovin kuluttajaystävälliset.
Neuvostoliittolainen kirjoitustapa ei ole amerikkalainen kuvakirja, vaan se on hengeltään vanha saksalainen tai sitten se on kuin Suomen 1950-luvun oppikirjat: vähän kuvia ja paljon tekstiä. Myös esitystapa on didaktisesti vaatimaton.
No sitten kun tähän paneutuu henkisesti niin varmaan jonkin verran tupakkaa, kossua ja keppanaa menee ennen kuin saa tuntuman päälle.
baikal kirjoitti:
No neuvostoliittolainen kalusto on hieman manuualista, sellaista vipstaakijuttua eivätkä aina ohjeetkaan olleet kovin kuluttajaystävälliset.
Neuvostoliittolainen kirjoitustapa ei ole amerikkalainen kuvakirja, vaan se on hengeltään vanha saksalainen tai sitten se on kuin Suomen 1950-luvun oppikirjat: vähän kuvia ja paljon tekstiä. Myös esitystapa on didaktisesti vaatimaton.
No sitten kun tähän paneutuu henkisesti niin varmaan jonkin verran tupakkaa, kossua ja keppanaa menee ennen kuin saa tuntuman päälle.
Kun PT-76 ajoi ylitseni
PT-76:sta on muistoja. Olimme jäiselle maantielle laataksi painautuneita, kun PT-76 ajoi ylitse. Takaosan vähemmän maavarainen osa hipaisi manttelikääröön, kun vaunu ajoi ylitse.
En ole koskaan sen jälkeen enkä sitä ennen ollut yli ajavan ajoneuvon alla.
Tuo tulee mieleen aina, kun katsoo Stalingrad-tyyppisiä elokuvia, jossa T-34 jauhaa ympyrää ja tekee saksalaisista jauhelihaa mudan sekaan.
2010 tapasin Vilnassa Gemimidaksen tornissa (Gedimino pilies bokštas) yhden saksalaisen, joka sanoi, että hänen setänsä meni sillä menetelmällä Latviassa 1941, kun T-34 jauhoi hänen setänsä jauhelihaksi ja luumurskaksi.
Toisaalta ei pidä liioitella. PT-76:han on vain kevyt panssariajoneuvo verrattuna oikeaan rekka-auton massaiseen taistelupanssarivaunuun.
Uiva tankki 76
Tvälups kirjoitti:
PT-76:sta on muistoja. Olimme jäiselle maantielle laataksi painautuneita, kun PT-76 ajoi ylitse. Takaosan vähemmän maavarainen osa hipaisi manttelikääröön, kun vaunu ajoi ylitse.
En ole koskaan sen jälkeen enkä sitä ennen ollut yli ajavan ajoneuvon alla.
Tuo tulee mieleen aina, kun katsoo Stalingrad-tyyppisiä elokuvia, jossa T-34 jauhaa ympyrää ja tekee saksalaisista jauhelihaa mudan sekaan.
2010 tapasin Vilnassa Gemimidaksen tornissa (Gedimino pilies bokštas) yhden saksalaisen, joka sanoi, että hänen setänsä meni sillä menetelmällä Latviassa 1941, kun T-34 jauhoi hänen setänsä jauhelihaksi ja luumurskaksi.
Toisaalta ei pidä liioitella. PT-76:han on vain kevyt panssariajoneuvo verrattuna oikeaan rekka-auton massaiseen taistelupanssarivaunuun.
Uiva tankki 76
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
noska kirjoitti:
Käyttöhän jatkui tämän jälkeen ainakin osalla vaunuista (ainakin yksi lojui myös Niinisalon kankaalla reikäjuustoksi ammuttuna) tykki poistettuna PT-A mallimerkinnällä ps-viestipuolen BTR-50 vaunujen ajokoulutus vaunuina ainakin 2000-luvun taitteeseen. Viimeisen 10-vuoden historiaa en tunne...
Ylivoimaisesti kovaäänisin itävaunu!
PJ85
Eversti
Mikäköhän kumman vaunu on PT-76/BTR-50 alustalle perustuva vaunu joka on joskus tullut nähtyä VIER junakuljetuksessa. Siinä on joku ihmeen häkkyrä vaunun päällä? Kyseisestä vaunusta löytyy kuva panssarilehden numerosta 2-2010 sivulta 26, jossa sellainen on kenraalieversti Smirnovin taustalla.
PJ85
Eversti
Jos mennään itse aiheeseen, koen itse suurta ylpeyttä että olen saanut palvella panssarijoukoissa. Onhan miehekästä puuhaa palvella panssarijalkaväessä, jossa ollaan taistelupanssarivaunujenkin kanssa usein tekemisissä. (alistukset)
Vielä kun meillä KARPRssä varustuskin oli ensiluokkaista. Perseen alla CV9030, rynkyt oli pakasta vedettyjä ja valonvahvistimet ym. oli arkipäiväistä tavaraa koulutuksessa, niin mikäs siinä oli palvellessa. Tulipa KASI järjestelmäkin koettua vaikka elettiin vasta vuotta 05. Reipashenkistä puuhaa ja sykittyäkin tuli. Vaikkapa vaunusulkeisissa syketasot on usein varsin kovilla.
Vielä kun meillä KARPRssä varustuskin oli ensiluokkaista. Perseen alla CV9030, rynkyt oli pakasta vedettyjä ja valonvahvistimet ym. oli arkipäiväistä tavaraa koulutuksessa, niin mikäs siinä oli palvellessa. Tulipa KASI järjestelmäkin koettua vaikka elettiin vasta vuotta 05. Reipashenkistä puuhaa ja sykittyäkin tuli. Vaikkapa vaunusulkeisissa syketasot on usein varsin kovilla.
Minusta on hyvä, että KarPr:ssä on kunnon vehkeet. Se innostaa raskaisiinkin ponnistuksiin ja tavallaan luo mielikuvan siitä, että järjestelmä välittää. Oikeastaan oli toisaalta hyvä, ettei panssariprikaatia hävitetty, vaan keksittiin kiertotie sen vääräoppiselle säilyttämiselle nimeämällä se kahdeksi mekanisoiduksi taisteluosastoksi.
Touhottaja
Majuri
jokiranta kirjoitti:
Tuossa on se toinenkin puoli, että muut, joilla on vanhemmat varusteet katsovat sitten kateellisina ja "eikö meistä välitetä?" pyörii taistelijoiden korvien välissä, kun "joutuvat" käyttämään vanhoja varusteita. Umpikurja tapa menettää motivaatio joukolta. Motivaation pitäisi tulla sen oman tehtävän tärkeydestä ja halusta ja osaamisesta hoitaa se. Mutta jostain syystä varusteasia on monelle iso asia.
pstsika
Haukka
PJ85 kirjoitti:
Vaunusulkeiset ja jalkautumisharjoitukset ovat niitä epämieluisimpia muistoja minullakin. Onneksi tuo oli lähinnä AUK:n aikainen riesa ja sotakomppaniassa riitti, että sinkomiehet osasivat salpojen käytön ja ulostulon kohtuullisessa ajassa.
Silloin kun gifferyhmät hioivat jalkautumisnopeutta huippuunsa niin sinkomiehet keskittyivät ydintehtäväänsä, joka ei ollut jalkautuminen alle 15 sekunnissa.
Loisto
Oletko koskaan miettinyt, miksi päälliköt ja komentajat eivät pyri pukeutumaan kuin sotilasryysyläiset?
Jos vaikka komentaja kulkisi raitilla puolikuluneissa taistelijan varsikengissä ja kulahtaneessa pellepuvussa niin uskoisiko joku, että hän on "äijä" vai luulisiko joku, että sen muija ei pidä enää siitä huolta ja kukaan ei uskalla sanoa sille, että panee hieman uudempaa pellepukua päälle.
Tietenkin pyrkimys parhaisiin varusteisiin johtuu siitä, että kaikken parhaimpina mainostetuille joukoille ei anneta valtakunnan huonompia varusteita tiedostusvälineiden ja tyttöystävien ihailtavaksi.
Muistelen, että aikanaan varuskunnassa RuK:sta tullut upseerikokelas sai tinkaamatta sopivan uuden maastopuvun ja uudet saappaat, joita ei tarvinnut lankata.
Yhdelle aikaisemmalle upseerikokelaalle tämä investointi arvovaltaan ei riittänyt, vaan hän piti pitkiä selostuksia nuorimmalle saapumiserälle siitä, miten polkupyörien tarkastus suoritettaisiin Kadettikoulussa.
Saapumiseräläiset pohtivat, että jatkaisiko uuvuttava selittäminen tuonpuoleisesta elämästä kadettikoulussa vielä sota-aikanakin.
Onko kukaan nähnyt ketään sodanjälkeistä komentajaa niin kansanomaisissa vaatteissa kuin Taavetti Laatikaine pieksut jalassa talvisodan aikana?
On tietenkin niin, että jos suomalainen kenraalimajuri on esimerkiksi neuvostoeverstin univormussa niin kuin Hägglund, tuon autenttisen kuvan metsästys on armotonta ennen kuin se pääsee hirtehishuumoria harjoittavien käsiin.
Jos se, joka onnistuu edustamaan itselleen uudet vaatteet varusvarastolta tai jonka joukko-osasto onnistuu edustamaan valtion budjetista parhaat välineet, on se tietenki menestyksen ja yhteiskuntakelpoisuuden mitta.
Esimiehet tekevät usein alaisistaan kaltaisiaan. Tšetseniassa, jossa katsotaan mies eikä nuttu, kovin sotilas on se, jolla on lupa pisimpään partaan. Hän on yleensä pataljoonan komentaja.
Touhottaja kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt, miksi päälliköt ja komentajat eivät pyri pukeutumaan kuin sotilasryysyläiset?
Jos vaikka komentaja kulkisi raitilla puolikuluneissa taistelijan varsikengissä ja kulahtaneessa pellepuvussa niin uskoisiko joku, että hän on "äijä" vai luulisiko joku, että sen muija ei pidä enää siitä huolta ja kukaan ei uskalla sanoa sille, että panee hieman uudempaa pellepukua päälle.
Tietenkin pyrkimys parhaisiin varusteisiin johtuu siitä, että kaikken parhaimpina mainostetuille joukoille ei anneta valtakunnan huonompia varusteita tiedostusvälineiden ja tyttöystävien ihailtavaksi.
Muistelen, että aikanaan varuskunnassa RuK:sta tullut upseerikokelas sai tinkaamatta sopivan uuden maastopuvun ja uudet saappaat, joita ei tarvinnut lankata.
Yhdelle aikaisemmalle upseerikokelaalle tämä investointi arvovaltaan ei riittänyt, vaan hän piti pitkiä selostuksia nuorimmalle saapumiserälle siitä, miten polkupyörien tarkastus suoritettaisiin Kadettikoulussa.
Saapumiseräläiset pohtivat, että jatkaisiko uuvuttava selittäminen tuonpuoleisesta elämästä kadettikoulussa vielä sota-aikanakin.
Onko kukaan nähnyt ketään sodanjälkeistä komentajaa niin kansanomaisissa vaatteissa kuin Taavetti Laatikaine pieksut jalassa talvisodan aikana?
On tietenkin niin, että jos suomalainen kenraalimajuri on esimerkiksi neuvostoeverstin univormussa niin kuin Hägglund, tuon autenttisen kuvan metsästys on armotonta ennen kuin se pääsee hirtehishuumoria harjoittavien käsiin.
Jos se, joka onnistuu edustamaan itselleen uudet vaatteet varusvarastolta tai jonka joukko-osasto onnistuu edustamaan valtion budjetista parhaat välineet, on se tietenki menestyksen ja yhteiskuntakelpoisuuden mitta.
Esimiehet tekevät usein alaisistaan kaltaisiaan. Tšetseniassa, jossa katsotaan mies eikä nuttu, kovin sotilas on se, jolla on lupa pisimpään partaan. Hän on yleensä pataljoonan komentaja.
Touhottaja
Majuri
Olen ajatellut niin, etteivät toimistotyötä pääosin tekevät upseerit käytä maastovaatteita, koska se ei ole käytännölliostä. Kenttätyötä tekevät sitten käyttävät, ei mitään ongelmaa minulla sen kanssa. Henkilökunnan virkapukusääntöjä en tarkalleen tiedä. Ne uuset mustat puvut lienevät kohtsillään yleisemmin käytössä.
setämies
Kenraali
pstsika kirjoitti:
Muistelisin että jossain harjoituksessa pakattiin reppuineen kaikkineen koko joukkueen varustus neljään bemariin. Komento-osien vaunu lastattiin siten että ensin jätkät meni sisään ja sitten kaikki varusteet pinottiin niiden päälle.
Tämän jälkeen vaunu ajoi "rauhallisen koekierroksen" jonka jälkeen jalkauduttiin. Jalkautumista voisi kuvailla lähinnä.. öh.. tehokkaan näköiseksi kun kaverit eivät itse saaneet edes takaovia auki. Kun sitten avulias vaunumiehistö avasi takaovet näkyi kattoon asti oleva tavaravuori kuin suoraan Patriatyrannuksen sarjakuvasta ja tämän lisäksi keskeltä tavaravuorta yksi naama kuin jostain nukketeatterista.
Kouluttajat K ja T varmistelivat vielä että "nyt tiedätte mikä ero on kuljetusvaunulla ja rynnäkkövaunulla." Olin havaitsevinani sfinksimäisen jyhkeiden ja ilmeettömien katseiden takana lievää repeilyä.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
PJ85 kirjoitti:
Se on varmaan BTR-50YVI (yhtymän viestijärjestelmä), kaikki vaunut eivät ole identtisiä, jokaisen päälle on kasattu erinäistä viestitoimintaa liittyvää materiaalia. Näkemässäsi vaunussa on ollut varmaan se radioteleskooppimasto kuljetusasennossa joka nostetaan asemissa puiden latvojen yläpuolelle.
En ole ihan selvillä mikä kaluston nykyinen tilanne on... mek.tst-osastoon ei enää kuulu varsinaista viestikomp., mutta harjoituksissa noita yvi vaunuja on vielä näkynyt. Jossain vaiheessa oli juttua että järjestelmä siirrettäisiin Pasin alustalle (VIPA). Vaunu itsessäänhän on jo ikuisuuden vanha ja sen takia niitä PT-76 alustoja käytettiinkin ajokoulutuksessa säästämään varsinaisia viestiajoneuvoja.