pstsika
Haukka
jokiranta kirjoitti:Jotenkin olen ymmärtänyt, että henkinen ja hengellinen rakenne panssarijoukoissa, panssarijääkäreissä, sisseissä jne. on hieman erilainen kuin tavallisten keskuudessa. Tuota "reippautta" ylläpidetään erilaisin menetelmin.
Korostin oikeita kohtia.
Olet aivan oikeassa, etkä ole ainoa joka tuon on huomioinut.
Kautta panssarivaunujoukkojen historian henkilöstön korkea koulutustaso, tahto, taito ja hyökkäyshenki ovat olleet avainasemassa. Huonolla ja vanhentuneellakin kalustolla on tehtävät täytetty. Toisaalta vähäisellä nykyaikaisella kalustolla on saavutettu korkeatasoisen henkilöstön ansiosta erittäin hyviä tuloksia, mitä osoittaa jopa 10:1 voittosuhde käydyissä panssaritaisteluissa.
Puolustusvoimain komentaja
Amiraali Juhani Kaskeala
Perinteiden ulkoiset merkit ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on kuitenkin henki. Velvoittavana esimerkkinä on sotaikaisten panssarimiestemme peräänantamaton hyökkäyshenki. Pakokauhu oli panssarimiehille tuntematon käsite. Yrjö Jylhän sanoin: “Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa. Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa. Meillä ei säikytä, meillä ei surra - iske ja murra!”
Panssarilehti 2/2009
Jostain syystä nuo paljon parjatut ja joka välissä pilkanteon kohteena olevat panssarijoukot vaalivat arvokkaimpia suomalaisia sotilasperinteitä. Parhaana esimerkkinä Jääkärilipun kantaminen valtakunnallisissa paraateissa.
Ei liene yllätys, että HämPsP:n Henkikomppanian vastuulla on noin arvokas tehtävä. Eikä liene yllätys, että kyseisen komppanian viirissä pohjavärinä on valkoinen ja tunnuksena JP 27:n merkki.
:a-grin: