Panssarintorjunta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Second
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
...
Apilaksen laukaisukoneisto sijaitsee putken päällä ja laukaisu tapahtuu sähkön avulla, johon tuo akkukin liittyy. Ase ja akku toimitetaan käyttäjälle foliopusseihin pakattuna ja kun ase halutaan saattaa ampumakuntoon, niin
1. Akku kiinnitetään.
2. Putken suojus kierretään irti.
3. Tähtäin käännetään esiin.
4. Avataan kasvonsuojus ja kiinnitetään se tähtäimeen.
5. Kytketään aseeseen virta päälle poistamalla laukaisukoneiston päällä oleva punaisella nauhalla varustettu sokka ja painetaan sen takana oleva kahva etuasentoon.
6. Otetaan ampuma-asento ase olkapäällä.
7. Käännetään laukaisukoneiston päällä oleva varmistin Safe asennosta Fire asentoon.
8. Puristetaan etusormea, keskisormea ja nimetöntä käyttäen aseen laukaisukoneiston sivuilta puristusvarmistin pois samanlaisella otteella kuin vauva pitää tuttipullosta.
9. Laukaistaan ase painamalla peukalolla laukaisukoneiston ampujanpuoleisessa päässä oleva laukaisinnappi pohjaan.

Katso liite: 3044

Eli nyt päästiin siihen asiaan eli koulutusosuuteen. Tähän voisi tulla ehkä jatkoksi myös vastaavaa selontekoa ns. keltaisesta materiaalista... ;)
 
Vaikka varomääräys sen salliikin en minäkään anna virittää HARAK-asetta kun vasta tuli-aseman takana tai tuli-asemaasa...sen verran monenlaista sukan kuluttajaa näitäkin ammuntoja ampuu....

Nyt virta päälle! Ei todellakaan ole. Löytyy ihan PV:n nettisivuilta nuo APILAKSEN käyttöohjeet esim .Taistelijan opas 2013:sta...

EDIT: @Rannari ehti ensin.

oke sori... en tiennyt että näitä oppaita on netissä nykyään saatavilla o_O

hehheh meillä oli vielä paperikirjoja opaskirjoina, niissä oli noita toimintaohjeita sinkoaseistukseen liittyen.
 
Eli nyt päästiin siihen asiaan eli koulutusosuuteen. Tähän voisi tulla ehkä jatkoksi myös vastaavaa selontekoa ns. keltaisesta materiaalista... ;)

@Rannari kysyi kysymyksen ja koitin siihen vastata siten, että se on helposti ymmärrettävissä, koska Apilaksen laukaisemista ei kuvata tai kerrota Pv:n sivuilla olevissa Taistelijan oppaassa tai Sotilaan käsikirjassa. Itsekin olen odotellut, että Sinkoampujan käsikirja tulisi tuonne, mutta liekkö sitä edes olemassa sähköisessä muodosssa...

Olen varmaan elänyt huonon elämän tai jotain, sillä kovan Apilaksen ampuminen mahtuu ainakin tällä hetkellä "parasta mitä olen saanut elämäni aikana tehdä" listalla top 3 joukkoon.
 
Viimeksi muokattu:
@Rannari kysyi kysymyksen ja koitin siihen vastata siten, että se on helposti ymmärrettävissä, koska Apilaksen laukaisemista ei kuvata tai kerrota Pv:n sivuilla olevissa Taistelijan oppaassa tai Sotilaan käsikirjassa. Itsekin olen odotellut, että Sinkoampujan käsikirja tulisi tuonne, mutta liekkö sitä edes olemassa sähköisessä muodosssa...

Olen varmaan elänyt huonon elämän tai jotain, sillä kovan Apilaksen ampuminen mahtuu ainakin tällä hetkellä "parasta mitä olen saanut elämäni aikana tehdä" listalla top 3 joukkoon.

Oma kokemus Apilaksesta on sellainen ettei asiaan perehtymätön ukko ollenkaan välttämättä pysty silla ampumaan jos joutuu valmistautumattomana ja paineen alaisena tilanteeseen. Aseen peruskoulutus on syytä antaa jokaiselle joukon jäsenelle vaikka se virallinen sinkosimppa olisikin pääkäyttäjä. Sodassa tulee yllättäviä tilanteita.
 
Oma kokemus Apilaksesta on sellainen ettei asiaan perehtymätön ukko ollenkaan välttämättä pysty silla ampumaan jos joutuu valmistautumattomana ja paineen alaisena tilanteeseen.
...ja sitten täällä haaveillaan NLAW:a joka miehen aseeksi vaikka sen käyttö on vielä kertaluokkaa APILAS:ta haasteellisempaa mm tuliaseman valinnan onnistumisen näkökulmasta.

Ero näkyy siinä, että APILAS koulutetaan jokaiselle JV:n taistelijalle ja aselajien joukkojen etulinjan henkilöstölle (TJ, KRH, TSTPION). NLAW koulutetaan vain jalkaväen PST-miehille.
 
Eikö NLAWia ole edes pintapuolisesti koulutettu aselajimiehille? Olen ymmärtänyt että ainakin joskus on.
 
Eikö NLAWia ole edes pintapuolisesti koulutettu aselajimiehille? Olen ymmärtänyt että ainakin joskus on.
Voi olla että joku asiaan perehtynyt kouluttaja on voinut kouluttaa jonain oheiskoulutuksena, mutta ei kouluteta normien mukaan edes kaikille JV-miehille. Ja koska ei ole ohjeistuksen mukaan tarvetta ei hankittu sisä- tai ulkotilasimulaattoreita tai edes käsittelyaseita ole sitä määrää että edes kaikille JV-miehille olisi mahdollista kouluttaa.
 
Mutta olisiko tarvetta kouluttaa? Omastamielestäni siitä ei ainakaan haittaa olisi... Puhun nyt siis siitä että koulutus olisi luokkaa sellainen että se Jakke jääkäri voi tarpeen vaatiessa sillä vihollista ampua... Tuotahan voidaan käyttää myös vihollisen asepesäkkeen tuhoamiseen... Tarvetta ei ole että tarkkuus on sama kuin kunnon koulutuksen saaneella...
 
Mutta olisiko tarvetta kouluttaa? Omastamielestäni siitä ei ainakaan haittaa olisi... Puhun nyt siis siitä että koulutus olisi luokkaa sellainen että se Jakke jääkäri voi tarpeen vaatiessa sillä vihollista ampua... Tuotahan voidaan käyttää myös vihollisen asepesäkkeen tuhoamiseen... Tarvetta ei ole että tarkkuus on sama kuin kunnon koulutuksen saaneella...
No ehkä jalkaväelle jos on ns.luppoaikaa, ei ole prioriteettilistan kärjessä. Aselajiyksiköille ei noita kuitenkaan tulla jakamaan.
 
Koska kehuin Apilaksen ampumiskokemusta niin avaan sitä hieman. On kaikenlaisia tarinoita siitä, että Apilaksella ampuminen tuntuu siltä, että joku heittää kenttälapiollisen hiekkaa silmille ja toinen lyö lumilapiolla selkään or whatever. Onhan se noin, mutta se tuntuu oikeasti paljon paremmalta.

Minun mielestäni ensimmäinen kova laukaus jännitti enemmän kuin naisen päälle nouseminen ensimmäistä kertaa. Toinen kerta on jo tavallaan helpompi, kun tietää jo vähän mistä on kyse ja homma ei ole enää yhtä kihelmöivän jännittävää ja vierasta, vaikka se on tositositosi nastaa ja siihen vähän liittyykin suorituspaineita. Jokainen haluaa korvatulpat ja jokaista, joka ei niitä saa hävettää.

Se hetki, jolloin nappi on pohjassa ja ihan iholta kuuluu saatanallinen pamahdus ja paineisku tuntuu koko ylävartalossa on jotain ihan spesiaalia. Tähtäin on koko ajan silmässä kiinni, putki on yhä olkapäällä ja silmät aukeavat uudestaan pamahduksen jälkeen savun keskellä. Se hetki, jolloin ainoa ajatus mielessä on “joko se lähti” ja maailma ympärillä on vain savupilvi tuliasemassa sekä ruudin katku kurkussa ja olo hieman typertynyt jonkun huutaessa kuulonsuojauksen läpi: "OSUMA", on jossain määrin verrattavissa vähintäänkin laimeaan orgasmiin.

Kuulostaa varmaan vähän oudolta, mutta Sinkomiehet tietää. Ja ymmärtää.
 
Kyllähän se oikeasti tuntui hyvältä OSUA vaikka ammuinkin vaan kevyemmän version elikkä kessin. Muistan että olin valinnut hyvän tukevan asennon, sitten tähtäsin tarkasti ja muistin mielessäni pitää hyvän ja vakaan laukaisun liipaisimella... Tähtäinkuva säilyi hyvänä.

Aijaijai... Kun ampui, ja näki mitä hiekan laskeuduttua kävi... Sieltä maalilevyn takaa hiekkaseinästä pöllähti oikeen kunnolla. Keskellä, hieman alhaalla keskipisteestä, hieno reikä.

Apilaksen ammuntaa seurasin sivusta kauempaa niin kyllä sekin pamahti. Musti kanssa jyrähtää oikeen kunnolla.

Mustilla kun ampuu niin eka kuti tuntuu siltä kun joku olisi lyönyt takaraivoon jollain lapiolla tyyliin. :)

Lapioista puheenollen, jos joskus joudutte ampumaan kessillä/singolla. Yrittäkää ampua niin ettei singon taakse jää mitään elävää tai tärkeää. Singon takana on oikeasti sellainen painesuihku.

Yhdellä meni kenttälapio paskaksi sinkoammunnassa kun sieltä wanhan mallin tetsarista pilkotti se lapion kahva. Lapion kahva oli jäänyt singon takasuihkun tielle, ja lapio muistaakseni tuhoutui aika hyvin.
 
Myöskin hyvää tunnetta aiheuttava kokemus oli kovan painekäsikranaatin heitto. Siinä hitusen ns. jänskätti! :rolleyes:
 
Koska kehuin Apilaksen ampumiskokemusta niin avaan sitä hieman. On kaikenlaisia tarinoita siitä, että Apilaksella ampuminen tuntuu siltä, että joku heittää kenttälapiollisen hiekkaa silmille ja toinen lyö lumilapiolla selkään or whatever. Onhan se noin, mutta se tuntuu oikeasti paljon paremmalta.

Minun mielestäni ensimmäinen kova laukaus jännitti enemmän kuin naisen päälle nouseminen ensimmäistä kertaa. Toinen kerta on jo tavallaan helpompi, kun tietää jo vähän mistä on kyse ja homma ei ole enää yhtä kihelmöivän jännittävää ja vierasta, vaikka se on tositositosi nastaa ja siihen vähän liittyykin suorituspaineita. Jokainen haluaa korvatulpat ja jokaista, joka ei niitä saa hävettää.

Se hetki, jolloin nappi on pohjassa ja ihan iholta kuuluu saatanallinen pamahdus ja paineisku tuntuu koko ylävartalossa on jotain ihan spesiaalia. Tähtäin on koko ajan silmässä kiinni, putki on yhä olkapäällä ja silmät aukeavat uudestaan pamahduksen jälkeen savun keskellä. Se hetki, jolloin ainoa ajatus mielessä on “joko se lähti” ja maailma ympärillä on vain savupilvi tuliasemassa sekä ruudin katku kurkussa ja olo hieman typertynyt jonkun huutaessa kuulonsuojauksen läpi: "OSUMA", on jossain määrin verrattavissa vähintäänkin laimeaan orgasmiin.

Kuulostaa varmaan vähän oudolta, mutta Sinkomiehet tietää. Ja ymmärtää.


Kuvaus voidaan siirtää sellaisenaan myös tykillä ampumiseen ensimmäistä kertaa. Tosin useinmiten ei näe, mihin meni. Jotkut tosin pääsevät ampumaan myös
suora-ammunta.
 
Myöskin hyvää tunnetta aiheuttava kokemus oli kovan painekäsikranaatin heitto. Siinä hitusen ns. jänskätti! :rolleyes:
Tätä en ymmärrä. Reaktiosi on ihan sama kuin muillakin varusmiehillä. Miksi ihmeessä käsikranaatti on niin ihmeellinen kapistus että sitä pitäisi pelätä? Kuitenkin KÄKR on Jalkaväen perusase jota jaetaan 4-6 per taistelija ja joka on tärkeämpi jokaisen hallita kun vaikkapa sen KES:n käyttö. Mielestäni KÄKR on RK:n ja KK:n jälkeen JV-taistelijan tärkein ase. Onko syynä ne julkisuuteen tulleet muutama onnettomuus (jossa kukaan ei edes kuollut, toisin kun vaikkapa onnettomuuksissa RSKRH:llä) jotka ovat saaneet meidän varomääräykset naurettavalle tasolle ja jotka mm. estävät TSTKÄKR:n käytön osana taisteluammuntoja jolloin niihin "totuta"?
 
Viimeksi muokattu:
Koska kehuin Apilaksen ampumiskokemusta niin avaan sitä hieman. On kaikenlaisia tarinoita siitä, että Apilaksella ampuminen tuntuu siltä, että joku heittää kenttälapiollisen hiekkaa silmille ja toinen lyö lumilapiolla selkään or whatever. Onhan se noin, mutta se tuntuu oikeasti paljon paremmalta.

Minun mielestäni ensimmäinen kova laukaus jännitti enemmän kuin naisen päälle nouseminen ensimmäistä kertaa. Toinen kerta on jo tavallaan helpompi, kun tietää jo vähän mistä on kyse ja homma ei ole enää yhtä kihelmöivän jännittävää ja vierasta, vaikka se on tositositosi nastaa ja siihen vähän liittyykin suorituspaineita. Jokainen haluaa korvatulpat ja jokaista, joka ei niitä saa hävettää.

Se hetki, jolloin nappi on pohjassa ja ihan iholta kuuluu saatanallinen pamahdus ja paineisku tuntuu koko ylävartalossa on jotain ihan spesiaalia. Tähtäin on koko ajan silmässä kiinni, putki on yhä olkapäällä ja silmät aukeavat uudestaan pamahduksen jälkeen savun keskellä. Se hetki, jolloin ainoa ajatus mielessä on “joko se lähti” ja maailma ympärillä on vain savupilvi tuliasemassa sekä ruudin katku kurkussa ja olo hieman typertynyt jonkun huutaessa kuulonsuojauksen läpi: "OSUMA", on jossain määrin verrattavissa vähintäänkin laimeaan orgasmiin.

Kuulostaa varmaan vähän oudolta, mutta Sinkomiehet tietää. Ja ymmärtää.

Hmm.. Ruotsalaiselta foorumilta lueskelin raskaan kertasingon kohtalosta Ruotsissa


Det fanns ett annat skäl förutom brister i den taktiska tillämpningen, och det var att de negativa effekterna från avfyrningen bedömdes allt för stora på den enskilde soldaten.

Man testade 120 mm pskott i bland annat Storbritannien innan man gjorde det i FM och det förekom incidenter där den avfyrande soldaten blev desorienterad och till och med medvetslös (!) efter att ha avfyrat vapnet. En jävla smäll mao.

Inga soldater litar på ett vapensystem som kan ta livet av dig i en skarp situation genom att göra dig oförmögen att försvara dig.

Oli olemassa myös toinen syy taktisen sovelluksen puutteiden vuoksi ja se oli että lakaisun negatiiviset vaikutukset yksittäiselle sotilaalle arvoitiin liian suuriksi

Isossa-Britanniassa testattiin 120 mm kertasingolla ennen (Ruotsin) puolustusvoimia ja esiintyi tilanteita jossa aseen laukaiseva sotilas menetti käsityksensä ympäristöstä tai jopa menetti tajuntansa (!) ammuttuaan aseella. Pirun iso paukku tosinsanoen.

Kukaan sotilas ei voi luottaa asejärjestelmään joka voi viedä sinulta hengen kovassa tilantessa, koska et voi puolustautua

No, erilainen näkemys työturvallisuudesta. Käänsin pari suomalaista käyttäjäkokemusta tuonne ketjun 2 sivulle

-----
kertomus yllä
https://www.flashback.org/sp39649736

2 sivu
https://www.flashback.org/t1976847p2
 
[QUOTE="Sarek1, post: 182580, member: 1225"]Koulutus ei pysähtyne varusmiespalveluksen suorittamiseen. Nykymuodossaan se on nimittäin säälittävän lyhyt. Omalla kohdallani 330vrk josta +220vrk metsässä pupujusseilemassa oli kohtalaisen hyvä kasvatuksellinen lähtökohta. Tämä on aihe, joka kuuluu oikeastaan politiikan ja politikoinnin puolelle. Ne vaalit...

Mainittujen härveleiden käytön opettelu olisi muuten oiva lisä siltavahtien iltasatuosastolle. Kunpa tosiaan olisi vain lisää leluja joita voisi tutkia ja renailla. Meillä riittää motivaatiota vaikka muille jakaa ja vaikka harmaa väri uhkaa siirtyä pään ulkopuolelle tai jopa tippua pois päästä voitte olla varmoja siitä että me opimme käyttämään niitä perustasolla. Ja toisaalta, meilläkin on rivissä niitä erikoismiehiä, ovat vain seestyneemmässä iässä. ;)[/QUOTE]

Vahvensin. On se tainnut melko monella pysähtyä ihan justi siihen.
 
Tätä en ymmärrä. Reaktiosi on ihan sama kuin muillakin varusmiehillä. Miksi ihmeessä käsikranaatti on niin ihmeellinen kapistus että sitä pitäisi pelätä? Kuitenkin KÄKR on Jalkaväen perusase jota jaetaan 4-6 per taistelija ja joka on tärkeämpi jokaisen hallita kun vaikkapa sen KES:n käyttö. Mielestäni KÄKR on RK:n ja KK:n jälkeen JV-taistelijan tärkein ase. Onko syynä ne julkisuuteen tulleet muutama onnettomuus (jossa kukaan ei edes kuollut, toisin kun vaikkapa onnettomuuksissa RSKRH:llä) jotka ovat saaneet meidän varomääräykset naurettavalle tasolle ja jotka mm. estävät TSTKÄKR:n käytön osana taisteluammuntoja jolloin niihin "totuta"?

Ihan totta. Varmasti jos noita olisi saanut enemmän heitellä olisi se tullut ihan normaaliksi toiminnaksi. Nyt kun p-kaudella sen yhden heitti, niin tilanne oli tämä.

Myöskin yhden KESsin ampuminen ei riitä mihinkään, ei vaan riitä. Meillä taisi olla jopa niin surkea tilanne, että taisi olla mm. yksi sinkopartion johtaja joka ei ampunut yhtään kovaa Apilasta koko palveluksen aikana... Kun ampumismääristä oli aiemmin puhe.
 
Meillä taisi olla jopa niin surkea tilanne, että taisi olla mm. yksi sinkopartion johtaja joka ei ampunut yhtään kovaa Apilasta koko palveluksen aikana... Kun ampumismääristä oli aiemmin puhe.
No se, että joku sinkopartionjohtaja ei ammu yhtään kovaa saattaa olla tietoinenkin valinta...periaatteessa kaikki sinkopartioiden johtajat ampuivat jo AUK:ssa yhden ja toisen SotaK:ssa. Jotkut sinkomiehet teistäkin ampuivat enemmän kun yhden...ehkä joku näistä korpeista olikin sitten sijoituksissa sen sinkopartion johtaja eikä se alikersantti jolle "ei vaan sattunut riittämään" AUK:ssa tai SotaK:ssa kovaa Apilasta... ;)
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top