Tehdäänpäs ketju joukko-osastosta, joka täyttää tasavuosia ylihuomenna. Perinteet lasketaan Panssaridivisioonan perustamisesta Äänislinnassa v. 1942. Juhlapäivän kunniaksi kalustonäyttely sekä toimintanäytös Parolannummella, jossa esillä uutta ja vanhaa. Uudesta ainakin Leo 2 A6 sekä tykkimiesten K9 Moukari. Jos joku missasi ne 4.6., on nyt uusi tilaisuus nämä nähdä. Forumilla on monia PsPr:ssa palvelleita; ainakin veli
@Vonka tulee mieleen. Itekin siellä olin, tosin tykkimiehenä.
Omia muistoja olisi varmaan muillekin tässä jakaa. Muutkin voivat kirjoittaa Panssaridivisioona/Prikaati aiheesta.
Oheisena juhlapäivän ohjelma. Sitä dominoi tykkimiesten 4 tykkinen 155 H17 perinnepatteri, koska en nyt nopeasti muuta
kautta ohjelmaa löytänyt. Asia varmaan tulee silti selväksi.
lö
Katso liite: 15272
No voi hittolainen. Juuri eilen kävin ex-tempore Panssarimuseossa. Olisi pitänyt jättää Parolan retki huomiselle.
Minä olin silloin, kun Tarvainen oli tankki-Masan (Aaltonen) jälkeen komentajana. Jussi Hautamäki oli Hämeen Jääkäripataljoonan komentajana. Silloin oli kaksi panssarijääkärikomppaniaa ja panssarivaunupataljoona + viesti + pioneeri + krh + HK ja AuK ja PsRUK. JPsto oli Linnan kasarmeilla ja autokomppania Poltinahon kasarmeilla. En muista, missä sotilaspoliisit olivat.
HämJP ja PsvP yhdistettiin sitten helikopterihullutuksen aikoihin Hämeen Panssaripataljoonaksi ja enää on vain yksi PsjK.
Samalla vanha JP 4 eli legendaarinen "Motti-Matti" Aarnion
Hiipijä (Lauri Törnin talvisodan joukko-osasto) lakkasi itsenäisenä. Tai oikeastaan sen tausta on vielä pitempi: kantaisä oli Savoniuksen kärkijoukko Jääkäripataljoona XII (1918), joka kärsi Tampereella sodan raskaimmat tappiot ja ehtihän pataljoona olla myös osa Porin Jääkärirykmenttiä (1919 - 1927) sekä Savon Prikaatia, jossa se oli III pataljoona, kunnes sille annettiin vuonna 1930 nimi
Vuoksen Jääkäripataljoona. Kesällä 1936 se sai nimen Jääkäripataljoona 4.
On vaikea sanoa, oliko muna vai kana ensin. Panssariprikaati syntyi tavallaan tulessa jääkärien ja panssarien yhteistyöstä.
JP 4 aloitti Raudussa linnoitustöissä lokakuussa 1939, siirtyi sitten Laatokan Karjalaan Lemetin mottialueelle, missä Motti-Matti sai mainetta. Sota jatkui 1941 Kokkarissa, Korpiselässä, Vilokissa, Pitkärannassa, Salmissa ja Tuuloksessa, missä JPr:lle alistettiin Panssaripataljoona. Tuuloksenjoen taisteluista alkunsa saanut kehitys huipentui Hämeen Panssarivaunupataljoonan muodostamiseen.
Jääkärien ja panssarien yhteistoiminta jatkui Aunuksessa, Syvärillä, Poventsassa, Karhumäessä. Kesällä 1942 tosiaan perustettiin Panssaridivisioona. Kesällä 1944 olivat vuorossa Polviselkä, Kuuterselkä, Rokkalanjoki, Tali-Ihantala ja Vuosalmi. Syksy menikin sitten Lapissa, jossa Hiipijä eteni Kaamaseen ja saavutti rajan Utsjoella 20.11.1944. Savotta oli päättynyt.
Vuonna 1957 Jääkäripataljoona 4 vaihtoi nimensä Hämeen Jääkäripataljoonaksi ja vuonna 1971 jääkärit saivat kuljetuspanssarivaunut. Tosin alokkaat tekivät vielä minunkin aikanani noin 2 X 90 kilometrin pp-marssin Padasjoelle, ja siinä välissä opeteltiin perustaitoja viikko leirillä: tuli ja liike, polttotaistelu, kaasut. Meillä oli suksetkin mukana, poljimme talvella ja hiihdimme ja konttasimme lumessa perillä. Kuljetuspanssarin sisään me alokkaat pääsimme enempi vasta valan jälkeen. Muistaakseni paristasadasta alokkaasta
yksi nostettiin pyörineen kuorma-autoon paluumatkalla ihan Parolan huulilla ja häneltäkin mitattiin sitten 39,7 asteen kuume.
Linnan kasarmilta siirryttiin pääosin Parolannummelle vasta 1971-1974. Kasarmit kiilsivät vielä 1984.
1. Jääkärikomppania sai nimen "henkikomppania", koska se ja pataljoonan lippu olivat välirauhan aikana saattamassa Helsingin rautatieasemalla eronnutta presidentti Kyösti Kalliota tämän kaatuessa kuolleena marsalkka Mannerheimin käsivarsille.
Panssariprikaatissa palveli sodan jälkeen paljon veteraaneja. Usein he olivat "poikkitieteellisiä" eli hallitsivat sekä vaunu- että jääkäriasiat: Esimerkiksi everstiluutnantti Mikkola oli talvisodan komppanianpäällikkönä Jääkäripataljoona 1:ssä ja myöhemmin JP 3:ssa sekä sitten sodan jälkeen PsPr:ssa komppanianpäällikkönä vuoteen 1946, pataljoonan komentajan apulaisena Panssariprikaatissa 1946–1948. Panssarikoulun johtajana, Panssariprikaatin panssarivaunupataljoonan komentajana jne. Välillä hän oli muualla mutta aivan lopuksi Mikkola oli uudelleen Panssarikoulun johtaja vuodesta 1958 vuoteen 1961, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.
, jospa siinä oli se mitali. Viimeisiä jääkäreitä varmaan noin pitkään palveluksessa olemaan.