Panssariprikaati 75 v 28.6.2017

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Old Boy
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Old Boy kirjoitti:
Yksittäisten panssarimiesten koulutustaso oli erinomainen, kuten kirjoitit. Harjoittelullahan siihen pääsee, kuten korpr Lagus Kuuterselässä osoitti. Kun kaksi vaunua ajaa vastakkain, voittaa se joka ekana osuu.
Visurikin tietysti tuntee asian kun on entinen panssarimies, mutta tämä koulutustaso koski vaunumiehistöjä eikä johtajia. Joukkona harjoittelusta ei löydy juurikaan merkintöjä. Käkelä kyllä kirjoittaa Äänislinnan panssarikentästä, mutta jos oikein muistan ei hänkään ole joukkoharjoituksia löytäny. Taisi valittaa pienistä polttoainekiintiöistä. Kun ainoan ajanmukaisella kalustolla varustetun RynnP:n johtajat tuli eri aselajistakin, olisi tällainen harjoittelu ollu erittäin tarpeellista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tästä olen kyllä eri mieltä. Yhteistoimintaa harjoiteltiin kyllä ja paljon. Usein miten harjoituksen aihe oli PsvK:lla ja PstTykK:lla vahvistettun JP:n taisteluosaston hyökkäys (Syksyn 1941 oppien mukaisesti). Näitähän ei sitten toteutettu kesällä 1944 kun todellisuudessa vähemmän yhteistoimintaa harjoitellut RynTykP tuki vuosia harjoitelleen PsPr:n sijaan JPr:n joukkoja PsD:n jakamisesta johtuen! RynTykP pääsi mukaan yhteistoimintaa harjoituksiin vasta myöhään keväällä 1944 kun oli saanut oman perustamisensa ja yksikkökohtaisen koulutuksensa tehtyä. Epäilemättä polttoainekiintiötkin vaivasi. Vielä kesäkuun alussa oli laajat JP:n ja RynnTykP:n yhteistoimintaharjoitukset Kannaksella josta syystä muuten se kuuluisa Enson paraati oli helppo järjestään kun koneet oli saatavilla.

Old Boy kirjoitti:
Pst tykkien miehistöt taisteli urhoollisesti ja saivat paljon tuloksia. Paljon tykkejä myös menetettiin johon suurimpana syynä oli alitehoinen vetäjä. Taktisesti voidaan tarkastella ekaa koitosta, Polviselkää, jonka tykkiasemat löytyy tst -kertomuksista. Kaikki peräkkäin päätien varressa, sivustatuliasemat puuttuu kokonaan. Olisi luullut, että johonkin niinkin olisi asetuttu, kun se oli oppien mukaista silloin kuten on tänäänkin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tähän taktiseen toimintaan pitäisi kyllä kerätä perehtymään. Muistelen kyllä Käkelänkin arvostelleen PST-taktiikan osaamista "Marskin panssarintuhoojat" -kirjassaan. Taisi tämä PST-yksiköiden taktinen osaamattomuus olla havainto myös aikalaisilla koska PST-upseereja alettiin pikakouluttamaan kesä-heinäkuun vaihteessa ja sijoittamaan esikuntiin kaikk
ille tasoille nimenomaan ohjaamaan PST:n käytön suunnittelua.

Edit: kirjan nimi korjattu oikeaksi.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: EK
Vonka kirjoitti:
Pr:n pataljoonat harjoittelivat joukkoina reservissä ollessaan samoin kuin RvPr:n jääkäripataljoonatkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin tekivät ja koulutustaso joukkonakin oli erinomainen. Hästön kirjoituksestakin, jonka eilen linkkasin, tämä ilmenee hyvin. Vaikka asemasodan aikana saapuneita uusia miehiä oli paljon mukana.

CV9030FIN kirjoitti:
Tästä olen kyllä eri mieltä. Yhteistoimintaa harjoiteltiin kyllä ja paljon.
Klikkaa laajentaaksesi...

No nyt mulla ei ole lähteitä käsillä, joten sopinee että sä ja veli @Vonka olette oikeassa tämän suhteen.
 
Old Boy kirjoitti:
No nyt mulla ei ole lähteitä käsillä, joten sopinee että sä ja veli @Vonka olette oikeassa tämän suhteen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen eri mieltä, että olisin ollut eri mieltä, koska tunnen vain jääkäreiden harjoittelua. :D

Joka tapauksessa jatkuvan harjoittelun ja vaativuuden merkitys sotilasasioissa on iskostunut mieleeni pysyvästi. Ja mitä luppoisampi aika, sen enemmän pitää harjoitella. Kun tilanne perkelöityy, harjoitusta piisaa sitten joka tapauksessa.
 
JR49 kirjoitti:
Jouko Hynnisestä vielä sen verran, että hän yleni kenraalimajuriksi, vaikkei ollut käynyt Sotakorkeakoulua, mikä oli kuitenkin edellytys kenraalikuntaan. Miten poikkeuksellista tämä on ollut omana aikanaan? Onko muita vastaavia?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouko_Hynninen

@CV9030FIN , sinä varmaan tiedät
Klikkaa laajentaaksesi...
Itsenäisyyden alkuvuosilta on moniakin ja sota-ajaltakin on näitä muutamia, mutta käsittääkseni Hynninen on viimeinen joka näin on edennyt kenraaliksi. Ja vielä rauhan aikana. Taisi MR2 ja näytöt auttaa asiaa ;)
 
Old Boy kirjoitti:
Huomattavasti helpompaa, kun ei koko koulua vielä ollut! Jokuhan kentsuksikin aina ylenee.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei toki ollut, mutta kyllähän monet pisimmälle päässeistä Jääkäreistä joutuivat käymään SKK:n ulkomailla ennenn oman Sotakorkeakoulun perustamista. Jossa muuten sivuhuomautuksena opettajistosta iso osa ennen Talvisotaa oli ulkomaalaisia.
 
Hynnisen tilannetajusta kertoo kaatosateinen yö Petroskoin alla. Mielialat olivat matalalla. Tunnussana oli Suomi voittoon. Väsymys ja apatia hiipi märkään ja väsyneeseen pataljoonaan. Hynninen vaihtoi tunnussanan. Uusi oli perse. Mielialat nousivat kohisten, ja uutta tunnussanaa toisteltiin korvessa innokkaasti.
 
Tämä olisi varmaan pitänyt kysyä heti aluksi.
Minkälainen on hyvä pataljoonankomentaja jalkaväessä? Ja mikä teki Hynnisestä päätään pidemmän kaikista muista hyvistä?
 
JR49 kirjoitti:
Tämä olisi varmaan pitänyt kysyä heti aluksi.
Minkälainen on hyvä pataljoonankomentaja jalkaväessä? Ja mikä teki Hynnisestä päätään pidemmän kaikista muista hyvistä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Perheeltäni olen saanut kuulla, että hän oli tarmokas, vaativa ja ankara mutta myös toverillinen, eikä hän lamaantunut tilanteissa vaan säilytti ajatuskykynsä ja rauhallisuutensa.

Hyökkäyshenkinen. Sopi PsD:hen.
 
Etelä-Karjalan kadettipiirillä oli muutama vuosi sitten seminaari MaaSK:lla Lappeenrannassa hyvistä komentajista. Yhtenä Jouko Hynninen. Valitettavasti kamerastani loppui akku kun tämä esitys oli päivän viimeinen, mutta se jäi mieleen että kun Hynninen piti komentajan puhuttelua Savon prikaatin kantahenkilökunnalle, niin puheensorina lakkasi kuin veitsellä olisi leikattu, kun hän astui ovesta saliin. Syvästä kunnioituksesta sekä siitä, että hänellä aina oli myös painavaa sanottavaa.
 
Lähden nyt muutamaksi päiväksi tutkimaan sotahistoriaa maastoon, tosin en PsD:n sotaa. Teen sitten raportin johonkin sopivaan ketjuun, jos löydän jotain edes jollain lailla kiinnostavaa tai valottavaa.

Sillä välin on pakko ulkomuistista sitterata Sariolaa. Mauri Sariolaan Hynninen teki vaikutuksen. Sariola haastatteli Hynnistä teokseensa Marskin ritarit (1968). Kenraali oli mökillään ja Sariola pysähtyi puhelinkioskiin ja kysyi ajo-ohjeita. Käytiin seuraava keskustelu:

"Onko teillä kynä?"
"Ei ole", Sariola vastasi, "mutta minulla on hyvä muisti ja..."
"Soittakaa sitten, kun teillä on kynä", sanoi Hynninen ja sulki puhelimen.

Sariola haki kynän ja soitti uudelleen. "Herra kenraali, nyt minulla on kynä." Hän kirjoitti ohjeet. Hän myönsi kirjassa, että ei olisi ilman muistiinpanoja löytänyt perille. Hynninen sanoi sitten leppoisasti: "Kirjailijalla pitää aina olla kynä."

Tässä pienessä episodissa näkyy luonne ja syvällinen sellainen. Oli kyse mistä tahansa työvälineestä, vaikka sotatyövälineestä, sen on oltava mukana, ja sen on oltava terässä! Joku voisi pitää tätä kenraalin tärkeilynä, mutta siitä ei ole ollenkaan kyse.

Tuossa on parikymmentä minuuttia Hynnisen omaa ääntä Kuuterselästä:

http://areena.yle.fi/1-2295933
 
JR49 kirjoitti:
Minkälainen on hyvä pataljoonankomentaja jalkaväessä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä kysymys toisaalta kuuluu ja toisaalta ei kuullu topiciin. Siinä mielessä kuuluu, että Panssaridivisioonassa palveli erinomaisia pataljoonankomentajia. Esimerkkinä edellä käsitellyn Jouko Hynnisen lisäksi vaikka Mannerheimristin ritari JP4:n komentaja maj Eero Leppänen, joka kaatui Portinhoikassa. Muuten tällaiseen kysymykseen saa yhtä monta vastausta kun on vastaajiakin. Mutta on aihetta lähestytty tutkimuksen keinoinkin. Oheinen Ripatti_1972 on vanha, mutta ainakin aineisto oli vielä pääosin keskuudessamme ja sotakokemukset muistissa.
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:
Harmi kun en viimeksi museossa käydessäni katsonut, oliko Panssariprikaatin historiaa myynnissä eli kymmenen vuotta sitten pidettyihin juhliin tehtyä teosta Perinteitä, yhteistyötä, iskuvoimaa - Elämää Panssariprikaatissa 1945-2007. Se minun pitää hankkia hyllyyn.
 
Old Boy kirjoitti:
Tämä kysymys toisaalta kuuluu ja toisaalta ei kuullu topiciin. Siinä mielessä kuuluu, että Panssaridivisioonassa palveli erinomaisia pataljoonankomentajia. Esimerkkinä edellä käsitellyn Jouko Hynnisen lisäksi vaikka Mannerheimristin ritari JP4:n komentaja maj Eero Leppänen, joka kaatui Portinhoikassa. Muuten tällaiseen kysymykseen saa yhtä monta vastausta kun on vastaajiakin. Mutta on aihetta lähestytty tutkimuksen keinoinkin. Oheinen Ripatti_1972 on vanha, mutta ainakin aineisto oli vielä pääosin keskuudessamme ja sotakokemukset muistissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onpas mielenkiintoinen, kiitän! Täytyy oikein ajan kanssa perehtyä.
 
CV9030FIN kirjoitti:
Ei kun Leppänen komensi JP4:ä ja Hynninen JP3:a.


Ei täysin pidä paikkaansa. Parhaat Vikkersmiehet siirrettiin raskaisiin komppanioihin eli Sotkiin & Klimeihin (Lehväslaiho miehistöineen parhaana esimerkkinä). Tausta on siinä että Rynnäkkötykkipataljoona perustettiin LISÄÄMÄÄN voimaa PsD:ssa jo ennen Sturmeja. Saksalaisen mallin mukaan RynnTykP perustettiin lähinnä tykkimiehistä (!) mm. Kaikki upseerit pataljoonassa oli tykkimiehiä. RynnTykP:n alkuperäisellä kalustolla BT-42:lla harjoiteltiin runsaasti myös epäsuoraa ammuntaa ja toteutettiinkin sitä rintamavastuussa talvella 1942-43 Syvärillä. Kun RynnTykP sai sitten vihdoin Sturmit, vanhaa tykistöstä peräisin olevaa joukkoa täydennettiin mm. ex-SS miehillä joiden arveltiin olevan hyödyllisiä mahdollisten lisähankintojen toteutuessa Saksan taitonsa takia. Siitä voidaan sitten vetää peistä olisko Sturmit pitänyt antaa RynTykP:n sijaan PsPr:lle korvaamaan Vikkerssejä. Minusta ei.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näin on. Lisäksi oli jo pidempään pyritty saamaan lisää raskasta taistelupanssarivaunukalustoa Saksasta. Oli pyydetty sekä vallattua T-34 kalustoa että saksalaisia vaunuja. Jos suunnitelmat olisi toteutuneet, olisi ollut helpompi ja nopeampi vaihtaa PsPr:n kalusto uuteen ja kouluttaa Vickers-miehistöt uudelle kalustolle. Lopulta saatiin 15 kpl Mk IV -vaunuja, mutta eivät enää ehtineet sotatoimiin.
 
Lepard kirjoitti:
Näin on. Lisäksi oli jo pidempään pyritty saamaan lisää raskasta taistelupanssarivaunukalustoa Saksasta. Oli pyydetty sekä vallattua T-34 kalustoa että saksalaisia vaunuja. Jos suunnitelmat olisi toteutuneet, olisi ollut helpompi ja nopeampi vaihtaa PsPr:n kalusto uuteen ja kouluttaa Vickers-miehistöt uudelle kalustolle. Lopulta saatiin 15 kpl Mk IV -vaunuja, mutta eivät enää ehtineet sotatoimiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ai niin tämä.
Käkelän kirjat lukeneille tietenkin tuttua, mutta muille kerrattakoon.
Suomalaiset pyysivät n. 100 modernia taistelupanssarivaunua Saksasta. Mieluiten Panttereita, mutta T-34:kin kelpaisi. Kuitenkaan saksalaiset eivät katsoneet voivansa antaa Panttereita (joita ei taidettu muillekaan liittolaisilla antaa, toisin kuin PZ-IV ja Tiger), jotka tarvittiin omaan käyttöön. T-34:sia annettiin se jokunen kappale, mutta yleensä toimivat sotasaalisvaunut menivät suoraan joukkojen käyttöön, eikä niitä juuri taaksepäin liiennyt. Yleisen linjan mukaisesti Suomelle sitten myytiin sitä PZ-IVJ-vaunua, muttei niitä määriä eikä siinä aikataulussa, kuin suomalaiset olisivat halunneet.

Panssarijääkäripataljoonalle olisi haluttu Nashornit, mutta paremman puutteessa olisi tyydytty johonkin Marderin malliin.

Joskus itsemielessäni hekumoinut ajatuksella 100 Pantterista Nashornien tukemana, keskitetysti käytettynä ja tietysti vielä jääkärit panssarinyrkeillä aseistettuna Kannaksella -44. Mutta kuten meillä Kainuussa sanottiin, niin "Van mitäpä se hyvejää."
 
EK kirjoitti:
Panssarijääkäripataljoonalle olisi haluttu Nashornit, mutta paremman puutteessa olisi tyydytty johonkin Marderin malliin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kun ruvettiin värkkäämään BT -vaunuja, niin niihin olisi ehkä kannattanu laittaa samat 76 mm venäläiset tykit kuin Marderissakin oli. Nenonen ei kuitenkaan antanut, koska 76 K36 nimellä meillä kulkeneella tykillä oli pitkä kantama ja niitä tarvittiin kenttätykistössä. Mutta tilalle olisi ehkä Saksasta saatu jotain muita tykkejä, jos olisi pyydetty. Tähän herättiin kuitenkin meillä vasta loppuvuonna 1943.
 
Old Boy kirjoitti:
Kun ruvettiin värkkäämään BT -vaunuja, niin niihin olisi ehkä kannattanu laittaa samat 76 mm venäläiset tykit kuin Marderissakin oli. Nenonen ei kuitenkaan antanut, koska 76 K36 nimellä meillä kulkeneella tykillä oli pitkä kantama ja niitä tarvittiin kenttätykistössä. Mutta tilalle olisi ehkä Saksasta saatu jotain muita tykkejä, jos olisi pyydetty. Tähän herättiin kuitenkin meillä vasta loppuvuonna 1943.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tai olisiko T-24 voinut toimia pohjana? Niitä kuitenkin oli ja niistä kaavailtiin mm. miehistönkuljetusvaunuja. Olisi kuitenkin ollut pykälää isompi pohja verrattuna Panzer 38:aan.
Edit.
Siis avotorninen vaunu Marderin tapaan, ei BT-42 tyyppinen hirviö.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top