Kirjoista ei totuutta löydä! Yleensäkin kirjoja lukiessa huomaa, etteivät sotahistorioitsijamme aselajihommia hallitse. Koskee siis muutakin kuin tykistöä. Eihän meillä enää ole Sampo Ahdon kaltaisia upseereita, jotka palvelivat lähes koko uransa sotahistoriatehtävissä. Eikä varmaan tutkijaupseerin virkojakaan, jotka tämän tekivät mahdolliseksi. Kirjoja kyllä on laadittu useita, mutta ei niissä yleensä ole kunnon analyysejä vaan samat tiedot toistuvat opuksesta toiseen, oli ne oikein tai ei. Siten se, joka kerran keksitään, se aina haukutaan. Tällainen henkilö on ev Oscar Sippola. Se alkoi 1980 -luvulla, kun Eino Tirrosen kirja ilmestyi. Siinä hän kyllä haukkui kaikki esimiehensä kyvyttömiksi koko Jatkosodan ajalta, mikä mun mielestä vähentää huomattavasti lähdearvoa.
CV on oikeassa että hyökkäys tyrehtyi Kuuterselän aukeilla tykistötuen puutteeseen. Syytä tähän ei kirjoista löydy joten koetetaan laatia siitä MpNet -analyysi. Monella suullahan on välillä todettu, että täällä asuu se suurin viisaus.
Yksi uusi tieto on antaa alkajaisiksi. Monen tuntema Bair Irintchev on viime vuonna venäläisten arkistojen perusteella kertonut, että Kuuterselän kylän harjanteilla oli venäläisen tykistön tuliasemat. Meidän kirjallisuus puhuu pst -tykeistä. Tieto on uskottava sillä se on ainoa aukea koko matkalla VT-linjasta Liikolaan. Etäisyyskin noin 4 km etulinjasta olisi juuri oikea. Divisioonatykkinä heillä oli Zis-3 eli 76 K42, joka oli lähes yhtä hyvä pst -tykki kun 75 K40. Eteenpäin pääsyyn ei siis ollut mitään mahiksia ilman tykistöä kuten ei yleensäkään hyökkäyksessä aukealla.
Miksi tykistötuli sitten loppui juuri kun sitä eniten olisi tarvittu. Kuva PsD:n taistelukertomuksesta (alla) kertoo siihen syyn. Oikean reunan keskeltä yläreunan keskelle Pamppalan kautta kulkeva paksu viiva on päätie Kivennapa-Viipuri. Sitä pitkin oli tapahtunu läpimurto Valkeasaaressa ja hyökkäyksen odotettiin jatkuvan samaa tietä pitkin VT -linjalle. Tälle linjalle oli meidän paukut asetettu siten että valmiina piti olla 13.6. klo 7.00 eli noin 24 h ennenkuin hyökkäys Kuuterselkään alkoi. Venäläiset teki kuitenkin peliliikkeen ja siirsi painopisteen kahdessa vrk:ssa Kuuterselän kohdalle. Läpimurron tapahduttua antoi AK käskyn vastahyökkäyksestä klo 15 ja Lagus omansa Puromalle klo 16.00. JPr:n käskyn erikoisuus on tiedot vihollisesta, jolla käskyt aina alkaa: "Vihollisesta ei uutta". Voisi varmaan sanoa niinkin, että "vihollisesta ei harmainta aavistusta". Toki suullisesti on voitu sanoa enemmän. Kaipailin joskus niitä tiedustelu-Mersuja, sillä painopiste kyllä paljastuu kuljetuksista, tykistön tuliasemista ym, kun vain pääsee kuvaamaan. Kannaksella se ei enää onnistunu kuin nykyaikaisella hävittäjällä.
Vastahyökkäystä varten muodostettiin Tykistöryhmä Nuolimaa, johon kuuluivat:
Raskas Psto 14 kalusto 150 H40 kantama 11,5 km
Raskas psto 18 152 H37 kantama 15,5 km
II/KTR 8 155 H17 kantama 10 km
II/KTR 16 155 H17 kantama 10 km
Tämä tarkoitti puhelinyhteyksin toisiinsa kytkettyä 4:a pstoa, joilla oli tulitoiminnassa yhtenäinen johtaja, ryhmäupseeri. Hän otti vastaan tulikomennot ja antoi ne sopivien tuliyksiköiden toteutettavaksi. Tulivalmistelut ampui tietysti koko ryhmä. Kantamista vähensin suoraan 10 % joka on käytännössä maksimi mihin kannattaa ampua. Kartalta pääsee kiinni matkoihin sillä tiedolla, että Liikolan risteyksestä Kuuterselän risteykseen on 5 km. Kaikki pstot oli raskaita millä on huomattava merkitys. Laukauksia ammuttiin kuitenkin ainoastaan 1981 kpl eli aika tarkkaan 1 tuliannos/psto, siis 10 kpl iskuja. Iso osa kului jo tulivalmisteluun ja sitä edeltävään ammuntaan. Mutta tosiasiaksi jää, etteivät kantamat riittäneet enää sinne Kuuterselän aukealle. Minkähänlaisen arvosanan kadiksen koulutyössä saisi tällaisesta suunnitelmasta, jossa hyökkäyksen murtokohdassa jo 3 pstoa 4:stä on käyttäny 50 % kantamasta? Yleensähän asemia pyritään vaihtamaan kun 60 % kantamasta on käytössä. Eikä tavoitteeseen asti voi ampua kuin 1/4 tulitukeen varatuista tykeistä.
Tästä asetelmasta seuraa nyt kaksi asiaa. PsD:n taistelukertomus puhuu ammuspulasta, joka ei anna ehkä oikeaa kuvaa. Kun Perkjärven AKM on ihan lähellä luulisi tuliasemissa olevan enemmän kuin 1 tuliannos mutta pulaa tosiaan saattoi olla suurimmista panoksista, joita tarvitaan kun piti ampua lähes äärikantamille. Kaikki panokset eivät voi niitä olla, muuten lähelle ei voi ampua lainkaan ja keskikantamillakin tulokulma on liian loiva. Huollon hommia ei tietysti helpota sekään, että Tykistöryhmä N:n 4 pstoa sattuivat olemaan kolmea erilaista mallia, vieläpä kolmesta eri valmistusmaasta. Älkää pliis siis enää kukaan kuvitelko, että tykistön ammustäydennystä voi hoitaa mitenkään muuten, kuin täsmällisesti täytetyilla kirjallisilla tilauksilla. Muistaen, että 1 laukaus koostuu niistä 7:stä osasta. Toinen seuraus oli ettei meidän radiokalustomme ollu näille kantamille tarkoitettu. Yksi sturmi sitoutuikin toimimaan radioautona, josta RsPsto 14:n ltn Similä johti tulta haavoittumiseensa asti.
Miksi sitten tykit oli kaukana päätien varressa? Ihmetellä sitä voi siksikin, että Halstin mukaan Pajari oli ennalta varma läpimurron tapahtuvan juuri Kuuterselässä. Tykistön ryhmitys kertoo mulle tykkimiehenä kyllä ihan muuta. Lähelle siirrettiin ainoastaan maj Kallion II/KTR 8, sekin luultavasti sen vuoksi, että psto saapui Syväriltä suoraan näihin asemiin. Paljon parjatulla ev Sippolalla ei ainakaan ole tämän asian kanssa tekemistä. Syylliseksi voi kyllä osoittaa Laatikaisen, joka todellisuudessa oli vielä huonompi komentaja kun kirjat kertoo. Hänhän sai aikaan tilanteen, jossa johtosuhteet oli epäselvät Pajarin sekä Laguksen välillä. Sitten päätti, että "Lagus johtaa". Hänelle se oli helppo päätös, mutta tarkoitti käytännössä sitä, että PsD:n tykistökomentaja Klärich pienine esikuntineen joutui ottamaan vastuun hyökkäyksen tulituen järjestämisestä. PsD:llähän oli normaalisti johdettavana ainoastaan 1 psto. Alkajaisiksi Klärichin piti kiertää 3 D:n ja 2 D:n esikuntien kautta tutustumaan tilanteeseen ja uusiin alaisiinsa. Tähän meni tietenkin aikaa ja kun käytössä oli ainoastaan yksi tie, ei tykistön ryhmityksiä enää mahtunu tekemään JPr:n ja RynnP:n alettua siirtymään Liikolaan lähtöasemiin. Tämä vain yksi tie käytössä oli myös luultavasti syy, miksi koko divisioonaa ei Laguksen mielestä kannattanu heittää peliin.
Mielenkiintoista tässä casessa on, että virallinen jatkosodan Historia osa 4 esittää Kuuterselän vastahyökkäyksen kaavioin, josta tykistön tuliasemat kokonaan puuttuvat. Kt:n historia osasta 2 löytyy kyllä JPr täsmällisesti Pamppalan odotusaluetta myöten, mutta tästäkin tykkimiesten erikoisteoksesta puuttuvat kuvan tuliasemat. Kyse ei voi olla sattumasta, sillä Valkeasaaresta, Siiranmäesta sekä Tali-ihantalasta löytyy jokainen taisteluun osallistunut psto tutulla kolmiomerkillään. Yritetäänkö näissä virallisissa historioissa häivyttää se, että ehkä ei lainkaan "varauduttu toimimaan Kuuterselän suuntaan" kuten taistelukertomus esittää? Vaan lähetettiin JPr hyökkäykseen ihan ad hoc tilanteessa. Selvitettävää vielä riittäisi, sillä esim RsPsto 14:n yksi ptri ei ampunu laukaustakaan koko Kuuterselän taistelussa, johon ainoa syy voi olla ettei kantamat todellakaan riittäny. Toisen patterin osalta puuttuu spk digiarkistosta eikä voinu tarkistaa. Kolmas prti ampui, mutta sekin ainoastaan 200 laukausta.
.
Katso liite: 15373