JR49
Respected Leader
Et ole tuossa ihmettelyssäsi yksin. Vaan hyvinhän ne loppujen lopuksi pärjäsi, Sturmi-nuorukaiset.
Panssariprikaati 75 v 28.6.2017
- Viestiketjun aloittaja Old Boy
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
Eikös yksi syy ollut ihan siinä, että PsD:n riveihin saatiin väkeä 1943 kotiutetun Waffen-SS -pataljoonan riveistä ? Näillä miehillä oli tuoretta taistelukokemusta Saksan itärintamalta mm. puna-armeijan uusimmista vaunuista ja taktiikasta. Lisäksi suomalaiset SS-miehet olivat varmasti tutustuneet rynnäkkötykkeihin ja osasivat(?) jo valmiiksi ainakin jossain määrin Sturmien ja jalkaväen yhteispelin.
Totta. Tuo jäikin hänen syntilistastaan.
Ei kun Leppänen komensi JP4:ä ja Hynninen JP3:a.
Ei täysin pidä paikkaansa. Parhaat Vikkersmiehet siirrettiin raskaisiin komppanioihin eli Sotkiin & Klimeihin (Lehväslaiho miehistöineen parhaana esimerkkinä). Tausta on siinä että Rynnäkkötykkipataljoona perustettiin LISÄÄMÄÄN voimaa PsD:ssa jo ennen Sturmeja. Saksalaisen mallin mukaan RynnTykP perustettiin lähinnä tykkimiehistä (!) mm. Kaikki upseerit pataljoonassa oli tykkimiehiä. RynnTykP:n alkuperäisellä kalustolla BT-42:lla harjoiteltiin runsaasti myös epäsuoraa ammuntaa ja toteutettiinkin sitä rintamavastuussa talvella 1942-43 Syvärillä. Kun RynnTykP sai sitten vihdoin Sturmit, vanhaa tykistöstä peräisin olevaa joukkoa täydennettiin mm. ex-SS miehillä joiden arveltiin olevan hyödyllisiä mahdollisten lisähankintojen toteutuessa Saksan taitonsa takia. Siitä voidaan sitten vetää peistä olisko Sturmit pitänyt antaa RynTykP:n sijaan PsPr:lle korvaamaan Vikkerssejä. Minusta ei.
Viimeksi muokattu:
SS-vapaaehtoiset nimenomaisesti hajautettiin eri joukko-osastoihin. Lagus muistaakseni toivoskeli juuri mainitsemistasi syistä heidän keskittämistään Panssaridivisioonaan, mutta taisi pelko viidennestä kolonnasta olla liian suuri sekä sotilas- että poliittisessa johdossa.
Uskon myös näin. Samoin vanhat jääkäritoverit (erityisesti Pappa Laatikainen) suojelivat häntä, koska jos hänen sekoilunsa olisi nostettu esiin olisi kysytty myös kriittisesti mitä hänen esimiehensä tekivät asialle. Näin hänen tekemättä jättämisensä ja tekimisensä jäivät vaijetuiksi ennen kun 1990-luvun vapautunut historian tutkimus kaivoi syyt mm. Viipuri katastrofiin esiin toden teolla.
CV:n täydennys oli ihan asiaa, vaunujen miehityskuvio on tosiaan monimutkaisempi. Mutta perusajatus oli kuitenkin täysin väärä eikä Kuuterselän hyökkäys myöskään ollut mikään vaunujen oikean käytön mallisuoritus. Niitähän tuli taisteluun tipoittain juuri kuten joku pv sitten täälläkin oli esillä varoittavana esimerkkinä. Ja täälläkin Panssaridivisioonan voima ennen taistelua jaettiin kahtia, tällä kertaa Laguksen esityksestä. Vielä voisi mainita taistelun johtamisen, jota Puroma yritti tehdä 5-10 km etulinjasta.
Käkelän kirjasta peräisin oleva tieto, joka on liian yleistävä. PsD oli rintamavastuussa Kuuttilahdessa Syvärillä mutta ei spk:n mukaan ampunut kertaakaan tuliyksikkönä vaan harvalukuiset epäsuorat ammunnat olivat yksittäisten vaunujen suorituksia.
BT-42 vaunuistahan oli vajaa vuosi sitten jonkin verran keskustelua, https://maanpuolustus.net/threads/japanilaiset-turistit-ihastelevat-kelvotonta-suomalaispanssaria-–-museon-johtaja-hämillään-”enemmän.5347/#post-393823
(mahtaakohan toi linkki toimia, aikamoinen skandihässäkkä tuossa url:ssa)
Onkohan tästä hankkeesta jossain enemmän kirjallista tietoa. Noi BT-42:t on vähän väliinputoajia, kun eivät saavuttaneet kultaa tai kunniaa - eikä niissä ole oikein kauneusarvojakaan. Mutta jossainhan on ollut näkemys, että näitä tehdään patteristollinen ja ennenkuin moiseen rakenteluun on ryhdytty, ja vielä priorisoitu se muiden varmasti tärkeiden asioiden kanssa, on noista ollut oltava pätevä suunnitelma, mihin tarkoitukseen ja miten niitä käytetään. Panssarihaupitsejahan nuo ovat, joten kuinka niistä tuli rynnäkkötykkejä. Tuo kuulostaa niin herkulliselta suhmuroinnilta (jossa on vieläpä kohtuu hyvin arvattavia vaikutteita ja osapuolia) että siinä olisi ainakin yhdelle kirjalle herkullinen aihe. Lisäksi vielä niiden surullinen kohtalo Viipurissa ikäänkuin naulaa historian arkun kiinni - aikalaisille varmasti mukavampi antaa asian olla kuin lähetä aukomaan sitä kenen idea mikäkin oli.
(mahtaakohan toi linkki toimia, aikamoinen skandihässäkkä tuossa url:ssa)
Onkohan tästä hankkeesta jossain enemmän kirjallista tietoa. Noi BT-42:t on vähän väliinputoajia, kun eivät saavuttaneet kultaa tai kunniaa - eikä niissä ole oikein kauneusarvojakaan. Mutta jossainhan on ollut näkemys, että näitä tehdään patteristollinen ja ennenkuin moiseen rakenteluun on ryhdytty, ja vielä priorisoitu se muiden varmasti tärkeiden asioiden kanssa, on noista ollut oltava pätevä suunnitelma, mihin tarkoitukseen ja miten niitä käytetään. Panssarihaupitsejahan nuo ovat, joten kuinka niistä tuli rynnäkkötykkejä. Tuo kuulostaa niin herkulliselta suhmuroinnilta (jossa on vieläpä kohtuu hyvin arvattavia vaikutteita ja osapuolia) että siinä olisi ainakin yhdelle kirjalle herkullinen aihe. Lisäksi vielä niiden surullinen kohtalo Viipurissa ikäänkuin naulaa historian arkun kiinni - aikalaisille varmasti mukavampi antaa asian olla kuin lähetä aukomaan sitä kenen idea mikäkin oli.
Vonka
Supreme Leader
Minullekin tämä teksti oli uusi. Sellaista lisätietoa minulla on, että 3. komppanian päällikkö kaatui vastahyökkäyksessä, johon hän keräsi muutaman jääkärin mukaan. He olivat päässeet VT-linjan asemiin, mutta osa irtautui. Kapteeni sanoi, että jätitte pojat pulaan ja lähti kärkimiehenä viemään osastoa. Muistaakseni Niilo Lappalaisen kirjassa on maininta, että siitä vastaiskusta ei palannut kukaan.
Meillä kävi kotona vielä 1970-luvulla veteraaneja, koska sukua kaatui ja haavoittui Kuuterselässä ja myös alalohkolla.
Tykistökomentaja Sippolasta kuulin, että oli arka mies, joka hoiteli kanejaan vain. En tiedä, mitä lausahdus tarkoitti. Oliko hänellä sellaisia lemmikkinä rintamallakin.
Yksi huomio, minkä Niilo Lappalainen teki hienossa kirjassaan Kuuterselkäkin murtui on se, että kyläaukean reunaan tultua olisi kaivattu Puromaa, joka jäi Liikolaan. Pataljoonankomentajista ainakin osa tapasi ja piti kylän reunaan päästyä neuvoa rynnäkkötykin suojassa maassa maaten (nyt pitäisi tarkistaa, oliko myös tulenjohtoupseeri paikalla, luultavasti) ja sopivat siinä melskeessä keskenään toiminnasta, että miten siitä eteenpäin yritetään.
@CV9030FIN osaisi varmasti kertoa, olisiko Puroman pitänyt olla lähempänä pataljoonia. Minun osaamiseni ei riitä edes teoriassa miettimään kokonaisen prikaatin keskitettyä taistelunjohtoa. Hynninen johti tietysti taistelua varsinaisella kyläaukealla.
Viimeksi muokattu:
Hyvin muistettu. Sivulla 188 tuosta kokontumisesta, johon osallistuivat Hynninen, Leppänen ja Åkerman. Tosin kokoontuivat latoon, eivätkä rynnäkkötykin suojaan, mutta ulkomuistista ihan hyvin. Yritin pikaisesti etsiä kirjasta syytä Puroman komentopaikkaan, mutten löytänyt.
Yleisesti ottaen on pakko kehua Lappalaisen kirjoja. Paljon asiaa, mutta kuitenkin tiiviisti ja selkeästi kerrottuna. Tietysti siellä on niitä III/JR 65, jotka joitakin lukijoita närästävät, mutta niillä virallisilla lyhenteillä on mielestäni kaikkein helpointa pelata. Kuitenkin ilmaisun selkeys ja informatiivisuus on jotakin, josta moni muu kirjoittaja voisi ottaa oppia, etenkin kun Lappalaisen kirjat eivät ole mitään tiiliskiviä.
Kirjoista ei totuutta löydä! Yleensäkin kirjoja lukiessa huomaa, etteivät sotahistorioitsijamme aselajihommia hallitse. Koskee siis muutakin kuin tykistöä. Eihän meillä enää ole Sampo Ahdon kaltaisia upseereita, jotka palvelivat lähes koko uransa sotahistoriatehtävissä. Eikä varmaan tutkijaupseerin virkojakaan, jotka tämän tekivät mahdolliseksi. Kirjoja kyllä on laadittu useita, mutta ei niissä yleensä ole kunnon analyysejä vaan samat tiedot toistuvat opuksesta toiseen, oli ne oikein tai ei. Siten se, joka kerran keksitään, se aina haukutaan. Tällainen henkilö on ev Oscar Sippola. Se alkoi 1980 -luvulla, kun Eino Tirrosen kirja ilmestyi. Siinä hän kyllä haukkui kaikki esimiehensä kyvyttömiksi koko Jatkosodan ajalta, mikä mun mielestä vähentää huomattavasti lähdearvoa.
CV on oikeassa että hyökkäys tyrehtyi Kuuterselän aukeilla tykistötuen puutteeseen. Syytä tähän ei kirjoista löydy joten koetetaan laatia siitä MpNet -analyysi. Monella suullahan on välillä todettu, että täällä asuu se suurin viisaus.
Yksi uusi tieto on antaa alkajaisiksi. Monen tuntema Bair Irintchev on viime vuonna venäläisten arkistojen perusteella kertonut, että Kuuterselän kylän harjanteilla oli venäläisen tykistön tuliasemat. Meidän kirjallisuus puhuu pst -tykeistä. Tieto on uskottava sillä se on ainoa aukea koko matkalla VT-linjasta Liikolaan. Etäisyyskin noin 4 km etulinjasta olisi juuri oikea. Divisioonatykkinä heillä oli Zis-3 eli 76 K42, joka oli lähes yhtä hyvä pst -tykki kun 75 K40. Eteenpäin pääsyyn ei siis ollut mitään mahiksia ilman tykistöä kuten ei yleensäkään hyökkäyksessä aukealla.
Miksi tykistötuli sitten loppui juuri kun sitä eniten olisi tarvittu. Kuva PsD:n taistelukertomuksesta (alla) kertoo siihen syyn. Oikean reunan keskeltä yläreunan keskelle Pamppalan kautta kulkeva paksu viiva on päätie Kivennapa-Viipuri. Sitä pitkin oli tapahtunu läpimurto Valkeasaaressa ja hyökkäyksen odotettiin jatkuvan samaa tietä pitkin VT -linjalle. Tälle linjalle oli meidän paukut asetettu siten että valmiina piti olla 13.6. klo 7.00 eli noin 24 h ennenkuin hyökkäys Kuuterselkään alkoi. Venäläiset teki kuitenkin peliliikkeen ja siirsi painopisteen kahdessa vrk:ssa Kuuterselän kohdalle. Läpimurron tapahduttua antoi AK käskyn vastahyökkäyksestä klo 15 ja Lagus omansa Puromalle klo 16.00. JPr:n käskyn erikoisuus on tiedot vihollisesta, jolla käskyt aina alkaa: "Vihollisesta ei uutta". Voisi varmaan sanoa niinkin, että "vihollisesta ei harmainta aavistusta". Toki suullisesti on voitu sanoa enemmän. Kaipailin joskus niitä tiedustelu-Mersuja, sillä painopiste kyllä paljastuu kuljetuksista, tykistön tuliasemista ym, kun vain pääsee kuvaamaan. Kannaksella se ei enää onnistunu kuin nykyaikaisella hävittäjällä.
Vastahyökkäystä varten muodostettiin Tykistöryhmä Nuolimaa, johon kuuluivat:
Raskas Psto 14 kalusto 150 H40 kantama 11,5 km
Raskas psto 18 152 H37 kantama 15,5 km
II/KTR 8 155 H17 kantama 10 km
II/KTR 16 155 H17 kantama 10 km
Tämä tarkoitti puhelinyhteyksin toisiinsa kytkettyä 4:a pstoa, joilla oli tulitoiminnassa yhtenäinen johtaja, ryhmäupseeri. Hän otti vastaan tulikomennot ja antoi ne sopivien tuliyksiköiden toteutettavaksi. Tulivalmistelut ampui tietysti koko ryhmä. Kantamista vähensin suoraan 10 % joka on käytännössä maksimi mihin kannattaa ampua. Kartalta pääsee kiinni matkoihin sillä tiedolla, että Liikolan risteyksestä Kuuterselän risteykseen on 5 km. Kaikki pstot oli raskaita millä on huomattava merkitys. Laukauksia ammuttiin kuitenkin ainoastaan 1981 kpl eli aika tarkkaan 1 tuliannos/psto, siis 10 kpl iskuja. Iso osa kului jo tulivalmisteluun ja sitä edeltävään ammuntaan. Mutta tosiasiaksi jää, etteivät kantamat riittäneet enää sinne Kuuterselän aukealle. Minkähänlaisen arvosanan kadiksen koulutyössä saisi tällaisesta suunnitelmasta, jossa hyökkäyksen murtokohdassa jo 3 pstoa 4:stä on käyttäny 50 % kantamasta? Yleensähän asemia pyritään vaihtamaan kun 60 % kantamasta on käytössä. Eikä tavoitteeseen asti voi ampua kuin 1/4 tulitukeen varatuista tykeistä.
Tästä asetelmasta seuraa nyt kaksi asiaa. PsD:n taistelukertomus puhuu ammuspulasta, joka ei anna ehkä oikeaa kuvaa. Kun Perkjärven AKM on ihan lähellä luulisi tuliasemissa olevan enemmän kuin 1 tuliannos mutta pulaa tosiaan saattoi olla suurimmista panoksista, joita tarvitaan kun piti ampua lähes äärikantamille. Kaikki panokset eivät voi niitä olla, muuten lähelle ei voi ampua lainkaan ja keskikantamillakin tulokulma on liian loiva. Huollon hommia ei tietysti helpota sekään, että Tykistöryhmä N:n 4 pstoa sattuivat olemaan kolmea erilaista mallia, vieläpä kolmesta eri valmistusmaasta. Älkää pliis siis enää kukaan kuvitelko, että tykistön ammustäydennystä voi hoitaa mitenkään muuten, kuin täsmällisesti täytetyilla kirjallisilla tilauksilla. Muistaen, että 1 laukaus koostuu niistä 7:stä osasta. Toinen seuraus oli ettei meidän radiokalustomme ollu näille kantamille tarkoitettu. Yksi sturmi sitoutuikin toimimaan radioautona, josta RsPsto 14:n ltn Similä johti tulta haavoittumiseensa asti.
Miksi sitten tykit oli kaukana päätien varressa? Ihmetellä sitä voi siksikin, että Halstin mukaan Pajari oli ennalta varma läpimurron tapahtuvan juuri Kuuterselässä. Tykistön ryhmitys kertoo mulle tykkimiehenä kyllä ihan muuta. Lähelle siirrettiin ainoastaan maj Kallion II/KTR 8, sekin luultavasti sen vuoksi, että psto saapui Syväriltä suoraan näihin asemiin. Paljon parjatulla ev Sippolalla ei ainakaan ole tämän asian kanssa tekemistä. Syylliseksi voi kyllä osoittaa Laatikaisen, joka todellisuudessa oli vielä huonompi komentaja kun kirjat kertoo. Hänhän sai aikaan tilanteen, jossa johtosuhteet oli epäselvät Pajarin sekä Laguksen välillä. Sitten päätti, että "Lagus johtaa". Hänelle se oli helppo päätös, mutta tarkoitti käytännössä sitä, että PsD:n tykistökomentaja Klärich pienine esikuntineen joutui ottamaan vastuun hyökkäyksen tulituen järjestämisestä. PsD:llähän oli normaalisti johdettavana ainoastaan 1 psto. Alkajaisiksi Klärichin piti kiertää 3 D:n ja 2 D:n esikuntien kautta tutustumaan tilanteeseen ja uusiin alaisiinsa. Tähän meni tietenkin aikaa ja kun käytössä oli ainoastaan yksi tie, ei tykistön ryhmityksiä enää mahtunu tekemään JPr:n ja RynnP:n alettua siirtymään Liikolaan lähtöasemiin. Tämä vain yksi tie käytössä oli myös luultavasti syy, miksi koko divisioonaa ei Laguksen mielestä kannattanu heittää peliin.
Mielenkiintoista tässä casessa on, että virallinen jatkosodan Historia osa 4 esittää Kuuterselän vastahyökkäyksen kaavioin, josta tykistön tuliasemat kokonaan puuttuvat. Kt:n historia osasta 2 löytyy kyllä JPr täsmällisesti Pamppalan odotusaluetta myöten, mutta tästäkin tykkimiesten erikoisteoksesta puuttuvat kuvan tuliasemat. Kyse ei voi olla sattumasta, sillä Valkeasaaresta, Siiranmäesta sekä Tali-ihantalasta löytyy jokainen taisteluun osallistunut psto tutulla kolmiomerkillään. Yritetäänkö näissä virallisissa historioissa häivyttää se, että ehkä ei lainkaan "varauduttu toimimaan Kuuterselän suuntaan" kuten taistelukertomus esittää? Vaan lähetettiin JPr hyökkäykseen ihan ad hoc tilanteessa. Selvitettävää vielä riittäisi, sillä esim RsPsto 14:n yksi ptri ei ampunu laukaustakaan koko Kuuterselän taistelussa, johon ainoa syy voi olla ettei kantamat todellakaan riittäny. Toisen patterin osalta puuttuu spk digiarkistosta eikä voinu tarkistaa. Kolmas prti ampui, mutta sekin ainoastaan 200 laukausta.
.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Mainitsemani lausahdus ei ollut peräisin mistään teoksesta.
Entä Hankipohjan tykistöryhmä I/KTR 9 ja RsPsto 16, joka oli Kuuterselän puolustuksesta vastanneen Ravilan JR 53:n tukena? Sen nyt olisi luullut kykenevän ampumaan omalle sektorilleen ketterästi. Mikä on muutenkin 3. D:n osuus vastahyökkäyksessä? Ei mikään! Siellä he järjestyivät pikkuhiljaa jossain pitkin metsiä.
Myös alalohkon eli Sahakylän asemat ottivat takaisin jääkärit, tosin ratsujääkärit, jotka vakauttivat irtautuneen Jahnukaisen lohkon yhdellä komppanialla. Tapio Tiihonen löysi neuvostoarkistoista tiedon, että Sahakylän vallannut kaksipataljoonainen 456. Jalkaväkirykmentti menetti 14. päivän taistelussa vahvuudestaan lähes puolet kaatuneina, joten ilmeisesti jonkinlaista painetta Jahnukaisen pataljoonan hajoamiseen oli. Mutta venäläiset osasivat improvisoida täälläkin ja heittivät Kuuterselkään päästyään voimakkaan liikkuvan ryhmän saumakohdasta selustaan.
Laatikaisen roolia on käsitelty paljon. Pajari piti Kuuterselkää jopa todennäköisenä hyökkäyssuuntana ja sai raivokohtauksen nähtyään lohkonsa linnoitustöiden tilan. Hän lähti sydänvaivojen takia sairaslomalle saman tien ja tuli takaisin vähän ennen hyökkäystä.
Estekivet olivat paikoilleen asettamatta ja pimensivät jalkaväen ampuma-alan. Panssarintorjunta-aseet olivat riittämättömät. Miehitys harva.
Mutta sotaa ei käyty vain 14.6.
Laatikaista tuskin voi moittia siitä, että Kivennavan - Pamppalan tie oli oletettu päähyökkäyssuunta. 12.7. - 13.7. sinne koostuikin suurin paine samoin kuin Vammelsuuhun. Kaikissa raporteissa on todettu, että Kivennapa ja Vammelsuu olivat sekä paremmin varustettuja että myös tuettuja kuin 3.D. Näihin hyökkäys kohdistuikin. Vammelsuussa ja Kivennavalla oli runsaasti taistelu- ja suojakorsuja sekä piikkilanka- ja kiviesteet. Kivennavan edustalla ilmatiedustelu näki 12.7. solkenaan väkeä, ja Kivennavan päätiellä tehtiin yksi menestyksekkäimmistä suomalaisista Blenheimien pommitusiskuista. Hävittäjätiedustelun mukaan jälki maantiellä ja sen laidoilla oli hirveää.
Venäläiset olivat oppineet improvisoimaan. 13.7. venäläiset ryhmittivät tykistönsä uudelleen. Halsti oli Pajarin esikuntapäällikkönä ja todisti, että ilmoitukset kokonaisen divisioonan liikkeestä länteen ja 50 panssarin ja vähintään 50 tykin siirrosta Kuuterselän etumaastoon ilmoitettiin kyllä armeijakuntaan. Samalla Pajari pyysi, että hänen Sahakylän kaistansa alistettaisiin RvPr:lle, koska Jahnukaisen pataljoonan yhteydet rykmenttiin olivat huonot. Kuuterselässä painopistesuunnassa olleella pataljoonalla oli kuuden kilometrin lohko jne.
Reservien käyttö oli suunniteltu etukäteen siten, että Kivennapaa voitaisiin tukea. Esimerkiksi Lagukselle ei armeijakunta antanut lainkaan käskyä valmistautua Kuuterselän suuntaan. Hän antoi omana käskynään valmistautumisen, mistä oli suuri hyöty. Vastahyökkäyshän alkoi muutenkin verraten myöhään. Onni oli, että venäläiset jäivät Kuuterselkään syömään ja vetämään henkeä.
K. L. Oesch totesi lakonisesti seuraavaa:
"Ne lisävoimat, 3.Pr ja 4.D, jotka etuaseman odottamattoman nopean murtumisen vuoksi vihdoinkin oli suunnattu Kannakselle, eivät vielä olleet perillä, kun taistelu VT-asemasta jo oli ratkaistu. Lisäksi oli 10.D tunnetuista syistä toistaiseksi poissa pelistä. Nyt tuntui raskaana se, ettei ollut yllättävien käänteiden varalle tarpeellisia reservejä. VT-aseman miehitys jäi näissä olosuhteissa muutamin paikoin pakostakin harvaksi ja sen reservit riittämättömiksi. Mahdollisuudet menestykselliseen torjuvaan puolustukseen aina siihen saakka, kunnes 3.Pr ja ainakin 4.D:n pääosa olisivat ehtineet mukaan asemasta pian alkavaan ratkaisutaisteluun, olivat kylläkin vähäiset, eivät kuitenkaan aivan olemattomat. Tarkasteltaessa IV AK:n ryhmitystä ja torjuntataistelun suoritusta on nimittäin pantava merkille, että päätökset ja toimenpiteet eivät olleet parhaat mahdolliset. Esiintyi kitkaa ja virheitä varsinkin reservien käytössä. Nämä tuskin kuitenkaan vaikuttivat ratkaisevasti koko taistelun lopputulokseen, joskin johdon tarkoituksenmukaisemmat päätökset olisivat tarjonneet suurempia mahdollisuuksia matkalla olevien reservien perille ehtimiseen."
@Vonka kirjoittaa hyviä postauksia mutta on yleensä aina eri mieltä, ehkä periaatteesta. Luitko edes mun kirjoituksen? Mähän pyrin vain vastaaman @CV9030FIN kysymykseen miksi Kuuterselän vastahyökkäyksen tulituki loppui, kun päästiin kyläaukealle. Enkä pyri käsittelemään koko Kannasta kesäkuussa 1944, mitä lainaus Oeschilta tarkoittaa. Enkä arvostele komentajia Laatikaista lukuunottamatta, vaan tarkastelen taistelusta jälkeenpäin esitettyjä kirjoituksia.
Halsti tosiaan kirjoitti tyyliin "tiesimme jo silloin, että..." mutta siitä huolimatta Pajari sijoitti tykkinsä niin, ettei raskaat pstot ylettyny lainkaan ampumaan VT -linjalle Kuuterselän eteen.
päätien varteen. Kolme raskasta siis päätien varteen. Vahvennuksena tuli I/KTR 9 eli kaikki mitä oli jäljellä 10 D:n tykistöstä. Kokonaista 7 kpl 76 K02 ja 2 kpl 155 K17. Vastahyökkäyksen aikana Tykistöryhmä Hankipohja taisteli rautatien suunnalla suora-ammunnoin sekä jalkaväen tapaan. Eikä siten voinu osallistua JPr:n tulitukeen.
Mulle tykin paikat on faktoja ja kuvittelen tietäväni siitäkin jotain, mitä niillä voi tehdä ja mitä ei. Olen ampuakin ehtinyt kaikilla nyt mainituilla, tai no RT:n 152 H37:n ainoastaan vieressä katsonu.
Yllä olevaa arkistosta löytämääni karttaa en muista koskaan nähneeni. Jos jollain on Lappalaisen kirja niin ehkä siitä löytyy lisää tietoa. Jäntin kirjakin puuttuu kotikirjastosta.
Tirronen kuitenkin niistä kanihäkeistä kertoo. Ymmärsin siis sun kysyneen oliko Sippolalla kaneja rintamalla.
Marskin olisi pitänyt nimittää heti toinen mies näin tärkeälle paikalle. Pajarin saikkukin olisi silloin voinut lyhentyä merkittävästi! Nihtiä kävi VT-linjalla huhtikuun lopulla ja näki pääasiassa aurinkoa ottavia miehiä. Tarmokkaan komentajan johdolla olisi ehkä enemmän saatu aikaan.
Halsti tosiaan kirjoitti tyyliin "tiesimme jo silloin, että..." mutta siitä huolimatta Pajari sijoitti tykkinsä niin, ettei raskaat pstot ylettyny lainkaan ampumaan VT -linjalle Kuuterselän eteen.
Raskas Psto 16 oli nimestään huolimatta 105 mm, jonka kranaatti painoi 13 kg kun 152 mm painaa 43 kg. Kantama kyllä suurempi josta nimike raskas-. I/KTR9 oli 76K psto, jonka kranaatti painoi 6,5 kg. Nämä kaksi kevyempää pstoa Pajari sijoitti johonkin muualle, kun Kivennapa-Viipuri
päätien varteen. Kolme raskasta siis päätien varteen. Vahvennuksena tuli I/KTR 9 eli kaikki mitä oli jäljellä 10 D:n tykistöstä. Kokonaista 7 kpl 76 K02 ja 2 kpl 155 K17. Vastahyökkäyksen aikana Tykistöryhmä Hankipohja taisteli rautatien suunnalla suora-ammunnoin sekä jalkaväen tapaan. Eikä siten voinu osallistua JPr:n tulitukeen.
Samanlevyisiä olivat kaikki JR53 pataljoonien lohkot, vaikka III/JR53 osuus käsitti pääasiassa ajokelvotonta suota.
Mulle tykin paikat on faktoja ja kuvittelen tietäväni siitäkin jotain, mitä niillä voi tehdä ja mitä ei. Olen ampuakin ehtinyt kaikilla nyt mainituilla, tai no RT:n 152 H37:n ainoastaan vieressä katsonu.
Yllä olevaa arkistosta löytämääni karttaa en muista koskaan nähneeni. Jos jollain on Lappalaisen kirja niin ehkä siitä löytyy lisää tietoa. Jäntin kirjakin puuttuu kotikirjastosta.
Onko sinulla Matti Koskimaan kirjoja käsillä? Veitsen terällä tai Murtajan tykistö? Niissä on (minun mielestäni) hyvät kartat ja yleensä tykistön asemat näkyvät, mikä Koskimaan taustan tuntien ei ole mikään yllätys.
Lappalaisen kirjoista vielä se, että Sampo Ahto haukkui tuon Kuuterselkäkin murtui -teoksen nimen, koska siinä on tuo -kin. Jostakin syystä hän ei halunnut ymmärtää, että teos oli jatkoa Valkeasaari murtui -teokselle, vaan piti nimeä "Kannaksen halkijuoksu" -myyttiä ylläpitävänä. Trilogian täydentää sitten tietysti Ihantala kesti.
Vonka
Supreme Leader
Missä kohdassa eri mieltä olin?
Eino Tirrosen kirjaa en ole lukenut, ja kanitarina on elänyt ennen tuota ilmestymisvuotta. Minulle juttu oli suullinen, ei kirjallinen.
Oesch käsittelee tuossa kohtaa VT-linjan murtumisen syitä. Ei koko kesää.
Tykistöasemista avaat mielenkiintoisen polun, jolla voi olla merkitystä historiantulkinnan kannalta. Tätä voisi pöyhiä lisää.
Viimeksi muokattu:
No Tirronen sitten vahvistaa kanien olemassaolon. Taisi sattua paikalle kun everstin kaneja lastattiin autoon ja olisi ehkä ollut toista mieltä prioriteeteistä. Tirronen komensi Valkeasaaressa Tykistöryhmä Tirrosta, jonka kalustosta suurin osa jäi viholliselle. Paljon on puhuttu tykistön vetotraktoreista, jotka oli linnoitustöissä. Mutta siitä ei lainkaan, että Tirrosen vetohevosetkaan ei ollut tuliasemissa vaan poissa kesälaitumella kaukana tuliasemista. Siellä oli ruohoa enemmän eikä hepat säikkyny tykkitulta. Niitä lähdettiin kyllä hakemaan 10.6. aamulla mutta ei ehditty enää takaisin kun tiet oli täynnä vetäytyviä joukkoja sekä ajoneuvoja.
Vonka
Supreme Leader
Oletan että vielä kesän alussa Kannaksella ja muuallakin oli ylipäänsä sellainen vire kautta linjan. Sota näytti sitten kuolemannaamansa, ja kun siihen totuttiin, vireys nousi vääjämättömän edessä.
Tässä mielessä on syytä antaa jälleen otsikkoakin sivuava huomio: PsD harjoitteli ja oli sentään iskussa. Tosin suurhyökkäyksen alkaessa osa joukoista oli suunnistuskilpailussa vielä toisenakin päivänä 10.6. Vastahyökkäys Polviselkään tehtiin nopeasti kootuilla yksiköillä jopa ilman karttoja ja epäsuoraa tulta.
Visurin mukaan PsD:n suurin vahvuus oli useimpiin muihin suomalaisyhtymiin verrattuna hyvä koulutustaso. Erityisesti panssarintorjunnan taso kehittyi voimakkaasti kesäkuun 1944 aikana.
Viimeksi muokattu:
Täällä on hyvä tapa laittaa edit, kun muuttaa tekstejään. No nyt mä puolestani olen osittain eri mieltä! Saadaan sis aikaan keskustelua....
Yksittäisten panssarimiesten koulutustaso oli erinomainen, kuten kirjoitit. Harjoittelullahan siihen pääsee, kuten korpr Lagus Kuuterselässä osoitti. Kun kaksi vaunua ajaa vastakkain, voittaa se joka ekana osuu.
Visurikin tietysti tuntee asian kun on entinen panssarimies, mutta tämä koulutustaso koski vaunumiehistöjä eikä johtajia. Joukkona harjoittelusta ei löydy juurikaan merkintöjä. Käkelä kyllä kirjoittaa Äänislinnan panssarikentästä, mutta jos oikein muistan ei hänkään ole joukkoharjoituksia löytäny. Taisi valittaa pienistä polttoainekiintiöistä. Kun ainoan ajanmukaisella kalustolla varustetun RynnP:n johtajat tuli eri aselajistakin, olisi tällainen harjoittelu ollu erittäin tarpeellista.
Pst tykkien miehistöt taisteli urhoollisesti ja saivat paljon tuloksia. Paljon tykkejä myös menetettiin johon suurimpana syynä oli alitehoinen vetäjä. Taktisesti voidaan tarkastella ekaa koitosta, Polviselkää, jonka tykkiasemat löytyy tst -kertomuksista. Kaikki peräkkäin päätien varressa, sivustatuliasemat puuttuu kokonaan. Olisi luullut, että johonkin niinkin olisi asetuttu, kun se oli oppien mukaista silloin kuten on tänäänkin.
Vonka
Supreme Leader
Niin, suuret harjoitukset vievät muiden muassa polttoainetta. Raha on ollut silloinkin vastassa.
Olen jossain nähnyt listauksen Kannaksella menetetystä omasta materiaalista. Yli 600 erilaista tykkiä jäi mieleeni. Ja 10 000 polkupyörää!
JPr:n pataljoonat harjoittelivat joukkoina reservissä ollessaan samoin kuin RvPr:n jääkäripataljoonatkin.