Esim. BMP-2:ssa ja uudemmissa/ei vientimallin T-72:ssa on ampujan tähtäimessä valittavana sekä valonvahvistin (huonolaatuinen jos vrt länsimaisiin) että aktiivista IP-valaisua käyttävä moodi. Molemmat on olemassa siksi, että Neuvostoliittolainen 1 gen VV:lla ei nähnyt riittävän kauas (vrt. esim T-55M:n Bofors). Suomaisissa T-72M1:ssä oli ampujantähtäimessä vain aktiivi IP:tä käyttävä moodi. Sitä ei voinut käyttää ilman aktiivista valaisua itseltä tai muilta (krh, yms, ml.) Hauskin ja samalla "vaarallisin" vaihtoehto on tietenkin valaiseminen valkoisella valolla 1 milj cd:n voimalla!
Usein toimittiin myös pimeällä päivätähtäimellä ja luotettiin valaisuun koska se ei sentään muuttanut ampuvaa vaunua valaistuksi joulukuuseksi jo maalin etsinnän aikana kuten valonheittimen (IP tai tavallinen) päälle laitto...
IP valaisu näkyy ihan kuin katsoisi näkyvän valon keilaa pimeässä kun IP-valonheitintä katsoo VV:lla. Lämpökameralla ei "näe" IP-valaisua, mutta koska järjestelmä on aktiivinen ja vaati valonlähteen näkyvillä oloa on IP-valoa käyttävä vaunu kohtuu helppo löytää lämpökamerallakin joko itse sen vaunun lämpösäteilyn tai IP-valonheittimen aiheuttaman lämpösäteilyn takia.