Panssarivaunut

Älä jauha sontaa.
Sen nuoliammuksen energiamäärä on tasan tarkkaan sama kuin sen aiheuttaman rekyylin määrä panssarivaunuun, josta se ammutaan. Jos sen nuolen energiamäärä riittäisi pistämään tärinästä tms. paskaksi sen kohdevaunun, niin sen ampuminen pistäisi paskaksi sitä ampuvan vaununkin. Tähän pätee TÄSMÄLLEEN sama logiikka kuin luotiin ja luotiliiveihinkin. Ei osuma - jos ei läpäise eikä aiheuta kunnon painaumaa - aiheuta toiselle osapuolelle yhtään sen suurempia vammoja kuin rynkyn rekyyli aiheuttaa sen ampujallekaan. Fysiikan lait ovat armottomat.

Joten voisiko OIKEASTI lopettaa tämän saman hevonkakan jauhamisen kerta toisensa jälkeen eri muodoissaan kiitos?

Ei-läpäisevästä osumasta vaunuun ei seuraa kuin kolahdus ja thats it. Toki, jos useampia osumia tulee about samaan kohtaan niin sitten tulee läpäisy, mutta läpäisystähän nyt ei ollutkaan puhe vaan ei-läpäisevän osuman vaikutuksesta, joka on se aikalailla pyöreä nolla. Toki paskalla tuurilla tärinä voi jotain rikkoa, mutta ei kovin suurella todennäköisyydellä milspekkikamaa.
Sen verran täytyy sanoa että nuolessahan on ideana kohdistaa se energia pienelle alueelle ja tähänhän sen läpäisy perustuu. Toki se liike energia annetaan silloin kun se ammutaan ja se ei enään matkalla kasva, päin vastoin se pienenee. Mitä pienemmälle alalle energia saadaan kohdistettua (plus massa tietysti) sitä parempi läpäisy.
 
Uskon vakaasti tulivoiman olevan tällä hetkellä riittävä, koska käytössä lienee maailman mittakaavassakin TOP-5 a-tarvike? (sisältää mutua ja kyselyä..)
Tulivoima käsitteenä (kun puhutaan panssarivaunuista) käsittää muitakin kuin ampumatarvikkeen/eet. Kuten keskustelussa on aikaisemmin todettu on meillä tulivoimassa A4:n osalta hiukan haasteita. Nuoliammuksen osalta olet oikeassa; meillä lienee maailman TOP3 ampumatarvike ja rohkenen epäillä, että TOP1 kun puhutaan uraanittomista ampumatarvikkeista. Huutavin tarve on tällä hetkellä tehokkaasta JV:n tukemiseen ja sinkopartioiden karkoittamiseen sopivasta ampumatarvikkeesta, mutta toivon sellaisen hankittavan A6:n myötä.
 
Viimeksi muokattu:
Älä jauha sontaa.
Sen nuoliammuksen energiamäärä on tasan tarkkaan sama kuin sen aiheuttaman rekyylin määrä panssarivaunuun, josta se ammutaan. Jos sen nuolen energiamäärä riittäisi pistämään tärinästä tms. paskaksi sen kohdevaunun, niin sen ampuminen pistäisi paskaksi sitä ampuvan vaununkin. Tähän pätee TÄSMÄLLEEN sama logiikka kuin luotiin ja luotiliiveihinkin. Ei osuma - jos ei läpäise eikä aiheuta kunnon painaumaa - aiheuta toiselle osapuolelle yhtään sen suurempia vammoja kuin rynkyn rekyyli aiheuttaa sen ampujallekaan. Fysiikan lait ovat armottomat.

Joten voisiko OIKEASTI lopettaa tämän saman hevonkakan jauhamisen kerta toisensa jälkeen eri muodoissaan kiitos?

Ei-läpäisevästä osumasta vaunuun ei seuraa kuin kolahdus ja thats it. Toki, jos useampia osumia tulee about samaan kohtaan niin sitten tulee läpäisy, mutta läpäisystähän nyt ei ollutkaan puhe vaan ei-läpäisevän osuman vaikutuksesta, joka on se aikalailla pyöreä nolla. Toki paskalla tuurilla tärinä voi jotain rikkoa, mutta ei kovin suurella todennäköisyydellä milspekkikamaa.

Fysiikan lait todellakin ovat armottomat.

Massa 10kg
Nopeus 1500m/s
Kineettinen energia: 11250Kj

Massa 55000kg
Nopeus 20m/s (72km/h)
Kineettinen energia: 11000KJ

On se kumma kun kaiken maailman nojatuoliharrastelijat tietää kaiken. "Helmiä sioille" ;)

Harvassa ovat sellaiset vaunumiehet jotka ovat ottaneet alikaliosuman ja "kuulleet kolahduksen" ja selvinneet kertomaan siitä. Kuten sanottu, usean alikalilaukauksen osuman jälkeen vaunun toimintakunnon säilyminen on "yksi miljoonasta". Läpäisyä tapahtuu aina joten vaikka se nuoli ei pääsisi miehistötilaan asti niin aika hyvällä todennäköisyydellä siinä läpäisymatkalla on jotain hajoavaa kuten pääase tai tähtäimet.

edit: Asiasta voidaan kinata loputtomiin mikä on enemmän tai vähemmän turhaa kun todennäköisyydet sille että minkä tahansa vaunun torni imisi itsenssä useita alikalinuolia ilman läpäisyä on aikalailla pyöreä nolla.

Vallan suuresti ihmettelen, jos ei meikäläinen raskas ole jo kaikessa viisaudessaan tehnyt konkreettisia testejä nykyisen A-tarvikkeen suorituskyvystä oletettua vihollista vastaan. Eli tieto varmasti on olemassa. (tämä lausahdus EI SISÄLLÄ sarkasmia)

Uskon vakaasti tulivoiman olevan tällä hetkellä riittävä, koska käytössä lienee maailman mittakaavassakin TOP-5 a-tarvike? (sisältää mutua ja kyselyä..)

Hauskaa joulua ja pidetään tämä (ainakin omalta osalta) kiinnostava keskusteluaihe eläväisenä!

On tehty paljonkin (Viittaan Leo2 käyttäjiin enkä PV:hen). Julkista tietoa vaan valitettavasti ei paljoa ole.

Tässäpä pieni powerpointti mielenkiintosiesta aiheesta. Kuvissa näkyy myös panssariprikaatin edustaja ;)

http://www.dtic.mil/ndia/2008gun_missile/6526Huls.pdf

"Firing US 120mm Tank Ammunition in the Leopard 2 Main Battle Tank"

Edit: Lisättäkööt että viimeisimmät nuoliammukset on kehitetty nimenomaa ERA huomioiden.

Itse asiassa minua kiinnostaisi lähde sille, että alikaliosuma tekisi lähes varmasti vaunusta toimintakyvyttömän. Miksi helkkarissa niihin tungetaan koko ajan parempaa panssaria jos vaunu on joka tapauksessa toimintakyvytön?

Yritin etsiä tietellistä tutkimusta siitä miten ei-läpäisevä osuma vaikuttaa panssarin toisella puolen mutta ei löytynyt. Ymmärrettävää sillä käytössä olevista ammuksista ei paljoa dataa ole julkiseen käyttöön. Enkä ole väittänyt että yksi, ei-läpäisevä alikaliosuma tekee vaunun täysin toimintakyvyttömäksi vaan että USEA alikaliosuma tekee sen lähes varmasti. Länsimainen nuoli on sen verran hyvä ammus ettei sellaisen osumia kestä.
 
Viimeksi muokattu:
Fysiikan lait todellakin ovat armottomat.

Massa 10kg
Nopeus 1500m/s
Kineettinen energia: 11250Kj

Massa 55000kg
Nopeus 20m/s (72km/h)
Kineettinen energia: 11000KJ

Liike-energia voi olla sama, mutta liikemäärä ei.
Tietysti lähtölaukauksessa on rekyylinvaimennin apuna...

Olen itsekin Persianlahden sodista lukenut noita juttuja, että Abrams-miehistöt eivät huomanneet osumia kuin vasta taistelun jälkeen. Tosin en tähän hätään satavarmasti muista, oliko kyse juuri tstpanssarivaunun ammuksista vai jostain muista. Se mitä olen lukenut niin alikali-osumat Abramseihin olivat erittäin harvinaisia, irakilaiset ampuivat yleensä vain ohi.
 
Olen itsekin Persianlahden sodista lukenut noita juttuja, että Abrams-miehistöt eivät huomanneet osumia kuin vasta taistelun jälkeen. Tosin en tähän hätään satavarmasti muista, oliko kyse juuri tstpanssarivaunun ammuksista vai jostain muista. Se mitä olen lukenut niin alikali-osumat Abramseihin olivat erittäin harvinaisia, irakilaiset ampuivat yleensä vain ohi.

M1a1 ottivat ensimmäisessä persianlahden sodassa osumaa T-55 jaT-72 panssareiden tykeistä. T-55 tykinammukset (oli käytössä onteloa ja täyskaliperista panssarilaukausta) lähinnä aiheuttivat "naarmuiksi" luettavia vahinkoja. T-72 ampumat teräksestä valmistetut alikaliperiammukset tekivät kuopan Abrams keulan ja tornin etupanssariin - panssarivaunut eivät menettäneet toimintakykyään eikä miehistö vahingoittunut. Ylipäätänäsä ne jotka vetoavat "fysiikan armottomuuteen" voisivat miettiä sitä siirtyykö energia täysin liike-energiaksi törmäyksessä vai kuluuko osa energiasta esim. ammuksen "lyttääntymiseen" ja sen panssarilevyn vaurioitumiseen ja taipumiseen? Noin esimerkin vuoksi jos autosi juuttuu kinokseen ja heität takaapäin auton perään kymmnen kilon kiven niin ei se auto mihinkään hievahda vaan kiven liike-energian muuntuu lähinnä peltivaurioksi...

Koska suomalainen ei usko ellei itse näe niin kannattaa katsoa tämä ruotsalainen opetuselokuva missä S-panssaria ammutaan alikalilla, uitetaan napalmissa ja altistetaan koville paineaalloille. Ruotsalaiset muuten olivat asentaneet vaunuun lämpöä, kiihtyvyyttä ja paineaaltoja mittaavat ilmaisimet.


Case closed!
 
Ylipäätänsä tuo svenssonien "S-tankki kestää ja käy" filmin pitäisi olla koulutusmateriaalina pst-koulutuksessa.

Antaa melko realistisen kuvan siitä mitä tankit kestää.

Kun filmin katsoo niin useat varusmiepalveluksesta kuullut "tiedot" kyseenalaistuvat.

-Kun tankki ajaa miinaan niin miehistö kuolee paineeseen tai ainakin porukka pakenee luukuista kun kaikista ruumiinakoista valuu verta... - höpö höpö

-Kun panssarivaunun päälle pudotetaan napalmia niin miehistö kuolee kuumuuteen ja ilman loppumiseen - höpö höpö

-Singon läpäisevä osuma tappaa miehistön kuumuuteen ja ylipaineeseen - höpö höpö

-Panssarikanuunan läpäisemätön osuma täräyttää vaunua niin että miehistö menettää taistelukykynsä ja tärinä rikkoo panssarin laitteistot - höpö höpö

-Polttoainetankkiin tuleva osuma tarkoittaa 100%n varmaa palokuolemaa - höpö höpö.
 
Yritin etsiä tietellistä tutkimusta siitä miten ei-läpäisevä osuma vaikuttaa panssarin toisella puolen mutta ei löytynyt. Ymmärrettävää sillä käytössä olevista ammuksista ei paljoa dataa ole julkiseen käyttöön. Enkä ole väittänyt että yksi, ei-läpäisevä alikaliosuma tekee vaunun täysin toimintakyvyttömäksi vaan että USEA alikaliosuma tekee sen lähes varmasti. Länsimainen nuoli on sen verran hyvä ammus ettei sellaisen osumia kestä.

Onko tässä nyt kyse ns. "spalling"-ilmiöstä? Henkilökohtaisesti olen törmännyt materiaaliin, jonka mukaan kerrospanssarit eivät olisi tuolle kovinkaan herkkiä, mutta jos vaunun panssarointi on yhtä metallivalua... Muistaakseni asiasta mainittiin jotakin niissä diaesityksissä, joita se joku PV:n työntekijä tänne laittoi muutama päivä sitten.

A kinetic energy penetrator, if it can defeat the armor, generally causes spalling within the target as well, which helps to destroy/disable the vehicle and/or its crew.[1]

http://en.wikipedia.org/wiki/Spall

Edit: Tämä: http://maanpuolustus.net/threads/sotatekniikan-opetuspaketteja.3970/#post-172286
Edit 2: Eikun ei, nuoliammuksen pitää läpäistä, jotta spalling olisi mahdollinen.
 
Viimeksi muokattu:
Onko tässä nyt kyse ns. "spalling"-ilmiöstä? Henkilökohtaisesti olen törmännyt materiaaliin, jonka mukaan kerrospanssarit eivät olisi tuolle kovinkaan herkkiä, mutta jos vaunun panssarointi on yhtä metallivalua... Muistaakseni asiasta mainittiin jotakin niissä diaesityksissä, joita se joku PV:n työntekijä tänne laittoi muutama päivä sitten.

Pitää paikkansa. Kerrospanssari ohjaa painetta tehokkaasti laajemmalle alueelle.




Jätän nämä "mitä käy jos ammun vaunun tornia useita kertoja alikalilla eikä se mene läpi" -fantasioinnit omaan arvoonsa. Jos joku haluaa kyseisen, lähes mahdottoman, tapahtumaketjun spekulointia jatkaa niin siitä vaan. Vähän sama kun miettisi että "jos ammun kaveria rynkyllä 4 kertaa kypärään eikä se mene läpi niin kuuleeko se kaveri vain kolinaa kypärässä?".

Lopuksi vielä kuva mitä käy 18cm paksulle alumiinipalikalle kun siihen osuu pieni metallikuula. Ok nopeus KE-nuoleen verrattuna moninkertainen ja massa murto-osa mutta on se kumma jos joku jaksaa väittää että osumakappaleen toisella puolella ei tapahdu mitään. Tosin kyseessä kiinteä möhkäle eikä kerrospanssari.

hypervelocity-impact.jpg
 
Pitää paikkansa. Kerrospanssari ohjaa painetta tehokkaasti laajemmalle alueelle.




Jätän nämä "mitä käy jos ammun vaunun tornia useita kertoja alikalilla eikä se mene läpi" -fantasioinnit omaan arvoonsa. Jos joku haluaa kyseisen, lähes mahdottoman, tapahtumaketjun spekulointia jatkaa niin siitä vaan. Vähän sama kun miettisi että "jos ammun kaveria rynkyllä 4 kertaa kypärään eikä se mene läpi niin kuuleeko se kaveri vain kolinaa kypärässä?".

Lopuksi vielä kuva mitä käy 18cm paksulle alumiinipalikalle kun siihen osuu pieni metallikuula. Ok nopeus KE-nuoleen verrattuna moninkertainen ja massa murto-osa mutta on se kumma jos joku jaksaa väittää että osumakappaleen toisella puolella ei tapahdu mitään. Tosin kyseessä kiinteä möhkäle eikä kerrospanssari.

hypervelocity-impact.jpg

Näimpä. Energia menee aina jonnekin. Se ei koskaan katoa mutta voi muuttaa olomuotoaan.
 
Jätän nämä "mitä käy jos ammun vaunun tornia useita kertoja alikalilla eikä se mene läpi" -fantasioinnit omaan arvoonsa. Jos joku haluaa kyseisen, lähes mahdottoman, tapahtumaketjun spekulointia jatkaa niin siitä vaan.

"In friendly fire incidents, the front armor and fore side turret armor survived direct APFSDS hits from other M1A1s."

"There is at least one account, reported in the following Persian Gulf War's US Official Assessment (scan), of an Abrams being damaged by three kinetic energy piercing rounds. The DoD report indicates that witnesses in the field claimed it was hit by a T-72 Asad Babil. The KE rounds were unable to fully penetrate and stuck in the armor, but because of the external damage it was sent to a maintenance depot."


http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_M1_Abrams

Samassa kirjoituksessa muuten todetaan, että kuusi Abrams sai osuman vihollisen panssaritykistä. Joten useampi osuma samassa taistelussa panssarivaunun etuosaan tuskin on mikään "yksi miljoonasta juttu".

Neukkuthan muuten otti toisen maailmansodan aikaan käyttöön torjuntaktiikan jossa pst-tykkien tai vaunujen tuli keskitettiin kerrallaan aina yhteen vaunuun.
 
Viimeksi muokattu:
Näimpä. Energia menee aina jonnekin. Se ei koskaan katoa mutta voi muuttaa olomuotoaan.

No ei se energia mystisesti sinne vaunuunkaan siirry sisälle. Onko käsite kimpoaminen tuttu?








Basic physical principles of deflection

Very simple physical model of the slope effect. Kinetic energy absorbed by armour is proportional to the square of the sine of angle (maximal for 90°). Friction and deformation of target are neglected

How a groove caused by projectile impact increases the effective incident angle (lower slope effect)

Illustration of some possible effects that can occur when a projectile impacts sloped armour
The behaviour of a real world projectile, and the armour plate it hits, depends on many effects and mechanisms, involving their material structure and continuum mechanics which are very difficult to predict. Using only a few basic principles will therefore not result in a model that is a good description of the full range of possible outcomes. However, in many conditions most of these factors have only a negligible effect while a few of them dominate the equation. Therefore a very simplified model can be created providing a general idea and understanding of the basic physical principles behind these aspects of sloped armour design.

If the projectile travels very fast, and thus is in a state of hypervelocity, the strength of the armour material becomes negligible – as by the impact both projectile and armour will melt and behave like fluids – and only its area density is an important factor. In this limiting case the projectile after the hit continues to penetrate until it has stopped transferring its momentum to the target matter. In this ideal case only momentum, area cross section, density and LOS-thickness are relevant. The situation of the penetrating metal jet caused by the explosion of the shaped charge of HEAT ammunition, forms a good approximation of this ideal. Therefore, if the angle is not too extreme, and the projectile is very dense and fast, sloping has little effect and no relevant deflection takes place.

On the other extreme, the more light and slow a projectile is, the more relevant sloping becomes. Typical World War II Armoured Piercing shells were bullet-shaped and had a much lower velocity than a shaped charge jet. An impact would not result in a complete melting of projectile and armour. In this condition the strength of the armour material becomes a relevant factor. If the projectile would be very light and slow, the strength of the armour might even cause the hit to result in just an elastic deformation, the projectile being defeated without damage to the target. Sloping will mean the projectile will have to attain a higher velocity to defeat the armour, because on impact on a sloped armour not all kinetic energy is transferred to the target, the ratio depending on the slope angle. The projectile in a process of elastic collision deflects at an angle of 2
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
(where
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
denotes the angle between the armour plate surface and the projectile's initial direction), however the change of direction could be virtually divided into a deceleration part, when the projectile is halted when moving in a direction perpendicular to the plate (and will move along the plate after having been deflected at an angle of about
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
), and a process of elastic acceleration, when the projectile accelerates out of the plate (velocity along the plate is considered as invariant because of negligible friction). Thus the maximum energy accumulated by the plate can be calculated from the deceleration phase of the collision event.

Under the assumption that only elastic deformation takes place and that the target is solid, while disregarding friction, it is easy to calculate the proportion of energy absorbed by the target if it is hit by projectile, which, if we also disregard more complex deflection effects, after impact bounces off (elastic case) or slides along (idealised inelastic case) the armour plate.

In this very simple model the portion of the energy projected to the target depends on the angle of slope:

258dbe8e95dddea16d808daaa539cbfb.png

where

  • 26d78ce9f5f29393175d988dce536a5b.png
    : Energy transferred to the target
  • 33d641b15f7e86e9367dec789729551c.png
    : Incident kinetic energy of projectile
  • bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
    : Angle of the sloped armour plate from the projectile's initial direction
However, in practice the AP-shells were powerful enough that the forces involved reach the plastic deformation limit and the elasticity of the plate could accumulate only a small part of the energy. In that case the armour plate would yield and much of the energy and force be spent by the deformation. As such this means that approximately half the deflection can be assumed (just
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
rather than 2
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
) and the projectile will groove into the plate before it slides along, rather than bounce off. Plasticity surface friction is also very low in comparison to the plastic deformation energy and can be neglected. This implies that the formula above is principally valid also for the plastic deformation case, but because of the gauge grooved into the plate a larger surface angle
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
should be taken into account.

Not only would this imply that the energy transferred to the target would thus be used to damage it; it would also mean that this energy would be higher because the effective angle
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
in the formula is now higher than the angle of the armour slope. The value of the appropriate real
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
' which should be substituted cannot be derived from this simple principle and can only be determined by a more sophisticated model or simulation.

On the other hand, that very same deformation will also cause, in combination with the armour plate slope, an effect that diminishes armour penetration. Though the deflection is under conditions of plastic deformation smaller, it will nevertheless change the course of the grooving projectile which again will result in an increase of the angle between the new armour surface and the projectile's initial direction. Thus the projectile has to work itself through more armour and, though in absolute terms thereby more energy could be absorbed by the target, it is more easily defeated, the process ideally ending in a complete ricochet.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sloped_armour
 
No ei se energia mystisesti sinne vaunuunkaan siirry sisälle. Onko käsite kimpoaminen tuttu?








Basic physical principles of deflection

Very simple physical model of the slope effect. Kinetic energy absorbed by armour is proportional to the square of the sine of angle (maximal for 90°). Friction and deformation of target are neglected

How a groove caused by projectile impact increases the effective incident angle (lower slope effect)

Illustration of some possible effects that can occur when a projectile impacts sloped armour
The behaviour of a real world projectile, and the armour plate it hits, depends on many effects and mechanisms, involving their material structure and continuum mechanics which are very difficult to predict. Using only a few basic principles will therefore not result in a model that is a good description of the full range of possible outcomes. However, in many conditions most of these factors have only a negligible effect while a few of them dominate the equation. Therefore a very simplified model can be created providing a general idea and understanding of the basic physical principles behind these aspects of sloped armour design.

If the projectile travels very fast, and thus is in a state of hypervelocity, the strength of the armour material becomes negligible – as by the impact both projectile and armour will melt and behave like fluids – and only its area density is an important factor. In this limiting case the projectile after the hit continues to penetrate until it has stopped transferring its momentum to the target matter. In this ideal case only momentum, area cross section, density and LOS-thickness are relevant. The situation of the penetrating metal jet caused by the explosion of the shaped charge of HEAT ammunition, forms a good approximation of this ideal. Therefore, if the angle is not too extreme, and the projectile is very dense and fast, sloping has little effect and no relevant deflection takes place.

On the other extreme, the more light and slow a projectile is, the more relevant sloping becomes. Typical World War II Armoured Piercing shells were bullet-shaped and had a much lower velocity than a shaped charge jet. An impact would not result in a complete melting of projectile and armour. In this condition the strength of the armour material becomes a relevant factor. If the projectile would be very light and slow, the strength of the armour might even cause the hit to result in just an elastic deformation, the projectile being defeated without damage to the target. Sloping will mean the projectile will have to attain a higher velocity to defeat the armour, because on impact on a sloped armour not all kinetic energy is transferred to the target, the ratio depending on the slope angle. The projectile in a process of elastic collision deflects at an angle of 2
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
(where
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
denotes the angle between the armour plate surface and the projectile's initial direction), however the change of direction could be virtually divided into a deceleration part, when the projectile is halted when moving in a direction perpendicular to the plate (and will move along the plate after having been deflected at an angle of about
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
), and a process of elastic acceleration, when the projectile accelerates out of the plate (velocity along the plate is considered as invariant because of negligible friction). Thus the maximum energy accumulated by the plate can be calculated from the deceleration phase of the collision event.

Under the assumption that only elastic deformation takes place and that the target is solid, while disregarding friction, it is easy to calculate the proportion of energy absorbed by the target if it is hit by projectile, which, if we also disregard more complex deflection effects, after impact bounces off (elastic case) or slides along (idealised inelastic case) the armour plate.

In this very simple model the portion of the energy projected to the target depends on the angle of slope:

258dbe8e95dddea16d808daaa539cbfb.png

where

  • 26d78ce9f5f29393175d988dce536a5b.png
    : Energy transferred to the target
  • 33d641b15f7e86e9367dec789729551c.png
    : Incident kinetic energy of projectile
  • bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
    : Angle of the sloped armour plate from the projectile's initial direction
However, in practice the AP-shells were powerful enough that the forces involved reach the plastic deformation limit and the elasticity of the plate could accumulate only a small part of the energy. In that case the armour plate would yield and much of the energy and force be spent by the deformation. As such this means that approximately half the deflection can be assumed (just
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
rather than 2
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
) and the projectile will groove into the plate before it slides along, rather than bounce off. Plasticity surface friction is also very low in comparison to the plastic deformation energy and can be neglected. This implies that the formula above is principally valid also for the plastic deformation case, but because of the gauge grooved into the plate a larger surface angle
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
should be taken into account.

Not only would this imply that the energy transferred to the target would thus be used to damage it; it would also mean that this energy would be higher because the effective angle
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
in the formula is now higher than the angle of the armour slope. The value of the appropriate real
bccfc7022dfb945174d9bcebad2297bb.png
' which should be substituted cannot be derived from this simple principle and can only be determined by a more sophisticated model or simulation.

On the other hand, that very same deformation will also cause, in combination with the armour plate slope, an effect that diminishes armour penetration. Though the deflection is under conditions of plastic deformation smaller, it will nevertheless change the course of the grooving projectile which again will result in an increase of the angle between the new armour surface and the projectile's initial direction. Thus the projectile has to work itself through more armour and, though in absolute terms thereby more energy could be absorbed by the target, it is more easily defeated, the process ideally ending in a complete ricochet.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sloped_armour
Menee se silloinkin jonnekin ;) Jos se kimpoaa niin siinä tapauksessa se luovuttaa kohteeseen vain osan/vähän energiaa ja loppu jatkaa projektiilin matkassa sinne jonnekin.
 
Jätän nämä "mitä käy jos ammun vaunun tornia useita kertoja alikalilla eikä se mene läpi" -fantasioinnit omaan arvoonsa. Jos joku haluaa kyseisen, lähes mahdottoman, tapahtumaketjun spekulointia jatkaa niin siitä vaan.

"Taken from Tom Clancy's non-fiction Armored Cav: A Guided Tour of an Armored Cavalry Regiment (http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0425158365/qid=1074380265):

The setting: Desert Storm, during General Barry McCaffrey's 24th Mechanized Infantry Division's run to the Euphrates River. It was raining heavily, and one M1 managed to get stuck in a mud hole and could not be extracted. With the rest of their unit moving on, the crew of the stuck tank waited for a recovery vehicle to pull them out.

Suddenly, as they were waiting, three Iraqi T-72 tanks came over a hill and charged the mud-bogged tank. One T-72 fired a high-explosive anti-tank (HEAT) round that hit the frontal turret armor of the M1, but did no damage. At this point, the crew of the M1, though still stuck, fired a 120mm armor-piercing round at the attacking tank. The round penetrated the T-72's turret, blowing it off into the air. By this time, the second T-72 had also fired a HEAT round at the M1. That also hit the front of the turret, and did no damage. The M1 immediately dispatched this T-72 with another 120mm round.

After that, the third and now last T-72 fired a 125mm armor-piercing round at the M1 from a range of 400 meters. This only grooved the front armor plate. Seeing that continued action did not have much of a future, the crew of the last T-72 decided to run for cover. Spying a nearby sand berm, the Iraqis darted behind it, thinking they would be safe there. Back in the M1, the crew saw through the Thermal Imaging Sight (TIS) the hot plume of the T-72's engine exhaust spewing up from behind the berm. Aiming carefully through the TIS, the M1's crew fired a third 120mm round through the berm, into the tank, destroying it.

By this time, as you might imagine, the crewmen of the M1 were getting extremely agitated and making this fact known to anyone who would listen over the radio net. Help in the form of another M1-equipped unit arrived shortly afterwards, and they began trying to extract the stuck M1 from the mud hole. Unfortunately, the Abrams was really and truly stuck. And despite the efforts of two M88 tank-recovery vehicles, the tank would not come loose."


Ordered to abandon the stuck Abrams, the other M1s began to fire their own 120mm guns in an attempt to destroy it. The first two rounds failed to penetrate the armor of the mud-bound tank. When a third round was fired from a favorable angle, it finally penetrated the outer skin of the turret, causing the stored ammunition to detonate. But rather than destroying the M1, the blast was vented upwards through a blowout panel, and the onboard fire-suppression system snuffed out the fire before it could do any real damage to the electronic systems in the crew compartment.

By this time, further M88 recovery vehicles arrived. Along with the two earlier M88s, they finally managed to pull the tank out of the mud. Upon examination, the M1 was found to be operational, with only the sights out of alignment from the blast of the ammunition cooking off. The M1 was taken beack to the divisional repair yard, where the damaged turret was removed and replaced, and the tank returned to action.
 
Ei ihan aukea miten Tom Clancyn tarinointi HEAT ammuksista liittyy keskusteluun länsimaisen nuolen vaikutuksista? Irakilaisten käyttämä nuoliammus myös on vähän eri maailmasta kun moderni länsimainen. Materiaalin ja varsinkin pituuden suhteen.

Ja jos puhutaan alikaliammusten kimpoamisesta niin aika moneen kertaan on jo todettu ettei kovin herkästi tapahdu.


Kommenttien mukaan osumakulma on 18°
1399064964-22232854ux1-15da6ce2.png


Ja jottei mene ihan wikipedia ja mutu-väännöksi niin tässä vähän tutkimusta. Sivulta 38 kun katsoo niin huomaa että L/D 15 nuolellakin saa olla aika jäätävä kulma jos kimpoamista toivoo. Puhumattakaan kun L/D arvo olisi luokkaa 30 ;)
http://www.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/a426125.pdf
 
Aiemmin puhuttiin vain ammuksen iskuvoimasta, sen suhteen lienee täysin samantekevää mitä materiaalia ammus on tai kuinka pitkä se on. Ei tästä väännöstä tule loppua ellei jollain ole lyödä pöytään faktaa.
 
Ei ihan aukea miten Tom Clancyn tarinointi HEAT ammuksista liittyy keskusteluun länsimaisen nuolen vaikutuksista? Irakilaisten käyttämä nuoliammus myös on vähän eri maailmasta kun moderni länsimainen. Materiaalin ja varsinkin pituuden suhteen.

Onko luetun ymmärtämisessä jotain häikkää?

Ordered to abandon the stuck Abrams, the other M1s began to fire their own 120mm guns in an attempt to destroy it. The first two rounds failed to penetrate the armor of the mud-bound tank. When a third round was fired from a favorable angle, it finally penetrated the outer skin of the turret, causing the stored ammunition to detonate. But rather than destroying the M1, the blast was vented upwards through a blowout panel, and the onboard fire-suppression system snuffed out the fire before it could do any real damage to the electronic systems in the crew compartment.
 
Minä kuulin version tuosta tarinasta (lähteestä jota pidän luotettavampana kuin Clancy, eli melkein kuka tahansa) että tuhoamisyritykset tehtiin 120mm HEAT-ammuksilla, ei DU:lla.
 
Et kuitenkaan halua kertoa mikä lähde oli kyseessä niin me muut voimme myös tehdä omat johtopäätöksemme?
 
Minä kuulin version tuosta tarinasta (lähteestä jota pidän luotettavampana kuin Clancy, eli melkein kuka tahansa) että tuhoamisyritykset tehtiin 120mm HEAT-ammuksilla, ei DU:lla.

Wikipedian listauksessa mainitaan kaksi 24 ID:n vaunua samassa taistelussa. Kummallakin sama kohtalo - juuttunut mutaan ja tuhottu DU: laukauksilla.

Wikipedian artikkelissa todetaan:

I"n friendly fire incidents, the front armor and fore side turret armor survived direct APFSDS hits from other M1A1s. This was not the case for the side armor of the hull and the rear armor of the turret, as both areas were penetrated at least in two occasions by friendly DU ammunition during the Battle of Norfolk"
 
Back
Top