Panssarivaunut

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ensimmäinen osuma viholliseen vissiin antaa hyvää tasoitusta... Tietenkin pitäisi pyrkiä ampumaan kylkiin ja perseesen, tai kattoon (esim kukkulalta alaspäin) tai sitten pohjaan jos sitä saa näkyville kun vihollinen tulee kukkulan takaa. Elikkä omat joukot alamäessä väijyksissä ja pohjalevystä heti kuulaa läpitte.

Tuollainen kerran tapahtui intissä meillä pst- ukoilla harjoituksessa. Vihollisen bemari tuli sellaisen rinteen takaa esille kukkulan päälle... siinä bmp-2 jää tuo etupanssarointi ihanan paljastuneeksi hetkellisesti. Tietenkin myös katto jää paljaaksi jos se tulee rinteeltä alas.
Tuossa olisi huomattava, että vanhemmissa T-sarjalaisissa tykin koro oli huomattavasti pienempi, joten tuo oli helpompaa, mutta tässä uudessa vaunussa veikkaisin tykin kääntyvän huomattavasti enemmän. Tarkoittaen sitä, että tankin pitää manööveröidä huomattavasti enemmän päästäkseen ampuma-asemiin. Toinen hyöty tuollaisessa tilanteessa on se, että vihollisen tullessa mäen yli, niin sillä on ongelmia nähdä yhtään mitään kunnes tankki pääsee hieman tasaisemmalle maalle. Tuo alamäkiasema voisi olla myös hyvä paikka käyttää miinoja. Vihollisella ei välttämättä ole mitään mahkuja havaita niitä.
 

veffeade

Eversti
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Ensimmäinen osuma viholliseen vissiin antaa hyvää tasoitusta... Tietenkin pitäisi pyrkiä ampumaan kylkiin ja perseesen, tai kattoon (esim kukkulalta alaspäin) tai sitten pohjaan jos sitä saa näkyville kun vihollinen tulee kukkulan takaa. Elikkä omat joukot alamäessä väijyksissä ja pohjalevystä heti kuulaa läpitte.

Tuollainen kerran tapahtui intissä meillä pst- ukoilla harjoituksessa. Vihollisen bemari tuli sellaisen rinteen takaa esille kukkulan päälle... siinä bmp-2 jää tuo etupanssarointi ihanan paljastuneeksi hetkellisesti. Tietenkin myös katto jää paljaaksi jos se tulee rinteeltä alas.

JOS PUHUT JOSTAIN KOLARISTA WORLD OF TANKS TYYLIIN... niin en oikein osaa sanoa kumpi tankki on parempi :D


Intissä tunnetusti pelataan tietokonepelejä kokoajan panssarivaunulinjalla leopard miehistöt.

Siellähän vaunumiehistöt välillä harjoittelevat simulaattorin maailmassa noita kohtaamisia.:)
Tässä mitää TASI:a tai muita simulaattoreita...

T: Nestori vuodelta -82 PsvK 1...
 

CarriE66

Kapteeni
Veikkaan, että T-14:n tornipanssarointi on kevyempää, koska sen ei tarvitse suojata miehistöä.
Taidat olla oikeilla jäljillä. Näemmä on päädytty, ainakin toistaiseksi, ratkaisuun jossa tornissa pääase on suojattu X määrällä panssaria ja siihen kiinnitetyt laitteet huomattavasti kevyemmällä panssaroinnilla:




Mitä tulee noihin kumpi voittaa niin nyrkkisääntö on että se voittaa joka näkee ensin ja ampuu ensin.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Olen samaa mieltä siitä, että jos torjunta täytyy tehdä jonkinlaisen laukaistavan murkulan avulla, niin silloin sen suuntaamiseen mekaanisesti ei ole pahemmin aikaa - jollei uhasta tule ennakkovaroitusta esim. laservaroittimelta. Mutta tämä ei ymmärtääkseni ole ainoa mahdollinen tapa toteuttaa alikalin torjunta.

Paljon riippuu myös siitä, miten suuren sektorin yksittäinen torjuntapaukku pystyy kattamaan: olet varmaan samaa mieltä siitä, että panssarivaunulle olisi hyötyä siitäkin, jos se voi suunnata alikaleja kohtuullisella prosentilla torjuvan "suojakilven" vaikkapa 120 asteen sektoriin todennäköisimmän uhan suuntaan. Vaikka yksittäisen paukun kattama torjunta-ala olisikin pieni, ei nähdäkseni ole tekemätön paikka suunnata n paukkua sisältävä laukaisin tuohon oletetun uhan yleissuuntaan jo kauan ennen kuin vastustajasta on edes havaintoa. Laukauksen havaitessaan torjuntajärjestelmä sitten valitsisi noista n:stä paukusta laukaistavaksi sen, joka on suuntaukseltaan lähinnä kohti tulevaa nuolta. Suuntausaika olisi siis pyöreä nolla. Veikkaan itse asiassa, että tuon Armatan tornin sivussa vaakatasossa olevat putket ovat juuri tälläisen järjestelmän laukaisuputkia: putkista saattaa pullahtaa esimerkiksi jonkinlaisen continuous rod-tyyppisen taistelukärjen sisältävä, alikalin/ontelokranaatin katkaisemiseen tai poikkeuttamiseen pyrkivä panos.

En väitä tietäväni kuinka kaukana vaunusta torjunnan täytyy tapahtua, mutta oletan sen tapahtuvan melko lähellä. 7000-10 000 m/s räjähdysnopeuksilla torjunta-aikaakin on ihan kohtalaisesti.
Helpoin ja varmaan ainoa tapa edes yrittää vaikuttaa nopeisiin ammuksiin lienee tällä hetkellä tosiaan se että torjuntapanos on jo valmiiksi suunnattu.

Menee ehkä vähän toistamiseksi, mutta uskon että juurikin nuo Armatoissa olevat suuret vaakatson putket ovat niitä omsasuojajärjestelmän osia joista tarvittaessa laukaistaan se joka osoittaa sopivimpaan suuntaan. Tässä Venäläinen patentti jossa laukaistaan DROZD-tyylisistä "putkista" torjuntapanos joka puolestaan ontelopanoksella vaikuttaa/tuhoaa kohti tulevan uhan. Patentissa on mainittu torjunta "pötkön" nopeudeksi 120m/s ja sen muodostaman EFP:n/Kuparisuihkun nopeudeksi 2-3km/s.

http://www.freepatent.ru/patents/2263268

Voin olla väärässäkin mutta: Armatan Afganit -omasuojajärjestelmää on tuskin polkaistu pystyyn tyhjästä ja nopeasti vaan se perustuu pitkään kehitystyöhön sillä kehittyneellä "musta tuntuu" -metodilla arvioisin sen olevan yksi vaativimpia ja pitkäkestoisimpia kehitystyön kohteita. Samaan kuvaan sopii Objekt 195:ssä nähdyt, täysin vastaavan näköiset pötköt. Uskon vahvasti että kaikki nämä liittyvät toisiinsa enemmän tai vähemmän.

 

CarriE66

Kapteeni
Törmäsin kohtuu mielenkiintoiseen artikkeliin koskien Ruotsin psv-hankintaa 90-luvulla.

Valmistautuakseen PSV-hankintaan Ruotsi hankki koekäyttöön Leopard2A4 ja M1A1 Abrams vaunut saadakseen kokemusta ja vertailukohtia tulevaisuuteen. Molemmat yllättivät Ruotsalaiset odotettua paremmalla liikkuvuudella ja osumatarkkuudella. Koska vaunujen suorituskyky oli odotettua parempi ja pohjautuen ensimmäisen persianlahden sodan kokemukseen Ruotsalaiset päättivät ettei oman vaunun kehittäminen ole kustannustehokasta järkevässä aikataulussa vaan vaunut tulee ostaa muualta.





Ensisijaiset kriteerit uudelle vaunulle olivat:

-Pääase vähintään 120mm ja nuoliammuksia saatavilla. Riittävä osumatarkkuus liikkeestä.
-Riittävä suojaus, komposiittimateriaalit nuoliammuksia vastaan
-Riittävä havainnointikyky ympäri vuorokauden
-Liikkuvuus, paino alle 65t

Lisäksi hankinnassa haluttiin huomioida mm huolto, koulutus, diagnosointi, elinkaari, päivitettävyys jne.

Paperilla löytyi 14 ehdokasta kilpaan:

1. Leopard 2A4
2. Leopard 2 "paranneltu" (A5?)
3. M1A1 Abrams
4. M1A2 Abrams
5. Challenger 1
6. Challenger 2
7. Challenger 2 runko + Leopard 2 torni (UK konspeti)
8. AMX Leclerc
9. Merkava
10. Ariete
11. M-84
12. T-72
13. T-80
14. T80U

Teoriatason paperikarsinnan jälkeen jäljellä olivat Challenger 2, AMX-Leclerc, Leopard 2 "paranneltu" (a5) ja M1A2 Abrams. Näistä pyydettiin lisätietoa valmistajalta. Lisätietopyynnön (RFI):n liitteenä oli sopimuspohja jossa sovittiin vaunujen tuomisesta Ruotsiin testattavaksi. Ruotsalaiset näkivät tärkeänä että vaunut saadaan Ruotsiin, Ruotsalaisen miehistön testtavaksi ja Ruotsalaiset valvomaan testejä.

Vickersillä oli ongelmia sitoutua Ruotsalaisten testiohjelmaan koska Challenger 2 oli myös toisen testiohjelman alaisena ja vaunuja tarvittiin siihen. Rihlattu putki, pienempi moottoriteho ja ammussijoittelu ei muutenkaan ollut Challenger 2:n puolella joten se vetäytyi/pudotettiin hankinnasta.

1992 Ruotsalaista henkilökuntaa lähetettiin Saksaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin kouluttautumaan kyiseisiin laitteisiin. Testit alkoivat Ruotsissa vuonna 1993. Ranskalla tuli kiire ja kuljettivat lentoteitse 2 protosarjan vaunua testeihin.






Hankinta eteni seuraavin vaihein:

1. Talveitestit Pohjois-Ruotsissa: Liikuntakyky lumessa, 48h taistelutoiminta, jokien ja lumivallien ylityskyky ja kylmäkäynnistykset
2. Simulaattoriammunnat päivä ja yöaikaan
3. Kovapanosammunnat päivä ja yöaikaan
4. Kovapantaisteluammunnat päivä ja yöaikaan
5. Johtamistestit (??? Ledningsförsök) päivllä ja yöllä (tarkkuus, kohteen tunnistaminen) 48h taisteluharjoitus ja moottorimarssi
6. Liikkuvuustestit erilaisilla alustoilla
7. Huoltokokeet jossa testattiin ja kellotettiin eri huoltoihin/korjauksiin kuluvaa aikaa ja ylläpitovaatimuksia

Kaikkiaan 151 erilaista testiä suoritettiin joissa haettiin vastauksia mm:

-Ajettavuus/liikkuvuus
-Aseistus/vaikutuskyky
-Turvallisuus/suojaus
-Johdettavuus
-Luotettavuus/huollettavuus/ylläpito
-Ergonomia
-Koulutus

Valmistajille lähetettiin raportti heidän vaununsa pisteytyksestä. Ruotsalaiset käyttivät testeissä myös Centurion vaunua ja jokainen valmistaja sai raporttiinsa vain oman ja Centurion vaunu pisteet.






Tarkemmat tiedot ja pisteytykset testeistä ovat salaisia mutta tässä vaunut paremmuusjärjestyksessä per kategoria.



-Liikkuvuuden osalta vaunut olivat lähes tasoissa. Leclercissä hieman parempi kiihtyvyys.
-Leo2 ampui parhaat tulokset harjoitusammuksilla ja nopein tulenavaus. Taisteluammunnoissa M1A2 vei voiton. M1A2:ssa vaununjohtajan näkyvyys ulos on paras mutta VJ:ltä puuttuu periskooppi.
-Leo2:n ballistinen suojaus oli kehittynyt sekä sisälsi lisäsuojausta kattoon. M1A2 oli varustettu vientimallin suojauksella (ei DU:ta tornissa?). M1A2:lle lisäpisteitä siitä että kaikki ammukset ovat erillisessä tilassa.
-M1A2 oli ainoa jossa oli operaatiokäytössä oleva hallintajärjestelmä (Vaunun vikadiaknostiikka tai taistelunjohtojärjestelmä?). Kyseinen järjestelmä voidaan pienellä vaivalla muuttaa ruotsalaisiin vaatimuksiin. Leo2:n järjestelmä prototyyppivaiheessa.
-Leo2:n ja M1A2:n luotettavuus oli hyvällä tasolla. Leclerc edelleen kehitysvaiheessa ja paljon enemmän tai vähemmän vakavia lastentauteja.


Käytännön testien lisäksi Ruotsalaiset halusivat suorittaa kunnon analyysit ja testit myös suojauksen osalta. Myöskin vaunujen "tutkajälki" mitattiin eri aallonpituuksilla.



M1A2


Ruotsalaiset ilmeisesti kehittelivät myös LecLercciin lisäsuojausta




Ruotsalaisten arvosteluasteikko suojauksesta alikalia vastaan. 35°.



Lisätietoja pyydettiin n. 3000 kysymyksen muodossa tarjoajilta. Taktiseen, tekniseen ja taloudelliseen arviointiin käytettiin yli 2000 eri parametriä. Vuoden loppuun mennessä Leclerc todettiin liian keskeneräiseksi tekeleeksi joten jäljelle jäivät enää Leo2 ja M1A2. Takarajan lähestyessä Ruotsissa alkoi poliittinen vääntö. Vaunuja ei tule hankkia, Ruotsissa tarvitaan kevyempiä vaunuja, Helikopterit ovat tulevaisuus, T-80, Käytettyjä Leo2:ia mieluummin, Vähempi määrä vaunuja... Kun USA tajusi että voitto on menossa Saksaan yrittivät tarjota vielä 1miljardia kruunua halvemman tarjouksen jota presidentti Clintonin piti tulla paikanpäälle voitelemaan.

Voiton vei kuitenkin Leopard 2A5:stä jatkokehitetty Leopard 2 S jonka eduksi laskettiin:
-Tekninen suorituskyky
-Hinta
-Vastakaupat saksaan

Samalla päätettiin hankkia vanhempaa Leopard 2 A4 versiota Ruotsin puolustusvoimille jottei Centurionia tarvitsisi modernisoida.



Ensimmäiset 20kpl valmistettiin sakssa ja loput Ruotsissa. Uusi vaunu sai merkinnän Strv122.




Itselleni täysin uusi tuttavuus tämä sivusto. Paikkaansapitävyyteen en ota kantaa mutta paljon mielenkiintoista tietoa näyttäisi olevan tarjolla.

http://www.ointres.se/pansar.htm
 
Viimeksi muokattu:

adam7

Ylipäällikkö
Ruotsissa oli myös itävaunu kokeessa.

Venäläinen tehdas kyseli jo että paljonko laitetaan.

Svedut olivat paniikissa kun sekä länsi- että itävaunut liikkuivat lumen ja soiden yli, kun taas puolustusstrategia meni sen mukaan etteivät liiku.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ruotsissa oli myös itävaunu kokeessa.

Venäläinen tehdas kyseli jo että paljonko laitetaan.

Svedut olivat paniikissa kun sekä länsi- että itävaunut liikkuivat lumen ja soiden yli, kun taas puolustusstrategia meni sen mukaan etteivät liiku.
Ettei olisi ollut kuitenkin ne ex-DDR:n T-72:t joista oli kyse?
 

CarriE66

Kapteeni
Ruotsi kävi isoilla ostoksilla DDR:n jälkeisessä tarjousmyynnissä. Osti myös muutaman kappaleen erän T-72:sia samassa yhteydessä. En tiedä mitä testejä sillä tekivät mutta muistan lukeneeni että ovat käyttäneet niitä OPFOR (vihollista esittävä joukko) -vaununa.





T-80 Vaunua tarjottiin myöskin mutta se ei ottanut tuulta alleen. Kävivät kuitenkin suorittamassa erilaisia testejä T-80:llä:




 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ruotsissa oli myös itävaunu kokeessa.

Venäläinen tehdas kyseli jo että paljonko laitetaan.

Svedut olivat paniikissa kun sekä länsi- että itävaunut liikkuivat lumen ja soiden yli, kun taas puolustusstrategia meni sen mukaan etteivät liiku.
Ruotsalaisilla oli testissä T-80 - ketjussa on muistaakseni linkki testivideoon tai sitten se löytyy jostain näistä foorumin ketjuista joihin videoita on linkitetty (mutta en nyt kännykällä lähde niitä linkittelemään).

Mutta ymmärtääkseni myös T-72 oli ruotsalaisilla testissä.

vlad.
 

CarriE66

Kapteeni
Armata T-14 -ketjusta poimittua:


Millaiset suoritusarvot Leo 2 140mm oikein olisi? Jos taistelupaino tuosta kasvaisi, niin kuinka käy maasto-ominaisuuksille? Montako laakia lähtee minuutissa ja paraneeko tarkkuus olennaisesti? Voisiko koko jättimäisen urakan unohtaa, vain ammusta kehittämällä? Meinaan luulis että tuollainen päivitys vaatisi että vaunun torni laitetaan uusiksi ja projekti maksaisi maltaita ja vaunujen arvo tuplaantuisi.
http://www.army-guide.com/eng/product3636.html


The 140 mm XM291 gun is a solid propellant tank gun with an integral mount and recoil mechanism that fires two-piece (projectile and charge) ammunition with twice the muzzle energy of the standard 120 mm M256 gun installed in the current M1A1 and M1A2 Abrams MBTs.
Energia ei kuitenkaan tarkoita läpäisyn kasvua samassa suhteessa mutta potentiaalia on. Kehityksen on oltava kokonaisvaltaista, jos halutaan lisää nopeutta niin ammusteknologian on kehityttävä samaa vauhtia sillä nykyisillä alikaleilla läpäisy heikkenee tietyn nopeuden jälkeen.

Vaikka Ruotsalaiset testeissä huomasivatkin että lisääntynyt paino saattaa itseasiassa auttaa maastossa niin heikentynyt teho/painosuhde ei ainakaan hyödytä. Uskallan kuitenkin sanoa että useankaan tonnin painonlisäys ei ole tarpeeksi negatiivinen asia kumoamaan merkittävästi tehokkaamman pääaseen tuomia hyötyjä.

140mm tykki ampuu niin isoa jöötiä että automaattilataaja on ainoa järkevä vaihtoehto. Tuskin on yhtään sen hitaampi mitä muutkaan länsimaiset suorasyöttöiset automaattilataajat.

Tarkkuus paranee ainakin sitä kautta että nopeampi nuoli on lyhyemmän aikaa mm tuulen, maan pyörimisliikkeen ja painovoiman armoilla. Joku ballistiikasta perillä oleva saa kertoa miten esim ilmanvastus, joka kasvaa nopeuden neliössä, vaikuttaa.

Ammuksia voidaan kehittää ja kehitetään optimoimalla mm palotapahtumaa. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin raja jolloin nykyinen ase ei kestä "liian" nopeaa ja tehokasta palotapahtumaa. Sama kehitys on ammusten osalta edessä, tapahtui se sitten 120mm tai 140mm kokoluokassa. Kuitenkin Rheinmetallin selonteosta selviää että perinteisellä 140mm psv-kanuunalla voidaan saavuttaa paremmat suoritusarvot energian osalta kuin mitä 120mm ETC:llä. PDF tosin on vuodelta 1999 joten kehitystä on voinut tapahtua sen jälkeen.

http://www.fprado.com/armorsite/Leo2_Files/tanks.140mm-gun.kruse.pdf


http://en.wikipedia.org/wiki/Electrothermal-chemical_technology
 

ctg

Ylipäällikkö
120mmsta ETCstä luulisi olevan nyt jotakin uutta tietoa, mutta ei. Raidetykin me tiedämme olevan testauksessa jenkkilaivastolla, joten ainakin tuo 2030 luvun ennuste tuntuu olevan jotenkin suunnassaan tykkiluokassa, mutta en usko että 15 vuoden ajalla sitä saadaan niin paljon miniturisoitua. Coilgun taas edustaa sellaista suuntaa että sen uskoisi tippuvan vaunuluokkaan, mutta kukaan ei ole kehittänyt sitä tarpeeksi notta sellaiselta olisi markkinoilla seuraavien viidentoista vuoden aikana - ellei siihen suunnata rahaa.



http://pixgood.com/coil-gun.html
 

Sugsilla

Kersantti
Ruotsalaisilla oli testissä T-80 - ketjussa on muistaakseni linkki testivideoon tai sitten se löytyy jostain näistä foorumin ketjuista joihin videoita on linkitetty (mutta en nyt kännykällä lähde niitä linkittelemään).

Mutta ymmärtääkseni myös T-72 oli ruotsalaisilla testissä.

vlad.
Miten mä kans muistelisin että olis testattu, mutta voi tietysti olla että mun muistikuvat on jotain muurin murtumisen aiheuttamaa euforiaa...

Ainoo lähde mitä itse löysin vanhoja lehtiäni selailemalla on panssarikillan julkaisema panssari-lehti 4/1992 ja siinä kuva jonka kuvateksti kuuluu näin. "T72- vaunu strömnäsin Rykmentin avoimien ovien päivänä elok. -92. Huomaa vaunun pieni koko verrattuna M1A1 ja Leopard 2:hteen."

Kuvassa ei kuitenkaan ole mainittuja länsi vaunuja, vaan mittatikkuna toimii artikkelin kirjoittaja. Eikä kuvatekstistä tai koko ruotsin vaunu hankintaa koskevasta artikkelista käy ilmi mikä tai miksi kyseinen vaunu on siellä, kuten ei muutakaan T-sarjan koe ohjelmaan kuulumista.
 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Miten mä kans muistelisin että olis testattu, mutta voi tietysti olla että mun muistikuvat on jotain muurin murtumisen aiheuttamaa euforiaa...

Ainoo lähde mitä itse löysin vanhoja lehtiäni selailemalla on panssarikillan julkaisema panssari-lehti 4/1992 ja siinä kuva jonka kuvateksti kuuluu näin. "T72- vaunu strömnäsin Rykmentin avoimien ovien päivänä elok. -92. Huomaa vaunun pieni koko verrattuna M1A1 ja Leopard 2:hteen."

Kuvassa ei kuitenkaan ole mainittuja länsi vaunuja, vaan mittatikkuna toimii artikkelin kirjoittaja. Eikä kuvatekstistä tai koko ruotsin vaunu hankintaa koskevasta artikkelista käy ilmi mikä tai miksi kyseinen vaunu on siellä, kuten ei muutakaan T-sarjan koe ohjelmaan kuulumista.
Olettaen olet jo huomannut @CarriE66 :n linkittämät videot ja aineiston ruotsalaisten testeihin - laitetaan vielä videot linkkeinä uudelleen (T-80U:n testausta):

Tank terrain trials: T-80U vs Strv 104 (Centurion) and Strv 103 (S-tank), part 1:

Tank terrain trials: T-80U vs Strv 104 (Centurion) and Strv 103 (S-tank), part 2:

Ja CarriE66:lle kiitos päivän informaatioannista!

vlad.
 

CarriE66

Kapteeni
Miten mä kans muistelisin että olis testattu, mutta voi tietysti olla että mun muistikuvat on jotain muurin murtumisen aiheuttamaa euforiaa...

Ainoo lähde mitä itse löysin vanhoja lehtiäni selailemalla on panssarikillan julkaisema panssari-lehti 4/1992 ja siinä kuva jonka kuvateksti kuuluu näin. "T72- vaunu strömnäsin Rykmentin avoimien ovien päivänä elok. -92. Huomaa vaunun pieni koko verrattuna M1A1 ja Leopard 2:hteen."

Kuvassa ei kuitenkaan ole mainittuja länsi vaunuja, vaan mittatikkuna toimii artikkelin kirjoittaja. Eikä kuvatekstistä tai koko ruotsin vaunu hankintaa koskevasta artikkelista käy ilmi mikä tai miksi kyseinen vaunu on siellä, kuten ei muutakaan T-sarjan koe ohjelmaan kuulumista.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Stridsvagn_122

Ruotsinkielinen wikipedia kertoo että Leo2:n ja M1:n lisäksi ensimmäisiin testeihin (ennen varsinaisen tarjouskilpailun avaamista) hankittiin myös T-72. Harmillisesti mitään lähdettä tiedolle ei mainita.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Juu ruotsalaisilla oli molempia: T-72:sia harppi-Saksasta ja T-80U lainassa valmistajalta (vai oliko Ukrainasta). T-72:lla tehtiin sekä tykki- että panssaritestejä. T-80:siä kokeiltiin sitten kun Strv122-testit oli jo tehty, niitä harkittiin "toisen linjan vaunuiksi" korvaamaan Centurionit mutta tähän tarkoitukseen saatiin sitten ylijäämä Leopard 2A4:iä. Vaunun liikkuvuus osoittautui muuten oikein hyväksi paitsi ajajan yönäkömahdollisuudet olivat surkeita: linkki. Kuten noista videoista näkyy niin modernin vaunun liikkuvuus voi olla ummikolle yllätys..."ei niitä lumi pitele"

Ruotsalaiset testasivat paljon itäkalustoa 90-luvulla, helikopterihankinnassa kokeiltiin länsikoptereiden lisäksi Mi-24 ja Mi-28. Taistelukopterit jätettiin lopulta kuitenkin hankkimatta.
 

Sugsilla

Kersantti
Juu ruotsalaisilla oli molempia: T-72:sia harppi-Saksasta ja T-80U lainassa valmistajalta (vai oliko Ukrainasta). T-72:lla tehtiin sekä tykki- että panssaritestejä. T-80:siä kokeiltiin sitten kun Strv122-testit oli jo tehty, niitä harkittiin "toisen linjan vaunuiksi" korvaamaan Centurionit mutta tähän tarkoitukseen saatiin sitten ylijäämä Leopard 2A4:iä. Vaunun liikkuvuus osoittautui muuten oikein hyväksi paitsi ajajan yönäkömahdollisuudet olivat surkeita: linkki. Kuten noista videoista näkyy niin modernin vaunun liikkuvuus voi olla ummikolle yllätys..."ei niitä lumi pitele"

Ruotsalaiset testasivat paljon itäkalustoa 90-luvulla, helikopterihankinnassa kokeiltiin länsikoptereiden lisäksi Mi-24 ja Mi-28. Taistelukopterit jätettiin lopulta kuitenkin hankkimatta.
Tällänen käytäntö vois ehkä selittääkkin sen että miksi T-sarja ei ole päässyt samaan kuviin. Onko vaunua sitten edes tosissaan mietitty, vai onko testattu vain "Mittatikkuna" vaikee sanoo.

No myöhemmissä Panssari lehdissä joissa hankintaa ruoditaan tyydytään totemaan vain jotakuinkin samat mitä @CarriE66 tuossa ylempänä kirjoitti. Leclerc oli hieman "keskeneräine" tosin uudenaikaisin ja M1A2 todettiin kalliiksi.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Löysin maininnan että Ruotsi osti kaikenkaikkiaan kymmenen T-72:sta, tosin pari purettiin jo Saksassa osiksi tutkimuksia varten.
Nämä eivät olleet ensimmäiset Ruotsin kokeilemat itävaunut sillä jo 80-luvun puolella he olivat päässeet kokeilemaan Jugoslavian uutta M-84:ää. Koeammunnoissa todettiin ettei S-tankin panssarointi pystynyt vastustamaan ollenkaan edes tuonaikaisia 125mm nuoliammuksia - laukaus meni melkein koko tankin läpi pituussuunnassa. Näiden masentavien tulosten johdosta aloitettiin Strv 2000-projekti.
Positiivisena puolena huomattiin että Boforsin 105mm alikalit pystyivät myös korkkaamaan T-72:n ongelmitta.
 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Löysin maininnan että Ruotsi osti kaikenkaikkiaan kymmenen T-72:sta, tosin pari purettiin jo Saksassa osiksi tutkimuksia varten.
Nämä eivät olleet ensimmäiset Ruotsin kokeilemat itävaunut sillä jo 80-luvun puolella he olivat päässeet kokeilemaan Jugoslavian uutta M-84:ää. Koeammunnoissa todettiin ettei S-tankin panssarointi pystynyt vastustamaan ollenkaan edes tuonaikaisia 125mm nuoliammuksia - laukaus meni melkein koko tankin läpi pituussuunnassa. Näiden masentavien tulosten johdosta aloitettiin Strv 2000-projekti.
Positiivisena puolena huomattiin että Boforsin 105mm alikalit pystyivät myös korkkaamaan T-72:n ongelmitta.
Suoritettiinko koeammuntoja M-84:llä jo 80-luvun puolella? Onko mitään laajempaa aineistoa/yhteenvetoa saatavilla missään julkisessa lähteessä? Seuraavalta sivulta löytyy maininta 90-luvun puolella T-72 -vaunulla suoritetuista koeammunnoista joiden tulos oli aivan sama: http://www.ointres.se/strv_103.htm

"I slutet av 1980-talet genomfördes skjutprov mot Strv 103 försedd med olika typer av tilläggsskydd och i början av 1990-talet fick en rysk stridsvagn av modell T-72 skjuta pilprojektiler (BM 22/23) mot fronten försedd med gallerskyddet - skottet gick rakt igenom vagnen!".

Näiden 90-luvun koeammuntojen tulokset ovat ilmeisesti edelleen salaisia tai ainakin osin salaisia - tai näin olen asian ymmärtänyt, eikä niistä ole taidettu julkaista kovinkaan paljon dataa. Silminnäkijälausuntoja on useampia joihin viitataan usealla taholla mutta siihen ne taitavatkin jäädä.

vlad.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Näin väitti tank-netissä eräs yleensä asioista hyvin perillä oleva ex-jugoslaavi:
Trials of M-84 (actualy prototype made mostly from heavily modified T-72) in Sweden in 1984. involved FCS, mobility and firepower trials. I don't know anything else except that tests lasted some 3 months.
What ammo was used - BK-14 HEAT and BM-15 APFSDS of original Soviet manufacture.
...mutta en löytänyt mitään vahvistusta tälle muualta.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tein itse ja säästin :)

Breakdown: What's Happening With India’s Tank Force?
New Delhi has so far failed to successfully mass-produce an indigenously developed modern main battle tank.


By Franz-Stefan Gady
May 11, 2015 http://thediplomat.com/2015/05/breakdown-whats-happening-with-indias-tank-force/?utm_content=buffer45b37&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

The majority of India’s indigenously developed third generation Arjun main battle tanks have been grounded due to technical issues and missing spare parts, Defense News reported last week.

Originally supposed to enter service in the Indian Army in the 1980s, the Arjun MK-I program has witnessed repeated delays due to an inadequate design concept (e.g. too much heavy armor versus too little horsepower) partially based on the German Leopard II main battle tank and a flawed procurement and testing process.

Defense News quotes an Indian official who stated that “nearly 75 percent of the 124 [Arjun] tanks with the Army are grounded.” All in all there are more than 90 technical issues. “The problems in the Arjun tank are mainly confined to its transmission system, targeting and thermal sights,” the defense official noted.

Originally, more than 50 percent of components of the tank were imported, but this percentage has gradually diminished as various parts have been replaced by indigenous designed systems. Yet the tracked vehicle still requires foreign hardware to function and those supplied have dried up, according to the official.

“This prompted the Ministry of Defense (MoD) in late April to form a committee, headed by a retired three-star armored corps officer, to resolve the component shortages and reactivate the MBTs within two months,” IHS Jane’s Defense Weekly reported.

Rahul Bhonsle, a retired Indian Army brigadier general and defense analyst confirmed this assessment: “There are a number of issues related to functionality due to imported components, which seem to be bugging theArjun Mark-1 fleet for some time now [sic]. The technical snags have reportedly led to much of the fleet remaining non operational, creating a void in the tank strength of the Indian Army.”

The Arjun MK-I tank was developed by the Defense Research and Development Organization (DRDO) and produced by the Indian Ordnance Factory’s production facility in Avadi in southern India. The official noted that the Indian Army was obliged to acquire 124 tanks by the DRDO so that the factory could remain in operation.

Due to the repeated delays, India decided to acquire T-90s main battle tanks from Russia in the early 2000s. While the first 310 were directly imported from Russia, India is currently locally producing a customized and improved version of the T-90, the T-90 M Bhishma. A total of 500 T-90 and T-90 M tanks are currently in service in the Indian Army.

India plans to field 21 tank regiments of T-90s by 2020 through license-production, with 62 tanks per unit and more than 1,300 armored fighting vehicles total, although that number could go up (see: “The Main Battle Tanks of Asia: Junk or Still Useful?”).

However, DRDO is also working on an improved version of the Arjun, the MK-II, which has done very well in comparative trials with the T-90M, according to Defense News. It sports more than 93 improvements over the older version and with around 60 percent locally manufactured components is less depended on foreign imports, a DRDO official said.

“If the experience gained from Mark-1 is utilized fully there should be lesser technical problems with Mark-2 at present though reports of trials do not suggest the same,” Rahul Bhonsle emphasized. In September 2014, the Indian Army has placed an order for 118 MK-II tanks. However, a decision to indigenously develop a a new anti-tank missile to be fitted onto the MK-II will, in all likelihood, delay the induction of the upgraded platform.
 
Top