Panssarivaunut

Sarek1 kirjoitti:
Ketale, minulle myös! Tuo mahtuisi autotalliin sisälle! Ilman kanuunaakin olisi verrattoman lysti peli. Hirvimetsälle ja makkaraa paistamaan kun tuollaisella tuollaisella "supermönkkärillä" päräyttää niin varmasti porukoissa juttua riittää. :D

Mikäs se olikaan taiteilija-apurahahakemusten (lotot) tilanne...
Klikkaa laajentaaksesi...

Voi olla hirven lihat hiukan huonossa hapessa vaikka homman hoitaisi ihan vaan lyhyellä sarrrrrrjalla? :uzi:
 
Onnistuiko videossa näkyvä manööveri T-72:lla? Eli noustaan mäen takaa katveesta, ammutaan ja peruutellaan suojaan lataamaan. Käsittääkseni T-72 oli erittäin hidas peruuttamaan.

 
miheikki kirjoitti:
Onnistuiko videossa näkyvä manööveri T-72:lla? Eli noustaan mäen takaa katveesta, ammutaan ja peruutellaan suojaan lataamaan. Käsittääkseni T-72 oli erittäin hidas peruuttamaan.

Klikkaa laajentaaksesi...

Onnistuu, mutta...

Kaikkien T-sarjan vaunujen ongelma on huono alakoro, vaunu joutuu siis ajamaan pidemmälle ja paljastamaan itsensä isommin.
Peruutusvaihteen osalta en osaa sanoa mitään.
 
Ulkomuistista sanon, että Leopardissa on kaksi peruutusvaihdetta ja nopeus peruutettaessa max 35 km/h eli aika haipakkaa. Lisäksi vaihteisto runnoo pakin päälle jo ennen pysähtymistä ajettaessa eteenpäin oliko max 10 km/h vauhdista. Eli vaunu pysähtyy kuin seinään täydellä jarrutuksella ja lähtee välittömästi peruuttamaan.
 
Pantherapardus kirjoitti:
Ulkomuistista sanon, että Leopardissa on kaksi peruutusvaihdetta ja nopeus peruutettaessa max 35 km/h eli aika haipakkaa. Lisäksi vaihteisto runnoo pakin päälle jo ennen pysähtymistä ajettaessa eteenpäin oliko max 10 km/h vauhdista. Eli vaunu pysähtyy kuin seinään täydellä jarrutuksella ja lähtee välittömästi peruuttamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ouch!
 
miheikki kirjoitti:
Onnistuiko videossa näkyvä manööveri T-72:lla? Eli noustaan mäen takaa katveesta, ammutaan ja peruutellaan suojaan lataamaan. Käsittääkseni T-72 oli erittäin hidas peruuttamaan.

Klikkaa laajentaaksesi...

Muistaakseni tuon videon kommenteissa ollaan kovasti sitä mieltä, että kuski eteni liian kauas ennen laukausta, olisi pitänyt edetä vain niin eteen, että putki ei osoita maahan.
 
SJ kirjoitti:
Muistaakseni tuon videon kommenteissa ollaan kovasti sitä mieltä, että kuski eteni liian kauas ennen laukausta, olisi pitänyt edetä vain niin eteen, että putki ei osoita maahan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Periaatteessa näin.

Käytännössä nopeus ja oman paljastumisen minimointi ovat samaa aikaa hieman haastavia. Liian paljon vauhtia niin menee pitkäksi, liian vähän vauhtia niin olet liian pitkään näkyvissä, voimakkaasti ei voi jarruttaa ettei ampuja/vakain häiriinny ja laukaus mene ohi. Ajaja arvioi miten pitkälle asemassa pitää ajaa jotta ampuja saa putkilinjan vapaaksi. Ajaja mitoittaa vauhtinsa siten että aseman edustalle päästään mahdollisimman nopeasti ja viimeiset metrit vaunu rullaa rauhallisesti ja tasaisella ( tai tasaisesti laskevalla) nopeudella. Kun vaunu on edennyt riittävän pitkälle ja ampuja toteaa putkilinjan olevan vapaa niin laukaus lähtee. Ajajalla on kokoajan toinen käsi vaihteistolla ja heti kun kuula lähtee niin ajaja runttaa pakin sisään ja syöttöpedaalin pohjaan.

Ajoitus on siis vähintäänkin haastavaa ja vähän liian nopeasti ajava ajaja tai sekunnin liian pitkään epäröivä ampuja saa jo aikaan sen että turhan paljon näkyy turhan pitkään. Varusmiestouhuissa sinne väliin vielä huudellaan huomiota ja vaunua taakse jne. Riippuu myös paljon tuliasemasta mitä kannattaa/voi tehdä. Joskus on parempi suosiolla ajaa liian pitkälle kuin ottaa riski siitä että 15sekuntia vaunu matelee eteenpäin näkyvillä kun alakoro ei riitäkkään.
 
Olisikohan tässä tapauksessa kuitenkin parasta, että ampuja käskee tuliasemaan mentäessä vaunun pysäyttämisen. Ajajan ei tarvitse miettiä, milloin ampuja pystyy ampumaan, vaan ajaja voi valmiiksi henkisesti valmistautua pysähtymään pehmeästi, ja hapuilla toisella kädellä pakkia. Vaikka tuliasemien pitäisi olla valmisteltuja, niin kiireisessä tilanteessa ja valmistelemattomasta tuliasemasta ajajan on hankala arvioida alakoron riittävyys. Ampuja on tällöin kohtuu ratkaisevassa roolissa, jotta voidaan minimoida vaunun näkyvissäoloaika vihollisen suuntaan, eikä ajajan tarvitse täristä apinanpää kädessä, voiko se perkele jo ampua, vai ei...
 
Sivari kirjoitti:
Olisikohan tässä tapauksessa kuitenkin parasta, että ampuja käskee tuliasemaan mentäessä vaunun pysäyttämisen. Ajajan ei tarvitse miettiä, milloin ampuja pystyy ampumaan, vaan ajaja voi valmiiksi henkisesti valmistautua pysähtymään pehmeästi, ja hapuilla toisella kädellä pakkia. Vaikka tuliasemien pitäisi olla valmisteltuja, niin kiireisessä tilanteessa ja valmistelemattomasta tuliasemasta ajajan on hankala arvioida alakoron riittävyys. Ampuja on tällöin kohtuu ratkaisevassa roolissa, jotta voidaan minimoida vaunun näkyvissäoloaika vihollisen suuntaan, eikä ajajan tarvitse täristä apinanpää kädessä, voiko se perkele jo ampua, vai ei...
Klikkaa laajentaaksesi...

Se mikä on parasta riippuu niin monesta asiasta että tuon videon jälkiviisastelukin on hankalaa. Mainitsemasi toimintamalli on ihan normaali toimintapa sekin. Vaununjohtaja tilanteen mukaan ohjeistaa minkä toimintatavan näkee parhaaksi. Monesti se oman vaunun näkyvilläoloaika minimoidaan juuri sillä ettei polteta sekunteja/energiaa viestintään tai oteta riskiä ohilaukauksesta epäonnistuneen jarrutuksen takia.

Kun panssarivaunuilla on tarkoitus useimmiten käydä hyökkäystaistelua niin harvemmin ne tuliasemat ovat millään tavalla valmisteltuja. Vauhdista vaan sinne mitä luontoäiti sattuu sillä hetkellä tarjoamaan.
 
CarriE66 kirjoitti:
Periaatteessa näin.

Käytännössä nopeus ja oman paljastumisen minimointi ovat samaa aikaa hieman haastavia. Liian paljon vauhtia niin menee pitkäksi, liian vähän vauhtia niin olet liian pitkään näkyvissä, voimakkaasti ei voi jarruttaa ettei ampuja/vakain häiriinny ja laukaus mene ohi. Ajaja arvioi miten pitkälle asemassa pitää ajaa jotta ampuja saa putkilinjan vapaaksi. Ajaja mitoittaa vauhtinsa siten että aseman edustalle päästään mahdollisimman nopeasti ja viimeiset metrit vaunu rullaa rauhallisesti ja tasaisella ( tai tasaisesti laskevalla) nopeudella. Kun vaunu on edennyt riittävän pitkälle ja ampuja toteaa putkilinjan olevan vapaa niin laukaus lähtee. Ajajalla on kokoajan toinen käsi vaihteistolla ja heti kun kuula lähtee niin ajaja runttaa pakin sisään ja syöttöpedaalin pohjaan.

Ajoitus on siis vähintäänkin haastavaa ja vähän liian nopeasti ajava ajaja tai sekunnin liian pitkään epäröivä ampuja saa jo aikaan sen että turhan paljon näkyy turhan pitkään. Varusmiestouhuissa sinne väliin vielä huudellaan huomiota ja vaunua taakse jne. Riippuu myös paljon tuliasemasta mitä kannattaa/voi tehdä. Joskus on parempi suosiolla ajaa liian pitkälle kuin ottaa riski siitä että 15sekuntia vaunu matelee eteenpäin näkyvillä kun alakoro ei riitäkkään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ajajalla ei ole minkäänlaista tykin koron äärirajoja näyttävää vimpainta edessään?
 
CarriE66 kirjoitti:
Se mikä on parasta riippuu niin monesta asiasta että tuon videon jälkiviisastelukin on hankalaa. Mainitsemasi toimintamalli on ihan normaali toimintapa sekin. Vaununjohtaja tilanteen mukaan ohjeistaa minkä toimintatavan näkee parhaaksi. Monesti se oman vaunun näkyvilläoloaika minimoidaan juuri sillä ettei polteta sekunteja/energiaa viestintään tai oteta riskiä ohilaukauksesta epäonnistuneen jarrutuksen takia.

Kun panssarivaunuilla on tarkoitus useimmiten käydä hyökkäystaistelua niin harvemmin ne tuliasemat ovat millään tavalla valmisteltuja. Vauhdista vaan sinne mitä luontoäiti sattuu sillä hetkellä tarjoamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tajusin juuri, etten jaksa muistaa kuinka omana aikana tuo hoidettiin. Sitä se aika ja kertausharjoitusten puute teettää.:confused:
Asemaan ajoa kyllä harjoiteltiin paljon ja siihen kiinitettiin huomiota.
 
CarriE66 kirjoitti:
Se mikä on parasta riippuu niin monesta asiasta että tuon videon jälkiviisastelukin on hankalaa. Mainitsemasi toimintamalli on ihan normaali toimintapa sekin. .
Klikkaa laajentaaksesi...

Sori, en edes katsonut videota, ei anna nettiyhteydet siihen mahdollisuutta. Joten se siitä viisastelusta, pidetään se minimissään. Väittelyt ovat keskustelun suola, mutta ei sekään ole hyvästä jos suolaa on suun täydeltä- ei anneta asian mennä siis tunteisiin.

Ajajan on mielestäni turha "määrätä" vaunun tasaa ajettaessa asemaan, paitsi silloin kun asemat on valmisteltuja ja merkittyjä siten, että ajaja tietää mistä ampuja voi aikuisten oikeasti ampua haluttuun sektoriin.

Muuten (kuten sanoit, vaunut ovat hyökkäysaseita) ammuttaessa valmistelemattomista tuliasemista sen pääsääntöisesti määrää johtaja tai ampuja, joilla on todellinen tähtäinkuva, ja käsitys siitä mistä ja mihin ammutaan. Tällöin tuliaseman etummainen tasa, ja oman vaunun suojassa pysyminen sekä hyvä laukaus voidaan varmistaa.
 
SJ kirjoitti:
Tuossa jo mainittiin noiden hintoja. Se hinta millä niitä meille myytiin oli hieman toinen: T-72 ilmeisesti 36000 markkaa, kun ostettiin DDR:n jäämistöä!
Klikkaa laajentaaksesi...
Miten mää niin muistelen, että sillon aikoinaan kun näitä kauppoja tehtiin, niin jossain sen ajan MOT ohjelmassa tai vastaavassa puhuttiin siitä että vaunujen hinnalla olisi saatu ehkä viisi tuliterää leopardia... (ja ohjelmassa taisi olla maininta tai väitteen tapainen että jokainen leopard2 olisi suunniteltu vastaamaan noin viittä venäläis valmisteista vaunua. (väitteen tarkoitus oli kai enemmän hahmottaa hinta haarukkaa, kuin varsinaisesti kaluston kykyjä.))

JR49 kirjoitti:
RK72TP.

Edit: tämä siis kerrottiin minulle, itse en tunnistanut.
Klikkaa laajentaaksesi...
Meidän aikaan oli ihan ne mustakahvaiset taittoperät. (RK62TP) Mutta sama aika kun kultaa muistot niin muistelen että tuliko ihan itse vaunujen mukana taittoperäisiä AK:ta vai tuliko niitä sitten myöhemmin jotain kautta, juuri Norincoja tai näitä itäplogin lahjoja...


//edit ei pitäisi kirjoittaa mitään väsyneenä, meillä siis oli vanhat mustat RK 62 aseet taittoperillä. Ja tästä siis aikaa about parikymmentä vuotta...
 
Viimeksi muokattu:
Sivari kirjoitti:
T-72 On tehty menemään eteen, ei taaksepäin, niinkuin panssarijoukkojen kuuluukin. Pakki tosiaan T-72:ssa on nopeudeltaan mallia kävely, ei mikään erityisen hyvä ominaisuus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin, "vanhempien" T-sarjan (eli T-72, T-80 ja T-90 ja näitä vanhempien mallien) ongelma on todellakin se, että peruutus nopeus on todella hidas, mallista riippuen se on +/- 6 km/h. Armatan (eli T-14) kohdalla tämän pitäisi muuttua ja vaunun peruutusnopeuden olla merkittävästi suurempi, useita kymmeniä kilometrejä tunnissa - jos siis tietoihin on uskominen.

vlad
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top