Panssarivaunut

Painopiste ja voimien vaikutuksen keskittäminen ei nyt kuitenkaan ole mikään erityisesti panssarijoukkojen juttu Suomessa vaan löytyy taktisena periaatteena kaikkissa suomalaisen jalkaväen ohjesäännöissä jo 20-luvulta.
 
Viimeksi muokattu:
Tai voihan sen sanoa niinkin, etteivät Jatkosodan panssarijoukot sitä ratkaisun hetkellä noudattaneet. Vaikka oli meillä ja muuallakin keskeinen periaate.
Ei vaan esin IV AK:n komentajan kenraali Laatikainen ja myöhemmin Kannaksen joukkojen komentaja Kenraali Oesch ei uskaltanut käyttää PsD:a koottuna Laguksen jatkuvista esityksistä huolimatta. Lagus on terävästi arvostellut tätä hänen kokemuksiaan kesän 1944 torjuntavoitosta kysyttäessä yhtenä suurimmista virheistä. Yhdyn näkemykseen; vika ei ollut panssarimiesten! Mutta kun peilataan nykyaikaan ei se että meillä on PSVK siellä tai täällä oikein järkevältä käytöltä kuulosta tässäkään valossa.
 
Vastaan vaikka ei kysytä.
Toki tähän täytyy heittää muistutus, että panssariaselajin kehitys maailmansotien välissä oli kansainvälistä. Gulderian taisi lukea Fullerin kirjoituksia ja omaksui niistä ajatuksia jotka jalostuivat sitten lopulliseen muotoonsa joita CV9030FIN on esitellyt.

Erinomainen huomio kollegalta!

Unohtamatta Tuhatsevskiä ja Triandafillovia idässä. Olen joskus pohdiskellut, mikä on ollut kyseisten herrojen vaikutus saksalaisiin taktiikoihin ja päin vastoin, noin Rapallon sopimuksen ja yhteisten salaisten harjoitusten seurauksena 30-luvulla Neuvostoliitossa. Vaikka tokihan eikös kyseiset herrat liikkuneet teorioissaan ja opeissaan myös taktista tasoa korkeammissa sfääreissä, opertionaalisella tasolla? Pitäisi perehtyä aiheeseen.
 
Unohtamatta Tuhatsevskiä ja Triandafillovia idässä. Olen joskus pohdiskellut, mikä on ollut kyseisten herrojen vaikutus saksalaisiin taktiikoihin ja päin vastoin, noin Rapallon sopimuksen ja yhteisten salaisten harjoitusten seurauksena 30-luvulla Neuvostoliitossa. Vaikka tokihan eikös kyseiset herrat liikkuneet teorioissaan ja opeissaan myös taktista tasoa korkeammissa sfääreissä, opertionaalisella tasolla? Pitäisi perehtyä aiheeseen.
Kyllä nykyinen operaatiotaidon historia näkee Saksalaisen Blitzkriegin teorian perustuvan sekä Liddell Hartin että Fullerin oppeihin, mutta kehittyneen myös Neuvostoliiton kanssa tehdyn yhteistyön kautta.
 
Suomen onneksi Tuhatsevskin jne. kehittämä syvän taistelun oppi oli pitkään bannissa kerettiläisyytenä. Ensimmäinen esimerkki siitä oli Operaatio Uranus ja "Little Saturn"..eli Stalingradiin liittyvät taistelut. Kuuluisin tietysti oli Operaatio Bagration, jota saksalaiset kutsuvat nimellä "Keskisen armeijaryhmän tuho".
 
Ei vaan esin IV AK:n komentajan kenraali Laatikainen ja myöhemmin Kannaksen joukkojen komentaja Kenraali Oesch ei uskaltanut käyttää PsD:a koottuna Laguksen jatkuvista esityksistä huolimatta

Mä nyt vielä aluksi menneitä muistelen...
Kun eivät Laatikainen ja Oesch vaan saanu selvää missä oli venäläisten painopiste. Eihän ne tienny sitä vielä Viipurin menettämisen jälkeenkään. Olisi pitänyt olla muutama tiedustelu-Mersu, joita piti meille tullakin, mutta vasta kesän lopulla. Jos ei nykykäsittein tilannekuva ole kunnossa, on sitten joko epäortodoksisesti varauduttava kahteen vaihtoehtoon tai hyväksyttävä, että kootut voimat voi olla jollain todennäköisyydellä kokonaan väärässä paikassa.

Mistä tullaan nykyaikaan: Vanheneva Ranger -lennokki ja lyhyen matkan Orbiter ovat nykyiset välineemme tilannekuvan ylläpitämiseen. Ehkä ne riittää tai pakkohan se on, mutta olikohan oikea päätös, kun Ilmavoimat aikoinan luisteli irti koko Maavoimien tukemisesta?
 
Mä nyt vielä aluksi menneitä muistelen...
Kun eivät Laatikainen ja Oesch vaan saanu selvää missä oli venäläisten painopiste. Eihän ne tienny sitä vielä Viipurin menettämisen jälkeenkään. Olisi pitänyt olla muutama tiedustelu-Mersu, joita piti meille tullakin, mutta vasta kesän lopulla. Jos ei nykykäsittein tilannekuva ole kunnossa, on sitten joko epäortodoksisesti varauduttava kahteen vaihtoehtoon tai hyväksyttävä, että kootut voimat voi olla jollain todennäköisyydellä kokonaan väärässä paikassa.
No ei ihan. Kuuterselän aikaan ehkä noin että PP ei ollut selvillä, mutta kyllä se pelkkien jääkäreiden syöttäminen kohtaamishyökkäykseen ilman epäsuoraa tulta ja muutaman rynnäkkötykin tukemana oli oikeasti vain huonoa ymmärrystä panssarijoukkojen käyttöperiaateista ja oikeastaan muutenkin huonoa operaatiotaitoa. Laguksen kritiikki kohdistui kuitenkin erityisesti PsD:n jakamiseen kahtia Tali-Ihantalassa. Tällöin painopiste kyllä tiedettiin, mutta lähdettiin yrittämään kaksipuolista saarrostusta, joka nyt ei ole sotahistoriassa juuri koskaan onnistunut - eikä nytkään. PsD:n väärä käyttö johti siihen, että PsD syötiin paloina eikä se kyennyt käyttämään koottua iskuvoimaansa jolloin tappiot kasvoivat. Tämä nähtiinkin sitten Vuosalmella jossa PsD oli vain täydennysmiehistä koottu varjo itsestään, eikä kyennyt lyömään Neuvostovoimia Vuokseen. Sinua @Old Boy voi kiinnostaa tieto siitä että yksi kritiikki, jota Lagus esitti oli hänen orgaanisen tykistönsä heikkous (vain yksi RsPsto koko divisioonassa!) ja elokuussa 1944 tehtiin useitakin organisaation tarkistusehdotuksia ml. se että koko PsD tykistö olisi varustettu Saksasta saatavin telakanuunoin!
 
Viimeksi muokattu:
Sinua @Old Boy voi kiinnostaa tieto siitä että yksi kritiikki, jota Lagus esitti oli hänen orgaanisen tykistönsä heikkous (vain yksi RsPsto koko divisioonassa!) ja elokuussa 1944 tehtiin useitakin organisaation tarkistusehdotuksia ml. se että koko PsD tykistö olisi varustettu Saksasta saatavin telakanuunoin!

Taisit luntata tämän asian mun viikon vanhasta postauksesta...

Kun tykkinäytös on esillä yllä löytyvässä ohjelmassa lienee paikallaan pari sanaa Panssaridivisioonan tykistöstä. Kun Divisioona perustettiin se sai tykistövoimaksi Raskas Patteristo 14 kalustona saksasta uutena saadut 150 H40:t, joka tunnettiin myös lempinimellä "Hitlerin haupitsi", tosin vasta sotien jälkeen. Kokemukset Kannaksen torjuntataisteluista osoittivat, että tätä divisioonan orgaanista tykistövoimaa olisi pitänyt olla kaksin tai kolminkertainen määrä. Tykkejäkin olisi asemasodan aikana ollut tähän tehtävään irroittaa. RsPsto 14 on ehkä II MS tunnetuin tykistöjoukko-osastomme, sillä sen 3. patterin päällikkönä toimi koko sotien ajan WSOY:n omistajasukuun kuulunut kapt res Lauri Jäntti, myöhempi Södikan pitkäaikainen toimari. Hän kirjoitti myöhemmin useita klassikkokirjoja patteriston sotataipaleesta.
 
Kyllä nykyinen operaatiotaidon historia näkee Saksalaisen Blitzkriegin teorian perustuvan sekä Liddell Hartin että Fullerin oppeihin, mutta kehittyneen myös Neuvostoliiton kanssa tehdyn yhteistyön kautta.

Juu, etenkin Neuvostoliiton panos oli merkittävä kun antoivat sakuille mahdollisuuden harjoitella salaa Neuvostoliitossa ja ehkä myös lainakalustolla sellaisia manöövereitä joihin kotimaassa valvovan silmän alla ei ollut mahdollisuutta Versaillesin rauhansopimuksesta johtuen. Tuhatsevski ja Triandafillov ovat kuitenkin olleet ihan aikaansaavia teoreettikkoja ja merkittävine töineen ja tuntuu siltä että he usein unohtuvat länsimaisessa kirjallisuudessa. Olisi mielenkiintoista tietää miten sitä tietoa ja ajatuksia on tihkunut puolin ja toisin.

Suomen onneksi Tuhatsevskin jne. kehittämä syvän taistelun oppi oli pitkään bannissa kerettiläisyytenä. Ensimmäinen esimerkki siitä oli Operaatio Uranus ja "Little Saturn"..eli Stalingradiin liittyvät taistelut. Kuuluisin tietysti oli Operaatio Bagration, jota saksalaiset kutsuvat nimellä "Keskisen armeijaryhmän tuho".

Aivan! Tästä on tainnut olla useaan kertaan juttua täälläkin. Stalinin puhdistukset olivat merkittäivä meille, ainakin talvisodassa. Tuhatsevski ja Varfolomeev puhdistettiin, Triandafillov itse kuoli lento-onnettomuudessa. Toinen kysymys on sitten se, kuinka esimerkiksi "Triandafillovin oppia tai doktriinia" olisi pystynyt toteuttamaan silloisella kalustolla silloisissa olosuhteissa esimerkiksi kannaksella, Kainuun korvista nyt puhumattakaan.

Zhukov on kertonut että hänen menestyksensä avain oli juuri Triandafillovin oppi. Voisi myöskin olettaa, että Kannaksen taisteluissa kesällä -44 Puna-armeijan suurhyökkäys oli myös Tuhatsevskin ja Triandafillovin oppien mukaan toteutettu.
 
Mistä tullaan nykyaikaan: Vanheneva Ranger -lennokki ja lyhyen matkan Orbiter ovat nykyiset välineemme tilannekuvan ylläpitämiseen. Ehkä ne riittää tai pakkohan se on, mutta olikohan oikea päätös, kun Ilmavoimat aikoinan luisteli irti koko Maavoimien tukemisesta?

Öööömmm what?
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Toinen kysymys on sitten se, kuinka esimerkiksi "Triandafillovin oppia tai doktriinia" olisi pystynyt toteuttamaan silloisella kalustolla silloisissa olosuhteissa esimerkiksi kannaksella, Kainuun korvista nyt puhumattakaan.
Puna-armeijan kalusto oli varmasti riittävän kyvykästä suhteessa suomalaisiin. Suurimmat puutteet olivat juuri johtamisessa ja syvän taistelun konseptilla olisi saatettu nähdä 1944-mallin läpimurtoja jo syksyllä -39.
 
Mutta eihän se toki tarkoita sitä, etteikö ilmavoimat tue maavoimia.
Voidaan sanoa että ilmavoimat eivät tue maavoimia, koska ilmavoimien tuki maavoimille on välillistä ilmasuojan kautta. Suoraa välinettä tukea maavoimia ei ole, eikä ole haluttu. Ilmasta maahan aseet eivät ole tarkoitettu Maavoimien tukemiseen taktisella tasolla (CAS), vaan Puolustusvoimien yhteisen vaikuttamisen välineiksi strategisella tasolla.
 
Viimeksi muokattu:
Voidaan sanoa että ilmavoimat eivät tue maavoimia, koska ilmavoimien tuki maavoimille on välillistä ilmasuojan kautta. Suoraa välinettäbtuke Maavoimat ei ole, eikä ole haluttu. Ilmasta maahan aseet eivät ole tarkoitettu Maavoimien tukemiseen taktisellatasolla (CAS), vaan Puolustusvoimien yhteisen vaikuttamisen välineiksi strategisellatasolla.

Ilmavoimilla on kyky tukea maavoimia, ilmaikujen maalittamista on harojiteltu. Käytäntö sitten varmaan riippuu tilanteesta mikä on mahdollista ja mikä ei. Mielestäni vähän väärin sanottu että "ilmasta maahan aseet eivät ole tarkoitettu maavoimien tukemiseen" tai "ilmavoimat eivät tue maavoimia". Varmasti tukevat mikäli muilta hommiltaan pystyvät ja saadaan ilmasta maahan -aseita hankittua tarpeeksi jossain harmaassa vaiheessa.
 
Back
Top