Panssarivaunut

Puolustusbudjettihan on Saksassa sinällään ihan kohtuullisen kokoinen (lähemmäs 40 miljardia euroa), mutta ongelmana on erittäin tehoton rahankäyttö ja keskittyminen muuhun kuin varsinaiseen puolustusvalmiuden ylläpitoon.

Onkin jännä, miten Saksassa ja myös Ruotsissa puolustuslaitokseen on pesiytynyt jonkinlainen tehottomuuden kulttuuri, vaikka muuten ko. valtioissa talous on iskussa ja rahankäyttö tarkkaa.
 
Onkin jännä, miten Saksassa ja myös Ruotsissa puolustuslaitokseen on pesiytynyt jonkinlainen tehottomuuden kulttuuri, vaikka muuten ko. valtioissa talous on iskussa ja rahankäyttö tarkkaa.

Ei siinä mitään jännää ole. Ruotsissa ja Saksassa puolustusbudjetista kanavoidaan rahaa paikallisen puolustusvälineteollisuun subventoitiin. Toistaiseksi syvä rauhan tila on mahdollistanut tämän.
 
Viimeksi muokattu:
Pitkä juttu Bradley 5 modifioinnista.

Finally, the Bradley Fighting Vehicle Is Getting Some High-Tech Gear
New upgrade features new sensors, missile deflectors and more
3077102-e1513863992500-970x350.jpg



WIB land December 21, 2017 Kris Osborn

Bradley1 U.S. Army34

The Army is working on a future variant of the Bradley Fighting Vehicle possibly armed with lasers, counter-drone missiles, active protection systems, improved targeting sights and increased on-board power to accommodate next-generation weapons and technologies.
As the Army pursues a more advanced Bradley A5, engineered to succeed the current upgraded A4, it is integrating new forward-looking infrared sensors for the commander and gunner sights, spot trackers for dismounted soldiers to help them identify targets, and an upgraded chassis with underbelly protections and a new ammunition storage configuration.
BAE Systems, maker of the Bradley, said the vehicle’s modernization effort is designed in three specific stages. The first stage addressed track and suspension upgrades. The subsequent stage, soon to enter production, improves mobility and increases electrical power generation.
More on-board power can support command and control systems, sensors, networks and even electronic warfare technologies.
Maj. Gen. David Bassett, former executive officer for the Army’s Ground Combat Systems, described that the Bradley’s A3 and A4 upgrades were from the turret ring down, with the A5 focusing on the turret up. This includes weapons sights, guns, optics, signals intelligence and even early iterations of artificial intelligence and increased computer automation.
Bassett explained that in the future, the Army will increasingly operate drones from nearby armored combat vehicles. These unmanned systems could carry ammunition, conduct reconnaissance missions, test enemy defenses or even fire weapons — all while allowing manned crews to remain at a safer stand-off distance.
At one point, Bassett told Warrior that, in the future, virtually all armored vehicles will have an ability to be teleoperated, if necessary.

Bradley Fighting Vehicle. U.S. Army photo


Also, while Army developers did not specifically say they planned to arm Bradleys with laser weapons, such innovation is within the realm of the possible. The Army has already shot down target drones with laser weapons on Stryker infantry fighting vehicles, and has laser weapons under development for vehicles and for defending forward operating bases.
A key focus for this effort, which involves engineering a 100-kilowatt vehicle-fired laser, will require substantially more electrical power integrated into armored vehicles. However, this also means an upgrade has to manage weight, mobility, ammunition storage and the vehicle’s electromagnetic signature.
“If you emit a signal, you can be hit,” a senior Army weapons developer said.
Finding ways to lower vehicle weight, while simultaneously increasing protection and adding new missile-deflecting technologies such as active protection systems, or APS, presents a particular challenge for developers. BAE has developed lighter-weight “band-tracks” for the Bradley as a way to help address this challenge, company and Army officials said.

Bradley Fighting Vehicles. U.S. Army photo


But weight is still an issue. New suspension, reactive armor tiles and APS can increase the Bradley’s weight by as much as 1.5 tons, Col. James Schirmer, the Army’s project manager for armored fighting vehicles, said at the U.S. Army Association’s fall 2017 symposium.
BAE has already configured Bradleys with short-range air defense – or SHORAD — weaponry designed to attack enemy drones, low-flying aircraft or even incoming missiles. The Army is already testing and developing Stryker-launched Hellfire missiles and other SHORAD weapons as a way to meet near-term threats posed by drones and possible air attacks upon armored vehicle formations.
BAE has independently configured a Bradley with SHORAD and is in the process of presenting it to the Army for consideration.
APS technology, now being accelerated for multiple Army combat vehicles, uses sensors and radar, computer processing, fire control technology and interceptors to find, target and knock down or intercept incoming enemy fire such as rocket-propelled grenades and anti-tank guided missiles.
Systems of this kind have been in development for many years, however the rapid technological progress of rival tank rounds, missiles and RPGs is leading the Army to test and develop APS for its fleet of Bradleys.
The Army is now testing the Bradley with an Israeli-manufactured IMISystems’ Iron Fist APS, a technology which uses a multi-sensor early warning system with both infrared and radar sensors. “Electro-optical jammers, Instantaneous smoke screens and, if necessary, an interceptor-based hard kill Active Protection System,” IMISystems officials state.

A Stryker with a 30-millimeter cannon at Rose Barracks, Germany. U.S. Army photo


Merging APS with weapons
As part of these efforts to build better vehicle cannons and defenses, such as the Stryker’s emerging 30-millimeter cannon along with SHORAD and APS vehicle weapons technology, the Army is considering merging APS sensors and fire control systems with some of these larger weapons.
“There is not a specific program, but we are evaluating the technology to see if the sensors we use for active protection could be married with the lethality from a Stryker-fired 30-millimeter air burst round,” Col. Glenn Dean, a Stryker program manger, told Warrior.
In this conceivable scenario, APS could vastly expand its target envelope beyond merely intercepting RPGs or ATGMs and function as a drone or aircraft killer. “In the future, we could use directed energy, traditional missiles or a direct-fire cannon to shoot out countermeasures,” Dean added.
Overall, despite the promise of more advanced weaponry for ground combat vehicles, military officials note that future threats are unpredictable and wide-ranging. “There are rounds like sabo rounds which will go through reactive armor. There is no silver bullet when it comes to protection,” the senior Army weapons developer said.

Bradley Fighting Vehicle. U.S. Army photo


Big land wars
The Army is accelerating these kinds of weapon systems and countermeasures in part because of an unambiguous recognition that, whoever the U.S. Army fights, it is likely to encounter Russian or Chinese-built armored vehicles and advanced weaponry.
“If the Army goes into ground combat in the Middle East, we will face equipment from Russia, Iran and in some cases China,” a senior Army official told Warrior. “The threat is not just combat vehicles but UAVs, MANPADs and other weapons.”
Bradley upgrades are also serving part of early conceptual work on the Army’s Next-Generation Combat Vehicle, or NGCV, an entirely new platform or fleet of vehicles slated to emerge in the 2030s.
Bassett said the Army has set up cross-functional teams to explore early concepts for requirements for the new vehicles. Although the service has not yet decided upon a particular chassis or vehicle, the Army is looking at Abrams, Bradley and howitzer-type configurations as experimental platforms.
“We may want to use Bradleys as surrogate vehicles to try out some of the technologies available in the marketplace,” Schirmer said.
NGCVs, for the 2030s and beyond, Army developers say, will be necessary because there are limits to how far an existing armored vehicle can be upgraded. This requires a delicate balancing act between the short-term merits of upgrades versus a longer-term, multi-year developmental approach. Each has its place.
The emergence of these weapons is also affecting what the Army calls CONOPS, or “concepts of operations.” Longer range sensors and weaponry, of course, can translate into a more dispersed combat area — thus underscoring the importance of command and control systems and weapons with sufficient reach to outrange attacking forces. The idea of bringing more lethality to the Bradley is not only based upon needing to directly destroy enemy targets but also to lay down suppressive fire, enabling forces to maneuver in combat.
Army developers and war veterans are quick to point out that armored vehicles, such as a Bradley or even an Abrams tank, have also been useful in certain counterinsurgency engagements. However, the Army has evolved to a new doctrinal “Operations” approach which places a premium on winning big land wars fought between major powers.
“We need to be ready to face near-peers or regional actors with nuclear weapons. It is the risk of not being ready that is too great,” a senior Army official said.
 
Voisiko CV tai joku muu tietävä täällä kertoa omia ajatuksiaan, siitä onko Leo 2 A6 jatkopäivittäminen tulevaisuudessa kustannustehokasta tai ylipäätään mahdollista suomelle? Mitä osia vaunusta pitäisi päivittää tai tarvitsee päivittää tulevaisuuden haasteita ajatellen?

Onko esimerkiksi telat, alusta(ml. jousitus ja pyörät)sellaisia että niitä ei tarvitse parannella 20 vuoteen? Elektroniikka lienee suurin kustannuserä päivityksissä? Mitä tarpeita on yleisesti tst-vaunuun liittyen 2020-luvulla? Entä 2030-luvulla?

Pääase on varmaankin tehokas 2020-luvun loppuun jos siihen kehitetään uusia a-tarvikkeita?
Bundeswehrin omat Leotkaan tuskin saavat kaikki uutta 130mm asetta kustannussyistä, vaan 120mm L55 kelpaa vielä jonkun aikaa.
Onko ECT-teknologia tulossa myös nykyisiin tykkeihin? 120mm L55 oli testialustana aikanaan.

Suojaa pitänee parantaa jatkossa 10-15 v. välein? Kumpi on kustannustehokkaampi, aktiivisuoja vai passiivinen suoja? Vaunun kantokyky riittäisi vielä n. 5 tn.

Kokonaisuus huomioiden, onko Leo alustana siis vielä pätevä lavetti 2030-luvulla vai joutuuko suomi harkitsemaa seuraavaa tankkien alemyyntiä 2030-luvun lopulla? Uutta ei varmaan ole varaa ostaa sitä 100 kpl koska nytkin se olisi tuottanut melkoisia hikipisaroita...
 
Tuo paivitys vastaan uusi on mielenkiintoinen juttu. Ennenkuin Armata, paraatin kautta, putkahti kameroiden eteen, arveltiin sen muodosta jotain tamansuuntaista:
https://www.nextbigfuture.com/wp-content/uploads/2015/01/Armata-MBT-1.jpg

Joka muotoilun puolesta on kovin lahella Israelin Carmel-projektista "vuotaneita" konsepteja (painoeroa ja kaliiberissa eroa loytyy toki). Koskahan Nexter-KMV esittelee omansa? Kaikki, mita on tuotu naytille, oli jo liikkeella tuon fuusion julkistamisen aikaan, ja ranskikset tuntien (?) he varmaankin haluavat oman kynanjalkensa mukaan.
 
Voisiko CV tai joku muu tietävä täällä kertoa omia ajatuksiaan, siitä onko Leo 2 A6 jatkopäivittäminen tulevaisuudessa kustannustehokasta tai ylipäätään mahdollista suomelle? Mitä osia vaunusta pitäisi päivittää tai tarvitsee päivittää tulevaisuuden haasteita ajatellen?

Onko esimerkiksi telat, alusta(ml. jousitus ja pyörät)sellaisia että niitä ei tarvitse parannella 20 vuoteen? Elektroniikka lienee suurin kustannuserä päivityksissä? Mitä tarpeita on yleisesti tst-vaunuun liittyen 2020-luvulla? Entä 2030-luvulla?

Pääase on varmaankin tehokas 2020-luvun loppuun jos siihen kehitetään uusia a-tarvikkeita?
Bundeswehrin omat Leotkaan tuskin saavat kaikki uutta 130mm asetta kustannussyistä, vaan 120mm L55 kelpaa vielä jonkun aikaa.
Onko ECT-teknologia tulossa myös nykyisiin tykkeihin? 120mm L55 oli testialustana aikanaan.

Suojaa pitänee parantaa jatkossa 10-15 v. välein? Kumpi on kustannustehokkaampi, aktiivisuoja vai passiivinen suoja? Vaunun kantokyky riittäisi vielä n. 5 tn.

Kokonaisuus huomioiden, onko Leo alustana siis vielä pätevä lavetti 2030-luvulla vai joutuuko suomi harkitsemaa seuraavaa tankkien alemyyntiä 2030-luvun lopulla? Uutta ei varmaan ole varaa ostaa sitä 100 kpl koska nytkin se olisi tuottanut melkoisia hikipisaroita...

Leopardin olen nähnyt kerran tai kaksi Panssarimuseossa, joten mitään en aiheesta ymmärrä... mutuilen silti parhaani mukaan. ;)

Suomi hankki Leopardit Hollannista, koska vanha kalusto oli pikku hiljaa hapertumassa käsiin ja olisi tarvinnut laajaa kunnostus-/päivityspakettia. Julkisuudessa on kerrottu hankkeen turvaavan maavoimien iskukyvyn pitkälle 2030-luvulle. On siis kohtuullista olettaa, että nyt hankitut Leopardit on katsottu täysin palveluskelpoiseksi ilman mainittavia muutostöitä. Ns. suometukset täytyy tietysti tehdä.

Amerikkalaisten arvioiden mukaan M1A2 Abrams tulee palvelemaan Yhdysvalloissa yli vuosisadan puolivälin. Näin ollen ei liene teknisesti täysin mahdoton ajatus käyttää nykyisiä Leopardeja myös 2030-luvun jälkeen lievästi modernisoituina. Täysin toinen asia taas on, onko se kustannustehokasta. Paljon riippuu alkujaan 1980-luvulla Hollannin asevoimille valmistettujen Leopardien kunnosta, ts. kuinka paljon menee uusiksi peruskorjauksessa. Samaten paljon riippuu kehityksestä Venäjällä. Jos Armata-projekti etenee yhtä nopeasti (lue: hitaasti) kuin PAK FA, jonka suuremmat tilaukset on nyt lykätty vuoteen 2027, niin modattu 2A6 voi olla vielä ihan ok. Toisaalta jos Venäjällä on 15 vuoden kuluttua 2000 Armataa ja Armatan kehitysversiokin tuloillaan, niin silloin meilläkin on painetta hankkia jotakin suorituskykyisempää.

Sikäli kuin en ole ihan väärin ymmärtänyt, niin 130 mm kanuuna tulee käyttöön vasta Leopard 3:ssa. Eli nykyisiin kakkos-Leopardeihin sitä tuskin tullaan asentamaan, kun kanuunan käyttöön tarvitaan automaattilataaja ja uusi torni. Jos meikäläisten A6-vaunujen käyttöä jatkettaisiin 2030-luvun jälkeenkin, niin sanoisin tärkeimmän päivityskohteen olevan tilannetietoisuudessa (lämpökamerat, "kypäränäytöt", verkottuminen jne.). Lisäpanssarointi on toinen samoin kuin naamiointivälineet ("aave-bemari") ja modernein mahdollinen ampumatarvike.

Itselläni on vähän sellainen kutina, ettei Leopard 2A6:n elinkaaren jatkamista katsota kustannustehokkaaksi 2030-luvulla. Paras arvaukseni korvaajasta on Leopard 3:n uushankinta. Toinen mahdollisuus voisi olla K2 Black Pantherin kehitysversion hankinta joko uutena tai (jälleen kerran) vähän käytettynä. Lukumäärän supistumiseen kannattaa valmistautua henkisesti jo nyt.
 
Onko 130mm kuinka paljon painavampi kun 120mm. Joskus nostellu lavalle ja sieltä pois 120mm ja tuntuu muutaman kymmenen jälkeen suht raskaalta. Kiinnostaisi tietää paljon eroa noissa?
 
Onko 130mm kuinka paljon painavampi kun 120mm. Joskus nostellu lavalle ja sieltä pois 120mm ja tuntuu muutaman kymmenen jälkeen suht raskaalta. Kiinnostaisi tietää paljon eroa noissa?
The 130mm gun, which was financed entirely by the German company, weighs more than 3.5 tons, compared to the approximately 3-ton 120mm gun, and uses a cartridge of more than 30 kilograms at about 1.3 meters long. Given these enhanced parameters, Rheinmetall engineers believe the weapon can only be used with an automatic loader and a new turret design

https://www.defensenews.com/digital...rman-rheinmetall-works-on-new-130mm-tank-gun/

The development of the 130 mm gun is quite a surprise. When originally mentioned by Autobild.de, I assumed they had made a typo and refered to the original 140 mm NPzK tank gun being developed in the late-1980s and 1990s. Given Rheinmetall's plans to upgun the Leopard 2 with the 130 mm gun and the smaller calibre, it seems reasonable to assume that the new gun is physically smaller than the 140 mm NPzK tank gun, which proved to be too large for the original Leopard 2 turret (also due to requiring an autoloader). However it seems that the new gun will provide similar or even better performance than the canceled 140 mm gun: Given that a current DM53 APFSDS has an energy output of nearly 13 MJ according to Rheinmetall (or 0.2 - 0.3 MJ less according to calculations based on muzzle velocity and weight), the 130 mm gun (which according to the presentation provides 1.5 times as much performance), should provide a muzzle energy about 19.5 MJ at least - if the 1.5 times more performance is meant in relation to the "new 120 high-pressure cannon and ammunition", which already provides 20% more power than the current 120 mm gun/ammo - then a muzzle energy of 23.4 MJ could be reached! Just for reference, the 140 mm gun supposedly had a muzzle energy of about 20 MJ. How exactly the new gun will achieve such a big performance leap is unkown; making the ammunition larger without opting for an autoloader or two-piece ammunition is not possible. Using two-piece ammunition could enable the Leopard 2 to retain it's crew of four, as done on the Swiss prototype with RUAG 140 mm gun, which was manually loaded.
Rheinmetall has at least confirmed that the new gun will be marketed beginning in 2016, so we might see a few further posts about this topic in this year.

https://below-the-turret-ring.blogspot.fi/2016/02/rheinmetall-to-develop-130-mm-gun-and.html?m=1
 
Tuo paivitys vastaan uusi on mielenkiintoinen juttu. Ennenkuin Armata, paraatin kautta, putkahti kameroiden eteen, arveltiin sen muodosta jotain tamansuuntaista:
https://www.nextbigfuture.com/wp-content/uploads/2015/01/Armata-MBT-1.jpg

Joka muotoilun puolesta on kovin lahella Israelin Carmel-projektista "vuotaneita" konsepteja (painoeroa ja kaliiberissa eroa loytyy toki). Koskahan Nexter-KMV esittelee omansa? Kaikki, mita on tuotu naytille, oli jo liikkeella tuon fuusion julkistamisen aikaan, ja ranskikset tuntien (?) he varmaankin haluavat oman kynanjalkensa mukaan.


https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Eagle_(tank)
 
Jatketaan tuosta Leaderwolfin jutusta:
The 130mm gun, which was financed entirely by the German company, weighs more than 3.5 tons, compared to the approximately 3-ton 120mm gun, and uses a cartridge of more than 30 kilograms at about 1.3 meters long. Given these enhanced parameters, Rheinmetall engineers believe the weapon can only be used with an automatic loader and a new turret design
+
making the ammunition larger without opting for an autoloader or two-piece ammunition is not possible
Valjyytta lisaa 10mm tuo painoa ainakin tuon 3,5 tonnia ja mahd. autom. lataajasta tulee lisaysta (nettona) siitakin. Tuon pystyy viela (ehka) kompensoimaan kayttamalla uutta teknologiaa/ materiaaleja suojaukseen.
- pitkan penetraattorin vaatimus sulkenee pois lataamisen tekemisen kahtena osana
- taitaa menna panssarimiehet uusiksi (Suomessa) kun ensin on valittu pienia miehia itavaunuihin ja nyt pitaa loytaa karjuja, jotka ahtaissa tiloissa kasittelevat 30 kg pakettia
- sita tarkoitin aiemmin, ranskalaisten omalla kynan jaljella suunnitteluun, etta hehan ovat jo hyvaksyneet autoloaader-riippuvuuden, kun taas jokin BW:n sisainen laitos on pitanyt kiinni manuaalisesta lataamisesta, ainakin varajarjestelmana
 
Mahtaakohan olla enään väliä ammuksen koolla jos seuraava länsimainen uusi vaunu on miehittämättömällä tornilla. Miksi ei sopisi 140mm? Automaattilataaja saisi kyllä olla ohitettavissa jos tekniikka yms. Sähköt pettävät... No kai sitten on APU moottorit jo vaunuissa järjestään.
 
Soppii soppii!

3d0PU3A.jpg
Jenkkilassakin heidan 140 mm koevaunu (Abrams) on bongattu siirtomatkalla junan paalla. Tuskin museosta toiseen siirsivat, vaan kokeilut on taas menossa (jotta loydetaan rajoittavat tekijat, suunnittelun pohjaksi).
- sveitsilaisetkin tekivat oman vaunun samoihin aikoihin; siina tosin lahdettiin manuaalilataamisesta (kahdessa osassa), ja se pysynee tiukasti museossa
 
The 130mm gun, which was financed entirely by the German company, weighs more than 3.5 tons, compared to the approximately 3-ton 120mm gun, and uses a cartridge of more than 30 kilograms at about 1.3 meters long. Given these enhanced parameters, Rheinmetall engineers believe the weapon can only be used with an automatic loader and a new turret design

https://www.defensenews.com/digital...rman-rheinmetall-works-on-new-130mm-tank-gun/

The development of the 130 mm gun is quite a surprise. When originally mentioned by Autobild.de, I assumed they had made a typo and refered to the original 140 mm NPzK tank gun being developed in the late-1980s and 1990s. Given Rheinmetall's plans to upgun the Leopard 2 with the 130 mm gun and the smaller calibre, it seems reasonable to assume that the new gun is physically smaller than the 140 mm NPzK tank gun, which proved to be too large for the original Leopard 2 turret (also due to requiring an autoloader). However it seems that the new gun will provide similar or even better performance than the canceled 140 mm gun: Given that a current DM53 APFSDS has an energy output of nearly 13 MJ according to Rheinmetall (or 0.2 - 0.3 MJ less according to calculations based on muzzle velocity and weight), the 130 mm gun (which according to the presentation provides 1.5 times as much performance), should provide a muzzle energy about 19.5 MJ at least - if the 1.5 times more performance is meant in relation to the "new 120 high-pressure cannon and ammunition", which already provides 20% more power than the current 120 mm gun/ammo - then a muzzle energy of 23.4 MJ could be reached! Just for reference, the 140 mm gun supposedly had a muzzle energy of about 20 MJ. How exactly the new gun will achieve such a big performance leap is unkown; making the ammunition larger without opting for an autoloader or two-piece ammunition is not possible. Using two-piece ammunition could enable the Leopard 2 to retain it's crew of four, as done on the Swiss prototype with RUAG 140 mm gun, which was manually loaded.
Rheinmetall has at least confirmed that the new gun will be marketed beginning in 2016, so we might see a few further posts about this topic in this year.

https://below-the-turret-ring.blogspot.fi/2016/02/rheinmetall-to-develop-130-mm-gun-and.html?m=1
Kiinnostava seikka on että 2000-luvun alkupuolella tehtyä tutkimusta ETC-teknologian käytöstä ei ole ainakaan saksassa jatkettu, vaan kehitelty uuden, perinteistä ajoainetta käyttävän tykin proto. 120mm L 55 tykkillä saatiin kokeissa hyviä tuloksia, joiden perusteella arvioitiin päästävän plasmasytytystä käyttämällä 2000 m/s lähtönopeuksiin n. 5kg nuolella(näin muistelisin lukeneeni ilman lainausta).

Toinen seikka voi olla sitten se, onko tuo riittävä tulevaisuuden tarpeita ajatellen että kehitykseen kannattaisi panostaa. Onhan mahdollista että ETC on vain turha välivaihe, joka ohitetaan odoteltaessa EM-teknologian jalostumista. Vähän sama juttu kuin käy hybriditekniikalle, odoteltaessa täyssähköautoja.

En usko 140mm olevan järkevä kuten ei rus 152mm onanointikaan. Tämä kehityskaari on jo käyty kertaalleen läpi panssarivaunujen kehityskaaren aikana 1940-luvun sodassa. Venäläiset, saksalaiset ja usa, santsasivat yhä raskaampiin ja tulivoimaisempiin tankkeihin ja laiminlöivät liikkuvuutta. Venäjä jalkautti JS II tankin 122mm tykillä varustettuna joka kykeni kyllä läpäisemään panssaria keskipitkillä etäisyyksillä saksalaisia vaunuja paremmin ( pl. Kingtiger). Seuraus oli a-tarvikkeiden määrän raju pudotus muistaakseni 20+kpl:n. Sakemannit kykenivät silti pienikaliiperisilla 75mm L 70 tykeillä tuhoamaan T-34-85:t jopa 2000m päästä. Pantherin a-tarvikekuorma on n. 4x JS:n veroinen (81 ammusta). SU-152 oli taas massiivinen rynnäkkötykki jonka arvo panssaritaisteluissa oli kyseenalainen.
Kyllä saksakin kehitti II ms lopussa Mausin jossa oli 132mm tykki ja vaunu painoi huimat 130 tn! Se tosin jäi raakileeksi eikä vaunua olisi nähty suurissa määrin varmaankaan, vaikka sota ei olisikaan päättynyt 1945. Liittoutuneilla oli suunnitelmissa 105mm tykillä varustettu läpimurtovaunu Siegfried-linjaa varten. Sen paino olisi ollut jopa 200tn ja liikkuvuus.....no, jokainen arvioikoon itse.

1950-luvulta lähtien, vaunujen tulenjohtoa ja suojaa on kehitetty, pitäen kaliiperit maltillisina ja keskittyen a-tarvikkeisiin sekä teknologiaan. Sodan opetuksilla lienee tässä osansa? Tst-panssarien kultainen nyrkkisääntö on 3 teräinen: tulivoima, suoja ja liikkuvuus, yhden korostaminen heikentää väistämättä toista, ilman hyötyä.

Edes automaattilataajalla ja miehitetyllä tornilla ei välttämättä saada kompensoitua ylisuuren kaliiperin aiheuttamaa tilantarvetta ja taktista vaatimusta tulivoimaa lukuunottamatta. Lisäksi on huomioitava logistisen haasteen lisääntyminen rajusti a-tarvikkeiden painon ja koon kasvaessa. Tässäkin kultainen keskitie on paras minusta ja kannattavampaa olisi panostaa teknologian kehittämiseen muuten kuin kaliiperin kasvattamisen kautta. Se tie on jo nähty ja kuljettu.

Ehkä tst-vaunuilla on edessään uusi etsikkoaika, kun suuria ps-taisteluja ei ole käyty 1991 jälkeen ja panssarisodan käytännön opetukset ovat vähissä.
 
Back
Top