Panssarivaunut

[Merten sheriffi]

Mitä h-vettiä? Olivatko T-34:t vahvuuksissa vielä ysärillä?

Ellei jopa Renaultit? No tuskinpa vaan.

 

[Iso-Mursu]

Kyllä vaan. Mutta ton T-72 luiskalle ajon jälkeen sitä pelkää, että A4:t saa saman kohtalon... Siksi näkisi mielellään ainakin vielä näin 2020 -luvun ekan puoliskon ajan A4:t reilusti keskitetyssä käytössä panssariyhtymissä. Ehkäpä ovatkin, eihän sitä näille forumeille huudella?

Laittaisivat sitten vaikka molemmille MOT:eille reilusti toisenkin Leo-komppanian, 2+3 muotoon, mikäli bemari ei pohjoisen maastossa pärjää. Neljä A4-komppaniaa toiveena seitsemän A6-komppanian lisäksi - ja keskitetyssä käytössä - ei kuulosta näin amatöörin silmissä aivan mahdottomalta toiveelta...Muistaen toki, että jyrävaunuja toki noin yksi komppanian edestä niitäkin.

Tässä kohdassa tietysti haaveilee että A4:sta voisi modernisoida A9Fin vaunut. Ja jättää A6 vaunut tokalle linjalle

 

[SJ]

Ei erityisen hankalaa jos olet edes jonkinlaisella uralla. Metsä sivuilla suojaa ohjuksilta, joten vain edestä, tai takaa pääsee ampumaan ohjuksella ja silloinkin uran mutkat saattavat lyhentää ampumaetäisyyttä huomattavasti.

Tarkoitan sitä, että tankilla on vaikeuksia ampua sitä sinkomiestä takaisin jos ei ole ampuma-alaa. Jos näkee ampua, niin sitten se toinenkin pystyy ampumaan takaisin.

En tiedä tai ymmärrä asiaa sellaisella tavalla että voisin osallistua keskustelun ytimeen. Tämmöisen yksittäisen ja tarkkarajaisen kysymyksen kohdalla voin ehkä heittää keskusteluun jotain. Tämmöisen käsityksen olen saanut siitä, mikä on venäläinen vastaus kysymykseesi:

Ymmärtääkseni sekä Syyriassa että etenkin Ukrainassa Venäjän keinona on ollut tuon tyyppisissä tilanteissa massamaiseen ja aluevaikutteiseen tuleen keskittyminen. Termobaariset aseet, rypäle- ja kuorma-ammukset jne. ovat tainneet olla se keskeinen menetelmä.

Eli kuvitellaan se ihan normaali suomalainen metsä. (Edellisellä videolla kohdasta 4:00 eteenpäin.) Sitten kuvitellaan se termobaarinen isku joka nostaa metsän lämpötilan jonnekin helvetin ja metsäpalon puoliväliin. Sen jälkeen toinen isku joka sytyttää termobaarisesti lämmitetyn ja kuivatun alueen tuleen. Alueen palaessa sitten kolmas isku joka tapahtuu kuorma-ammuksin maksimaaliseen sirpalevaikutukseen pyrkien. Tämän jälkeen ja vasta tämän jälkeen ne panssaroidut ajoneuvot lähtevät suuntaamaan kyseistä tietä eteenpäin. Nämä kolme iskua tehdään tarkan dronetiedustelun avulla tulta ohjaten.

Jos taas vastassa on ollut panssaroituja ajoneuvoja niin silloin on kai käytetty varsin tehokkaasti tarkkoja ja keskitettyjä tykistöiskuja joilla on saatu aikaan täysosumia ajoneuvoihin. (En tiedä ovatko kranaatit maaliin hakeutuvia.)

Eli jos olen oikein ymmärtänyt niin venäläinen vastaus tuohon tienvarsien putsaamiseen on TOS-1 ja muut termobaariset aseet + kuorma-ammukset raketinheittimin. Eli eivät edes yritä tuollaisessa tilanteessa löytää sitä jalkaväkeä vaan paistavat tietyt karttaruudut mustaksi.

Jos ymmärrän Lepardin kommentoinnin venäläisten tykistöiskuista yhtään oikein, niin ehkä hän viittaa ainakin osittain juuri tämmöiseen massamaiseen tulenkäyttöön, jossa koko isohko alue muuttuu selviytymiskelvottomaksi helvetiksi.

Jos olen ymmärtänyt naapurin toimintatavat väärin, niin on hyvä jos korjaatte mahdolliset virheeni.

Pari juttua tästä.

Thermobaariset aseet eivät sinällään ole polttotaisteluaseita, vaan enemmänkin tavallista tehokkaampia pommeja. Tarkoittaen sitä, että räjähteen RE-luku on esim. 3, TNT:n vastaavan ollessa se benchmark 1. Brisanssia noissa thermobaarisissa ei toki juuri ole, mutta ei niitä sen tyylisissä räjäytyksissä käytetäkkään.

Mitä taas tulee ryssän taktiikoihin, niin eihän tuossa mitään uutta ole. Vastaava taktiikka kehitettiin käytännössä talvisodan alkuvaiheen ongelmien johdosta ja nykytaktiikka taitaa olla siitä johdettua, mutta perustuen ydinaseiden käytölle. Mutta tietenkin konventionaalisilla aseilla käytävässä sodassa homma hoidetaan massiivisella tykistön ja ilmatuen käytöllä.

Mutta: Tuollaisen tulivaikutuksen aikaansaaminen vaatii aikaa ja perkeleesti ammuksia ja sitä tuskin saadaan aikaan usealle neliökilometrille kerralla ja silloinkin vihollinen ystävällisesti kertoo vastapuolelle, että mistä aikoo mennä. Tällöin jää aikaa ryhmitellä joukkoja vastatoimiin.

 

[Huhta]

Tässä kohdassa tietysti haaveilee että A4:sta voisi modernisoida A9Fin vaunut. Ja jättää A6 vaunut tokalle linjalle

Se tarkoittaa sitten käytännössä kaiken uusimista. Puolustusministeriö ilmoitti Hollannin Leo-kaupan yhteydessä, että nykyisten Leopardien (2A4) päivittämisen kustannukset nousisivat 5 miljoonaan euroon vaunulta ja uusien hankkiminen 10 miljoonaan euroon vaunulta - käytetyt vaunut (2A6) saatiin 2 miljoonan euron kappalehinnalla. Jossakin Leopard 2A9:ssä, jos sellaista ikinä kehitetään, käytetyn vaunun päivittämisellä saisi ehkä hyvällä tuurilla pari miljoonaa säästöä versus uuden hankinta, eli kalliiksi tulisi.

 

[Lepard]

Pitää kommentoida väliin että ymmärtääkseni tuo koulutus ja taktiikka oli juuri Israelin etu. Tosin heidän koulutuksensa nojasi pitkän matkan ammunnassa HESH-ammuksen ominaisuuksiin, joka ei perustu kineettiseen suorituskykyyn. Sitä ei ollut vastapuolella, joten 5 km päästä aloitettu taistelu oli Syyrialle myrkkyä kun ei ollut toimivaa a-tarviketta vastaamaan.

Centurion Sho´t ei myöskään ollut ihan viraton vaunu, koska siinä oli aikanaan erinomainen 105mm L7 tykki. IP-puuttui alkupään versioista, joka oli heikkous kyllä.

II MS oli kulutussodankäyntiä ja meillä ei ole siinä sanottavaa nykyäänkään. Kyllä santsaisin laatuun enemmän kuin määrään vaunuissa, että olisi ajanmukaisia vaunuja edes kohtuullisesti eikä mitään sekundaa rivissä. Yksi vaunutyyppi on järkevä pitää rivissä ennemminkuin 2 ihan erityyppistä. Joku 125mm kaliiperi ja sirpalekranaatti ei ole kyllä relevantti peruste ja vartailukohta vaikka olisi kuinka "panssarikuningas."

Leo 2A4 kestää varmasti myös paremmin HEAT-ohjuksia kuin T-72M1. Tietysti Kornet-E ja Khrisantema ovat sillekin jo ongelma, mutta paremmin vaunu kestänee lisäpanssarointia kuin Neukkuversio.

Et ole ainoa foorumilla joka tuntee niitä maastoja. On siellä tullut "analysoitua" vuosikymmenten aikana ja jopa asuttua. Nimim. "Erkkinä" tienvarressa.

Mukava kuulla että jotkut muutkin ovat lukeneet kyseisen suunnan taisteluista. Iipot tosiaan kykenivät aloittamaan taistelun pitkiltä etäisyyksiltä, mutta pimeyden laskeuduttua olivat lähitaistelussa sokeina, kuten everstiluutnantti Kahalani Oz77.-kirjassaan kuvailee.
Toki on oltava tarkka laadun ja määrän suhteessa, mutta määrän vetäminen aivan minimiin kuvitellen että korkea laatu takaa kaiken ei ole järkevää. Historiasta löytyy asiasta lukuisia esimerkkejä.
Ja en olisi niin varma Leo2A4:n kyvystä kestää HEAT-osumia verrattuna T-72M1:een. Kuten etäs ruotsalainen insinööri sanoi koeammuntojen jälkeen"T-72 opn paholaisen suunnittelema vaunu". Läpäisyn jälkeen vaunu on joukkohauta, kaikki kuolee. Mutta se läpäisyyn pääseminen ei ole niin helppoa kuin moni luulee.

 

[Lepard]

Kumpaakin maastoa löytyy, kalustoon lienee satsattu ihan siitä syystä että vaunujen panssarointi enemmän tai vähemmän voitti kilpajuoksun peristeisten sinkoaseiden kanssa. Ohjuksillakin kun pyritään jo menemään katosta läpi.

Kyllä, ja T-72B3:n läpäisy katosta ei ole niin helppoa kuin moni luulisi, ellei iske mottoritilaan.

 

[Lepard]

Itse näen amatöörinä että Karjalan prikaatin mekanisointi oli järkevä ratkaisu. VT 7 maastoon sopiva länsimainenprikaati mekanisoituna kuulostaa ammattilaiselta ratkasulta.

Ja käyttötarkoitus kuulostaa erilaiselta kuin ylijohon reservinä oleva ps-prikaati/t

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Panssariosaamisen levittäminen useampaan joukkoon oli tärkeää. Ja heti kun päästiin KARPR:ssä kokeneiden pansssariupseerien avustuksella asiaan, päätettiin joukkotuotanto muuttaaa mekanisoidusta joukosta moneksi vuodeksi hajautetun taistelun jalkaväen kouluttamiseen. Aivan s---tanan typerää hommaa ja hukattiin kovalla hinnalla hankittua osaamista. Nyt on viime vuodet opiskeltu taas uudelleen miten mekanisoitu joukko taistelee KARPR:ssäkin.

Mutta missään nimessä ei panssarijoukkoa kannata sitoa taisteluun ensi linjaan, ne on pidettävä taempana ylempien johtoportaiden reservinä.

 

[Lepard]

Samaa mieltä, minun amatöörin silmissäni yksi valmiusprikaateista tosiaan saa ja pitää olla mekanisoitu. Vielä kun saisi ne pyöräkalustot pois iskevistä osista teloille.

Kieltämättä kun asiaa miettii, niin kyllähän tuo melkoinen sirkus täytyi olla vanhan Panssariprikaatin, tai peräti Panssariyhtymän silmin. Kaksi prikaatia (plus EPSVK:t) pois, tilalle MEK+MOT -kummajaiset. Tai MOT niistä se kummajainen, erityisesti.

Nyt kun Leopardeja riittää, niin itse asiassa kun lasken niin bemarit riittäisi neljälle MEKille, jos siirrytään kolmen joukkueen ja kolmen ryhmän komppanioihin, nykyisestä neljä/neljä komppanioista. Tai jos halutaan neljäs ryhmä, laitetaan älliin. Jos neljäs joukkuekin, sen pitää sitten reissata jo älleissä senkin. Neljä SA-MEKiä antaisi operatiivisille jo ihan toisenlaista pelivaraa, yksi voisi jopa olla pohjoisessa jos tilanne vaatii. Olisi vaunuilla pioneerivaunut yms tukena, pelkillä vaunuilla ei pitkälle pääse.

Mitä enemmän tätä ajattelee niin ymmärrän kyllä Panssariprikaatien pilkkomisen tuskan ammatilaisille jotka olivat siellä töissä. T-72t liuskalla ovat vain rautaa, mutta osaavan organisaation hajottaminen jo kertaluokkaa pysyvämpi isku.

Nimenomaan. Tosin olen 150% sitä mieltä, että neljä komppaniaa ja neljä psjääk-joukkuetta on parempi organisaatio. Mutta juuri sen käsittäminen että panssarikulttuurin oppiminen kestää vuosikymmeniä, oli jotain mitä eräät jv-miehet eivät millään ymmärtäneet. Kyseessä ei ole vain kaluston teknisen kurssin käyminen, vaan kulttuurin oppiminen. Miten vaunun kanssa eletään vaunuryhmän huoltotoimista varikkokenttään saakka niin että siitä saadaan taisteluteho irti oikealla taistelu/huolto rytmillä. Miten vaunua käytetään turvallisesti ja tehokkaasti niin ra-harjoituksissa kuin sa-tilanteessa. Miten koulutus järjestetään tehokkaasti. Miten tuki ja aselajien yhteistoiminta järjestetään liikkuvassa taistelussa. Kaiken tämän oppiminen kestää vuosikymmeniä, ja on todella typerää luopua jo opitusta. Uuden joukon opettaminen mekanisoiduksi on perusteltua jos tavoitteena on ps-joukon kasvattaminen, vanhan joukon korvaaminen uudella on resurssien hukkaamista. Tätä jv-johto 2000-luvun alussa haki, onneksi se torpattiin.

 

[Lepard]

Ja kykyä saada ajoissa alas vastapuolen dronet?

Hyvin laajassa käytössä olevia valemaalijärjestelmiä?

Enemmän vastatykistötutkia?

Parempaa kykyä suojautua silloin kun ei voi väistyä ja on esim termobaaristen uhka päällä?

Parempaa kykyä välttyä havaituksi tulemiselta?

Muuta?

Aika hyvä lista noin aluksi.

 

[Lepard]

Suurella mielenkiinnolla tullut seurattua sivusta tätä monin paikoin hyvinkin ansiokasta keskustelua.

Sellaisen näkökohdan haluaisin vaan omalta puoleltani tuoda esille, että tässä keskustelussa tuntuu usein menevän puurot ja vellit sekaisin sen osalta, että puhutaanko T-72 kaluston korvaamisesta Leopard 2 -kalustolla vaiko sodan ajan panssariprikaatien hajoittamisesta nykyisiin Mekanisoituihin ja Moottoroituihin taisteluosastoihin.

Ensimmäisen kohdan osalta uskon meidän kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että Leo 2A4 on kokonaisuutena huomattavasti T-72 parempi taistelupanssarivaunu. Tuskin kukaan olisi valmis tekemään vaihtokauppaa, jossa noin 100 kpl nykyisin palveluskäytössä olevaa Leo 2A4:ää vaihdettaisiin edes päivitettyihin T-72:iin.

Sen sijaan aiemmin ylijohdon reserviin kuuluneiden sodanajan panssariprikaatien purkaminen ja panssarivaunukaluston siirtäminen valmiusprikaatien alle muodostettaviin MEK:eihin ja MOT:eihin on kokonaan toisenluokan asia. Ainakin oman käsitykseni mukaan tämä tuntuu olevan asia mikä eniten hiertää @Lepard kengässä. Panssariprikaatin valmis ja ilmeisen hyvin toiminut koulutusorganisaatio purettiin ja vastaavaa tehtävää varten perustettiin uusi organisaatio Karjalan prikaatiin, jolla ei ollut vastaavaa vuosikymmenien kokemusta panssaritaktiikasta ja panssarijoukkojen käyttöperiaatteista.

Oma mallini miten lähtisin nykyistä pattitilannetta purkamaan olisi kahden SA-panssaprikaatin uudelleen perustaminen siten, että joukkotuotantovastuu jaettaisiin puoliksi Karjalan prikaatin ja Panssariprikaatin kesken. Vekaranjärvelle sijoitettaisiin Leo 2A6 -kalusto ja joukkotuotantovastuu Leo 2A6 -kalustosta muodostettavasta 1. sodanajan panssariprikaatista. Vastaavasti Parolaan sijoitettaisiin koko Leo 2A4 -kalusto ja joukkotuotantovastuu 2. sodanajan panssariprikaatista. Nykyiset enemmän näpertelyltä vaikuttavat MEK:it ja MOT:it purettaisiin kokonaan. Tällöin meillä olisi siis käytössä Leo 2A6 + CV90 -kalustosta koostuva 1. panssariprikaati ja Leo 2A4 ja BMP-2 -kalustosta koostuva 2. panssariprikaati.

Luomallani sodanajan 1. panssariprikaati olisi jatkuvasti korkeassa valmiudessa oleva valmiusyhtymä, jolla olisi päävastuu mekanisoidun vihollisen torjunnasta kaakonkulmalla. 2. SA-panssariprikaati puolestaan toimisi entiseen tapaan ylijohdon reservinä ja olisi tarpeen mukaan käytettävissä joko tukemaan 1. panssariprikaatia painopistesuunnalla tai esimerkiksi kaupunkijääkäreiden tukena torjumassa pääkaupunkiseudulle suuntautuvaa maahanlaskuoperaatiota.

Tämä kaikki tulee toki Merivoimien mieheltä, jolla ei ole päivääkään minkäälaista kokemusta panssaritaisteluista, mutta ihan näin nojatuolikenraalin näkökulmasta tällainen voisi vaikuttaa järkevältä...

Täytyy sanoa että meirmiehellä on paljon selvempi näkemys asiasta kuin monella maavoimein miehellä. Tästä on nimenomaan kysymys. Panssariprikaatien purkaminen oli typerää ja taisteluosasto-kokoonpano on perseestä. Tosin puolen panssarijoukon sitominen etulinjan taisteluun ei ole järkevää. Antaisin mieluummin erillisiä panssarivaunukomppanioita tai -pataljoonia (ja tässäkin vanhempi kalusto kelpaisi) tukemaan etulinjan taistelua. Molemmat panssariprikaatit kannattaisi pitää ylijohdon prikaatina ja käyttää yhdessä ratkaisukohdissa. Niin kuin Lagus totesi, panssarijoukkoa pitää käyttää kootusti ratkaisukohdissa. Niiden kuluttaminen etulinjan taisteluissa ei ole järkevää.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Ei kuunneltu ei...mutta nyt kuunnellaan ja ollaan yhtä mieltä siitä, että 2000-luvun alun päätökset oli vääriä.

Ja tämä ilmenee miten? Meille ei edelleenkään taida olla tulossa kolmatta PsPr:tia, kun ei tunnu löytyvän pätäkkää edes kahteen itsenäiseen kokonaisuuteen... realiteetit kenties vastassa edelleen

Edellen varsin huvittavaa että joku joka lueskelle asioita lehdistä kuvittelee tietävänsä sisäpiirin päätöksenteosta enemmän kuin joku joka oli mukana valmistelutyössä.

Eli mitään ongelmaa ei esim. vaunujen varastoinnin suhteen ollut... Ilkeyttään ajettiin sulattoon...

Ja sinulle ei nyt tado mennä kaaliin että panssaritaistelu ei ole pelkkää tankki vastaan tankki taistelua. Taistelupanssarivaunu ilman tukijärjestelmää ja suojaavaa jalkaväkeä on kasa rautaa odottamassa tuhoutumistaan. Ja kun sitä tukijärjestelmää aletaan panemaan remonttiin, vanha T-72:kin on parempi kuin sinun Mustisi ja jalkaväkirynnäköt suorasuuntauksella ampuvia panssarihaupitsipatteristoja vastaan. Tyypillinen asia jota kaltaisesi "ajattelijat" ei ymmärrä:
1. Sotaa ei voiteta puolustamalla vastustajan kärjeä vastaan vaan viemällä viholliselta edellytykset jatkaa taistelua vaikuttamalla tukeviin järjestelmiin.
2. Suurvaltavihollisen mekanisoidun joukon selusta-aluekin on niin kova ympäristö, että siellä ei jalkaväellä tee paljon mitään.

Tätä varten on nyt ne ns. 2-portaan Leopard-2A4 kokonaisuudet, toivottavasti on hilloa pitää lautta kondiksessa ja muodostaa niistä järkeviä kokonaisuuksia. Kun edes se ei vaikuta itsestään selvyydeltä, niin miten sitten T-72 roikottamisen kanssa...

Ei tosiaan ole optimitilanne jos pitää aloittaa taistelu putsaamalla vastustajan keula rojusta että pääsee seuraavala toivottavasti läpäisyyn. Mutta minkäs teet, itkemäänkään ei viitsi ryhtyä ja sillä on tultava toimeen mitä on jaettu. Pitää panostaa oman joukon koulutukseen niin että oma kone ampuu aina ensimmäisenä ja osuu, sekä mietittävä taistelutekniikka jolla pärjää. Ihan tiedoksi taas... 1980-luvun lopulla koeammuttiin T-54 vaunuja joiden panssarointi oli sama kuin pääkalustona olleiden T-55 -vaunujen. Lopputuloksena oli, että kaikki millä vaunua ammuttiin meni läpi niin että heilahti. Panssarointi suojasi vain katseelta, kiväärikaliiperiselta tulelta ja tykistön sirpaleilta. Jäätiinkö voivottelemaan? Ei vaan tehostettiin koulutusta, mietittiin taistelutekniikkaa ja taktiikkaa uusiksi ja aloitettiin ohjelma T-55 -kaluston modernisoimiseksi. T-55M olikin lopulta ihan soiva peli, poislukien että panssarisuojaa ei parannettu vaikka panssarimiehet sitä vaativat. Ne sinun ihailemasi Pääesikunnan penninlaskijat halusivat että kaikki T-55:t modernisoidaan osittain ilman panssarisuojaa, kun panssarimiehet olivat valmiina modernisoimaan 80% suojan kanssa.

Niin, seuraavan kerran päädyttiin siirtymiseen Leopard kantaan kun oli ns. ongelmia ajanmukaisuuden kanssa, erittäin fiksu valinta.

Ja et muuten todellakaan ole lukenut historiaa. Golanilla 1973 syyrialaisten T-62 kalusto oli teknsiesti ylivoimaista israelilaisten vanhoihin Centurioneihin nähden. Centurioneissa ei esim ollut minkäänlaista pimeänäkökykykä. T-62:ssa oli ipunat, ei hyvät mutta täysin ylivoimaiset israelilaisten välineisiin nähden. Lopputulema? Syyrialaiset peitottiin 10-1 paremman koulutuksen, taistelutekniikan ja taktiikan avulla.

Joo ja Israel on elänyt käytännössä koko olemassaolonsa enemmän tai vähemmän sotatalous moodissa ja panostus sen mukaista. Millä halvatulla leivot meillä vuodessa ja hyvällä tuurilla tämän jälkeen yhdellä kokonaisen viikon kestävällä kertauksella osaamiseltaan ylivoimaisia ps-joukkoja, kun sitä vm ajan koulutustakin vaivaa enemmän tai vähemmän rahapula riippuen suhdanteista/ajanjaksosta (joko isojen/tärkeiden harjoitusten määrän tai kerralla kasassa olevien kokoonpanojen pienuuden suhteen kun pitäisi oikeasti hioa sitä yhteistoimintaa, edes jollain tasolla oikeasti toimivaksi). Tähän päälle kaikki sääntösuomen pelleilyt ja kaluston rahtaaminen harjoituksiin toiselle puolelle Suomea syö touhun tehokkuudesta taas oman osansa pois.

Edes sillä 2PsPr mallilla ei kaikki päässeet kertaamaan edes sitä yhtä kertaa (minulla on kaksi hyvää T-72 koulutettua kaveria, ajaja ei kerrannut koskaan, johtaja kerran ja se oli sellainen vkl morjes morjes kertaus hallilla ja uralla käytiin ihmettelemässä mites tämä vehje nyt toimikaan. Itse pääsin sentään kertaalleen 10pvä pataljoonan rungon kertaukseen, koska kuuluin 1PsPr valmiuspataljoonaan, ihan jees, mutta tuollainen homma pitäisi toistua muutaman vuoden välein että sillä saadaan aikaan se liturgiossa esitetty nousujohteisuus, eikä pelkä vanhojen mieleen palauttelu), mites 3PsPr mallilla, kuinka hyvin on homma ylivertaisesti hanskassa osaamisen saralla kun pilliin puhalletaan 10-20v tauon jälkeen? Tähän päälle vielä se himoitsemasi teknisesti alivoimainen kalusto, juuri niillä vähiten harjoitelleilla joukoilla
Ihan oikeasti meillä on vahvoja rajoitteita hioa resursseillamme mitään osaamisen puolesta varmasti ja selkeästi ylivoimaisia ps-joukkoja, tällöin on syytä olla vähintään teknisesti tasoissa, mielellään selkeästi edellä ja toivoa että tilanne ei kuumene niin nopeasti ettei hommia keretä hiomaan uudelleen muistiin ja mielellään vielä paremmalle tasolle.

Leopard 2A4 oli ylivoimainen T-72:een nähden etenkin modernisaatiopotentiaalinsa ansiosta. Toki parempi johdettavuus ja pimeänäkökyky, parempi ammunnanhallintajärjestelmä ja käytettävyys, mutta meidän taisteluetäisyyksillä ei mitenkään ylivoimainen etenkään suojan osalta. Siksi Leot hankittiin, nähtiin että niitä voidaan ylläpitää pidempään ja päivittää uhkan kehityksen mukaan. Leo2A6 -kauppa tuli vasta monta vuotta myöhemmin ja ihan tuurilla kun hollantilaiset eivät saaneet myytyä koneitaan Indonesiaan parlamentin vastustuksen takia ja meille avautui mahdollisuus. Ja kyllä, T-72:t oli tarkoitus pitää rivissä, ei koko lauttaa mutta parhaat osat.

Utopiaa että molemmat Leopard kaupat olisivat toteutuneet jos T-72 olisi jääneet aktiiviseen palvelukseen esim. yhden prikaatin vahvuudella.

Miksi? Koska vastustajan vaunukalusto ei ollut oleellisesti parempaa ja koska se f...king määräkin on laatua. Kysy vaikka saksalaisilta, olisiko kannattanut valmistaa niitä teknisesti ylivoimaisia Tiikereitä vai viisi kertaa enemmän yksinkertaisempia mutta toimivia Mark IV -vaunuja? Jos et tiedä vastausta, kysy venäläisiltä jotka pesivät ne harvat Tiikerit sotkillaan. Lue sitä historiaa, sieltä voi oppia jotain...

Jälkiviisaana Panzer V:sta koko kapasiteetilla laakerit punaisena, maksoi vai piirun IV:sta enemmän ja oli myös täysin ylivoimainen ilman Tiikerin luotettavuus ongelmia (ihan alkua lukuunottamatta).
Kysy niiltä Venäläisiltä ensin millaiseen hintaan ne Tiikerit ja Pantterit pestiin... saman kyssärin voi heittää myös lännen suuntaan, menetykset olivat pahimmillaan täysin käsittämättömiä!
Esim SS Wikingin Pantherit laittoivat heinäkuussa -44 Maciejowissa melko puhtaassa vaunujen välisessä ottelussa muutamassa päivässä 67 operatiivisella vaunulla yli sata T-34/rynnäkkötykkiä romuksi + korjattavaksi evakoidut tähän päälle, omat tappiot 0 + 19 korjauksen kautta takaisin riviin.

Nimimerkillä aika monta maastoanalyysia kaakonkulmalla tehnyt...onnea vain sille jalkaväkprikaatin ryhmittämiselle menestyksekkääseen puolutusryhmitykseen VT 6 ja 7 välille.

Ja kyllä tätä kannattaa jatkaa, minulla ainakin on ihan hauskaa...

Minulla myös, koko PV muu porukka ollut jatkuvasti täysin kujalla, mutta sinua ei vaan kuunnella...

 

[Lepard]

Mutta: Tuollaisen tulivaikutuksen aikaansaaminen vaatii aikaa ja perkeleesti ammuksia ja sitä tuskin saadaan aikaan usealle neliökilometrille kerralla ja silloinkin vihollinen ystävällisesti kertoo vastapuolelle, että mistä aikoo mennä. Tällöin jää aikaa ryhmitellä joukkoja vastatoimiin.

Niinpä. Ja kumpi on parempi. Istua siinä murtokohdassa tulijyrän alla vai pitää parhaat liikkuvaan sodankäyntiin kykenevät joukot irti etulinjan taistelusta valmiina iskemään läpimurron tehneen vihollisen sivustaan ja selustaan? Ja ainoa joukko joka kykenee siirtymään tulen alla ja taistelemaan suurvaltavihollisen sivustassa ja selustassa on... panssarijoukko.

 

[BlackFox]

Hetkeksi mustiin palatakseni.

Ase on raskas ja hidas siirtää, varsinkin kun maasto on hankalaa. Tätä se paikoin on mm kaakonkulmalla mikäli halutaan päästä hyvään ampumapaikkaan.
Toinen ongelma on että musti pitää saada naamioitua, mikäli näet vihollisen se näkee todennäköisesti sinut mikäli vain vaunussa on lämpökamera.
Toinen mistä uria tähystetään on ilma. Ei se mahdotonta ole naamioida ja tehdä valemaalit, mutta hitusen vaikeampaa ja varsinkin jos asemiin meno on nopeaa.

Toki sekin vielä että jos pääset sen kanssa ampumaan niin voi olla varma että takaisin tulee.
Halukas alkaa evakoimaan mustia tällöin?

Kun sota on liikkuvaa eikä kiinteisiin asemiin enään kauheasti jäädä, on mustista valitettavasti aika mennyt ohi.
Mielummin ottaisin käyttööni vanhat neuvostovaunut ja iskisin kylkeen kun alkaisin taistelemaan kärjen kanssa mustilla.

Kessejähän ei ole tarkoitettu edes järeämpien vaunujen tuhoamiseen. Ne ovat kyllä loistavia pelejä kevyempiin vaunuihin, huollon ajoneuvoihin, ihmismaaleihin henkilöautoihin ym ei suuresti panssaroituihin ajoneuvoihin.

On mustille kuitenkin pieni paikka selustassa, missä voidaan mahdollisesti tehdä hyvät asemat

 

[Ohjus-tiedustelija]

Suurella mielenkiinnolla tullut seurattua sivusta tätä monin paikoin hyvinkin ansiokasta keskustelua.

Sellaisen näkökohdan haluaisin vaan omalta puoleltani tuoda esille, että tässä keskustelussa tuntuu usein menevän puurot ja vellit sekaisin sen osalta, että puhutaanko T-72 kaluston korvaamisesta Leopard 2 -kalustolla vaiko sodan ajan panssariprikaatien hajoittamisesta nykyisiin Mekanisoituihin ja Moottoroituihin taisteluosastoihin.

Ensimmäisen kohdan osalta uskon meidän kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että Leo 2A4 on kokonaisuutena huomattavasti T-72 parempi taistelupanssarivaunu. Tuskin kukaan olisi valmis tekemään vaihtokauppaa, jossa noin 100 kpl nykyisin palveluskäytössä olevaa Leo 2A4:ää vaihdettaisiin edes päivitettyihin T-72:iin.

Sen sijaan aiemmin ylijohdon reserviin kuuluneiden sodanajan panssariprikaatien purkaminen ja panssarivaunukaluston siirtäminen valmiusprikaatien alle muodostettaviin MEK:eihin ja MOT:eihin on kokonaan toisenluokan asia. Ainakin oman käsitykseni mukaan tämä tuntuu olevan asia mikä eniten hiertää @Lepard kengässä. Panssariprikaatin valmis ja ilmeisen hyvin toiminut koulutusorganisaatio purettiin ja vastaavaa tehtävää varten perustettiin uusi organisaatio Karjalan prikaatiin, jolla ei ollut vastaavaa vuosikymmenien kokemusta panssaritaktiikasta ja panssarijoukkojen käyttöperiaatteista.

Oma mallini miten lähtisin nykyistä pattitilannetta purkamaan olisi kahden SA-panssaprikaatin uudelleen perustaminen siten, että joukkotuotantovastuu jaettaisiin puoliksi Karjalan prikaatin ja Panssariprikaatin kesken. Vekaranjärvelle sijoitettaisiin Leo 2A6 -kalusto ja joukkotuotantovastuu Leo 2A6 -kalustosta muodostettavasta 1. sodanajan panssariprikaatista. Vastaavasti Parolaan sijoitettaisiin koko Leo 2A4 -kalusto ja joukkotuotantovastuu 2. sodanajan panssariprikaatista. Nykyiset enemmän näpertelyltä vaikuttavat MEK:it ja MOT:it purettaisiin kokonaan. Tällöin meillä olisi siis käytössä Leo 2A6 + CV90 -kalustosta koostuva 1. panssariprikaati ja Leo 2A4 ja BMP-2 -kalustosta koostuva 2. panssariprikaati.

Kyllä minunkin järkeni sanoo että Parolassa olisi kannattanut säilyttää sen isomman kokonaisuuden koulutus ja levittää ps-koulusta vekaralle siinä kevyemmässä tst-osasto moodissa kun kerran meno on sellaista että välillä tosiaan hypätään hajautetun tst-tavan tuottamiseen jne.
Mitä tulee "uusien" PsPr perustamisiin, niin eiköhän homma köpsähdä ihan puhataasti rahaan, On hyvin vaikea kuvitella että tst-osastoja ihan hyvin vuoksi jätettiin varustamatta itsenäiseen toimintaan kykeneviksi. Eiköhän tuo nyt ole harvinaisen selvää, ettei yksinkertaisesti löydy pätäkkää varustaa niitä prikaati kokoonpanoon 2020 vaatimuksilla.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Toki on oltava tarkka laadun ja määrän suhteessa, mutta määrän vetäminen aivan minimiin kuvitellen että korkea laatu takaa kaiken ei ole järkevää. Historiasta löytyy asiasta lukuisia esimerkkejä.

Millä kaavalla saat nykyisestä ps-tilanteesta määrän suhteen "aivan minimin"? Tilanne on edelleen RA määrän/laadun suhteen parempi kuin koskaan! En kertakaikkiaan kykene ymmärtämään kaihoa T-72 perää, varsinkaan kun eletään viittä vaille -20 lukua jo

Ja en olisi niin varma Leo2A4:n kyvystä kestää HEAT-osumia verrattuna T-72M1:een. Kuten etäs ruotsalainen insinööri sanoi koeammuntojen jälkeen"T-72 opn paholaisen suunnittelema vaunu". Läpäisyn jälkeen vaunu on joukkohauta, kaikki kuolee. Mutta se läpäisyyn pääseminen ei ole niin helppoa kuin moni luulee.

Ja jos tämä ei ole sitten T-72 romantiikkaa, niin mikä sitten...
Ja mihin Ruotsalaiset sitten päätyivätkään...

 

[Lepard]

Ja tämä ilmenee miten? Meille ei edelleenkään taida olla tulossa kolmatta PsPr:tia, kun ei tunnu löytyvän pätäkkää edes kahteen itsenäiseen kokonaisuuteen... realiteetit kenties vastassa edelleen

Eli mitään ongelmaa ei esim. vaunujen varastoinnin suhteen ollut... Ilkeyttään ajettiin sulattoon...

Tätä varten on nyt ne ns. 2-portaan Leopard-2A4 kokonaisuudet, toivottavasti on hilloa pitää lautta kondiksessa ja muodostaa niistä järkeviä kokonaisuuksia. Kun edes se ei vaikuta itsestään selvyydeltä, niin miten sitten T-72 roikottamisen kanssa...

Niin, seuraavan kerran päädyttiin siirtymiseen Leopard kantaan kun oli ns. ongelmia ajanmukaisuuden kanssa, erittäin fiksu valinta.
Joo ja Israel on elänyt käytännössä koko olemassaolonsa enemmän tai vähemmän sotatalous moodissa ja panostus sen mukaista. Millä halvatulla leivot meillä vuodessa ja hyvällä tuurilla tämän jälkeen yhdellä kokonaisen viikon kestävällä kertauksella osaamiseltaan ylivoimaisia ps-joukkoja, kun sitä vm ajan koulutustakin vaivaa enemmän tai vähemmän rahapula riippuen suhdanteista/ajanjaksosta (joko isojen/tärkeiden harjoitusten määrän tai kerralla kasassa olevien kokoonpanojen pienuuden suhteen kun pitäisi oikeasti hioa sitä yhteistoimintaa, edes jollain tasolla oikeasti toimivaksi). Tähän päälle kaikki sääntösuomen pelleilyt ja kaluston rahtaaminen harjoituksiin toiselle puolelle Suomea syö touhun tehokkuudesta taas oman osansa pois.

Edes sillä 2PsPr mallilla ei kaikki päässeet kertaamaan edes sitä yhtä kertaa (minulla on kaksi hyvää T-72 koulutettua kaveria, ajaja ei kerrannut koskaan, johtaja kerran ja se oli sellainen vkl morjes morjes kertaus hallilla ja uralla käytiin ihmettelemässä mites tämä vehje nyt toimikaan. Itse pääsin sentään kertaalleen 10pvä pataljoonan rungon kertaukseen, koska kuuluin 1PsPr valmiuspataljoonaan, ihan jees, mutta tuollainen homma pitäisi toistua muutaman vuoden välein että sillä saadaan aikaan se liturgiossa esitetty nousujohteisuus, eikä pelkä vanhojen mieleen palauttelu), mites 3PsPr mallilla, kuinka hyvin on homma ylivertaisesti hanskassa osaamisen saralla kun pilliin puhalletaan 10-20v tauon jälkeen? Tähän päälle vielä se himoitsemasi teknisesti alivoimainen kalusto, juuri niillä vähiten harjoitelleilla joukoilla
Ihan oikeasti meillä on vahvoja rajoitteita hioa resursseillamme mitään osaamisen puolesta varmasti ja selkeästi ylivoimaisia ps-joukkoja, tällöin on syytä olla vähintään teknisesti tasoissa, mielellään selkeästi edellä ja toivoa että tilanne ei kuumene niin nopeasti ettei hommia keretä hiomaan uudelleen muistiin ja mielellään vielä paremmalle tasolle.

Utopiaa että molemmat Leopard kaupat olisivat toteutuneet jos T-72 olisi jääneet aktiiviseen palvelukseen esim. yhden prikaatin vahvuudella.

Jälkiviisaana Panzer V:sta koko kapasiteetilla laakerit punaisena, maksoi vai piirun IV:sta enemmän ja oli myös täysin ylivoimainen ilman Tiikerin luotettavuus ongelmia (ihan alkua lukuunottamatta).
Kysy niiltä Venäläisiltä ensin millaiseen hintaan ne Tiikerit ja Pantterit pestiin... saman kyssärin voi heittää myös lännen suuntaan, menetykset olivat pahimmillaan täysin käsittämättömiä!
Esim SS Wikingin Pantherit laittoivat heinäkuussa -44 Maciejowissa melko puhtaassa vaunujen välisessä ottelussa muutamassa päivässä 67 operatiivisella vaunulla yli sata T-34/rynnäkkötykkiä romuksi + korjattavaksi evakoidut tähän päälle, omat tappiot 0 + 19 korjauksen kautta takaisin riviin.

Minulla myös, koko PV muu porukka ollut jatkuvasti täysin kujalla, mutta sinua ei vaan kuunnella...

Taitaa tuo luetun ymmärtäminen olla vaikeaa. Meillä olisi ollut 2000-luvun alussa mahdollisuus kolmen panssariprikaatin malliin, mutta se hukattiin ja siihen ei enää ole mahdollisuutta. Ja kun mahdollisuus menetettiin romuttamalla toimivaa kalustoa, nyt ei ole maailmalla ostettavissa hyvää käytettyä kalustoa ja rahat ei riitä uusien ostamiseen. Hyvä mahdollisuus menetettiin kaltaistesi amatöörien takia, tosin nämä olivat palveluksessa olevia upseereita....

Olettaisin tietäväni varastointikapasiteettimme paljon paremmin kuin sinä, joten kommenttisi on aika typerä. Kyseessä ei ollut resurssien puute vain väärät priorisoinnit.

Ja miten vaikeaa se on ymmärtää että koko asiassa on asioiden priorisoinnista. Pidetäänkö yllä laajaa jalkaväkijoukkoa, vai satsataanko paljon suorituskykyisempään pienempään mekanisoituun joukkoon. Puhut kokoajan resursseista vaikka et niistä mitään tiedä, etkä ymmärrä että kysymys on asioiden priorisoinneista käytettävissä olevilla resursseilla. Ostetaanko 20 helvetin kallista NH-90 hekoa, vai tyydytäänkö vain kymmeneen jotka oikeasti tarvitataan ja säästetyillä sadoilla miljoonilla euroilla pidetään yllä mekanisoituja joukkoja joilla on todellista taistelukykyä.

Ja millä ammattitaidolla arvostelet noin voimakkaasti panssarijoukkojemme osaamista? Ja millä perusteilla arvioit venäläisten osaamisen ylivoimaiseksi omaamme nähden? Meneppä vapaa-ajallasi vaikka reserviläisjärjestöjen mukana seuraamaan Arrow-harjoituksia Niinisalossa niin näkisit miten hyvin varusmiesyksiköt ja reserviläisyksiköt pärjäävät läntisiä ammattilaisjoukkoja vastaan. Oppisit että meillä ei ole mitään hävettävää. Ja venäläiset varusmiehet ampuvat ja ajavat vuoden koulutuksensa aikana alle puolet siitä mitä meikäläiset varusmiehet tekevät vuotensa aikana, joten ovat aikalailla eri osaamistasolla. Ja ihan tiedoksi, se joukkojen rahtaaminen harjoituksiin eri puolille Suomea on hyvää harjoittelua joukkojen siirtoja varten. Että aika pihalla olet näistä perusasioista....

Tuo mainitsemasi T-72 yksiköiden kertaamisen vähäisyys johtui juuri siitä joukkojen ennenaikaisesta purkamisesta. Lopetettavia joukkoja oli turha kerrata. Siinä olet oikeassa että joukon osaaminen pitää olla kunnossa ja sitä pitää yllä kertausharjoituksilla. Ja olet oikeassa että siihen pitää satsata enemmän resursseja kuin nyt tehdään. Toinen asia mitä jv-johtajamme eivät ymmärtäneet. Mutta perusasia on, että pitää olla sodan ajan joukko ja kalusto. Riittävien kertausharjoitusten järjestäminen on sen jälkeen vain suunnittelu ja resurssiasia. Meillä ei edes jalkaväkijoukkoja kerrata riittävästi ja se pitäisi korjata.

Ja lopeta nyt hyvä mies (tai nainen) se utopioista höpisiminen. Minä olen ollut laskemassa PV:n rahoja, sinä et. Kysymys ei ollut rahojen puutteesta vaan priorisoinnista.

Yksi yksittäinen taistelu ei kerro koko totuutta. Voin kevyesti kaivaa esimerkkejä joissa Tiikerit juuttuivat mutaan tai jäivät mekaanisten vikojen takia vastustajan käsiin. Ja Panther oli merkittävästi kalliimpi ja vaikeammin ylläpidettävä vaunu kuin Mk IV. Kuten tässäkin kirjassa todetaan (https://books.google.fi/books?id=A4...#v=onepage&q=cost of panther vs mk IV&f=false), Pantterien käytettävyys oli 35% luokkaa lukuisten mekaanisten vikojen takia ja vaikka vaunu oli ylivoimainen pitkillä ampumaetäisyyksillä, lähietäisyyksillä se jäi toiseksi halvempien ja lukuisempien T-34-vaunujen kanssa. Ja mitenkäs ne ampumaetäisyydet Suomessa meneekään?

Ja kuten tässä on aiemmin tullut todettua, mitenkäs se mekanisointi PV:ssä nykyään meneekään? Hägglund päätti 2000-luvun alussa että Panssariprikaati lakkautetaan ja panssarijoukot korvataan helikoptereilla. Ja nyt meillä on kokonaista 20 kuljetushelikopteria ja enemmän taistelupanssarivaunuja kuin Ranskalla, BMP-2:t on modernisoitu, hankittu uusia panssarihaupitseja, laitettu Marksman-tornit Leopardien alustoille, kukaan ei puhu vanhojen MTLB-vaunuista luopumisesta jne.... Eli aika hyvin mennään meikäläisen visioissa. Mutta vieläkin parempi tilanne voisi olla jos olisi tehty viisaampia päätöksiä 15 vuotta sitten... Kuka se hönö nyt onkaan?

 

[Tähystäjä]

Täytyy sanoa että meirmiehellä on paljon selvempi näkemys asiasta kuin monella maavoimein miehellä. Tästä on nimenomaan kysymys. Panssariprikaatien purkaminen oli typerää ja taisteluosasto-kokoonpano on perseestä. Tosin puolen panssarijoukon sitominen etulinjan taisteluun ei ole järkevää. Antaisin mieluummin erillisiä panssarivaunukomppanioita tai -pataljoonia (ja tässäkin vanhempi kalusto kelpaisi) tukemaan etulinjan taistelua. Molemmat panssariprikaatit kannattaisi pitää ylijohdon prikaatina ja käyttää yhdessä ratkaisukohdissa. Niin kuin Lagus totesi, panssarijoukkoa pitää käyttää kootusti ratkaisukohdissa. Niiden kuluttaminen etulinjan taisteluissa ei ole järkevää.

Puhtaan sotataidollisessa mielessä asiaa ajatellen asia on varmaan juuri noin kuin sanoitkin.

Lähinnä ottaen huomioon nykytilanteen poliittis-taloudelliset realiteetit niin tuo siirtyminen pois taisteluosastoista prikaatikokoonpanoon olisi jo selkeästi askel oikeaan suuntaan ja luultavasti huomattavasti helpommin toteutettavissa kuin koko panssarikoulutuksen lopettaminen KARPR:ssä.

Lisäksi näen kyllä tiettyä arvoa panssariosaamisen levittämisessä Maavoimien Parolannummea laajemmaltikin. Sitä paitsi oikein tehtynä tässä voitaisiin saada hyvää aitoa kilpailuhenkeä panssarijoukoissa PSPR ja KARPR välille mikä voisi pitkällä aikavälillä nostaa molempien joukko-osastojen suorituskykyä ja osaamista.

Toki jos resurssit olisivat rajattomia niin ideaalitilanne olisi varmasti se, että Parolassa joukkotuotettaisiin ne kaksi SA-panssariprikaatia ja Vekaralla koulutettaisiin erillisiä panssaripataljoonia. Näin maallikon mielessä herää vain kysymys, että riittäisivätkö nykyiset vaunumäärät siihen vai olisiko pakko jostain tehdä lisähankintoja...?

 

[Lepard]

Millä kaavalla saat nykyisestä ps-tilanteesta määrän suhteen "aivan minimin"? Tilanne on edelleen RA määrän/laadun suhteen parempi kuin koskaan! En kertakaikkiaan kykene ymmärtämään kaihoa T-72 perää, varsinkaan kun eletään viittä vaille -20 lukua jo

Ja jos tämä ei ole sitten T-72 romantiikkaa, niin mikä sitten...
Ja mihin Ruotsalaiset sitten päätyivätkään...

Parempi kuin koskaan? Ihan tiedoksi. Paras tilanne oli 1990-luvun lopulla kun Venäjän maavoimat oli ihan kuralla, rajan takana oli vain perus T-72 kalustoa ja meillä oli sodan ajan joukoissa kaksi panssariprikaatia ja kolme erillistä panssaripataljoonaa. Nyt naapurilla on hyvin suojatut T-72B3:t, koulutusta on kehitetty ja joukkoja perustetaan kokoajan lisää. Lisäksi naapuri on ottanut käyttöön mittavan määrän nykyaikaisia taisteluhelikopterieta ja uusia panssarintorjuntajärjestelmiä. Eli kaikella kunnioituksella, olet pihalla kuin lumiukko siitä missä mennään...

Vaunukaluston kehittämisessä haasteena on vapaat rungot. Leo2A4:n modenisointi kaikilla herkuilla A7:ksi maksaa ehkä viisi miljoonaa, uuden vaunun ostaminen maksaa 10 miljoonaa. Mutta niitä A4-vaunuja on vähän tarjolla. T-72M1:n modaaminen riittäväksi pärjäämään T-72B3:lle maksaa pari miljoonaa, mutta edellyttää että sinulla on T-72 runko pohjaksi. Ja meidän T-72:n on nauloina, joten sitä mahdollisuutta ei enää ole.

Ruotsalaiset päätyivät Leo-kalustoon, koska heillä oli rahaa niin ettei paskalle taivu. Meillä ei yleensä ole ollut tuota ongelmaa, joten on tultava toimeen halvemmalla. En ole mikään T-72 fani. Ahdas ja epämukava vaun Leoon verrattuna, mutta jos vaihtoehtona on otta T-72 tai juosta metsässä mustia perässä raahaten, otan mieluummin sen vaunun... mutta henkilölle joka ei ole tehnyt kumpaakin hommaa, tämä voi olla vaikea ymmärtää.

 

[Lepard]

Ettei jää porukalle väärää kuvaa meikäläisen suhteesta jalkaväkeen... Arvostan suuresti jalkaväkimiehiä. Paskaa hommaa jota onneksi jotkut ovat valmiita tekemään. Ilman panssarijalkaväkeä panssarit eivät selviä tuntiakaan. Ja olen urani aikana nähnyt paljon erinomaista, hyvin koulutettua jalkaväkeä. Kaartin ake-taistelijoita joita en tosiaan haluaisi kohdata taistelukentällä, käyvät päälle taidolla ja raivotautisen koiran kiihkolla. Tai Jääkäriprikaatin jääkärikomppanian joka riehui vastustajan selustassa vuorokauden tuhoten vastapuolen komentopaikkoja ja huolto-osia kuin kala vedessä. Minulla on suuri luottamus nykyisen jalkaväen nuoriin ja vähän varttuneempiinkin johtajiin.

Mutta 2000-luvun alussa jv:n seniorijohtajissa osaamista ja ammattitaitoa sai etsiä suurennuslasin kanssa... turhaan. Hyvänä esimerkkinä kun sotakoulun kurssilla sain tehtäväksi vapaassa kaksipuolisessa johtamisharjoituksessa johtaa keltaisen mekanisoitua divisioonaa. Vastassa oli KLII:ssa puolustukselle edullisessa maastossa oleva jalkaväkiprikaati jonka takana jääkäriprikaati valmiina vastahyökkäykseen. Koska tukena ei ollut ylemmän jopon tykistöä tai pioneeritukea, totesin että turha yrittää väkisin läpi. JVPR:n oikealla sivustalla oli 20 km leveä ja 60 km pitkä järvi. Harjoituksessa pelattiin olemassa olevaa säätä, ja oli pirun kylmä talvi. Lähetin tiedustelupäällikköni selvittämään järven jäätilannetta, ja tuloksena oli että järvi oli läpikotaisin metrin paksuisessa teräsjäässä.
Päätin heittää yhden panssarijalkaväkirykmentin puolsutajan selustaan järven kautta. Pääkouluttaja totesi että näin ei voi tehdä koska järveä valvoi sinisen pannsaritorjuntaohjusjoukkue. Totesin pääkouluttajalle että tässä on sinisellä kolme ongelmaa:
1. PSt-ohjusjoukkueella on neljällä ryhmällä 12 ohjusta ja 150:n vaunun vahvennettuun rykmenttiin sillä on marginaalinen teho.
2. Järvi on 20 km leveä ja silloisen M/82 ohjuksen kantama oli 2500 metriä.
3. Hyökkäys tehtäisiin pimeällä ja M/82:lla ei tuohon aikaan ollut mitään pimeätoimintakykyä.

Lopputuloksen varmaan arvaattekin. Pääkouluttaja käski pitää pään kiinni ja totesi että ei sotaa näin käydä. Divisioonani käytti käskettynä loppuharjoituksen pään hakkaamisen JVPR:n sulutteisiin ja lopulta hyökkäys pysähtyi JPR:n "yllättävään" sivustahyökkäykseen.

Sama hemmo oli sitten myöhemmin urallaan Pääesikunnassa lakkauttamassa Panssariprikaatia ja romuttamassa T-72 ja BMP-1 vaunuja. Onneksi nykyisin tällaisia jv-miehiä on vähemmän palveluksessa....

 

[Ohjus-tiedustelija]

Kyllä, ja T-72B3:n läpäisy katosta ei ole niin helppoa kuin moni luulisi, ellei iske mottoritilaan.

Onhan siellä tornin päälläkin kuvista päätellen ERAtonta pinta-alaa vaikka kuinka, kun nuo kiilat suunnattu selkeästi edestä tulevaa uhkaa vastaan. Tornin katto itsessään kestä juuri mitään...