pstsika
Haukka
veffeade kirjoitti:Ei vaunut etsi maaleja muutaman kymmenen metrin päästä; eillei sitten olla jollain kusirännillä vasten metsää; tuolloin vaununjohtajan lk pyörii hullun lailla kun yritetään ottaa selkoa ympäristöstä. Samaa mieltä olen, jotta lyhkäseltä etäisyydeltä on erittäin vaikeaa ottaa selkoa. Jos joku tietää paremmin, korjatkoon...
Ei edes tuhoojapartiota? Vai puhutaanko me nyt eri asioista?
Jos panssarivaunu jossain tilanteessa sokaistaan jalkaväen toimesta, niin kyseessä on joko tuhoojapartion teko tai kaupunkitaistelussa suoritettava väijytys.
Ainakin kakkoset olivat täydellisiä altavastaajia tuhoojapartiota vastaan, jos vaunu oli liikuntakyvytön (esim. telaketjut rikki) ja sillä ei ollut jalkaväkisuojausta. Torni kyllä kääntyi ja aseet toimivat, mutta se ei riitä.
Tornissa olleet kouluttajat ainakin sanoivat, että kannelle heitetty savu sokaisi aika pahasti.
Tuhoojapartion aseistus oli rk:t, "kasapanokset" sekä erikokoiset savut. Polttopulloja ei saanut käyttää. Ilmeisesti varomääräykset tulivat vastaan.
Pääsääntöisesti vaunu pystyttiin tuhoamaan ilman omia tappioita. Sinkojen kanssa tuo olisi ollut naurettavan helppoa. Ensin harhautus savulla yms. ja kun torni saadaan huijattua haluttuun suuntaan (toiseen suuntaan kuin sinkoampuja/t) niin pamautetaan orakki kylkeen.
Vaikeampaa sensijaan oli kaapata vaunu kohtuullisen ehjänä, mutta kokemusperäisesti tiedän, että kyllä miehistö aika kiireellä tulee ulos, kun vaunun sisätiloihin toimitetaan 2 kg savurasia, otetetaan torni+jalkautumisovet piikille ja ammutaan jalkautuvat honkkitamot heti oville.
Näin siis kurkunleikkaajien harjoituksissa. Lähitorjunta saa muuten aivan uuden ulottuvuuden, kun unohdetaan kessit sekä Apilakset ja hoidetaan homma perinteisesti.