Tuota en kyllä purematta niele. Ei pv tekisi moista uudistusta, jollei siitä olisi kokonaisuudessaan hyötyä. Kaikki maksaa kyllä, mutta sitten on tehokkuus ja organisointikysymykset, jotka myös säästävät aikaa sekä rahaa.
Minä en usko että pv vanhana linjaorganisaationa, joka on keskittynyt tuottamaan sodanajan joukkoja sekä käyttämään kalustoa koulutuksen lisäksi olisi järin tehokas tekemään kaiken itse. Uusi sotilastekniikka vaatii muutakin kuin rasvaa ja rälläkkää, eikä henkilöstöä riitä kaikkeen. Ei ole myöskään järkevää pitää suojatyöpaikassa löysää porukkaa huollossa tai työntää osa hommista varusmiehille kun palvelusaika on muutenkin lyhyt. Se on pois joukon koulutuksesta.
Senverran on kokemusta linjaorganisaatiosta että en todellakaan usko sen tehokkuuteen kaikessa hyvin hoidettuun liiketoimintayritykseen verrattuna. Kyllä se on lähtökohtaisesti päinvastoin. Sopimukset pitää sitten neuvotella tiukasti ja niistä pitää kiinni. Se on tilaajan oikeus ja vastuulla.
Venäjän joukkojen väheneminen ja siirtyminen ammattisotilaisiin sekä contract-porukoihin tuottaa varmasti enemmän suorituskykyä. Samalla varustusta voidaan parantaa merkittävästi.
Suurin etu on kuitenkin korkea valmius, vaikka edes osalla joukoista. Siihen meidän on pitänyt keksiä keinoja, koska reserviarmeija on hidas ottaa käyttöön. Ei ole paljon hyötyä lähetellä kutsuja kirjeillä kun ennen niiden saapumista on kokoontumisalueet jo miehitetty.
Onneksi on nuo valmiuspataljoonat ja komppaniat nyt. Ne ovat keihäänkärki alkuvaiheessa. Liian paljon mietitään täällä II MS mallia edelleenkin ja lähdetään siitä että vastapuoli ilmoittelee itsestään ja irtisanoo sopimuksia kuukausia etukäteen. Oletus on aina se että meillä on käytettävissämme ne kaikki resurssit heti alussa. Krimin tapahtumista voidaan ottaa jotakin oppia, vaikka tilanne ei ollut kaikilta osin 1:1 Suomeen.
Ei tarvitse niellä, kunhan uskoo... Totta on se että PV:llä olisi ollut ylläpidossa paljon kehitettävää ja löysää poistettavaksi. Mutta se että palvelu pakotettiin ostamaan Millogilta ei tee sitä yhtään halvemmaksi. PV:n varikot eivät maksa palvelutuotannosta ALV:tä eikä niillä ole tarvetta tehdä voittoa. Vaikka PV:n omassa ylläpidossa oli kehitettävää, ei Millog sentään 30% tehokkaampi ole. Siksi toisekseen tässä on käynyt juuri niin kuin varoiteltiin. Ensimmäisen neljän vuoden ajan oli kohtuulliset hinnat. Sen jälkeen kun neuvoteltiin jatkosta, PV oli aika heikoilla. Oma kyky oli purettu ja näppäriä tarjoajia tekemään esim Leopardin huoltoja oli tarjolla tasan yksi. Ja kuten arvaa, hinnat nousi. Samalla on menetetty paljon valmiudessa. Aikaisemmin jos koneita hajosi ennen leirejä, annettiin vain Panssarivarikolle käsky että koneiden on syytä olla rivissä maanantaina. Aina olivat. Nyt kun Millogille sanoo saman, toteavat ettei ole vuosityösuunnitelmassa (kun koneiden yllättäviä rikkoutumisia on aika vaikea ennustaa viikon tarkkuudella), joten palvelu maksaa "hieman". Jos halutaan vaikka pitää yllättävä valmiudenkohottamisharjoitus ja perustaa pari panssaripataljoonaa, lasku koneiden ottamisesta varikosta nostaa kyyneleet silmiin.
Onhan Millog virtaviivainen ja tehokas organisaatio itsensä kannalta. Voittoa tulee kokoajan mukavasti. Tosin PV:n valmiuden kustannuksella koska samalla rahalla saadaan vähemmän ylläpitoa ja valmius maksaa niin paljon ettei siihen ole varaa. Pitäisi ymmärtää että valtion kriisiorganisaatioita ei välttämättä voida hoitaa tehokkaasti ja järkevästi vain liiketoimintaperiaatteilla.
PV:ssä kolme työryhmää tutki ulkoistamista ja kaksi ensimmäistä esitti oman järjestelmän virtaviivaistamista ja tiettyjen palvelujen kuten kuorma-autojen huollon kilpailuttamista siviifirmoilla. Ei kelvannut ministeriölle ja lopulta laittoivat kolmannen työryhmän johtajalle selvät ohjeet millainen tulos halutaan. Jos ei minua usko, kannattaa lukea kenraaliluutnantti evp Kämärin kirjoituksen Sotilasaikakausilehdestä aprin vuoden takaa. Vanhana sotatalouspäällikkönä Kämäri kuvaa hyvin ministeriön voimakasta tahtotilaa joka ei perustunut mihinkään todellisiin lukemiin sekä olematonta ohjausta ja tavoitteiden asettamista joka olisi antanut perusteita ulkoistamisen edes vähän nykyistä taloudellisempaan toteuttamiseen.
Ja varusmiesten kouluttaminen asentajiksi on osa joukkotuotantoa. Panssariprikaatissa herättiin jo 1980-luvun puolessa välissä siihen, että meilä koulutettiin asentajia enemmän kuin panssarijääkäreitä, kun joka yksikön hallilla oli suuret asentajaryhmät. Sen jälkeen ne supistettiin vastaamaan joukkotuotannon tarvetta. Ei varusmiehiä ole "suojatyöpaikoissa" tai harmaana työvoimana ollut vuosikausiin.
Saksassa vastaava ulkoistaminen on osaltaan rampauttanut asevoimat. Vierailin kerran saksalaisessa panssarivaunupataljoonassa. Panssarivaunukomppanian panssarimestarilla oli vain vaunuissa olevat työkalut, joilla tehtiin päivittäiset ja viikkohuollot. Kaikki muu tilattiin paikalliselta Millogilta. Kun kysyin miten se sujuu, mestarilta tuli aika lailla Donnerwetteriä ja Scheissea. Sanoi että komppanian harjoitukseen tarvitaan kahden komppanian koneet, koska puolet koneista on kokoajan joko rikki, jonossa odottamassa pääsyä korjaamolle tai tuskallisen hitaassa korjauksessa.
Samaa mieltä olen tuosta Venäjän valmiudesta. Se on ainoa asia missä selkeästi hakkaavat lännen. Ja koska ovat tunnistaneet että eivät pärjäisi kantokykynsä heikkouden takia pitkässä sodassa lännelle, Venäjällä puhutaan tänään jo ennaltaehkäisevästi yllätyshyökkäyksestä kuin näkkileivästä. On syytä olla hereillä.
Valmiusyksiköt ovat tosiaan tyhjää parempia, mutta oikea vaihtoehto maavoimien valmiuden kohottamiseksi olisi perustaa kansalliskaartin kaltainen järjestelmä, jossa saataisiin useita raskaita pataljoonia ja patteristoja liikeelle tuntiluokassa. Ja sitä tukemaan kodinturvajoukot Ruotsin ja Norjan malliin, aseet kotona.
Valmiusyksiköitä on liian vähän ja liian pieniä ja nekin syövät liikaa koulutusvoimaa varusmiesten pääosalta. Ne ovat lisäksi silppusäkkijoukkoja joissa voi olla panssarijääkärijoukkue, pari Leopardia, kenttätykkijaos jne. Ei mitään todellisia joukkoja. Parempi vaihtoehto olisi kouluttaa prikaatissa vaikka vahvennettua komppaniaa tukiosineen, ja pitää 2-3 kolmen edellisen ikäluokan yksiköt korkeassa valmiudessa varusteet kotona ja kalusto varuskunnassa. Pillin kurahtaessa kaikki varuskuntaan jossa koottaisiin pataljoona kokoon. Tätä tietenkin harjoiteltaisiin pari kertaa vuodessa ja saataisiin isompiin harjoituksiin todellisia joukkoja, ei niitä joukkotuotannon puolikkaita pataljoonia per prikaati.
Kaartivaihtoehto toisi hommaan kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja parempaa sitoutumista, samalla saataisiin reservin upseereita ja aliupseereita urakiertoon ja siten kokeneempaa päällystöä.
